lapsen puolesta
Surullista luettavaa tämä ketju. Käy sääliksi lapsia, joiden äideille omat halut ovat tärkeämpiä kuin lapsen terveys ja hyvinvointi. Täällä vaaditaan, että ei saisi arvostella tai moittia, tukea ja ymmärtämystä vaan tulisi osoittaa. Mutta missä oma empatia lasta kohtaan? Eikö teiltä itseltänne löydy empatiaa sitä pientä kohtaan, joka kipristelee hapen puutteessa? Moni pyrkii määräilemään millaista palautetta tulisi antaa, sensijaan että antaisi sanan olla vapaa. Toisia haukutaan siitä, että erilaisuutta ei hyväksytä ( tupakointi raskaana muka erilaisuutta), mutta itse ei hyväksytä edes vastauksia, jotka eivät itseä miellytä!
Tottakai jokainen aikuinen, empaattinen henkilö on lapsen puolella tässä asiassa. Polttajat haluaisivat vaan jatkaa rauhassa polttamistaan ilman krittiikkiä. Jos kerran päätätte jatkaa polttamista raskaana ollessanne, niin totta helvetissä on oikein, että saatte edes omantunnontuskia. Vai ettekö halua kantaa seurauksia tekemisistänne? Lapsellenne tupakoinnin aiheuttamia vahinkoja ja seurauksia ette mitenkään voi myöhemmin korvata. Jospa ne moitteet ja omantunnontuskat saisivat aikaan sen, että osaisitte asettaa lastenne edun omien mielihalujenne edelle? Omantunnontuskat yleensä normaalilla ihmisellä johtavat siihen, että käytöstä muutetaan. Niillä on tarkoitus ja niitä on hyvä tuntea.
Monesta tekstistä paistaa läpi itsekkyys ja pelkkä omien mielihalujen huomioon ottaminen. Ei haluta nähdä, että polttaminen ei ole oma asia, kun sillä riskeerataan toisen, itsestä riippuvan henkilön terveys ja elämä. Polttaa pitäisi saada, viis siitä, mitä se sikiölle aiheuttaa. Mutta itse ei haluta vastaanottaa aiheellistakaan negatiivista palautetta, pahaa mieltä ei saisi aiheuttaa tekipä mitä tahansa. Totta helvetissä tuohdutaan, kun oman, puolustuskyvyttömän lapsen tarpeista ei välitetä!! Jo se, että omat tarpeet tulevat lapsen tarpeiden edelle jo noin aikaisessa vaiheessa, sanoo aika paljon vanhemmasta. Vastuun pakoilu, kun pyritään määräilemään millaisia vastauksia saisi lähettää, se että pidetään tupakointia raskaana ollessa omana asiana, näkemättä sikiön asemaa jne. pistää epäilemään että olisikohan parempi jättää lapset hankkimatta.
Tottakai jokainen aikuinen, empaattinen henkilö on lapsen puolella tässä asiassa. Polttajat haluaisivat vaan jatkaa rauhassa polttamistaan ilman krittiikkiä. Jos kerran päätätte jatkaa polttamista raskaana ollessanne, niin totta helvetissä on oikein, että saatte edes omantunnontuskia. Vai ettekö halua kantaa seurauksia tekemisistänne? Lapsellenne tupakoinnin aiheuttamia vahinkoja ja seurauksia ette mitenkään voi myöhemmin korvata. Jospa ne moitteet ja omantunnontuskat saisivat aikaan sen, että osaisitte asettaa lastenne edun omien mielihalujenne edelle? Omantunnontuskat yleensä normaalilla ihmisellä johtavat siihen, että käytöstä muutetaan. Niillä on tarkoitus ja niitä on hyvä tuntea.
Monesta tekstistä paistaa läpi itsekkyys ja pelkkä omien mielihalujen huomioon ottaminen. Ei haluta nähdä, että polttaminen ei ole oma asia, kun sillä riskeerataan toisen, itsestä riippuvan henkilön terveys ja elämä. Polttaa pitäisi saada, viis siitä, mitä se sikiölle aiheuttaa. Mutta itse ei haluta vastaanottaa aiheellistakaan negatiivista palautetta, pahaa mieltä ei saisi aiheuttaa tekipä mitä tahansa. Totta helvetissä tuohdutaan, kun oman, puolustuskyvyttömän lapsen tarpeista ei välitetä!! Jo se, että omat tarpeet tulevat lapsen tarpeiden edelle jo noin aikaisessa vaiheessa, sanoo aika paljon vanhemmasta. Vastuun pakoilu, kun pyritään määräilemään millaisia vastauksia saisi lähettää, se että pidetään tupakointia raskaana ollessa omana asiana, näkemättä sikiön asemaa jne. pistää epäilemään että olisikohan parempi jättää lapset hankkimatta.