S
"Surullinen"
Vieras
Olemme olleet yhdessä 9kk. Minulla on lapsi, jonka etävanhempi olen.
Tuntuu, ettei suhteessamme ole enää kipinää eikä säpinää. Kaikki on arkista ja tylsää. Ehkä odotan liikaa, mutta jotenkin surettaa että näin pian jo..
Voiko tästä löytyä tie kohti hauskempaa ja kiihkeämpää suhdetta? Voiko arkisuus olla positiivinen asia? Jotenkin itse ajattelen, että on hyvä kun uskaltaa olla oma itsensä näin pian, kertoo siis luottamuksesta.
Tuntuu, ettei suhteessamme ole enää kipinää eikä säpinää. Kaikki on arkista ja tylsää. Ehkä odotan liikaa, mutta jotenkin surettaa että näin pian jo..
Voiko tästä löytyä tie kohti hauskempaa ja kiihkeämpää suhdetta? Voiko arkisuus olla positiivinen asia? Jotenkin itse ajattelen, että on hyvä kun uskaltaa olla oma itsensä näin pian, kertoo siis luottamuksesta.