Tulipa paha mieli puistossa

1- ja 4-vuotiaat tyttäreni leikkivät hiekkalaatikolla. Meillä oli mukana yksi ämpäri ja kaksi lapiota. 1 -vuotias touhottaja kävi välillä leikkimässä muidenkin tavaroilla.

Siinä vaiheessa, kun tytöt kuitenkin puuhailivat omilla leluilla, tuli toisen lapsen isä ja ilmoitti, että he ovat lähdössä ja hänen täytyy valitettavasti ottaa toinen lapioistamme. Totesin, että meillä kyllä oli tälläinen punainen lapio tänne tullessa, ja että äsken kyllä näytti tuossa maassa olleen toinenkin.

No, sitä toista lapiota ei juuri silloin näkynyt, joten isä palasi luoksemme. Totesin, että kyllähän näitä kaupasta uusia saa, joten ottakaa tuo meidän lapio sitten. Isä kuitenkin teki vielä vähän isomman kierroksen puistossa ja palasikin toinen samanlainen, mutta selvästi kuluneempi lapio mukanaan ja totesi, että se on varmaan meidän. Näin heti, ettei kyllä ollut, mutta tyttö kuitenkin otti tämän toisen lapion ja jatkoi leikkiä.

No, eipä mennyt kauaa, kun toinen isä tuli kyselemään, että onkos teillä meidän lapio. Totesin, että varmaankin on, kun omamme lähti aiemmin toisen perheen matkaan. Eipä siis auttanut kuin antaa leikissä ollut lapio oikealle omistajalleen. Ja lapselta vietiin lelu kädestä jo toisen kerran...

Eihän tämä iso asia ole; kysymyksessä on alle euron peruslapio ja pettymyksiä pitää lapsen oppia sietämään. Silti vaan tuntuu tosi kurjalta, kun lapsi ihmettelee, miksi vieraat sedät vievät hänen lelunsa.

No, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kotiin tultuamme nimikoimme joka ikisen hiekkalelumme. Vältetäänpähän moiset sekaannukset jatkossa.

 

Hm. Ihme juttu. Mä olisin sanonut että tää on meidän lapio ja sillä siisti. Mutta nimikointi tosiaan varmaan auttaa asiaan.

 

Kannattaa tosiaan nimikoida. Sitten voi näyttää ja sanoa, että kyllä tämä on meidän oma. Itse olisin kyllä varmaan saanut jo ekalle isälle suuni auki että kyllä tämä on ihan meidän lapio, jonka kotoa toimme.

 

Nimi muovileluissa on ihan hyvä juttu; siksikin että lasten ulkoiluttajat voivat välillä olla setiä, enoja, tätejä tai mummeja, jotka ehkä eivät niin säännöllisesti siellä puistossa ole eivätkä tiedä lapsen leluja niin tarkkaan... mutta tietysti yrittävät pitää huolta että ainakin samat menee kotiin kuin mitkä tuli puistoon.

 

Äkkiäkös tuota tussilla merkkaa ne lapiot niin ei tarvii toista kertaa väitellä niistä.

 

juu, nyt otat tussin ja laitat nimet niihin ja vaikka osoitteen

 

Turhaa valitusta taas

 

Ihme nipostusta, vie lapselta lapparin ja aivan varmasti näkee, ettei ole oma. Tarpeeseensa sen varmaan otti Meidän kaikki hiekkalelut on merkitty tussilla, suosittelen samaa.

 

mä en vie puistoihin mitään mikä ei ole merkattu selvästi.

 

[QUOTE="vieras";26123868]mä en vie puistoihin mitään mikä ei ole merkattu selvästi.[/QUOTE]

Opiksi siis otin tästä tapauksesta.

Ap

 

Merkkaa ne hiekkalelut! Tottahan toki ihmiset yrittävät ottaa omat lelunsa mukaan. Meillä puistossa saattaa olla kerralla 6 samanlaista lapiota ja 4 samanlaista ämpäriä. Pitäisin kyllä ihan omana mokana, jos lelut sekoavat ja hukkuvat, jos en ole kirjoittanut niihin nimeä.

 

En ymmärrä mitä tarkoitusta palvelee antaa jollekin oma lapio, jos kerran tietää, että se on oma. Miksi laittaa vastuuta toisen harteille, jos kyse enemmän siitä, ettei osaa pitää normaalisti puoliaan. Kysehän ei ole eurosta, vaan siitä, että lapselle ei näytetä mallia, että myönnytään, vaikka toinen on väärässä.

 

[QUOTE="vieras";26123953]En ymmärrä mitä tarkoitusta palvelee antaa jollekin oma lapio, jos kerran tietää, että se on oma. Miksi laittaa vastuuta toisen harteille, jos kyse enemmän siitä, ettei osaa pitää normaalisti puoliaan. Kysehän ei ole eurosta, vaan siitä, että lapselle ei näytetä mallia, että myönnytään, vaikka toinen on väärässä.[/QUOTE]
Eli siis olet itse vastuussa omasta pahasta mielestäsi.

 

[QUOTE="vieras";26123953]En ymmärrä mitä tarkoitusta palvelee antaa jollekin oma lapio, jos kerran tietää, että se on oma. Miksi laittaa vastuuta toisen harteille, jos kyse enemmän siitä, ettei osaa pitää normaalisti puoliaan. Kysehän ei ole eurosta, vaan siitä, että lapselle ei näytetä mallia, että myönnytään, vaikka toinen on väärässä.[/QUOTE]

No vähän näin kans ajattelen. On toki typerää ja rasittavaa alkaa vääntää jostain euron lapiosta, mutta jos tiedät että lapio oli teidän, minkälaisen kuvan itse välität lapselle, jos annat sen kuitenkin vieraalle matkaan? Kyllä puoliaan saa ja pitää osata pitää. Pettymyksiäkin pitää oppia sietämään, mutta ei antaa kohdella itseään väärin. Nyt surkuttelet lapsen osaa, vaikka olet itse sen osiltasi aiheuttanut. Selitä nyt ainakin hänelle tilanne.

 

Totesin, että kyllähän näitä kaupasta uusia saa, joten ottakaa tuo meidän lapio sitten.
...
Totesin, että varmaankin on, kun omamme lähti aiemmin toisen perheen matkaan.

Yritäs ap kasvaa aikuiseksi.

 

No vähän näin kans ajattelen. On toki typerää ja rasittavaa alkaa vääntää jostain euron lapiosta, mutta jos tiedät että lapio oli teidän, minkälaisen kuvan itse välität lapselle, jos annat sen kuitenkin vieraalle matkaan? Kyllä puoliaan saa ja pitää osata pitää. Pettymyksiäkin pitää oppia sietämään, mutta ei antaa kohdella itseään väärin. Nyt surkuttelet lapsen osaa, vaikka olet itse sen osiltasi aiheuttanut. Selitä nyt ainakin hänelle tilanne.

Tätä oikeastaa hain aloituksellani. Muiden näkemyksiä siitä, miten olisi pitänyt/voinut tilanteessa toimia.

Isä oli kovin päättäväisen oloinen. Varmasti uskoi, että lelu oli heidän. Oletin, että kovasti olisin saanut vääntää, jotta olisimme saaneet lapiomme pitää, enkä halunnut siihen alkaa. Totta kuitenkin tuokin, että ehkä olisi pitänyt ihan kasvatuksellisessa mielessä pitää puolensa. Ehkäpä ensi kerralla sitten taas olen vähän viisaampi kohtaamaan näitä tilanteita.

Ap

 

Turhaa valitusta taas

totta

 

Lähinnä tuossa se mättää, että sysäät passiivisesti vastuun toiselle. Ei sillä niin väliä ole, jos tulee annettua lapio ja sitten harmittaa a lapselle selittää, mutta kun puhut siitä, niin on kuin olisit ollut vaan joku "uhri".

 

[QUOTE="vieras";26123844]Ihme nipostusta, vie lapselta lapparin ja aivan varmasti näkee, ettei ole oma. Tarpeeseensa sen varmaan otti Meidän kaikki hiekkalelut on merkitty tussilla, suosittelen samaa.[/QUOTE]


Jospa niilläkin oli suht uusi lapio mukana puistoon tullessa on eikä ainoastaan ap:lla? Ja mitä hiekkalaatikon mysteereihin tulee niin usein ne lelut löytyy sitten sieltä hiekasta haudattuina, kun rupeaa penkomaan.

Mä nimikoin omat lelut, koska monilla on samanlaisia ja ei tartte sitten tapella kenen se kulunut lapio oli.

 

Toiset meistä on liian? kohteliaiata eikä halua alkaa vääntää vieraiden ihmisten kanssa hiekkiksellä jostain lapiosta joten ymmärrän kyllä hyvin. että voi antaa periksi jos toinen näyttää vänkääjältä.

 

Ap toimii varmaan muutenkin kynnysmattona, pahoittaa mielen ja kömpii nurkkaan murehtimaan.

 

[QUOTE="vieras";26124073]Toiset meistä on liian? kohteliaiata eikä halua alkaa vääntää vieraiden ihmisten kanssa hiekkiksellä jostain lapiosta joten ymmärrän kyllä hyvin. että voi antaa periksi jos toinen näyttää vänkääjältä.[/QUOTE]
Voi antaa periksi, mutta sitten ei pidä jälkikäteen valittaa, että vieras mies vei lapselta lapion (kun oli vieraalle miehelle ensin sanonut, että kyllä näitä kaupasta uusia saa).

 

Huom!Huom! oliko tässä isät asialla... kyllä mammat laittaa ne kotona ruotuu toisten lapiotten ottamisesta

 

1- ja 4-vuotiaat tyttäreni leikkivät hiekkalaatikolla. Meillä oli mukana yksi ämpäri ja kaksi lapiota. 1 -vuotias touhottaja kävi välillä leikkimässä muidenkin tavaroilla.

Siinä vaiheessa, kun tytöt kuitenkin puuhailivat omilla leluilla, tuli toisen lapsen isä ja ilmoitti, että he ovat lähdössä ja hänen täytyy valitettavasti ottaa toinen lapioistamme. Totesin, että meillä kyllä oli tälläinen punainen lapio tänne tullessa, ja että äsken kyllä näytti tuossa maassa olleen toinenkin.

No, sitä toista lapiota ei juuri silloin näkynyt, joten isä palasi luoksemme. Totesin, että kyllähän näitä kaupasta uusia saa, joten ottakaa tuo meidän lapio sitten. Isä kuitenkin teki vielä vähän isomman kierroksen puistossa ja palasikin toinen samanlainen, mutta selvästi kuluneempi lapio mukanaan ja totesi, että se on varmaan meidän. Näin heti, ettei kyllä ollut, mutta tyttö kuitenkin otti tämän toisen lapion ja jatkoi leikkiä.

No, eipä mennyt kauaa, kun toinen isä tuli kyselemään, että onkos teillä meidän lapio. Totesin, että varmaankin on, kun omamme lähti aiemmin toisen perheen matkaan. Eipä siis auttanut kuin antaa leikissä ollut lapio oikealle omistajalleen. Ja lapselta vietiin lelu kädestä jo toisen kerran...

Eihän tämä iso asia ole; kysymyksessä on alle euron peruslapio ja pettymyksiä pitää lapsen oppia sietämään. Silti vaan tuntuu tosi kurjalta, kun lapsi ihmettelee, miksi vieraat sedät vievät hänen lelunsa.

No, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kotiin tultuamme nimikoimme joka ikisen hiekkalelumme. Vältetäänpähän moiset sekaannukset jatkossa.

TUon takia me leikitäänkin vain omalla hiekkalaatikolla.

 

[QUOTE="mursu";26124096]Ap toimii varmaan muutenkin kynnysmattona, pahoittaa mielen ja kömpii nurkkaan murehtimaan.[/QUOTE]

Haluan "siviilissä" välttää turhia konflikteja, kun työssäni hoidan usein riitaisia asioita.

Ap