Tunnetko ketään äitiä, joka ajattelisi mitä muut hänen perheestään ajattelee?

[vieras]

Nykyään äideillä tuntuu olevan muotia olla välittämättä siitä, mitä muut sosiaalisen ympäristön äidit ajattelevat heidän valinnoistaan koski se sitten lasten kasvatusta, kotia ja sen sisustamista, pukeutumista, harrastuksia, autoa, lemmikkejä, lastenvaunuja, mitä vain. Mielestäni on vähän outoa pyrkiä väen vängällä etsimään erilaisuutta ja massasta poikkeavuutta. Mihinkä tämä maailma oikein menee, kun muiden yhteisössä elävien ihmisten mielipiteitä ei enää oteta huomioon?! Eikö kuitenkin ole hyvä, että on olemassa tietty normi ja kaava, jonka mukaan on helppo mennä ja elämää suunnitella. Sehän on jo monessa perhessä testattu ja hyväksi havaittu. Miksi yrittää keksiä pyörää uudelleen?

 

[vierass]

No alkuperäiseen kysymykseen niin just eilen juttelin kaverin kaa, kun sillä on kauhee epäluottamus itseensä äitinä ja aina just miettii, että mitä muut nyt ajattelee, kun hän nyt toimi näin ja näin. On todella hyvä äiti ja yritin selittää, että ei muiden mielipiteistä tarvitse välittää ja luottaisi vaan itseensä äitinä.

Mutta tota sun selitystä aiheeseen mä en edes ymmärrä Mun mielestä just EI sais poiketa mistään normeista tai sit on heti on huono heti

 

[:)]

"Mitä muut ajattelee" ja "väen vängellä erilaisuus" eivät ole saman asian kääntöpuolia. Joku voi mennä valtavirran mukana, välittämättä silti vähäkään toisten ajatuksista ja poikkeavasti toimivaa perhettä voi kiinnostaa paljonkin muiden ajatukset.

 

[gh]

Eiköhän ole kaksi eri asiaa se, että hakee erilaisuutta tai se, ettei välitä toisten mielipteistä omia valintoja koskien?

Mä ainakin viis veisaan, mitä toiset meistä ajattelee eli me elellään ihan meidän omaa elämää, normaalia arkea, käytettyjä vaatteita jne... Ei se tarkoita, että haluaisi etsiä erilaisuutta että antaa piut paut toisten arvostelulle ja kyttäämiselle.

 

[anais.]

No mun on ainakin täytynyt opetella olemaan välittämättä. Edustan muutenkin vähän "erilaista" ihmistyyppiä, ja ajattelen että mulla on oikeus olla niinkuin musta tuntuu hyvältä, ja toteuttaa sellaista äitiyttä kun tuntuu musta hyvältä. Muiden miellyttämisellä menis muuten elämä hukkaan, enkä mä valinnoillani kuitenkaan ketään satuta tai loukkaa. Sitäpaitsi, teki niin tai näin, aina vois tehdä toisinkin. Ei sellaista "äidin mallia" ole olemassakaan. Äitejä on yhtä monenlaisia kuin on naisiakin.

 

[Micosa]

Mä olen suurimmaksi osaksi omien polkujen kulkija jos viitataan noihin ap:n mainitsemiin juttuihin. Miten ihmeessä se on väen vängällä jotain erilaisuuden tavoittelua tms?
On asioita joita on muillakin,mutta asioita joita ei ole muilla.

 

[ap]

No tunnetteko vaikkapa ketään äitiä, jonka ostopäätöstä tehdessään (oli hankinta sitten iso tai pieni) miettii, että mitä sukulaiset, ystävät, tuttavat, tuntemattomat tulevat siitä sanomaan? Kaikki nykyään nimittäin toitottavat tuota "minua ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat" liturgiaa. Mitä pahaa siinä on, jos vähän miettisi muitakin?

 

[Huspati Huta]

No tunnetteko vaikkapa ketään äitiä, jonka ostopäätöstä tehdessään (oli hankinta sitten iso tai pieni) miettii, että mitä sukulaiset, ystävät, tuttavat, tuntemattomat tulevat siitä sanomaan? Kaikki nykyään nimittäin toitottavat tuota "minua ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat" liturgiaa. Mitä pahaa siinä on, jos vähän miettisi muitakin?

Mitä apua siitä on, jos tietää mitä vaikka anoppi ajattelee vaikka siitä, millaisen haalarin ostaa lapselle?

 

[Micosa]

No tunnetteko vaikkapa ketään äitiä, jonka ostopäätöstä tehdessään (oli hankinta sitten iso tai pieni) miettii, että mitä sukulaiset, ystävät, tuttavat, tuntemattomat tulevat siitä sanomaan? Kaikki nykyään nimittäin toitottavat tuota "minua ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat" liturgiaa. Mitä pahaa siinä on, jos vähän miettisi muitakin?

Mä olen auton vaihtoa suunnitellut, niin pitäisikö tässä nyt ystävät ja naapurusto soittaa läpi että miltäs kuullostaa jos xxx-merkkisen auton ostan?
Tai menen ostamaan pojille vaatetta tai kenkiä?

 

[ap]

No tunnetteko vaikkapa ketään äitiä, jonka ostopäätöstä tehdessään (oli hankinta sitten iso tai pieni) miettii, että mitä sukulaiset, ystävät, tuttavat, tuntemattomat tulevat siitä sanomaan? Kaikki nykyään nimittäin toitottavat tuota "minua ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat" liturgiaa. Mitä pahaa siinä on, jos vähän miettisi muitakin?

Mitä apua siitä on, jos tietää mitä vaikka anoppi ajattelee vaikka siitä, millaisen haalarin ostaa lapselle?

No anopillakin olisi sitten hyvä olo, jos lapsi olisi puettu niin kuin kuuluu.

 

[Micosa]

Oletko ap ihan tosissasi tämän kysymyksen kanssa?

 

[Huspati Huta]

No anopillakin olisi sitten hyvä olo, jos lapsi olisi puettu niin kuin kuuluu.

Oletko tosissasi?

 

[ap]

Oletko ap ihan tosissasi tämän kysymyksen kanssa?

Kyllä, täällä aina toitotetaan ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Ajattelin vain vähän herätellä miettimään, että eikö tosiaankaan ole? Missään asiassa muiden mielipiteillä väliä?

 

[Anais.]

No tunnetteko vaikkapa ketään äitiä, jonka ostopäätöstä tehdessään (oli hankinta sitten iso tai pieni) miettii, että mitä sukulaiset, ystävät, tuttavat, tuntemattomat tulevat siitä sanomaan? Kaikki nykyään nimittäin toitottavat tuota "minua ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat" liturgiaa. Mitä pahaa siinä on, jos vähän miettisi muitakin?

No joskus ehkä ajattelen että kyllä nyt mummu nieleskelee kun näkee tän takin meidän lapsen päällä. Mutta niin nieleskelen minäkin, kun näen mummun ostaman verkka-asun, ja minä ja mummu kylllä tiedämme tämän! Ajattelen vaan, että mulla on oikeus pukea lapseni niin että se miellyttää mun omaa silmääni, ja mummulla on oikeus toteuttaa isoäitiyttään omalla tyylillään, -aika pienistä jutuista on kuitenkin kyse, jos ne makuasioihin kärjistyy. ...Ja mun hima on MUN HIMA, eikä mikään vieraiden viihdytyskeskus. Minähän siellä asun ja elän. ...no, saatan tietysti vähän kauhistella jos huomaan vaikka että ikkunoista näkyy kadulle joku keittiön pöydälle jäänyt roskis tms, mutta sisustusta en kyllä suunnittele muiden silmää miellyttämään.

 

[Huspati Huta]

Oletko ap ihan tosissasi tämän kysymyksen kanssa?

Kyllä, täällä aina toitotetaan ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Ajattelin vain vähän herätellä miettimään, että eikö tosiaankaan ole? Missään asiassa muiden mielipiteillä väliä?

Minusta on kyllä niin, ettei minulla ole mielipidettä siitä, millaisen tantun anopin pitäisi ostaa, eikä hänen mielipiteellään minun tantustani ole myöskään merkitystä. Elän mieluusti omien päätösteni mukaista elämää ja olen ihan varma, että anoppikin elää.

 

[ap]

No anopillakin olisi sitten hyvä olo, jos lapsi olisi puettu niin kuin kuuluu.

Oletko tosissasi?

No tää nyt oli heitetty kieli poskessa, mutta periaatteessa olen kyllä tosissani.

Jos esimerkiksi poikalapsi haluaisi vaaleanpunaisen kukikkaan haalarin, niin ostaisitko? Ehkei se ole juuri anopin mielipide, joka käy äidin mielessä, mutta ympäristön mielipide laajemmin. Eihän vaaleanpunainen ja kukikas sovi poikalapselle!

 

[vieras]

Olen ihan tavan tallaaja äiti, mitenkään valtavirrasta poikkeava.. Silti minua ei vois piirun vertaa kiinnostaa mitä muut meidän perheestä ajattelee. Siis ihan p*ska hailee..

 

[ap]

Olen ihan tavan tallaaja äiti, mitenkään valtavirrasta poikkeava.. Silti minua ei vois piirun vertaa kiinnostaa mitä muut meidän perheestä ajattelee. Siis ihan p*ska hailee..

Jos olet tavalliinen ja valtavirran mukana kulkeva äiti, niin sun on tuskin koskaan täytynyt edes pysähtyä miettimään mitä muut teidän perheestä ajattelee. Koska teidän valinnat ovat aina olleet samanlaisia kuin ympäristön perheidenkin valinnat. Eipä siinä juuri tarvise ajatella, menee vaan.

 

[Micosa]

Olen ihan tavan tallaaja äiti, mitenkään valtavirrasta poikkeava.. Silti minua ei vois piirun vertaa kiinnostaa mitä muut meidän perheestä ajattelee. Siis ihan p*ska hailee..

Jos olet tavalliinen ja valtavirran mukana kulkeva äiti, niin sun on tuskin koskaan täytynyt edes pysähtyä miettimään mitä muut teidän perheestä ajattelee. Koska teidän valinnat ovat aina olleet samanlaisia kuin ympäristön perheidenkin valinnat. Eipä siinä juuri tarvise ajatella, menee vaan.

Niin,mutta ne ketkä ei mene valtavirran mukana niin miettivät sitä mitä muut miettivät vai?

 

[Anais.]

Jos esimerkiksi poikalapsi haluaisi vaaleanpunaisen kukikkaan haalarin, niin ostaisitko? Ehkei se ole juuri anopin mielipide, joka käy äidin mielessä, mutta ympäristön mielipide laajemmin. Eihän vaaleanpunainen ja kukikas sovi poikalapselle!

Just mietin tätä itseasiassa kyllä tänään, kun mun 2v poika halusi myös kukkamekon kun oltiin tyttöjen kanssa kesämekko-ostoksilla. En ostanut mekkoa, enhän nyt muutenkaan ostele mitä tahansa 2-vuotias haluaa, mutta ajattelin kyllä, että saa kotona (ja vaikka pihallakin) juoksennella mun mekoissani niin paljon kuin lystää, -jos vielä haluaa. Nyt jo äidin korkkarit ja meikit aina välillä kovastikkin käytössä. Ulos ei kyllä lähdetä sotamaalauksissa, mutta ompa tuolla kynsilakkaa ollut. Ja niin ärsyttävää kuin se varmaan jonkun mielestä onkin, niin mä ajattelen vaan et MITÄ VÄLIÄ?

 

[Anais.]

Oho, sori, lainasin väärin tossa yllä.

 

[Huspati Huta]

Jos esimerkiksi poikalapsi haluaisi vaaleanpunaisen kukikkaan haalarin, niin ostaisitko? Ehkei se ole juuri anopin mielipide, joka käy äidin mielessä, mutta ympäristön mielipide laajemmin. Eihän vaaleanpunainen ja kukikas sovi poikalapselle!

Myönnän, etten ole tuossa tilanteessa ollut, poikani tuskin enää haluavat kukikkaita haalareita, tai jos haluavat, ihan varmasti semmoisen voivat hommata Ehkä minussa on jotain vinksollaan, mutta ei minulla ole koskaan ollut tuollaisia ajatuksia, että muodostaisin mielipiteeni tällä ehdottamallasi metodilla.

 

[gfg]

En usko, että kukaan väenvängällä haluaa erillainen olla ainakaan aikuisena.
Itse vahingossa olen jotenkin erinlainen. Olen vain nyt niin kyllästynyt siihen, että minuun suhtaudutaan siksi hymähdellen ja juoruten. En enää jaksa välittää. En ajksa hyvitellä ja hyssytellä ja miellyttää jos tietyt henkilöt haluavat ottaa jokaisen elkeeni jotenkin negatiivisesti niin olkoot. Oma erinlaisuuten ilmenee siinä, että en jaksa juoruilla puistoissa enkä keksiä mitään jonninjoutavaa läpinää. Olen ystävällinen, mutta en vain jaksa sosiaalista pelailua.

 

[ap]

Jos esimerkiksi poikalapsi haluaisi vaaleanpunaisen kukikkaan haalarin, niin ostaisitko? Ehkei se ole juuri anopin mielipide, joka käy äidin mielessä, mutta ympäristön mielipide laajemmin. Eihän vaaleanpunainen ja kukikas sovi poikalapselle!

Just mietin tätä itseasiassa kyllä tänään, kun mun 2v poika halusi myös kukkamekon kun oltiin tyttöjen kanssa kesämekko-ostoksilla. En ostanut mekkoa, enhän nyt muutenkaan ostele mitä tahansa 2-vuotias haluaa, mutta ajattelin kyllä, että saa kotona (ja vaikka pihallakin) juoksennella mun mekoissani niin paljon kuin lystää, -jos vielä haluaa. Nyt jo äidin korkkarit ja meikit aina välillä kovastikkin käytössä. Ulos ei kyllä lähdetä sotamaalauksissa, mutta ompa tuolla kynsilakkaa ollut. Ja niin ärsyttävää kuin se varmaan jonkun mielestä onkin, niin mä ajattelen vaan et MITÄ VÄLIÄ?

Tässäkin olit kuitenkin tehnyt sen rajauksen, että kotona ja pihapiirissä saa poika "irrotella", mutta ihmisten ilmoilla ollaan kuten odotetaan...

 

[bbc]

Näin muuten tänän pojalla todella hienon kukikkaan punaisen lippalakin päässään. Oli tosi ok; n näköinen.