Ei ole mulla pätevyyttä tehdä narsisti-diagnooseja. Ei kai pinnallinen. itsekeskeinen tai tunnekylmä ihminen aina ole narsisti. Mutta seurustelin erään kanssa, josta tuli vahvasti mieleen, että mitähän hänkin potee.
Oli esimerkiksi melko itsekäs: kaiken piti tapahtua hänen määräämässään rytmissä hänen määräämällään tavalla. Hän päätti milloin tavataan, missä ja mitä tehdään. Hän myös asetteli minulle rajoja ja ehtoja: tiettyihin baareihin en esimerkiksi olisi saanut mennä, en edes omalla kaveriporukalla.
Häneen ei päteneet samat säännöt, kuin muihin. Hän sai esimerkiksi tupakoida missä halusi (vaikka olisi ollut kiellettyä tupakoida), ottaa toisten tavaroita ja ruokaa kysymättä... Nämä ovat vähän hassuja esimerkkejä, mutta hän siis jotenkin ei kokenut, että kaikkia koskevat säännöt ja kehoitukset eivät koskeneet häntä. Hän ei myöskään osannut asettua toisen asemaan: kun pyysin häntä kuvittelemaan, miltä hänen käytöksensä tuntui muista, hän tuskastui ja sanoi, ettei ymmärtänyt, miksi kysyin häneltä sellaista.
Hän saattoi lainailla isoja summia rahaa, ja kätevästi unohtaa takaisinmaksun mutta oli erittäin tarkka siitä, että sai jopa vippaamansa kympin takaisin. Hän hankki itsensä aina rahaongelmiin, ei pitänyt ainoastakaan työ- tai opiskelupaikasta kiinni ja oli jatkuvasti kusessa. Siitä hän syytti systeemiä ja sitä, että kukaan ei auta. (Eräs hänen lähisukulaisensa auttoi häntä sadoilla euroilla kuukausittain, mutta hän itse oli aina uhri.)
Hän ei pitänyt lupauksiaan, teki jatkuvasti ohareita ja jos häntä yritti saada puhumaan asiasta, hän raivostui. Olin kuulemma kyttääjä, kun yritin soittaa hänen ollessaan pari tuntia myöhässä. Hän kuitenkin itse oli raivoissaan, jos joku ei heti vastannut puhelimeen hänen soittaessaan tai osannut antaa hänelle välittömästi hänen kaipaamaansa informaatiota.
Niitä ystäviäni, jotka suhtautuivat häneen varautuneesti, hän kohteli todella töykeästi: naureskeli heille selän takana ja päin naamaa, pilkkasi heitä ja pyrki tekemään heidän olonsa epämukavaksi esimerkiksi tuijottelemalla heitä. Samoin hän oli työkeä kaikille miespuolisille tuttavilleni, ja oli mustasukkainen, jos joku heistä tuli luokseni kylään. Erästä minun ja kämppikseni yhteistä ystävää hän sanoi "Mela-Matiksi" koska tämä oli kylässä luonamme kun eksäni tuli käymään.
Se, että toiset pitivät kiinni oikeuksistaan, oli hänelle loukkaus. Tämä on pieni esimerkki, mutta kerran junassa matkustaessamme hän halusi mennä päätypaikalle istumaan, koska tykkäsi nostaa jalat vastakkaisille penkeille. Meillä ei ollut lippuja näille paikoille, ja kun kolmas matkustaja, jolla oli liput niille paikoille tuli ja pyysi meitä siirtymään, eksäni loukkaantui ja suuttui hänelle. Sen sijaan, että olisimme voineet mennä muualle istumaan, hän levittäytyi tätä tyttöä vastapäätä niin, ettei tytölle jäänyt tilaa asettaa jalkojaan mukavasti ja TUIJOTTI tyttöä puoli tuntia herkeämättä. Yritin saada eksäni huomion kiinnittymään johonkin muuhun, mutta hän ei ollut kuulevinaan vaan jatkoi tytön hiillostamista. Tytön kunniaksi täytyy sanoa, että hän ei antanut periksi. Kaikki tämä vain sen takia, että joku toinen oli ostanut paikkalipun sille paikalle, missä eksäni halusi istua.
Hän pilkkasi minua ja tekemisiäni, opiskeluani ja harrastuksiani. Yliopisto-opiskelu oli hänen mukaansa vain sitä, että istutaan opettajien kanssa kahvilla. Hän tiesi tämän, koska tunsi yliopisto-opiskelijoita. Muutenkaan mitään ei tarvinnut opiskella tai opetella, sen osaa minkä osaa ja loput on paskantärkeilyä. Hän itse oli taiteilija, muusikko.