O
"oma"
Vieras
Laitoin ensin, että suurperhettä mutta tavallaan tuo perhekoko ei ole oleellinen, tavallaan on. Oleellinen se on siksi, että olen itsekin suurperheestä. Ja oleellinen siksi, että naapurin vanhemmat on yhtä vittuuntuneita lapsilaumaansa kuin minun äitini oli.
Naapurin perhe käyttää samanlaisia kurinpidollisia toimia, kuin omat vanhempani. Alistamista, väkivaltaa, huutamista, solvaamista, haukkumista. Ne ovat yhtä vihaisia koko ajan, kuin omat vanhempani olivat. Ne raivoavat naapureille samalla tavalla, kuin minun vanhempani. Halveksivat kaikkia ja kaikkea, paitsi itseään.
Ja siis, en varmaan muutenkaan pitäisi naapureistani tai heidän toimistaan, mutta huomaan että joudun ihan päivittäin kohtaamaan ne omat menneisyydet arvet, kun kuulen seinän läpi sen naapureiden touhun. Ja ne ällöttää mua jo niin paljon, että koen fyysistä pahaa oloa kun edes näen ne. Joskus musta tuntuu, että voisin taantua sille tasolle että menen ja lyön takaisin. Lapset siellä on pistetty samanlaiseen ruotuun kun meilläkin, peloteltu hiljaisiksi. Puolustavat vanhempiaan, kun joku menee väliin. Samoin minäkin tein, vaikken vieläkään tajau että miksi. Paitsi siksi, että minua aina hävetti se, kuinka paska perhe minulla oli. Hävetti, kun tuntui siltä että jos olisin oikeanlainen lapsi, niin minullakin olisi parempi perhe.
Ja olen mennyt sinne oven taakse, kun on kuulunut seinän läpi sitä huutoa, että älä lyö, älä lyö ja sitä, kun isä ja äiti kilvan huorittelevat lapsiaan. Ja olen soittanut sosiaalitoimistoonkin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Eikä tapahtunut meilläkään, koskaan. Kukaan ei vaan välittänyt, kun vanhemmat eivät edes juo.
Omalle äidilleni en uskaltanut koskaan pistää takaisin. Tahdoin lyödä takaisin, tönäistä pois, mutten uskaltanut. Nyt se sama raivo jonka silloin patosin, nousee välillä niin kovaa että tärisen vihasta, kun naapurin huutoshow taas alkaa.
(Älkää pelätkö, mä käyn jo terapiassa, en aio piestä ketään. )
Naapurin perhe käyttää samanlaisia kurinpidollisia toimia, kuin omat vanhempani. Alistamista, väkivaltaa, huutamista, solvaamista, haukkumista. Ne ovat yhtä vihaisia koko ajan, kuin omat vanhempani olivat. Ne raivoavat naapureille samalla tavalla, kuin minun vanhempani. Halveksivat kaikkia ja kaikkea, paitsi itseään.
Ja siis, en varmaan muutenkaan pitäisi naapureistani tai heidän toimistaan, mutta huomaan että joudun ihan päivittäin kohtaamaan ne omat menneisyydet arvet, kun kuulen seinän läpi sen naapureiden touhun. Ja ne ällöttää mua jo niin paljon, että koen fyysistä pahaa oloa kun edes näen ne. Joskus musta tuntuu, että voisin taantua sille tasolle että menen ja lyön takaisin. Lapset siellä on pistetty samanlaiseen ruotuun kun meilläkin, peloteltu hiljaisiksi. Puolustavat vanhempiaan, kun joku menee väliin. Samoin minäkin tein, vaikken vieläkään tajau että miksi. Paitsi siksi, että minua aina hävetti se, kuinka paska perhe minulla oli. Hävetti, kun tuntui siltä että jos olisin oikeanlainen lapsi, niin minullakin olisi parempi perhe.
Ja olen mennyt sinne oven taakse, kun on kuulunut seinän läpi sitä huutoa, että älä lyö, älä lyö ja sitä, kun isä ja äiti kilvan huorittelevat lapsiaan. Ja olen soittanut sosiaalitoimistoonkin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Eikä tapahtunut meilläkään, koskaan. Kukaan ei vaan välittänyt, kun vanhemmat eivät edes juo.
Omalle äidilleni en uskaltanut koskaan pistää takaisin. Tahdoin lyödä takaisin, tönäistä pois, mutten uskaltanut. Nyt se sama raivo jonka silloin patosin, nousee välillä niin kovaa että tärisen vihasta, kun naapurin huutoshow taas alkaa.
(Älkää pelätkö, mä käyn jo terapiassa, en aio piestä ketään. )