Tuntuu turhalta kun löysin mieheni vasta 32v.

[ger]

Tuntuu pahalta kun hänellä ollut paljon tyttöystäviä jos oltais 18v tavattu oltais voitu olla toistemme ensimmäiset.

Eihän hänkään ollut sun ensimmäinen.

 

[vieras]

tietääkö sun miehs sun ajatukset?

 

[Minna]

Kyllä sun nyt kannattaa erota ja ryömiä johonkin kuoppaan odottamaan kuolemaa. Pilallahan sun elämäs on.

:ashamed:

 

[vieras]

Tuntuu pahalta kun hänellä ollut paljon tyttöystäviä jos oltais 18v tavattu oltais voitu olla toistemme ensimmäiset.

Voi voi, kun olisin silloin tehnyt toisin , sä kuullostat ihan mun anopilta!

 

[..]

No olihan mulla poikaystäviä ja ex-mieskin ennen tätä avioliittoa.Aluksi mieheni tuntui sielunkumppanilta mutta nykyään en tiedä tunnenko enää mitään.Hän on halunnut vasta 30v naimisiin ja perheen eli vain 1lapsen.Minä olisin halunnut löytää hänet jo 20v ja perustaa perheen.

Joo, kyllä kannattaa ehdottomasti käyttää loput elämästä surkutteluun ja valittamiseen. Eihän sinulla ole syitä iloon ollenkaan. Ehdit vielä hyvin katkeraksi erakoksi!

 

[täth]

Tuntuu pahalta kun hänellä ollut paljon tyttöystäviä jos oltais 18v tavattu oltais voitu olla toistemme ensimmäiset.

Mitä, mitä, häh? Et voi olla tosiassa. Ole nyt kuule vaan tyytyväinen että olette molemmat mennyt ja kokenut muita suhteita. Olispa se ollut sit kiva kun olisitte 18v neitsyt suhteessa ja siinä välissä olis sit ollut tyttö/poikaystäviä... Te olette eläneet, ja tiedätte mitä tarjolla on. Sitä ei tartte enää lähtee ihmetteleen, vaan voitte surutta nauttia nykyisestä elämästä ja lapsesta. Ja suurperheen saat kun alat tehdä hyväntekeväisyyttä. Esim. sijoituslapset kaipaa hyviä koteja ja rakastavia aikuisia elämäänsä. Se on rankkaa mutta palkitsevaa arkea.

Miks suurperhe?

 

[noh]

Tuntuu pahalta kun hänellä ollut paljon tyttöystäviä jos oltais 18v tavattu oltais voitu olla toistemme ensimmäiset.

Mitäs väliä sillä on, vaikka ette olekaan toistenne ensimmäiset? Miten asiat olisivat toisella lailla silloin? Elämä ja kokemukset kasvattavat. Mä en henkilökohtaisesti edes haluaisi olla kenekään ensimmäinen, enkä haluaisi, että mulla ei olisi ollut kuin ensimmäiseni.

 

[syklaaminkukka]

Mä tapasin nykyisen mieheni yli kolmekymppisenä. Nyt ollaan oltu naimisissa kuusi vuotta ja meillä on kaksi ihanaa tyttöä. Enkä ole koskaan harmitellut, ettei tavattu aiemmin. Tuntuu, että nyt osaan arvostaa tällasta perhe-elämään enemmän kun silloin parikymppisenä.

 

[TÄÄ ON SELKEE]

PROVOOOOO

 

[hoya bella]

PROVOOOOO

No niin on

 

[Empuuu]

Taas mennään.

 

[Maine Coon/]

Tää kuulostaa täysin taas siltä annoin lapseni adoptioon-tyypiltä.

sama hän onkin

 

[mie]

Tuntuu pahalta kun hänellä ollut paljon tyttöystäviä jos oltais 18v tavattu oltais voitu olla toistemme ensimmäiset.

Ja sillä olisit voittanut mitä? (Vaikka tämä vaikuttaa vähän väsyneeltä provolta)

Niin. Ja vaikka olisitte 18veenä tavanneetkin, niin ei se olisi takannut, että olisitte toisenne ensimmäiset. Itse olin 19v ja mieheni 20v kun rupesimme seurustelemaan ja emme todellakaan olleet toistemme ensimmäisiä. Jä hyvää niin