Tuosta pettämisestä tuli mieleen...olenko mä nyt ihan yksin mielipiteeni kanssa?

[Daisy De La Hoya]

no mulle ainakin on siinävaiheessa, jos mua on petetty, niin aivan sama kuulenko mä sen ukolta iteltään vai jostain kyliltä, kunhan se tulee jostain luotettavalta taholta.
kaikkein mieluiten olen kuitenkin autuaan tietämätön, jos kyseessä tosiaan on vain hetken hairahdus, eikä esim. suhde selkäni takana.
mä kyllä luotan omiin vaistoihini ja omaan mieheenikin sen verran, että jos se mua pettäis, niin se loistais siitä kilometrien päähän.

 

[järki hoi]

Jos petetty itse etukäteen on ilmoittanut, että ei haluaisi tietää, niin mikäs siinä sitten. Mutta jos nimenomaan on sovittu, että pitää kertoa, niin silloin minusta pitää kertoa ja antaa petetyn tehdä omat johtopäätöksensä.

jos petetty itse etukäteen on ilmoittanut että ei haluaisi tietää...

ON YHTÄKUIN LUPA PETTÄÄ.

 

[Lentokala]

Mä oon kanssa samaa mieltä ap:n kanssa.
ja jos pettäjä tosiaan katuu niin siinä on sille tarpeeksi rangaistusta että joutuu itse elään sen tiedon kanssa.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Meillä taas mies on sitä mieltä, että ehdottomasti heti lusikat jakoon jos toinen hairahtuu pettämään. Mitään terapioita ei aleta, koska suhteessa on todella vakava vika ja sitä ei pystytä korjaamaan ihan täysin pois.

meillä taas me kumpikin olemme tätä mieltä !

joo, sitä on etukäteen hyvä olla noin ehdoton, mutta kun tilanne on edessä, saattaa mieli muuttua. Vaakakupissa painaa lapset, yhteinen asuntolaina, ne hyvät muistot jne. Harva oikeesti pistää siippansa pihalle yhden hairahduksen takia.

 

[luotto]

Meillä taas mies on sitä mieltä, että ehdottomasti heti lusikat jakoon jos toinen hairahtuu pettämään. Mitään terapioita ei aleta, koska suhteessa on todella vakava vika ja sitä ei pystytä korjaamaan ihan täysin pois.

meillä taas me kumpikin olemme tätä mieltä !

joo, sitä on etukäteen hyvä olla noin ehdoton, mutta kun tilanne on edessä, saattaa mieli muuttua. Vaakakupissa painaa lapset, yhteinen asuntolaina, ne hyvät muistot jne. Harva oikeesti pistää siippansa pihalle yhden hairahduksen takia.

mä pistin jo yhden !

 

[Silmukka-]

En todellakaan kertoisi,eikä kiinnostaisi tietää jostain hairahduksesta.
Suhde sitten asia erikseen...

 

[Jehnny Tightlips]

Jos petetty itse etukäteen on ilmoittanut, että ei haluaisi tietää, niin mikäs siinä sitten. Mutta jos nimenomaan on sovittu, että pitää kertoa, niin silloin minusta pitää kertoa ja antaa petetyn tehdä omat johtopäätöksensä.

jos petetty itse etukäteen on ilmoittanut että ei haluaisi tietää...

ON YHTÄKUIN LUPA PETTÄÄ.

On totta, että sellainen ilmoitus varmasti madaltaisi kynnystä. Pitäisikö sitten ajatella, että jos mitään ei sano, se tarkoittaa, ettei halua tietää? Koska minusta jos sanoo että haluaa tietää, niin haluaa tietää. Tietysti jos on *pää niin jättää silti kertomatta.

 

[Kowalski]

jos petetty itse etukäteen on ilmoittanut että ei haluaisi tietää...

ON YHTÄKUIN LUPA PETTÄÄ.

Järki hoi, nimenomaan...

Eihän se tuota tarkoita. Yhtä typerä ajatus kuin se, että puoliso pettää jos sitä ei jatkuvasti vahdi.

Pettäminen lähtee näet ihmisestä itsestään, ei siitä haluaisiko puoliso tietää jos toinen on pettänyt. Vaikka puoliso sanoisi, että saat mennä vieraisiin ihan vapaasti, niin moni ei menisi siltikään, koska ei koe sellaiseen tarvetta.

 

[IhanaValo]

Miusta kuulostaa oudolta jos sanoisin miehelle, et hei, jos satut joskus pettämään, niin ei tarvii kertoa miulle.. :/
Myö on sovittu että jos tuntee et suhteessa on jokin vialla niin siitä kerrotaan ja yritetään yhessä miettiä ratkaisu..

Minusta se, että sanoo että toivoo ettei kumppani kerro jos pettää, on hiljainen hyväksyntä pettämiselle

Joo,no tuopa siinä tuli miullekin mieleen. :/

Mutta joo, muutenkin mahdan aika outo olla kun en osaa luottaa vaikkei mitään syytä oo olla luottamattakaan. :ashamed:

 

[noh]

Mä ajattelin joskus suhteen alussa niin, että jos pettää, niin pihalle samoin tein (olen ollut petetty ns. teinisuhteessa). Nyt kun yhdessäolovuosia on takana 15, lapsia kolme, yhteinen asuntolaina jne jne, en ole ollenkaan varma siitä, että pistäisin lusikat jakoon, jos mies jäisi kiinni pettämisestä. Tai sanotaanko pikemminkin niin, että se riippuisi olosuhteista. Ajattelen nimittäin eri tavalla esimerkiksi puolen vuoden suhteesta johonkin naiseen kuin yhden kerran kännipanosta: jos kyseessä olisi suhde johonkin naiseen, niin todennäköisesti olisi ero edessä. Jos olisi kyse kännipanosta, niin en usko, että lusikat menisivät jakoon ekasta kerrasta.

 

[fjonga]

Mä meinaan olen sitä mieltä ettei kannattaisi tunnustaa jos pettää. Ja nyt puhun siis tyyliin yhdestä kännisestä hairahduksesta. Siis ei sillä että se olis yhtään vähemmän tuomittavaa tai että hyväksyisin teon.

Mutta,äh, vaikea selittää. Koitan.

Jos esim. mun mies hairahtuis mua pettämään, niin mä toivoisin ettei hän kertois siitä mulle. Ensinnäkin mun mielestä meidän suhde on liian hyvä pilattavaksi ja pilalle se menis jos luottamus rikkoontuisi.

Ja toisekseen: mun mielestä se on pettäjälle ihan oikein, että joutuu kantamaan tunnollaan huonoa omaatuntoa. Pidempäänhän se syyllisyys kytee kun asiasta ei voi edes puhua ja tunnustaa. Tunnustamalla pettäminen pullautetaan kaikkien tietoisuuteen jotta se voitaisiin unohtaa.

Toki suhteessa pitää olla asioita pahasti vialla jos ja kun toinen pettää. Mutta toisaalta siitä voi ottaa myös opiksi.

Suhde toiseen ihmiseen, jatkuva pettäminen ja vokotteleminen on asia erikseen. Silloin suhteessa ei ole mielestäni enää mitään pelastettavaa kun pettäjä selvästi haluaa muuta kuin suhteensa.

Joo...toivottavasti mun mies ei koskaan petä mua, mutta jos se siihen hairahtuu, niin toivottavasti jättää kertomatta mulle.

muuten täysin samaa mieltä, mutta tummenetusta kohdasta sen verran, että pitkäaikainen suhde toiseen voi näyttää oman suhteen eri valossa pettäjälle ja hän joko eroaa tai lopettaa salasuhteen ja tekee kaikkensa jotta oma suhde parantuisi, hankkii apua jne.

 

[MissTropic]

olen samaamieltä turkilmas sunkanssa.
vähäpätöisestä mitäänmerkkaamattomasta kännihairahdulsesta ei tarvis pahoittaa toisenmieltä loppuiäksi.
jos se taas ei jää viimeiseksi kerraksi niin sitten asia muuttuu.
toki toivon ettei mies ikinä pettäis mun luottamusta mutta se mitä en tiedä ei mua satuta.
kumminkin rakastan miestäni niin paljon että haluan elää loppuelämäni senkanssa,jos luottamus menee niin se on suhteen tuho.

 

[Lillu]

Meillä taas mies on sitä mieltä, että ehdottomasti heti lusikat jakoon jos toinen hairahtuu pettämään. Mitään terapioita ei aleta, koska suhteessa on todella vakava vika ja sitä ei pystytä korjaamaan ihan täysin pois.

meillä taas me kumpikin olemme tätä mieltä !

joo, sitä on etukäteen hyvä olla noin ehdoton, mutta kun tilanne on edessä, saattaa mieli muuttua. Vaakakupissa painaa lapset, yhteinen asuntolaina, ne hyvät muistot jne. Harva oikeesti pistää siippansa pihalle yhden hairahduksen takia.

Eihän silloin kait olisi mitään syytä hairahdustaan salata ja yksinänsä kärvistellä? Siis jos yhestä kerrasta huolimatta ei olisi ero edessä.

 

[ei shittiä]

Mä ajattelin joskus suhteen alussa niin, että jos pettää, niin pihalle samoin tein (olen ollut petetty ns. teinisuhteessa). Nyt kun yhdessäolovuosia on takana 15, lapsia kolme, yhteinen asuntolaina jne jne, en ole ollenkaan varma siitä, että pistäisin lusikat jakoon, jos mies jäisi kiinni pettämisestä. Tai sanotaanko pikemminkin niin, että se riippuisi olosuhteista. Ajattelen nimittäin eri tavalla esimerkiksi puolen vuoden suhteesta johonkin naiseen kuin yhden kerran kännipanosta: jos kyseessä olisi suhde johonkin naiseen, niin todennäköisesti olisi ero edessä. Jos olisi kyse kännipanosta, niin en usko, että lusikat menisivät jakoon ekasta kerrasta.

No mä ainakaan jonkun asuntolainan takia alkas elämään petturin kanssa. Hohhoijaa.

 

[naikkonen]

se on kuulkaas tää pettämisasia niinku yleensä kaikki asiat. Siitä ollaan puolesta ja vastaan. piste.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Eihän silloin kait olisi mitään syytä hairahdustaan salata ja yksinänsä kärvistellä? Siis jos yhestä kerrasta huolimatta ei olisi ero edessä.

Miksi siirtää se oma huono-olonsa kumppanilleen?

 

[Madicken04]

Niin, eihän tietenkään tämä toinen osapuoli (jonka kanssa petät) voisi asiaa ympäriinsä levitellä. Tietysti voit keksiä nimesi ja peittää naamasi, jottei sinua kukaan tunnista...

Kyllä sun salaisuudet voi paljastua mikäli niihin liittyy toinenkin osapuoli, näkijä tms...

En kai mä niin tyhmä ole, että omaa nimeäni, asuinpaikkaani tms kertoisin, tai kotipaikkakunnallani häsläisin, jos olisin häsläämiseen taipuvainen.
Joku brittiläinen lomapano jossain Kreikassa tms...saisi ihan vapaasti levitellä asiaa ympäriinsä, kukaan ei kuitenkaan tuntisi mua.
En tosin oo aikeissa pettää, ei oo yhtään sellainen olo että tekisi vierasta mieli :xmas:

Noista kanssa samaa mieltä eli on merkitystä sillä kenen kanssa pettää. Jos kyseessä on joku tuttavapiiriin kuuluva tms ihminen jonka kanssa joutuu olemaan vastaisuudessakin tekemisissä niin toki kiinnijäämisen riski on suurempi kuin jossain tuollaisessa loma-känni-sekoilussa jossa ei edes toisen nimeä tiedä, hyvä jos kotimaan.

Ei sillä että pettämisiä hyväksyisin tms, mutta omalta kohdaltanikin olisin valmis ap:n tekstin allekirjoittamaan. Jos siis tapahtuisi jotain sellaista minkä takia mies ei olisi oma itsensä ja päätyisi sitten mokaamaan niin että pettäisi jonkun ihmisen kanssa joka ei kuunapäivänä tulisi liippaamaan läheltäkään elämäämme, katuisi itse tuota syvästi eikä ikinä uusisi tekoaan niin kyllä, pääsisin helpommalla jos hän ei kertoisi.

Ihan erijuttuja sitten nuo uusivat pettämiset ja ihan suhteet yms. Tässä siis kyse ihan kertajutusta.

 

[Turkilmas]

Mä vielä vähän selvennän mun ajatuksiani. Edellisessä suhteessa mies petti mua. Mä tiedän kolme tapausta, ekan tunnusti itse, tokasta jäi kiinni ja kolmannesta sain tietää vasta suhteen loputtua. Pettämiskertoja on todennäköisesti ollut vielä huimasti lisää.

En pystynyt koskaan antamaan anteeksi sitä ensimmäistäkään, mutta jostain ihmeen syystä aina vaan jatkettiin. Mä kyttäsin miehen tekemisiä, puhelinta, taskuja... mitä vaan pystyin. Tein äkillisiä kotiintuloja ilman varoitusta, menin varoittamatta yökerhoon jossa tiesin miehen olevan.... no juu, käyttäydyin naurettavasti.

Tuo pettäminen kuitenkin kalvoi mun mieltä ihan hirveästi ja tuntui mielettömän loukkaavalta. Ja kun sitten vihdoin pääsin entisestä suhteesta eroon ja tapasin nykyisen mieheni, niin olin suorastaan fanaattisen tuomitseva pettämisen suhteen. Tein selväksi että hitaita ei tanssita,naisten kanssa ei jutella ja vaikka mitä...

Lopulta sitten huomasinkin että hei, mä voin luottaa mun mieheeni. Hän rakastaa mua aidosti ja haluaa olla vain mun kanssani. Samalla hetkellä heitin piut paut kaikille typerille säännöille ja aloin täysillä nauttimaan ihanasta suhteestani.

Me ollaan oltu nyt yhdessä yli 10 vuotta. Ja yhä edelleen arvostan hurjasti sitä ettei mun tarvi olla miehestä mustasukkainen. Mun ei tarvi kytätä sen puhelinta, eikä mun tarvi koittaa käräyttää sitä jatkuvasti. Mä TIEDÄN että mun mies ei petä mua, tunnen oloni sangen turvalliseksi.

Raskausaikana, molemmilla kerroilla, mustasukkaisuus on taas noussut pintaan. Ihan kamalaa kun ei pysty yhtään mieheen luottamaan ja on mustasukkainen kaikista maailman naisista!! Mä en vaan pysty itselleni mitään, tälläkin kertaa mustasukkaisuus hävisi muutama kuukausi pojan syntymän jälkeen ja nyt voin jo nauraa itselleni.

Mutta mä siis tiedän että jos mies mua pettäisi, niin mä en pääsisi siitä yli. Ja se tuntuis ihan kamalalta. Siis rikkoa tämä suhde jonkun typerän hairahduksen takia. Kun kuitenkin tiedän että mies rakastaa mua. Silti on tietty totta, että sen jälkeen suhde olis tavallaan valhetta jos ja kun mies pettäis (tai minä myös tietenkin).

Jos mä olisin se petetty ja mies kertois siitä, niin pettämisen lisäks mun koko turvallisuuden tunne murenisi. Jos taas mies pettäis ja pitäis asian sisällään, niin häntä sattuis. Kalvais pettäminen ja syyllisyys. Mutta ehkä mielessään hän ottaisi opiksi eikä pettäisi toistamiseen. Ja meidän suhde säilyis.

Äh, parempi ettei kumpikaan petä, pääsee pienemmällä pähkäilyllä

 

[Kotilehmä]

Minäkin olen turkilmas täysin samaa mieltä, jos ukko pettää niin kärsikööt yksin, ei tarvitse koko perhettä hajottaa oman typerän hairahduksen takia. Toivon että mies olis niin vahva että pystyis peittää tekonsa ja meidän arki jatkuis yhtä hyvänä kuin aiemminkin. Mutta tämä tarkoittaa sitä että se pettäminen ei sais olla kaikkien muiden tiedossa ja että jos mies päättää asian salata niin vie sen sitten hautaan asti, eikä tyyliin että kuolinvuoteella kertoo että koko minun elämä on ollut huijausta.

 

[Turkilmas]

Pettäjä on itsekäs, jos ei kerro pettämisestään. On todella törkeää jättää asia kertomatta vain sen takia, että pelkää sen seurauksena menettävänsä puolisonsa!

Entä jos ei kerro siksi että tietää satuttavansa puolisoaan kertomalla? Kantaa mieluummin häpeän ja syyllisyyden itse koittaen ottaa opiksi. Suojelee puolisoaan jättämällä kertomatta. Tietty parempi olis ettei olis edes pettänyt alunperin mutta...

 

[Lillu]

Eihän silloin kait olisi mitään syytä hairahdustaan salata ja yksinänsä kärvistellä? Siis jos yhestä kerrasta huolimatta ei olisi ero edessä.

Miksi siirtää se oma huono-olonsa kumppanilleen?

Eihän se tuota yksistään tarkoita. Luulisi toisesta huomaavan jos jokin painaa. Ei varmaan pitemmän päälle perhe-elämälle hyväksi jos puoliso on muissa maailmoissa. Tämä tietysti riippuen siitä kuinka asiaa mielessään käsittelee, onko hiljainen, masentunut vai suuttuuko pikkuasioistakin tms.
Eikö näinollen olisi parempi tunnustaa ja käsitellä asia puolisonsa kanssa niin että voidaan jatkaa yhteistä elämää ilman jtn. - mikä sua vaivaa, - ei mikään, keskusteluja? Kertomatta jättäminen voi siirtää ao pahanolon kaikille perheenjäsenille ei pelkästään puolisolle.

 

[Nyynä]

Minäkin olen turkilmas täysin samaa mieltä, jos ukko pettää niin kärsikööt yksin, ei tarvitse koko perhettä hajottaa oman typerän hairahduksen takia. Toivon että mies olis niin vahva että pystyis peittää tekonsa ja meidän arki jatkuis yhtä hyvänä kuin aiemminkin. Mutta tämä tarkoittaa sitä että se pettäminen ei sais olla kaikkien muiden tiedossa ja että jos mies päättää asian salata niin vie sen sitten hautaan asti, eikä tyyliin että kuolinvuoteella kertoo että koko minun elämä on ollut huijausta.

muttakun se ei aina mee niin että se pettäjä kärvistelee yksin. vaan se käytös muuttuu. se syyllisyys painaa niin paljon että pitää valehella miltei kaikesta. ja kun käytös muuttuu niin suhtautuminen suhteeseen myöskin muuttuu. ja se syö lopulta sen suhteen tyhjäksi.

 

[Nyynä]

Lillun kanssa samaa mieltä.

 

[Äiti-Kengu]

Pettäjä on itsekäs, jos ei kerro pettämisestään. On todella törkeää jättää asia kertomatta vain sen takia, että pelkää sen seurauksena menettävänsä puolisonsa!

Entä jos ei kerro siksi että tietää satuttavansa puolisoaan kertomalla? Kantaa mieluummin häpeän ja syyllisyyden itse koittaen ottaa opiksi. Suojelee puolisoaan jättämällä kertomatta. Tietty parempi olis ettei olis edes pettänyt alunperin mutta...

Suhde perustuu valheelle,jos se jotain kautta tulisi kuitenkin julki.Taikka ei tulisikaan,niin en minä haluaisi suhteeni perustuvan valheelle.

 

[IhanaValo]

Lillun kanssa samaa mieltä.

Mie myös.