Tunteella vai järjellä?!?!

Ajattelin nyt kysäistä täältä neuvoa, kun ei oikein ole ketään läheistä, jolle pystyisin puhumaan.

Tilanteeni on siis tämä, että olen lopuillani raskaana ja elämme mieheni kanssa aviossa. Koko alkuraskaus meni oikein hyvin. Mies ei ottanut edes viinaa muutamaan kuukauteen. Takana yksi km, joten yritti kai tehdä osansa, että kaikki menisi nyt hyvin?!?! Nyt kuitenkin pari kk takaperin aloitti taas juomisen. Ei mikään "paha" ongelma...juo vaan viikonloppuisin, kun töistä vapaata, mutta silloinkin kumpanakin päivän. Joskus iltaisin ottaa muutaman kaljan.

Olen muutaman kerran suutahtanut ja sanonut, että käyttäisi energiansa meihin, tulevaan lapseen ja minuun. Sanoo vaan minun nipottavan turhista ja joka päivä. Mun mielestä mun asiana ei olis KINUTA HUOMIOTA tässä vaiheessa elämää. Eikö raskausaika ole juuri se, jolloin tukea ja turvaa eniten kaipaa? Millä saisin sen ymmärtämään, et maailmas on muutakin, kuin juominen? Itken lähes päivittäin, eikä se tosiaankaan tee hyvää. Taas aamulla lähti kiukkuisena töihin, kun eilen tapeltiin. Sanoin hakevani eroa, jos tahti ei muutu....Mikä neuvoksi? Soittikin äsken ja sanoi, että " sulla on hyvin aikaa pakata ja häipyä, ennenkuin tuun kotia " ...tuntuu niin pahalta!!!!!

Toivottavasti edes joku jaksoi lukea ja sai jotakin selvää...

 

No voi :'(
Ite oon oppinu et miehelle uhkailu ei ainakaan auta.
Jos hän ei kuuntele kun asiallisesti kerrot tunteistasi ja voinnistasi niin entäpä jos lähtisit hetkeksi (viikko, viikonloppu) tosiaan kotoanne pois. Ehkä se saisi havahtumaan. Voimia sinulle :flower:

 

Meillä myös mies juopotteli kun odotin, ja aikaa tuntui löytyvän kaikkeen muuhun kuin minuun ja vauvaan. voimia sinulle! älä vielä miestäsi ulos heitä, ehkä miehesi pelkää tätä tulevaa muutosta, anna hänelle aikaa.jos hän vielä vauvan syntymän jälkeenskin jatkaa samaa rataa, puutu sitten asiaan.toivottavasti asianne menevät hyvin

 

mie oisin kans sitä mieltä, et viikoks tai viikonlopuks jos lähtisit jonnekki ni ehkä se mieski sit huomais et jotain taitaa nyt puuttua... voimia sinne!!

 

Minustakin voisi olla hyvä, että menisit johonkin (jos sellainen paikka löytyy) muutamaksi päiväksi. Mielestäni sun ei tarvitse kertoa miehellesi mihin menet, hän voi soittaa sinulle, kun haluaa sen tietää. Voimia sinulle!

 

No ei tollanen piilosin leikkiminen kyllä mitenkään kypsältä kuullosta! Ehkä ihan ekana kannattais miettiä onko asia nyt sellainen mistä kannattaa noin hirveä katastrofi järjestää. Jos mies ottaa joskus niin mitäs sitten? Vai oletko itse viinaan menevä etkä pysty hillitsemään itseäsi jos mies juo? Sitten tietysti miehen pitäis ymmärtää ettei parane yllyttää.
Ja jos erolla uhkailee niin sitten on aika lähteä. Jos ei ole aikomusta lähteä niin ei pidä uhkailla. Kannattaa miettiä onko ongelma nyt todellinen ja että maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia, varmasti niitä vielä aikanaan tulee teillekin eteen.

 

meillä oli ihan sama juttu..tosin alusta alkaen. oli myös joka ikinen ilta arkipäivistäkin jossain ja viikonloput vaan ryyppäs. vk 30 täytyttyä sanoin sille että parempi on lopetella noi touhut koska vauvoista ei tiiä koska syntyy, odotin siis kaksosia. no eipä tahti vaan muuttunut ja ajattelinkin jo että erotaan kuhan vauvat syntyvät kun nyt jo menee näin huonosti..viimeisen viikon ennen synnytystä oli ryyppäämättä ja menemättä mihinkään,vauvat syntyivät vk 39+4. synnytyssairaalassa meille annettiin perhehuone vaikka ei pyydettykkään jollion pyysin että jää mun kanssa sairaalaan. no jäi sitten mutta heti seuraavasta aamusta oli jo lähössä viettää varpajaisia. suutuin siitä todella, että jättää mut yksin sairaalaan ja lähtee taas ryyppäämään ja suostui sit jäämään mut seuraavana päivänä taas sama homma..no ei sit mennykkään..

nyt ku vauvat ovat 5 kk elämä on täysin muuttunu..mies on käyny yhteensä 4 kertaa baarissa ja iltaisinkin on vaan kotosalla. en tiiä mikä sille on tullut enkä ole viittiny edes kysellä ettei vaan saa taas päähänsä jotain. hoitaa vauvoja ja leikkii niitten kanssa koko illan ja on aivan mahtava isä..en olisi ikinä uskonut että näin voi käydä...

mitään neuvoja en voi oikeen antaa koska tiedän kuin vaikeeta se on, mutta jos teille on tulossa esikoinen niin toisaalta vauva ei ole edelleenkään niin konkreettinen miehellesi, eikä välttämättä ymmärrä kaikkea...näin olen mieheni käytöstä ajatellut koska eihän se muuten olis noin radikaalisti muuttunut..


tsemppiä!!!toivottavasti vauva palauttaa miehesi maan pinnalle.

 

Mä oon kans Möllibullin kans samaa mieltä siitä, ettei se kotoa pois lähteminen välttämättä ainakaan parempaan suuntaan tilannetta ratkaise. Tai tietenkin se VOI saada miehen ajattelemaan ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, mutta yhtä hyvin (ja todennäköisemmin) pattitilanne voi mennä vain vieläkin vaikeammaksi. Eikä se toisaalta pidemmän päälle muutenkaan toimi, että sitä ottaisi hatkat joka kerta kun homma ei kotona luista, ellei sitten aikomuksena ole tosiaankin erota lopullisesti.

Miehesi ryyppääminen tuntuu varmasti pahalta ja viikonloput kokonaan juodessa on tosiaankin paljon. Itse näkisin ratkaisuksi vain sen, että edelleen puhutte siitä, mikä teidän parisuhteessa on kohtuullista, minkä verran omia menoja molemmille sallitaan jne. Voihan tosiaan olla niinkin, että kun vauva syntyy, niin mieskin tajuaa oman vastuunsa isänä ja menohalutkin vähenevät. Itse olen huomannut, että raskausaikana nainen automaattisesti vähentää menojaan ja äidiksi valmistautuminen alkaa hänellä paljon aikaisemmin. Se johtuu jo yksinkertaisesti siitä, että naisen pitää jo raskausaikana huolehtia vauvan hyvinvoinnista, alkoholia ei voi juoda jne. ja ison mahan kanssa taas tahti hiljenee jo siksikin, ettei edes jaksa samalla tavoin kuin ennen. Miehillä taas ei periaatteessa muutu mikään ja ryyppäämiseen ym. heillä ei ole samanlaisia fyysisiä esteitä, vauva konkretisoituu heille usein vasta silloin, kun se syntyy...

No, voihan olla niinkin, ettei miehesi ole vauvan synnyttyäkään valmis siihen vastuuseen, mikä hänelle isänä kuuluu ja itsekeskeinen elämäntapa jatkuu samanlaisena kuin nytkin. Jos näin käy ja miehesi ei ole valmis muutokseen, niin siinä vaiheessa on varmaankin parempi laittaa pillit pussiin ja todellakin lähteä
-lopullisesti- ellei miehesi jotain parannusta tee.

 

Kiitos kaikille, jotka vastasitte. On kiva nähdä, että on ihmisiä, joille sydäntään voi purkaa.

Olen nyt koko päivän miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen päätökseen, että koitetaan elää päivä kerrallaan. Mies tuli töistä kotiin hetki sitten ja lupasi olla AINAKIN tämän illan juomatta (huomenna työpäivä), joten kai se jollain tapaa yrittää. Puhuttu ei olla vielä...en viitsis olla jatkuvasti kimpussa. Itketty on niin paljon, että kyyneleetkin on kuivuneet...Esikoisen potkut saavat onneksi äidin hyvälle mielelle!!!!

Kiitos vielä kerran...eikö se aurinko vielä meillekkin paista!!! :wave: :ashamed:

 

Voimia sulle! :flower: Samantapaisen ongelman kanssa täälläkin on painittu, mutta nykyään menee paljon paremmin... :wave:

 

\

Voimia sulle! :flower: Samantapaisen ongelman kanssa täälläkin on painittu, mutta nykyään menee paljon paremmin... :wave:

Juu niin meilläkin, ja jotain aiempaa lainaten "olin itsekin viinaanmenevä", joten kyllä v-tutti kun ukko otti ihan ku ennenkin (n.kerta viikossa) ja itse en tietenkään voinut ottaa lainkaan.
Meillä meno ehkä jollain lailla tasoittunut (tyttö nyt 1v5kk), mutta kyllä asiasta vieläkin tinkaillaan - mies kun ottaa 2-3 kertaa siihen kun minä kerran. Harmittaa että miksi mies ei ymmärrä perheen arvoa, miksi viikon kahdesta vapaaillasta pitäisi vielä se toinen käyttää työkavereiden kanssa juopotteluun eikä esim nauttia kotona pienestä tyttärestä ja minusta. Noh, ehkäpä joskus. Miehet ovat näköjään erittäin hitaita ymmärtämään muutoksia elämässä. :\|