Kovasti puhutaan, että työuria pitää pidentää ja perhevapaita lyhentää. Mutta missäs ne työpaikat sitten ovat? Työttömiä on paljon ja vähän päälle muutenkin. Jos minä olen hoitovapaalla, joku muu saa tehdä minun työni sillä välin ja saaa siitä palkkaa. Minä saan kotihoidontuen. Kun palaan töihin, minä saan palkkaa ja sijaiseni on mitä todennäköisimmin työtön. Hän saa silloin isomman rahallisen tuen yhteiskunnalta työttömyyskorauksen muodossa, kuin mitä se kh-tuen määrä on. Työpaikkoja on rajallinen määrä, on sitten ihan silkkää paperinpyörittelyä päättää, kenelle maksetaan ja mitä, kun on oma vuoro olla ilman työtä.
Sitten, kun lisätään säästöjä, se tarkoittaa sitä, että työttömyyskorvauksen saadakseen, sen eteen pitää tehdä edes jotain, eli käytännössä ihan oikeaa työtä järjetömän pienellä korvauksella. Silloin firmat ottavat näitä työttömiä "harjoittelijoita" sen sijaan, että palkkaisivat jonkun tekemään ko. hommaa. Kukapa ei ottaisi puoli-ilmaista työntekijää täysihintaisen sijaan? Ja taas on vähemmän "oikeita" työpaikkoja tarjolla ja työttömien määrä kasvaa. Sehän se ongelma on. Työtön harjoittelija tekee kyllä työn, mutta eipä siitä juuri veroja yhteiseen kassaan kilahda, kun ei siitä saa kuin muutaman satasen kuussa ja senkin valtion kassasta. Lisäksi toimeentulotukea sosiaalitoimistosta ja kylläpä on edullista.
Ongelma ratkeaisi, jos oikeasti panostettaisiin työpaikkojen luomiseen. Loppu hoituisi omalla painollaan.
