Muistakaa kuitenkin, että aina ei kaikki ole vain vanhempien tiukasta tahdosta kiinni. Kaikki lapset eivät yksinkertaisesti ole valmiita tutin luopumiseen just sillon kun vanhemmat haluavat.
Meillä kävi niin, että otimme pois tutin kun tyttömme oli 1v8kk. Hän huusi kuin hyeena, oli aivan hysteerinen, eikä yksinkertaisesti nukkunut. EI NUKKUNUT! Minä olen jääräpää, kuin myös tyttäreni :headwall: Minä päätin onnistua ja jaksoin ja jaksoin ja ajattelin, että ja taatusti voitan taistelun, periksi en anna. Mutta kaksi viikkoa lapsen huudettua huulet sinisenä, luovutin. En missään vaiheessa jättänyt lasta yksin. NÄytin että rakastan, vaikka olen tällähetkellä ilkeä hänen mielestä. Sylittelin yms. Mut ei!
Ajattelin lopulta, että lapsi ei kuole jos kerran antaa periksi. Hän ei tule saamaan mitään niskalenkkiä minusta, vaikka kerran luovutan, sillä se oli jo mielestäni lapsen kidutusta! Lapsi parka. Annoin tutin takaisin.
Kas kas, lapsi oli 2v4kk kun hän heitti itse tutin roskiin ja sanoi, että tutti meni rikki. Totta, siinä oi pieni lohkeama. Ja neiti heitti roskiin eikä sen jälkeen ollut mitään ongelmaa. Hän oli silloin siihen valmis, ja kaikki sujui loistavasti. EI itkua, ei huutoa. Hän oli selväsit itse ylpeä saavutuksestaan. Eikä lapseni mitään niskalenkkiä minuun ottanut vaikka kerran luovutin
.
