Voisin ajatella, että sinä jossain määrin heijastelet lapseesi omia tuntemuksiasi. Kyllähän lapsesikin huomaa pelkosi tulta kohtaan, ja "neurottisen" tarkistelusi ettei mikään jää päälle. Etenkin pieni vielä kovin riippuvainen lapsi on hyvin herkkä imemään itseensä äidin ja miksei isänkin tuntemuksia. Älä siis itse ruoki lapsen pelkoa!
Samoin ei kannata tuputtaa asiasta puhumista. Lapsi itse valitsee aikansa ja paikkansa. Kun asioista puhutaan, ole rehellinen ja realistinen kunhan puhut kuten sen ikäiselle lapselle sopii. Asioista ei pidä tehdä liian vaikeita.
Palossa kuolleista tai kuolleesta puhuttaessa ei tarvitse painottaa sitä paloa, vaan keskustella ylipäätään kuolemasta (kaikki kuolevat joskus ja jollain lailla) ja kertoa, että toiset kuolevat onnettomuudessa toiset sairauteen jne. Meillä ainakin on puhuttu kuolemasta rehellisesti ja vastattu lapsen kysymyksiin.
Mitä sitten tulee tulipaloihin. Meillä on syttynyt kotona kaksi sähköpaloa. Toinen lampusta ja toinen imurista. Kummassakaan ei sattunut sen pahempaa, mutta en kyllä yhtään välttele lamppuja tai imureita, vaikka tapaukset säikäyttivätkin. Lamppupalo varsin, kun se tapahtui yöaikaan ja heräsin tulen ritinään.
On tärkeää, että lapsi oppii käsittelemään tulta oikein, joten toivon, että harjoittelette lapsen kanssa esim. tulitikkujen käyttöä. Pelkkä puhe ja varoittaminen ei usein riitä. Kielto ja karttaminen myös lisäävät monesti lapsen mielenkiintoa asiaa kohtaan. Siitä huolimatta, että asia saattaa myös pelottaa.
