Tuntuu jotenkin että lapsia saadaan hirveän nuorina

Siis 18-22 vuotiaana. Itse olen 32 v ja ekaa kertaa raskaana. Minä opiskelin vielä tuossa iässä eikä olisi tullut mieleenkään perustaa perhettä :O Kysyn ihan mielenkiinnosta, te ketkä olette saaneet esimerkiksi alle 24 vuotiaana lapsen, oletteko sen jälkeen opiskelleet vai hankkineet jo sitä ennen ammatin?

Ja siis itse olen siksi tälläinen mattimyöhäinen koska valmistuin yliopistosta vasta 26-vuotiaana (opinnot kestivät 6v.) ja nyt olen tehnyt 6 vuotta vain töitä :ashmed: enkä ole ajatellutkaan lapsia ennen kuin nyt.

 

Niin ja ennen kuin kukaan kerkeää tulla länkyttämään, minua se ei siis haittaa millään tavalla vaikka joku saisikin lapsen jo 18-vuotiaana =)

 

Sain esikoisen 20 vuotiaana ja kuopuksen 29 vuotiaana. Nyt olen 44 vuotias ja olen ehtinyt tuon jälkeen lukemaan kaksi ammattia itselleni.

 

sain esikoiseni 32-vuotiaana.

 

Työelämä-aikuislukio-vauva-amk
Näin se meillä. Olen 22 ja mies 27. En ole koskaan ajaellut olevani nuori äiti...
Musta taas tuntuu että lapsia saadaan kovin myöhään, mikä päättyy liian monilla surullisesti...
Onneksi olkoon raskaudesta!

 

Jatkan opiskelujani toisen lapsen syntymän jälkeen tai paremminkin vaihdan alaa.

 

Mullakin alanvaihto edessä kun lapset hieman vielä kasvavat.

Minustakin tuntuu että nyt saadaan tosi vanhana lapsia, noin biologian kannalta :/

 

Työelämä-aikuislukio-vauva-amk
Näin se meillä. Olen 22 ja mies 27. En ole koskaan ajaellut olevani nuori äiti...
Musta taas tuntuu että lapsia saadaan kovin myöhään, mikä päättyy liian monilla surullisesti...
Onneksi olkoon raskaudesta!

Kiitoksia Tuntuu välillä että olen jo liian vanha :ashamed: Mielummin olisin saanut lapsia vaikka 5 vuotta sitten, mutta sillon meni vielä ura kaiken edelle :/

 

Olin 23v kun rupesin odottaa esikoista ja kyllä, opiskelut jäi kesken. Mutta en ota siitä paineita, koulun hoidan loppuun kun tytär on 1v ja menee hoitoon. Koulu jäi muutamaa kuukautta vajaaks.

Jaa, toiset haluu lapsia myöhemmin ja toiset aijemmin. En ainaka ite koe että jäisin mistään paitsi kun oon nyt 24 ja tytär 4kk, en mistään hinnasta antais rakasta lastani pois. En kadu yhtään että sain ton sulosen pienen. Kyllä sitä ehtii vielä tympiintymiseen asti töitä tehä, nyt nautin täysillä siitä että saan hoitaa ja elää lastani varten :heart:

 

Miksi hirveän nuori on juuri 18-22
Ajatelin HIRVEÄN nuoren äidin olevan alle18
nuori alle 20
Yli 20 ei ole enää kovin nuori äidiksi, nuori nainen kyllä, mutta siinä on ero
Teini ja aikuinen on eri asia...

 

Työelämä-aikuislukio-vauva-amk
Näin se meillä. Olen 22 ja mies 27. En ole koskaan ajaellut olevani nuori äiti...
Musta taas tuntuu että lapsia saadaan kovin myöhään, mikä päättyy liian monilla surullisesti...
Onneksi olkoon raskaudesta!

Kiitoksia Tuntuu välillä että olen jo liian vanha :ashamed: Mielummin olisin saanut lapsia vaikka 5 vuotta sitten, mutta sillon meni vielä ura kaiken edelle :/

Pah et ole, jokaisella on se oma hyvä ikänsä t."nuori"

 

Miksi hirveän nuori on juuri 18-22
Ajatelin HIRVEÄN nuoren äidin olevan alle18
nuori alle 20
Yli 20 ei ole enää kovin nuori äidiksi, nuori nainen kyllä, mutta siinä on ero
Teini ja aikuinen on eri asia...

Minusta se on vain hirveän nuori, kun ajattelen millainen itse olin tuossa iässä. Mutta ihmiset ovat erillaisia

 

Joo ensisynnyttäjien keski-ikä on jo melkein 30v Kovin nuorena... (Kyllä mä oikeasti tajusin mitä ap tarkoitti, kait, siis että hänestä on outoa että jotkut kokevat olevansa valmiita jo 18-22 vuotiaina)

Olen aikuislukiossa tällä hetkellä. Vakituinen kokoaikainen työpaikka on, olen siitä hoitovapaalla. Opiskelut tulevat jatkumaan vielä maisteritasolle ja toivottavasti väittelen tohtoriksikin. En näe mitään estettä sille, että lapsia saadaan opiskelujen ohella. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla kaikki valmiina lasta varten; lapset ovat osa elämää, ei koko elämä pysähdy lapsen syntymän vuoksi. Itse synnyin myös opiskelijaperheeseen, se varmaan vaikuttaa omiin näkemyksiini paljon.

Lapsia olen halunnut jo 11-12 vuotiaasta asti. En pysty kuvittelemaan eläväni lapsettomana kolmekymppiseksi asti, elämä tuntuisi jotenkin niin turhalta ja päämäärättömältä. Mulla on muitakin päämääriä ja haaveita ku lapset, aina ollut, mutta ne ovat ihan eri tasolla kun lapset/perhe. Tottakai haluan opiskella mielenkiintoista alaa ja menestyä urallani, mutta perhe on silti 100 kertaa tärkeämpi minulle.

Muoks Esikoinen syntyi siis ollessani 19-vuotias, seuraava voisi tulla vaikka heti ellei opiskelut olis vähän kriittisessä vaiheessa just nyt Nyt olen 21.

 

Kyllä mun mielestä ennemminkin tuntuu, että lapsia saadaan nykyään aika vanhana. Kun mun äiti oli 32, kuten minä nyt, hänellä oli jo kolme lasta, joista nuorinkin kouluun menossa. Silloin tuntui olevan ihan tavallista, että lapsia saatiin 18-20-vuotiaana kun taas tuntuu että nykyään sellaisia äitejä lähinnä ihmetellään ja haukutaan.

Itse olen nyt tosiaan 32 ja toivon, etten olisi kovin paljon päälle 35-vuotias kun viimeinenkin lapsi on jo maailmassa. :ashamed:

 

Joo ensisynnyttäjien keski-ikä on jo melkein 30v Kovin nuorena... (Kyllä mä oikeasti tajusin mitä ap tarkoitti, kait, siis että hänestä on outoa että jotkut kokevat olevansa valmiita jo 18-22 vuotiaina)

Olen aikuislukiossa tällä hetkellä. Vakituinen kokoaikainen työpaikka on, olen siitä hoitovapaalla. Opiskelut tulevat jatkumaan vielä maisteritasolle ja toivottavasti väittelen tohtoriksikin. En näe mitään estettä sille, että lapsia saadaan opiskelujen ohella. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla kaikki valmiina lasta varten; lapset ovat osa elämää, ei koko elämä pysähdy lapsen syntymän vuoksi. Itse synnyin myös opiskelijaperheeseen, se varmaan vaikuttaa omiin näkemyksiini paljon.

Lapsia olen halunnut jo 11-12 vuotiaasta asti. En pysty kuvittelemaan eläväni lapsettomana kolmekymppiseksi asti, elämä tuntuisi jotenkin niin turhalta ja päämäärättömältä. Mulla on muitakin päämääriä ja haaveita ku lapset, aina ollut, mutta ne ovat ihan eri tasolla kun lapset/perhe. Tottakai haluan opiskella mielenkiintoista alaa ja menestyä urallani, mutta perhe on silti 100 kertaa tärkeämpi minulle.

No tässä on toki hyvä pointti, mutta vaikuttaa siltä kun halveksuisit vanhempana lapsensa saaneita... Onhan ap:lla kuitenkin omat syynsä siihen ja tehnyt omat itselleen sopivat ratkaisunsa. Sitäkin kunnioittaen siis.

t.toinen "nuori"

 

Miksi hirveän nuori on juuri 18-22
Ajatelin HIRVEÄN nuoren äidin olevan alle18
nuori alle 20
Yli 20 ei ole enää kovin nuori äidiksi, nuori nainen kyllä, mutta siinä on ero
Teini ja aikuinen on eri asia...

Minusta se on vain hirveän nuori, kun ajattelen millainen itse olin tuossa iässä. Mutta ihmiset ovat erillaisia

No sinä olet kauhean vanha..ajattele miltä tuo kuulostaa
Ymmärrystä vähän...

 

Miksi hirveän nuori on juuri 18-22
Ajatelin HIRVEÄN nuoren äidin olevan alle18
nuori alle 20
Yli 20 ei ole enää kovin nuori äidiksi, nuori nainen kyllä, mutta siinä on ero
Teini ja aikuinen on eri asia...

Minusta se on vain hirveän nuori, kun ajattelen millainen itse olin tuossa iässä. Mutta ihmiset ovat erillaisia

No sinä olet kauhean vanha..ajattele miltä tuo kuulostaa
Ymmärrystä vähän...

En siis tarkoittanut sitä pahalla.

 

Mä oon 23v eikä vielä lapsia ja tunnen itseni jo vähän turhankin vanhaksi saamaan ekan. Oisin halunnu olla nuori äiti.

 

Täytän 27 ja tunnen olevani vielä aivan liian nuori äidiksi.

 

Joo ensisynnyttäjien keski-ikä on jo melkein 30v Kovin nuorena... (Kyllä mä oikeasti tajusin mitä ap tarkoitti, kait, siis että hänestä on outoa että jotkut kokevat olevansa valmiita jo 18-22 vuotiaina)

Olen aikuislukiossa tällä hetkellä. Vakituinen kokoaikainen työpaikka on, olen siitä hoitovapaalla. Opiskelut tulevat jatkumaan vielä maisteritasolle ja toivottavasti väittelen tohtoriksikin. En näe mitään estettä sille, että lapsia saadaan opiskelujen ohella. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla kaikki valmiina lasta varten; lapset ovat osa elämää, ei koko elämä pysähdy lapsen syntymän vuoksi. Itse synnyin myös opiskelijaperheeseen, se varmaan vaikuttaa omiin näkemyksiini paljon.

Lapsia olen halunnut jo 11-12 vuotiaasta asti. En pysty kuvittelemaan eläväni lapsettomana kolmekymppiseksi asti, elämä tuntuisi jotenkin niin turhalta ja päämäärättömältä. Mulla on muitakin päämääriä ja haaveita ku lapset, aina ollut, mutta ne ovat ihan eri tasolla kun lapset/perhe. Tottakai haluan opiskella mielenkiintoista alaa ja menestyä urallani, mutta perhe on silti 100 kertaa tärkeämpi minulle.

No tässä on toki hyvä pointti, mutta vaikuttaa siltä kun halveksuisit vanhempana lapsensa saaneita... Onhan ap:lla kuitenkin omat syynsä siihen ja tehnyt omat itselleen sopivat ratkaisunsa. Sitäkin kunnioittaen siis.

t.toinen "nuori"

Hei!

Kertoisitko mikä kohta antaa sellaisen vaikutelman? Ihan tosissani kysyn. Kun itse yritin kirjoittaa juuri niin, ettei sellaista vaikutelmaa tulisi, mutta silti valehtelematta. En esimerkiksi halua kirjoittaa, että ymmärrän hyvin vasta vanhempana perhettä haluavia koska ihan oikeasti en ymmärrä Mutta ei se tarkoita sitä, että heitä halveksuisin millään muotoa.

 

Mä sain ekan ollessani 20v, en ollut opiskellut, enkä ole vielä nyttenkään opiskellut (neljä lasta ja ikää 29v) harmittaa kyllä toisinaan etten peruskoulun jälkeen lähtenyt opiskelemaan vaan lähdin töihin, nyt teen lopun ikääni hanttihommia oman tyhmyyteni takia, toivon että saan omat lapseni opiskelemaan heti peruskoulun päälle jotta heille ei käy kuten minulle... :ashamed: :ashamed:

 

Mä sain ekan ollessani 20v, en ollut opiskellut, enkä ole vielä nyttenkään opiskellut (neljä lasta ja ikää 29v) harmittaa kyllä toisinaan etten peruskoulun jälkeen lähtenyt opiskelemaan vaan lähdin töihin, nyt teen lopun ikääni hanttihommia oman tyhmyyteni takia, toivon että saan omat lapseni opiskelemaan heti peruskoulun päälle jotta heille ei käy kuten minulle... :ashamed: :ashamed:

Mikset voisi enää opiskella?

 

Itse sain 2 lasta, alle 20vuotiaana. Opiskelin siis ammattini vasta lapsien saannin jälkeen. Lähihoitaja olen ja syksyllä aloitan opiskelemaan kehitysvamma-alaa. Ikää nyt 25vuotta.

Mulle sopi mainiosti näin päin ja olen tyytyväinen elämääni

Muistan silloin esikoisen jälkeen, kun mulla harmitti tosi paljon, kun kaverit valmistui ja itse mietti että saankohan koskaan itseäni niskasta kiinni, mutta niin oli päämääränä saada ammatti ja niin sainkin. Nyt sitten taas opiskelu kiinostaa ja löysin mielenkiintoisen aiheenkin, jonka parissa muutenkin teen työtä.

Mieshän meidät elätti silloin, mies oli onneksi minua vanhempi ja työelämässä jo silloin ja sama mies edelleen tuolla jaloissa hyörii

 

Kiitoksia Tuntuu välillä että olen jo liian vanha :ashamed: Mielummin olisin saanut lapsia vaikka 5 vuotta sitten, mutta sillon meni vielä ura kaiken edelle :/

Liian vanha olet sitten kun luonto ei anna enään mahdollisuutta tulla raskaaksi, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tsemppiä odotukseen!

 

sain lapseni 21-vuotiaana. tuolloin olin opiskelemassa ammattikorkeassa itselleni väärää alaa, joten raskauden myötä jätin opinnot kesken ja tein muutaman kuukauden töitä. ammattiin valmistuin ollessani 19, tosin käsityöala ei hirveästi työllistä.