Tunnetko ketään äitiä, joka ajattelisi mitä muut hänen perheestään ajattelee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Otsikon kysymykseen: en tunne varmaan ketään ihmistä, jolla ei olisi koskaan käynyt mielessäkään tai joka ei tuntisi minkäänlaista kiinnostusta siihen, mitä muut hänestä ajattelevat.
 
Mun mielestäni niitä on aika paljonkin, siis sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat mitä muut hänen perheestään/hänestä itsestään ajattelevat. Valtaosa varmaankin, osa tietoisesti ja osa tiedostamatta, osa niin että antaa sen vaikuttaa, osa niin ettei anna sen juurikaan vaikuttaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Otsikon kysymykseen: en tunne varmaan ketään ihmistä, jolla ei olisi koskaan käynyt mielessäkään tai joka ei tuntisi minkäänlaista kiinnostusta siihen, mitä muut hänestä ajattelevat.

Niin siis minustakin, oikeasti. Tosi moni kuitenkin tässäkin ketjussa väittää, että he eivät koskaan mieti mitä muut ajattelee, vaan toimivat ihan oman pään mukaan. Ja ovatkin sitten ihan samanlaisia kuin kaikki ympärilläkin olevat perheet. Että silleen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Otsikon kysymykseen: en tunne varmaan ketään ihmistä, jolla ei olisi koskaan käynyt mielessäkään tai joka ei tuntisi minkäänlaista kiinnostusta siihen, mitä muut hänestä ajattelevat.

Niin siis minustakin, oikeasti. Tosi moni kuitenkin tässäkin ketjussa väittää, että he eivät koskaan mieti mitä muut ajattelee, vaan toimivat ihan oman pään mukaan. Ja ovatkin sitten ihan samanlaisia kuin kaikki ympärilläkin olevat perheet. Että silleen...

On siinä minusta eroa, että ajatteleeko mitä muut tuumivat, vai tekeekö sen mukaan mitä muut tuumivat.
 
Mun ongelmani nimenomaan on se, että välitän ihan liikaa siitä mitä muut ajattelee. Parhaani mukaan yritän päästä tosta yli ja tehdä oman mieleni mukaan, mutta kyllä se vaan jossain ajatuksissa kummittelee. Epävarmuudestahan se taitaa kieliä :/ mut kaikkia nyt on jokatapauksessa mahdotonta miellyttää niin eiköhän se oo tärkeintä että koittaa tehdä niinkun itselle on parhaaksi.

Muiden huomioiminen on tärkeää, mutta en näe syytä huomioida toisia ihmisiä semmosissa asioissa millä ei niille oikeesti oo mitään merkitystä (tyyliin minkä värinen paita lapsellani on päällä). Ja juu saa sen mekonkin jos haluaa ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Otsikon kysymykseen: en tunne varmaan ketään ihmistä, jolla ei olisi koskaan käynyt mielessäkään tai joka ei tuntisi minkäänlaista kiinnostusta siihen, mitä muut hänestä ajattelevat.

Niin siis minustakin, oikeasti. Tosi moni kuitenkin tässäkin ketjussa väittää, että he eivät koskaan mieti mitä muut ajattelee, vaan toimivat ihan oman pään mukaan. Ja ovatkin sitten ihan samanlaisia kuin kaikki ympärilläkin olevat perheet. Että silleen...

On siinä minusta eroa, että ajatteleeko mitä muut tuumivat, vai tekeekö sen mukaan mitä muut tuumivat.

Mutta eihän sellaisen, joka tekee aina samalla tavalla kuin muutkin, tarvitse edes ajatella että mitä muut ajattelevat. Eikö silloin ole aika itsestäänselvää, että muut ovat samaa mieltä koska toimivat samalla tavalla? Vasta silloin, kun elää eri lailla joutuu edes teoreettisesti kohtamaan tilanteen jossa muut ajattelevat jotain vähemmän positiivista valinnoistasi.

Ja mitä tuohon tulee että tekee oman pään mukaan mutta oma pää nyt sattuu olemaan samaa mieltä kuin kaikki muutkin, voin vain todeta, että kyllä niillä muiden valinnoilla ja mielipiteillä on ihan oikeasti ollut aika suuri vaikutus siihen, miten itse valitset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Anais.:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jos esimerkiksi poikalapsi haluaisi vaaleanpunaisen kukikkaan haalarin, niin ostaisitko? Ehkei se ole juuri anopin mielipide, joka käy äidin mielessä, mutta ympäristön mielipide laajemmin. Eihän vaaleanpunainen ja kukikas sovi poikalapselle!

Just mietin tätä itseasiassa kyllä tänään, kun mun 2v poika halusi myös kukkamekon kun oltiin tyttöjen kanssa kesämekko-ostoksilla. En ostanut mekkoa, enhän nyt muutenkaan ostele mitä tahansa 2-vuotias haluaa, mutta ajattelin kyllä, että saa kotona (ja vaikka pihallakin) juoksennella mun mekoissani niin paljon kuin lystää, -jos vielä haluaa. Nyt jo äidin korkkarit ja meikit aina välillä kovastikkin käytössä. Ulos ei kyllä lähdetä sotamaalauksissa, mutta ompa tuolla kynsilakkaa ollut. Ja niin ärsyttävää kuin se varmaan jonkun mielestä onkin, niin mä ajattelen vaan et MITÄ VÄLIÄ?
Tässäkin olit kuitenkin tehnyt sen rajauksen, että kotona ja pihapiirissä saa poika "irrotella", mutta ihmisten ilmoilla ollaan kuten odotetaan...

-niin, no tää perustuu kyllä siihen, että on mulla periaatteitakin. Esim. että kaksvuotias ei saa kaupasta just ja aina sitä mitä se haluu, ennen uloslähtöä pestään naama, ja et noin niinkun yleensä lapset ei kulkis äidin vaatteissa, vaan omissaan. Katsotaan uusiks sit teini-iässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta eihän sellaisen, joka tekee aina samalla tavalla kuin muutkin, tarvitse edes ajatella että mitä muut ajattelevat. Eikö silloin ole aika itsestäänselvää, että muut ovat samaa mieltä koska toimivat samalla tavalla? Vasta silloin, kun elää eri lailla joutuu edes teoreettisesti kohtamaan tilanteen jossa muut ajattelevat jotain vähemmän positiivista valinnoistasi.

Ja mitä tuohon tulee että tekee oman pään mukaan mutta oma pää nyt sattuu olemaan samaa mieltä kuin kaikki muutkin, voin vain todeta, että kyllä niillä muiden valinnoilla ja mielipiteillä on ihan oikeasti ollut aika suuri vaikutus siihen, miten itse valitset.

En pysy mukana ajatuksessasi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Otsikon kysymykseen: en tunne varmaan ketään ihmistä, jolla ei olisi koskaan käynyt mielessäkään tai joka ei tuntisi minkäänlaista kiinnostusta siihen, mitä muut hänestä ajattelevat.

Niin siis minustakin, oikeasti. Tosi moni kuitenkin tässäkin ketjussa väittää, että he eivät koskaan mieti mitä muut ajattelee, vaan toimivat ihan oman pään mukaan. Ja ovatkin sitten ihan samanlaisia kuin kaikki ympärilläkin olevat perheet. Että silleen...

Kyllä ajattelen valitettavasti,e ttä mitä muut ajattelee. Aiemmin en kuitenkaan toiminnut sen mukaan mitä kuvittelin muiden ajattelevan. Nykyään lasta suojatakseni yritän esim. pukea hänet kuten ympäröivät lapset. tai ainakin sinne päin. Koen oloni surulliseksi, elän väärällä alueella....Mutta monessa muussa en välitä vaikka tiedostan.
 
Kaipa sitä jokainen miettii jollain tasolla. Itse en mielestäni ota tuosta mitään paineita- en enempää sen puoleen että valintojeni pitäisi olla yleisesti hyväksyttyjä kuin että minun kuuluisi eroittua joukosta. Mutta toki on tilanteita joissa käy mielessä että mitähän nuo taas ajattelevat. :D Eniten tietty sellaisissa tilanteissa joissa toimimme jotenkin poikkeavasti.

Ja siis mieletsäni on kaksi eri asiaa pysähtyä joskus miettimään mitä muut mahtavat ajatella valinnoistani kuin tehdä valintansa muiden mukaan.
 

Yhteistyössä