Tuosta pettämisestä tuli mieleen...olenko mä nyt ihan yksin mielipiteeni kanssa?

[Lillu]

Lillun kanssa samaa mieltä.

Ja minä sun kanssa!

 

[Turkilmas]

Pettäjä on itsekäs, jos ei kerro pettämisestään. On todella törkeää jättää asia kertomatta vain sen takia, että pelkää sen seurauksena menettävänsä puolisonsa!

Entä jos ei kerro siksi että tietää satuttavansa puolisoaan kertomalla? Kantaa mieluummin häpeän ja syyllisyyden itse koittaen ottaa opiksi. Suojelee puolisoaan jättämällä kertomatta. Tietty parempi olis ettei olis edes pettänyt alunperin mutta...

Suhde perustuu valheelle,jos se jotain kautta tulisi kuitenkin julki.Taikka ei tulisikaan,niin en minä haluaisi suhteeni perustuvan valheelle.

Mä olen itse elämässäni tehnyt vääriä valintoja ja kannan niistä lopun elämäni syyllisyyttä. Osa tyhmyyksistä (enkä nyt puhu pettämisestä) on tehty mun ja miehen suhteen alkuaikoina.

En ole näistä asioista koskaan kenellekään kertonut, enkä kerro. Ja totisesti olen ottanut tyhmyyksistäni opiksi.

Se, että edes mieheni ei tiedä typeryyksistäni, ei tarkoita että meidän suhde perustuisi valheelle. Mä vaan koen että itse olen tyhmyyteni tehnyt, itse niistä kannan vastuun ja syyllisyyden.

 

[unensieppaaja]

En lukenut koko ketjua, mut samoilla linjoilla ap:n kanssa. MUTTA jäi tuosta ekasta viestistä tämmönen kaihertaa: "Toki suhteessa pitää olla asioita pahasti vialla jos ja kun toinen pettää."
Tuosta todellakin olen eri mieltä, eli tuon mukaan pettämisen syynä voisi olla puoliso, mutta niinhän se ei mene. Musta se on siinä henkilössä itsessään vika, jos pettää. Jos suhteessa menee huonosti niin se ei oo mikään hyväksyttävä syy pettää.

 

[Lillu]

Turkilmas:

Se, että edes mieheni ei tiedä typeryyksistäni, ei tarkoita että meidän suhde perustuisi valheelle. Mä vaan koen että itse olen tyhmyyteni tehnyt, itse niistä kannan vastuun ja syyllisyyden.

Tuo on kyllä totta, mutta jos nyt suhteessa pettäisit, silloin pitäisi kertoa. Muutoinhan osa suhteesta todellakin olisi valheellista. Ennen nykyistä suhdetta tapahtuneet asiat eivät kuulu puolisolle, mikäli ei itse niitä halua kertoa.

 

[tuntematon]

En viitti nicillä kirjottaa...
Oon ap:n kanssa samaa mieltä. Itse tossa jokunen aika sitten petin humalaspäissäni kumppaniani. Nolottaa, hävettää, on paska olo. En kuuna ikinä kullanvalkeana tee sitä uudestaan, en varmasti!!!
Jos olisin kertonut kumppanille tästä, niin ero olisi tullu heti. Siksi siis pidän suuni kiinni.
Ja voin vaikka vannoa että mun käytös ei ole muuttunut. Ihan samalla tavalla olen ollut kuin ennenkin. Syyllisyys ei kalva, ei paina eikä vaikuta käytökseen, mutta sen verran se mielessä on että en uudestaan samaan sorru.

 

[Saraldo]

Mä meinaan olen sitä mieltä ettei kannattaisi tunnustaa jos pettää. Ja nyt puhun siis tyyliin yhdestä kännisestä hairahduksesta. Siis ei sillä että se olis yhtään vähemmän tuomittavaa tai että hyväksyisin teon.

Mutta,äh, vaikea selittää. Koitan.

Jos esim. mun mies hairahtuis mua pettämään, niin mä toivoisin ettei hän kertois siitä mulle. Ensinnäkin mun mielestä meidän suhde on liian hyvä pilattavaksi ja pilalle se menis jos luottamus rikkoontuisi.

Ja toisekseen: mun mielestä se on pettäjälle ihan oikein, että joutuu kantamaan tunnollaan huonoa omaatuntoa. Pidempäänhän se syyllisyys kytee kun asiasta ei voi edes puhua ja tunnustaa. Tunnustamalla pettäminen pullautetaan kaikkien tietoisuuteen jotta se voitaisiin unohtaa.

Toki suhteessa pitää olla asioita pahasti vialla jos ja kun toinen pettää. Mutta toisaalta siitä voi ottaa myös opiksi.

Suhde toiseen ihmiseen, jatkuva pettäminen ja vokotteleminen on asia erikseen. Silloin suhteessa ei ole mielestäni enää mitään pelastettavaa kun pettäjä selvästi haluaa muuta kuin suhteensa.

Joo...toivottavasti mun mies ei koskaan petä mua, mutta jos se siihen hairahtuu, niin toivottavasti jättää kertomatta mulle.

Samaa mieltä, jos on kyse yhdestä hairahduksesta. Jos on kyse suhteesta, niin haluan ilman muuta tietää.