Lapsi on 1 v ja 4 kk ja viime aikoina on tuntunut, että pää hajoaa. Me käydään kahdessa kerhossa, muskarissa ja kyläillään viikossa useamman kerran, mutta silti tuntuu, etten enää jaksa olla kotona. Olin ajatellut olla kotiäiti siihen saakka, että lapsi täyttää 2 vuotta, mutta saas nähdä. Miten te muut? Mistä saatte päiviinne energiaa? Mun lapsi on kyllä ihana vilkas ja puuhakas taapero. Tuntuu vain, että kaipaisin jotain älyllistäkin toimintaa....
Turhautuneiden kotiäitien kerho -onko muita?
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
Lapseni on nyt 1v1kk ja minunkin piti olla kauemmin kotona. Alkoi vaan tuntua että me molemmat saisimme elämästä enemmän irti jos minä menen töihin. Nyt ollaan jo harjoiteltu hoidossa käymistä ja tyttö on ihan innoissaan kun pääsee sinne muiden lasten kanssa leikkimään. Minustakin tuntuu hyvältä mennä tässä vaiheessa töihin, vähän jo jännittää kun torstaina alkaa.. =)
\
ääh.. oon ihan kade kun sulla on kuitenkin suht paljon aktiviteetteja. Ite ollaan asuttu uudella paikkakunnalla reilu vuosi ja kerran viikossa käydään kerhossa ja siinä se sitten onkin kun ei täällä käpykylässä mitään muutakaan oo. Ajattelin kans olla kotona niin kauan kuin mahdollista, mutta koska seinät alko kaatuun päälle, aloitin opiskelut. nyt on taas virtaa kintaassa kun saa vähän taukoa kotiäitiydestä =)
Alkuperäinen kirjoittaja 29.01.2007 klo 12:26 vieras kirjoitti:
ääh.. oon ihan kade kun sulla on kuitenkin suht paljon aktiviteetteja. Ite ollaan asuttu uudella paikkakunnalla reilu vuosi ja kerran viikossa käydään kerhossa ja siinä se sitten onkin kun ei täällä käpykylässä mitään muutakaan oo. Ajattelin kans olla kotona niin kauan kuin mahdollista, mutta koska seinät alko kaatuun päälle, aloitin opiskelut. nyt on taas virtaa kintaassa kun saa vähän taukoa kotiäitiydestä =)
K
Kausiluonteista
Vieras
Olen ollut nyt lähes tauotta 3v kotona, ja tällä hetkellä on oikein mukavaa. Olin ekan lapsen ollessa 9kk pari kuukautta töissä isän hoitovapaan ajan, ja jäin sitten uudelleen kotiin kun tuli muutoksia. Menin mielelläni töihin, ja jäin myös mielelläni hoitovapaalle - töissä ei mikään ollut muuttunut lähes vuodessa ja totesin, että ehdin sinne myöhemminkin.
Mutta pointtina ehkä se, että välillä turhauttaa kotona olo ihan väkisinkin. Sitten taas on mukavaa, ja nautin siitä että näen lasten kasvamisen ja yhteiset leikit. Sosiaalista ja älyllistä kanssakäymistä kaipaan aina välillä enemmän. Toisaalta, kun nykyisin tapaa ystäviä ja pääsee vaihtamaan ajatuksia opintoihin/töihin liittyen, ottaa niistä hetkistä kyllä kaiken ilon irti...
Mutta pointtina ehkä se, että välillä turhauttaa kotona olo ihan väkisinkin. Sitten taas on mukavaa, ja nautin siitä että näen lasten kasvamisen ja yhteiset leikit. Sosiaalista ja älyllistä kanssakäymistä kaipaan aina välillä enemmän. Toisaalta, kun nykyisin tapaa ystäviä ja pääsee vaihtamaan ajatuksia opintoihin/töihin liittyen, ottaa niistä hetkistä kyllä kaiken ilon irti...
K
Kausiluontoista
Vieras
\
Niin, tähän liittyen piti vielä lisätä, että joskus ihmettelen näitä äideille suunnattuja keskustelutilaisuuksia opisoissa, avoimissa päiväkodeissa tms., joissa käsitellään aina jotain lapsiin liittyvää (tyyliin kestovaippojen käyttö, imettäminen, ruokareseptit yms. sinänsä tärkeät asiat).
Itse kaipaisin ennemmin jotain muutakin keskustelua, vaikka niin, että olisi jotain pienimuotoista alustusta jostakin aiheesta/kirjasta/taiteista tms. Tai jos sen pitää liittyä lapsiin (kun se on äideille yleensä yhdistävä tekijä...), niin vaikka jotain kasvatukseen liittyvää pähkinää purtavaksi.
Alkuperäinen kirjoittaja 29.01.2007 klo 12:26 vieras kirjoitti:
Niin, tähän liittyen piti vielä lisätä, että joskus ihmettelen näitä äideille suunnattuja keskustelutilaisuuksia opisoissa, avoimissa päiväkodeissa tms., joissa käsitellään aina jotain lapsiin liittyvää (tyyliin kestovaippojen käyttö, imettäminen, ruokareseptit yms. sinänsä tärkeät asiat).
Itse kaipaisin ennemmin jotain muutakin keskustelua, vaikka niin, että olisi jotain pienimuotoista alustusta jostakin aiheesta/kirjasta/taiteista tms. Tai jos sen pitää liittyä lapsiin (kun se on äideille yleensä yhdistävä tekijä...), niin vaikka jotain kasvatukseen liittyvää pähkinää purtavaksi.
Täällä kans! Menin töihin riemusta hihkuen esikon ollessa 9,5kk. Pieni jäi mielellään hoitoon (käy edelleenkin 10pv/kk) ja oli ihanaa saada itselle aikuiskontakteja. Nyt olen taas ä-lomalla, esikko 2v3kk ja juniori 6kk. Tähän asti on mennyt ihan kivasti ja menojakin tuntuu riittävän, mutta nyt on taas muutaman päivän tuntunut, että pää räjähtää täällä kotona. En jaksa täällä kotona tehdä edes aina kotihommia. Mies tekee pitkää työpäivää ja on tosi stressaantunut. Mä olin ajatellut mennä syksyllä töihin, mutta nyt alkaa toi huhtikuun loppu kuullostaa aika hyvältä... Saas nähdä. Ei olla kyllä haettu edes hoitopaikkaa tälle juniorille, esikolla siis on.
meillä poika 1,9v ja vielä vuoden olen ajatellut olla kotona, mullakin oli vaihe etten jaksa enää kotiin jäädä mutta se vaihe menee ohi. nykyään käydään 3krt vko kerhoissa ja muutenkin tapaamassa lapsiperheitä (osaan tutustunut myös näiden sivujen kautta) jotta poika sais leikkikavereita ja itse aikuisseuraa. en kaipaa takasin töihin kun tiedän ettei työt mihinkään häviä mutta lapsen pienuusaika häviää.. en kuitenkaan ihmettele kun moni palailee ä-loman jälkeen töihin, näillä tuilla kun ei voi ihmeempiä tehdä..
Hmm...varmaan jokainen joka "jää kotiin" käy jonkinnäkösen murrosvaiheen läpi. Lähinnä siinä vaiheessa kun lapsi jo on hieman itsenäisempi eikä niin vauva enää. Luulen kanssa että yhteiskunnan yleinen mielipide rasittaa, eli tällä tarkoitan että moni ei osaa arvostaa tätä "työtä" jota teemme kotona lastemme kanssa. Monihan aina sanoo että "ai, sä oot vaan kotona". Tämä taas varmaan peilaantuu omiinkin mielipiteisiin, ettei anna itselleen tarpeeksi arvoa - tälle arjen pyörittämiselle! Ja lisäksi kun on opiskellut ammatin ja ollut jo työelämässä tovin, on todella haastavaa tottua kotona olemiseen, tai noh näin ainakin itsekin yllätyin.
Minäkin kävin jonkinnäköisen tunnemyrskyn läpi, plus että oltiin muutettu vielä ulkomaille ja kun "honeymoon" oli ohi tuli angsti "tätäkö tämä nyt on?" "tämäkö on mun roolini arjessa". SItten jotenkin sitä vain alkoi miettimään asioita isommalla kaavalla, että tämä on todella lyhyt aika meidän elämästä. Ja mikä suunnaton arvo lapselle, että saa olla ja kasvaa turvallisesti rakastavan vanhemman kanssa. Lisäksi itselle aivan mielettömän kasvattava kokemus, kyllä tässä pinna venyy ja oppii käsittelemään lasta yllättävissä tilanteissa. Parasta on tietysti että saa katsoa läheltä miten lapsi kehittyy ja oppii siinä samalla kun se tapahtuu! Ja kuten moni jo sanoi, kyllä ne työt odottavat eikä siellä niin ihmeitä tapahdu tämän lyhyen ajan mittaan.
Itseäni auttoi kun keksin itselleni illaksi omaa ohjelmaa. Eli kun mies tulee kotiin niin kerran viikossa menen omaan harrastukseen, jossa voin toteuttaa itseäni. Tästä saan yllättävän paljon voimaa ja jaksamista. Lisäksi ollaan hyvin aktviisia pojan kanssa, tehdään retkiä, tavataan ystäviä, käydään missä lie minne vie!
Kannattaa vaan miettiä tarkkaan mikä voisi tehdä sinun päivistä antoisempia. Tietty välillä on tylsempää ja saa ollakin jotta sitten voi nauttia niistä kivoista hetkistä
Minäkin kävin jonkinnäköisen tunnemyrskyn läpi, plus että oltiin muutettu vielä ulkomaille ja kun "honeymoon" oli ohi tuli angsti "tätäkö tämä nyt on?" "tämäkö on mun roolini arjessa". SItten jotenkin sitä vain alkoi miettimään asioita isommalla kaavalla, että tämä on todella lyhyt aika meidän elämästä. Ja mikä suunnaton arvo lapselle, että saa olla ja kasvaa turvallisesti rakastavan vanhemman kanssa. Lisäksi itselle aivan mielettömän kasvattava kokemus, kyllä tässä pinna venyy ja oppii käsittelemään lasta yllättävissä tilanteissa. Parasta on tietysti että saa katsoa läheltä miten lapsi kehittyy ja oppii siinä samalla kun se tapahtuu! Ja kuten moni jo sanoi, kyllä ne työt odottavat eikä siellä niin ihmeitä tapahdu tämän lyhyen ajan mittaan.
Itseäni auttoi kun keksin itselleni illaksi omaa ohjelmaa. Eli kun mies tulee kotiin niin kerran viikossa menen omaan harrastukseen, jossa voin toteuttaa itseäni. Tästä saan yllättävän paljon voimaa ja jaksamista. Lisäksi ollaan hyvin aktviisia pojan kanssa, tehdään retkiä, tavataan ystäviä, käydään missä lie minne vie!
Kannattaa vaan miettiä tarkkaan mikä voisi tehdä sinun päivistä antoisempia. Tietty välillä on tylsempää ja saa ollakin jotta sitten voi nauttia niistä kivoista hetkistä