Mä tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu!! Mulla erosta vasta 1,5 vuotta, mutta ei minua ole luotu yksin olemaan. Tai siis periaatteessa yksin on ihan ok nytkin elellä, jos vaan tietäis, jos joku vois varmaksi sanoa, että jossain vaiheessa tulen löytämään elämänkumppanin. Masentaa ajatus, että olisin näin yksin lopun ikäni... Mulla on kolme lasta kylläkin joten niitä en enempää halua, kun ikääkin on jo lähempänä 4- kuin 3-kymmentä.
Baareissa en käy, en viihdy, enkä halua miestä joka viihtyy baareissa ja juopottelemassa. (Exä harrasti sitä laatua ihan tarpeeksi.....) Mulle kelpaisi ihan tavallinen, kiltti, "tylsäkin" mies, ei tarvi olla komea, rikas, suosittu ja kaikessa taitava. Missäs sen sitten voisi tavata? Netti-ilmoituksiin mulla ei (vielä ainakaan) riitä rohkeus. Ja sen on ihan bullshittiä että "sen oikeen voi tavata vaikka kaupan kassajonossa". Allright, ehkä naapurin Hilmalle kävi niin sotien alla, mutta oikeessa elämässä se ei mene niin. Ihmiset tapaa toisiaan baareissa, työpaikoillakin, muun sosiaalisen elämänsä puitteissa (mulla on muutama kaveri jota asuu siellä täällä ja pääasiassa fb:ssa jutellaan).
Juu, ja jonkinlainen seksielämä olis erittäin kiva juttu.
Että tämmöstä :/
Kai mä olen sitten niin vastenmielinen.
