Tuntuisko tämä teistä painostavalta vai kuvittelenko vaan?

["vieras"]

Eli avioliitto on rakoillut miehen pettämisen jne vuoksi. Olimme jo eroamassa ja minulla oli myös uusi rakkaus, josta mies oli tietoinen. Päätin kuitenkin lasten ja pitkän historian takia vielä kokeilla, jos tätä saisi korjattua.

Mies on muuttanut käytöstään (ainakin nyt tämän parin kuukauden on ollut muuttunutta) mutta mies myös tietää että minä en ole unohtanut tuota toista miestä. Olen puhunut asiasta ihan rehellisesti miehelle siis, kaunistelematta.

Meillä on aiemmin ollut pyynnöistäni huolimatta todella vähän läheisyyttä ja olemme muutenkin lähinnä eläneet perheenä, lasten kautta. Miehen pettäminen 1,5vuotta sitten on vaikuttanut minuun ja seksielämäämme. Minua ällöttää jotkin asiat, kun ajattelen sitä, ettämies on ollut toisen kanssa.

Tämä on nyt tosi tiivistettyä, mutta nyt siis kun päätin että jos kokeilemme vielä niin mies on muuttunut tosi rakastuneeksi. Hempeilee tavoilleen vastaisesti todella paljon, suorastana jatkuvasti ja minua ahdistaa. Mies tahtoo koko ajan halailla ja aina on sanomassa, että tuu antamaan pusu jne. Olenko jotenkin outo kun tuntuu, että ahdistun vain tuosta läheisyydestä. Sitä kun ei ole aiemmin pyynnöistäkään huolimatta juuri herunut. Paitsi silloin, kun mies on tahtonut seksiä niin on tullut halailemaan. Seksiin en täll ähetkellä edes pysty. sen olen miehelle sanonut suoraan. Mutta nuo halailut ja pussailutkin tuntuvat siltä, että etäännyn aina vain kauemmas ja kauemmas. Kun mies koskee niin ajattelen vain, että ei sen toisen miehen kosketus tunnu tuolta jne jne.

Ja sydän on muualla siis täysin. Mies tahtoo pariterapiaan mutta saako joku terapeutti sen kipinän minulle? Tai pois ne tunteet, joita miehen pettäminen on minulle tehnyt?

Itse olen yksinäni käynyt terapeutilla (kahdellakin eri) ja kumpikaan heistä ei usko, ettämiehen käytöksen muuttuminen olisi lopullista vaan, että se on vain väliaikaista jonka tekee hädänalaisessa tilanteessa.

 

[Tjaa-has]

Meinasin kommentoida samaa kuin mitä terapeutitkin ovat sinulle sanoneet.

Voisin kuvitella, että jos itse olisin yrittänyt antaa pettämisen anteeksi ja jatkaa mieheni kanssa, olisin kokenut aika lailla samoja tunteita ja ajatuksia kuin sinä, vaikkei minulla uutta miestä ollutkaan näköpiirissä.
Olet koittanut toimia järjen mukaan, jos se ei tunnu hyvältä, niin ehkä pitää seurata tunnetta.

Eiköhän ne lapsetkin pärjää, jos kuitenkin pystytte asiallisissa (ehkä jopa ystävällisissä) väleissä olemaan, mikäli ero tulee.

 

[ap]

Meinasin kommentoida samaa kuin mitä terapeutitkin ovat sinulle sanoneet.

Voisin kuvitella, että jos itse olisin yrittänyt antaa pettämisen anteeksi ja jatkaa mieheni kanssa, olisin kokenut aika lailla samoja tunteita ja ajatuksia kuin sinä, vaikkei minulla uutta miestä ollutkaan näköpiirissä.
Olet koittanut toimia järjen mukaan, jos se ei tunnu hyvältä, niin ehkä pitää seurata tunnetta.

Eiköhän ne lapsetkin pärjää, jos kuitenkin pystytte asiallisissa (ehkä jopa ystävällisissä) väleissä olemaan, mikäli ero tulee.

Minua vaivaa se miten paljon ympäristö painostaa jatkamaan jo ihan lasten takia. Kaikkialla hoetaan sitä miten vaikeaa erot on lapsille ja miten vaikeaa vanhemmuus on eron jälkeen jne.

Silloin 1,5v sitten (tai reilu jo) kun pettäminen tapahtui niin lakaisin koko asian maton alle. Asenteeni oli lähinnä se että meitähän ei tälläinen nujerra. En ollut edes vihainen. Ällötti vain. Silloi mies muutti käytöstään muutamaksi kuukaudeksi ja sitten taas se lipsahti samaan vanhaan touhuun.

Tällä hetkellä mies siis on tosi rakastunut (kuulemma uudelleen rakastunut minuun) ja tuntee valtavaa onnea. Kuitenkin jotenkin kyttää minua ja tulkitsee kaikki asiat jotenkin oudosti. Jos alan lukea lehteä heti, kun hän tulee töistä niin luulee, että olen suuttunut. Jos kysyy, että lähdetäänkö lenkille ja sanon, että ei sen väliä niin luulee, että joku on vialla. Lauantaina nousin sängystä kymmeneltä jamenin sohvalle makoilemaan. Tunnin päästä siitä mies nousi ja kysyi, ett ämistä olen suuttunut kun piti sohvalle mennä. Olin ihan pelkkänä kysymysmerkkinä.

 

[Kuurmootus]

Joissakin tapauksissa näistä jutuista päästään yli ja jotkut suhteet eivät koskaa palaa ennalleen. Nainen joko päättää antaa anteeksi ja kun on tämän tehnyt ei testaa eikä kosta miehelleen, vaan silloin ihan oikeasti lähdetään puhtaalta pöydältä tai jos tähän ei pysty sydämmessä, niin silloin erotaan.

 

[ap]

Joissakin tapauksissa näistä jutuista päästään yli ja jotkut suhteet eivät koskaa palaa ennalleen. Nainen joko päättää antaa anteeksi ja kun on tämän tehnyt ei testaa eikä kosta miehelleen, vaan silloin ihan oikeasti lähdetään puhtaalta pöydältä tai jos tähän ei pysty sydämmessä, niin silloin erotaan.

Niin minä en kylläkään kostanut miehelleni mitään. Minä vain itsellenikin täysin odottamatta rakastuin. Ja vieläpä ihan tuttuun mieheen, joka myös yllättyi tunteiden määrästä. Ja mieheni on sitä mieltä, ettäminä en ole edes pettänyt häntä koska kerroin asiasta heti ja ero laitettiin vireille.

 

["vieras"]

Ei lasten vuoksi kannata tuollaseen jäädä.
Enemmän he tuntevat itsensä petetyksi sitten josksu kun tulette eroamaan,ja olette kaikki nämä vuodet vain kusettaneet heitä ja itseänne.
Joskus ero on parempi lapsille ku vanhempien ainainen yrittäminen,ja varsinkin kun kipinää ei ole.

 

[Kuurmootus]

Niin minä en kylläkään kostanut miehelleni mitään. Minä vain itsellenikin täysin odottamatta rakastuin. Ja vieläpä ihan tuttuun mieheen, joka myös yllättyi tunteiden määrästä. Ja mieheni on sitä mieltä, ettäminä en ole edes pettänyt häntä koska kerroin asiasta heti ja ero laitettiin vireille.

Enpä tiedä, minä lähtisin vetämään samantien, jos olisin tämä mies. Elämä on liian lyhyt. Kiinnostaisi jossain paskassa suhteessa roikkua.

 

[ap]

nostan

 

["vieras"]

Minusta tuntuu, että tiedät jo, ettei teillä ole en kummoisempaa tulevaisuutta. Itse ehkä tyytyisit katsotaan sohvalla telkkaria-suhteeseen, koska se ei aiheuttaisi perheelle murhetta, mutta nyt miehen liiallinen ja teeskennellyn tuntuinen kiinnostus on alkanut ahdistamaan. Uskoisin niin, että jos tilanne jatkuu miehesi puolelta samanlaisena, niin suhteenne kuihtuu ihan itsestään. Vaikuttaa siltä, ettette oikein pääse rehellisesti kohtaamaan, koska miehellä on niin kovat paineet esittää. Sinulla on nyt sama tilanne, kuin silloin, jos suhteen alussa toinen on enemmän kiinnostunut kuin toinen. Silloin sinun täytyy tehdä ratkaisu tai sanoa edes, että nyt lepertely ei toimi, koska muuten toinen alkaa vain enemmän ja enemmän inhottamaan.

 

[fifiia]

En usko että pariterapiasta ainakaan haittaa on ap:n tilanteessa, voi olla että molempien on sen jälkeen helpompi hyväksyä ero ja jatkaa omaa elämää ainakin puhtaamalta pöydältä ...ja ikinähän ei voi tietää josko siitä puolisosta oikeasti paljastuisi piirteitä jonka vuoksi haluaa jatkaa yhdessä.

 

[bb]

tuntuu..

ja tuntui, itse olin samassa tilanteessa.. ero oli ainoa oikea ratkaisu

 

[ap]

Hyviä vastauksia. Kiitos. Pariterapia toimisi varmasti juurikin noin, että mieskin hyväksyisi ehkä eron paremmin. Toisaalta miestä pelottaa nimenomaan mennä terapiaan juuri sen takia, kun ajattelee että minä haen sieltä vain hyväksyntää erolle enkä apua parisuhteeseen.

Olemme olleet 15 vuotta yhdessä. Aloimme seurustella 16vuotiaina. Ei tässä varmaan mitään kovi mullistavia uusia piirteitä toisesta tule esiin terapiassa.

 

[Ooo]

Todennäköisesti tulee esiin ihan uudenlaisia ajatuksia, niitä ääneen sanottuja, jos vain uskaltaa olla rehellinen.

 

["juu"]

Itseasiassa ympäristö on aika kannustava jopa eroamiseen, koska yhteiskunta tukee Suomessa verovaroin myös köyhempiä ihmisiä. Yksinhuoltajat saavat myös korotettuina etuuksia. Myös eronneita on paljon, joten en usko että sinun erosi nyt on mitenkään ihmeellistä lapsilla tarhassa tai koulumaailmassa saatikka työpaikoilla jne. Lisäksi tarjolla on vertaistukeakin.

Onhan se vähän vaikea ottaa ihailua vastaan mieheltä, jolta sitä ei halua, vai mitä? Mies varmaan nyt kovasti yrittää olla yhdessä, koska ei haluaisi luopua siitä mitä teillä on. Se on sitten eri asia, mitä hän teidän suhteestaan näkee olevan hyötyä. Sehän voi olla jotain sellaista, mikä ei ehkä läheisyyttä ja kunnollista parisuhdetta haluavalle olekaan hyvä. Ehkä hän myös pelkää omaa asemaansa isänä ja lapsien elämässä.

Ehkä kannattais käydä tuolla pariterapiassa. Parisuhteet ovat vaan melko vaikeita, jos kumpikin ei ole siinä täysillä mukana.