M
"MinäVain"
Vieras
Yrittänyt ystävystyä yhden tutun kanssa. Olen aina pitänyt tästä ihmisestä, mutta ujona on vaikea solmia uusia suhteita. Mutta tämän tutun mies, jonka tunsin paremmin sanoi kerran, että tämä hänen vaimokkeensa pitää musta. Ja rohkaistuin sen jälkeen tekemään aloitteen. Muutaman kerran nähtiin, lähinnä mun aloitteesta. Kutsuin hänet synttäreillenikin, johon olin kutsunut vain tärkeimmät ihmiseni, koska hän on tehnyt suuren vaikutuksen minuun. Joihin hän ei kuitenkaan saapunut. Joka kerran kun ollaan nähty, niin hän on sanonut, että tehdään jotain yhdessä, on joitain yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Olen jäänyt sitten odottelemaan hänen puolelta yhteydenottoa, koska mielestäni olisi hänen "vuoro" ottaa yhteyttä. Enkä ole halunnut ahdistella, koska tiedän että hänellä on ollut omat murheensa. No mitään ei ole kuulunut. Ja välillä ollaan törmätty hänen työpaikalla ja joskus yrittänyt jutella jotain, mutta sitten tuntuu että hän on jollain syyllä yrittänyt livistää paikalta. Mutta muiden kanssa hän useasti lörpöttelee pitkät ajat työajalla.
Vähän tullut fiilis ettei hän haluakaan ystävystyä, mutta välillä hän taas tekee jotain mikä kertoo mun mielestä muuta. Hyppää ohimennen iloisena kaulaan kun nähdään sattumalta jossain jne..
Nyt oli sitten vaan viikonloppuna kaverin synttärit ja yllättäin hänkin oli siellä. Aikoinaan varoittelin tästä mun kaverista, koska ei tunnetusti ole kovin luotettava. Hän ei silloin tuntenut tätä mun kaveria kovin hyvin. Mutta nyt olivat kuin parhaimpia ystävyksiä. Tästä tuli sitten se tosi paska fiilis. Vähän kait olen mustiskin. Mutta en ymmärrä miksi annetaan turhia lupauksia, et haluaa jotain mun kans puuhailla, mut mitään ei kuulu. Kun mitään ei ole pakko luvata.
Tätä nyt pyöritellyt päässä ja harmittaa kyllä, eihän sitä tietenkään kaikkia voi miellyttää, mutta tuntuu niin ristiriitaiselta. Pakko oli nyt vain purkautua. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä, kun mulla on vain yksi naispuoleinen ystävä kenen kanssa on voinut jutella kaikesta. Hän vain asuu niin kaukana, että tosi harvakseltaan nähdään. Aina joutuu yksin lähteä liikenteeseen, kun ei ole ketään seuraksi. Tai no miespuoleisia tuttuja, mutta olen huomannut, että mua taidetaan niiden takia vähän kattoa kieroon. Kuvitellaan vissiin et kaikille niille jaan ja rasittaa sekin. Ihankuin miesten kanssa ei voi olla vain kavereita. Ei pitäis joo kelata mitään, et mitä muut kelaa. Mut kyl se vaikuttaa. Joo, nyt tuntuu vaan et oon ihan sekasin. Jepjep... Ehkä tää helpottaa..
Vähän tullut fiilis ettei hän haluakaan ystävystyä, mutta välillä hän taas tekee jotain mikä kertoo mun mielestä muuta. Hyppää ohimennen iloisena kaulaan kun nähdään sattumalta jossain jne..
Nyt oli sitten vaan viikonloppuna kaverin synttärit ja yllättäin hänkin oli siellä. Aikoinaan varoittelin tästä mun kaverista, koska ei tunnetusti ole kovin luotettava. Hän ei silloin tuntenut tätä mun kaveria kovin hyvin. Mutta nyt olivat kuin parhaimpia ystävyksiä. Tästä tuli sitten se tosi paska fiilis. Vähän kait olen mustiskin. Mutta en ymmärrä miksi annetaan turhia lupauksia, et haluaa jotain mun kans puuhailla, mut mitään ei kuulu. Kun mitään ei ole pakko luvata.
Tätä nyt pyöritellyt päässä ja harmittaa kyllä, eihän sitä tietenkään kaikkia voi miellyttää, mutta tuntuu niin ristiriitaiselta. Pakko oli nyt vain purkautua. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä, kun mulla on vain yksi naispuoleinen ystävä kenen kanssa on voinut jutella kaikesta. Hän vain asuu niin kaukana, että tosi harvakseltaan nähdään. Aina joutuu yksin lähteä liikenteeseen, kun ei ole ketään seuraksi. Tai no miespuoleisia tuttuja, mutta olen huomannut, että mua taidetaan niiden takia vähän kattoa kieroon. Kuvitellaan vissiin et kaikille niille jaan ja rasittaa sekin. Ihankuin miesten kanssa ei voi olla vain kavereita. Ei pitäis joo kelata mitään, et mitä muut kelaa. Mut kyl se vaikuttaa. Joo, nyt tuntuu vaan et oon ihan sekasin. Jepjep... Ehkä tää helpottaa..
