Maibei: Ensinnäkin kiitos positiivisesta kokemuksesta sektiosta. Itse en tunne ketään, jolla olisi jotenkin nopeasti toipuminen lähtenyt käyntiin. Kaikki ovat valitelleet kipuja ja sitä ettei pysty tekemään mitään. Luin myöskin aikani kuluksi ympäriämpäri nettia sektiosta toipumisesta ja täytyy myöntää, että alkoi itkettää ja kauhistuttaa vielä enemmän. Tuntui, että 3/4 kokemuksista kyllä on juurikin sellaisia, missä edes vauvaa ei olla pystytty nostelemaan, miestä on tarvittu monta viikkoa kotoan auttamassa ihan vain sen haavan kipuilun takia ja vielä kuukausienkin päästä ihmiset ovat pitäneet itseään toipilaana. Kiitos siis. Pelottaa ihan kamalasti. Eikä nyt varmaan sektio mikään kauhistus olekaan, mutta minä olen ollut vain 1-2 kertaa jollakin tapaa leikattavana, ja minusta jotenkin tuntuu, että olen juuri niitä ihmisiä, joilla haavat kipuilevat pitkään. Suonikohjuleikkaus piti olla ihan vain viikon sairasloma juttu. Minä itkin ja kävelin ensimmäisen viikon ja toisella viikolla ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin voinut kävellä kunnolla. Haavat sattuivat vielä kahden kuukauden kuluttuakin. Mutta siis kiitos kannustuksesta. Ehkäpä kokemuksiaan jakaa enimmäkseen ne ihmiset, joilla ne ovat negatiivisia
.
Salla80: Noin minäkin olen ajatellut koko raskauden ajan. Kaikki on ollut vallanmainiosti. Minulle lääkäri sanoi puoli välissä raskautta, että noin viikolla 30 kirjoitetaan sairauslomaa. Kukaan ei ole sanonut mistään viikosta 26-28. Kohdunsuu ja kaulat ym kaikki mahdolliset asiat ovat olleet niin mallikkaasti, että viikolla 25 äippäpolilta eivät oikein sairauslomaa kirjoittaneet, kun kerta raskaudessa ei ollut mitään häikkää. Minulla alkoi tuolloin verenpaineet laskemaan pyörrytystasoon ja henki ei kulkenut. Työterveydestä kirjoitettiin sairaslomaa ja viikolla 26 terveydenhoitaja varasi minulle erikseen neuvolalääkärin, joka kirjoitti pidemään sairausloman. Olen kokoajan voinut hirmu hyvin. Kaikki varomiset ja ennenaikaisuuden mietinnät on jotenkin ohitettu "vain joillekin niille toisille" kuuluvaksi vaaraksi. Minä kun olen synnyttänyt aina lähellä laskettuaikaa ja voinut tosi hyvin jne jne. Enemmänkin on pidetty hätävarjelun liioitteluna tai turhana pelon lietsomisena ajatella, että pitää varautua esimerkiksi lepoon tai että ennenaikaisuuteen.
Olen käynyt 8-9 kertaa ultrassa sairaalassa. Jokainen kerta minulla on ollut eri lääkäri. Muutama viikko sitten kerroin oireistani lääkärille ja vähän yritin jälleen valottaa historiaa nopeista synnytyksistä ja salakavalasta kohdunsuusta, niin ei lääkäri edes kuunnellut sen tarkemmin. Hyvä, ettei pistänyt vielä työmarkkinoiden käyttöön. Sanoi lopuksi, että ei nyt kannata varmaan enää urheilla. KOhdunsuu oli ok, kanava ok, kaikki ok. Todennäköisesti mennään alatiesynnytykseen jne jne.
Tyhmältä tuntuu nyt, että en ole tämän paremmin varautunut mihinkään lasten hoidon suhteen esimerkiksi. Toisaalta taas isyysloma on meille vähän omituisuus, kun mies ollut yrittäjä tähän saakka. Myös voi olla vähän kiikun kaakun yritystoiminnan ollessa nyt hieman niin kuin siirtymässä historiaan, että mitkä tulot otetaan huomioon isyysloma korvauksia laskettaessa. Voi olla, että on täysin kannattamatonta pitää isyyslomaa vielä. Ei raha merkitse sinäänsä, että jos pakko on niin sitten, niin sitten on, mutta oikeasti ei mieskään ole millään lailla varautunut tai tehnyt kunnollista suunnitelmaa, kun koko ajan kaikki on niin hienosti, että "Kyllä sinne loppuviikoille mennään!"
Olisi niin hienoa, jos olisi sairaalassa ollut edes muutama lääkäri, joiden luona olisin käynyt. Nyt on ollut todellakin ain eri lääkäri, ja kukaan ei ole koskaan lukenut mitään synnytyksistä muuta kuin että hyvin menneet ja täysiaikaisiksi. Miten voi olla, että pitää viidettä kertaa olla synnyttymmässä ja edelleenkään kukaan ei tunnut ottavan tosissaan, että jos saan yhden supistuksen, niin se voi tarkoittaa 1 cm kohdunsuulla. Toisiksi vanhimman lapsen synnytyksessä sain yhteensä koko synnytyksen aikana 5-7 supistusta. Tai siis saanhan minä varmaan niitä supistuksia, mutta kun en niitä tunne kipuna missään. Ymmärrän myös, että mitä sitten vaikka en tuntisi supistuksia ja rehkisin itseni sairaalalepoon. Lääkäreille pakkolepo on yksi toimenpidemääräys muiden joukossa, mutta minulle se taas on henkilökohtaisessa elämässäni melkein painajainen. Jos vain pystyisin ja voisin, niin välttäisin sen ja ennaltaehkäisisin moisen tilanteen. En minä ole edes kuullut, että kohdunsuun ja kaulan tilannetta voi helpottaa tai jopa parantaa joillakin liikkeillä. Minä voisin tehdä vaikka sata kuperkeikkaa, jos sillä vältettäisiin sairaalalepo.
Olen miettinyt usein, että ehkä myöskin monelle odottajalle pitää tähdentää, ettei raskaus ole sairaus ja ei kannata turhaan varoa sitä tai tätä. Minä olen ainakin sitten aina tehnyt kaikkea enkä ole antanut pienten kolotusten haitata. Töissäkin tein työni samalla teholla kuin en olisi ollut raskaana ilman sairauslomia tai ylimääräisiä istumataukoja. Olen vetänyt, nostanut ja kantanut tai raahannut kuten normaalistikin. En siksi, että pitäisi jotenkin vetää yli tai näyttää jaksavani vaan siksi, että omaa olotilaa kuunnellen olen pystynyt kaikkeen, kun mihinkään ei ole sattunut eikä missään ole mikään tuntunut. Ehkä kotonakin minun olisi pitänyt levätä enemmän tai juurikin järjestää pienemmät lapset hoitoon johonkin varuilta.
Samaa kuin Maibei Croftin tilanteessa mietti, että tosi jännää pidentää kontrollien väiä, kun oikeasti tilanne voi muuttua ihan arvaamattomasti ihan miten tahansa.
Karcci: Minulle juuri muutama päivä sanottiin, että jos synnyttää ennen viikkoa 35 niin naistenklinikalle mennään. Hyvinkäällä synnytetään vasta viikkojen 35 jälkeen.
Muutenkin näin uusmaalaisena, mutta en pääkaupunkiseutulaisena olisin saanut päättää synnytyspaikan. Olisin siis voinut valita joko hyvinkään, naistenklinikan tai vaikka kätilöopiston. Taitaa olla muutama muukin sairaala vaihtoehtona...
Pohjoistuuli mietiskeli väen määrää synnytyssalissa. Minulle sanottiin, että salissa on kaksi kätilöä per vauva, lastenlääkäri ja gyne tai siis naistentautien lääkäri. Olikohan noin. Sain käsityksen, että noin 6 ihmistä kumminkin. Korjailkaa. Itselle jäi mieleen vain sen, että molempia vauvoja hoitaa kaksi kätilöä ja sitten muuta populaatiota tarpeen mukaan.
Jk79: Minulla on laskettuaika 30.10 eli ihan kuun lopussa. Tuskin nyt sinne mennään. Viimeistään puolessa välissä lokakuuta vauvat ovat syntyneet. Tapahtui mitä tahansa.
