Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?Tottakai, ihmiset joilla ei ole omia lapsia vaan kokemus teorian kautta, ovatkin niitä asiantuntijoita.
Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?Tottakai, ihmiset joilla ei ole omia lapsia vaan kokemus teorian kautta, ovatkin niitä asiantuntijoita.
Silti eri asia kuin omien lasten kanssa toimiminen. Itse vastavalmistuneena kasvatustieteen maisterina 24-vuotiaana olin erittäin into piukassa kertomassa jopa erityislasten vanhemmille, miten heidän mielestäni pitäisi toimia lastensa kanssa ja miten tämä ja tämä tilanne kannattaisi kotona hoitaa kun ongelmia tulee. Posket helottaa välillä vieläkin kun niitä muistuu mieleen silloin tällöin..Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?
KiitosTämä oli varmasti yksi ketjun kypsimmistä viesteistä, onnittelut.
Riippuu, mitä tarkoitetaan "uhmaiällä". Jos tarkoitat sillä jatkuvia itkupotkuraivareita, valtataisteluja vanhemman kanssa ja sitä, että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimii vanhempiensa tahdon vastaisesti ja kommentti jokaiseen asiaan on "EI", voi käytöksellä hyvinkin olla yhteyksiä vanhemman kasvatustapoihin. Jos lasta pitää liian tiukassa "hihnassa", käyttää kasvatuksessa paljon rangaistuksia, kontrolloi ja pitää johdonmukaisuuden nimissä liiaksi säännöistä kiinni, ilman varaa joustoon, jakelee liikaa kieltoja jne, on ihan luonnollista, että lapsi alkaa kapinoida, uhmata ja vaatia oikeuksiaan.
Oli muuten hauska tilanne yhdessä päiväkodissa kerran, kun ollessani nukutusvuorossa eräs lapsi sanoi muille lapsille: "Kuka äänestää, että karataan täältä kaikki?" Ihana, pieni kapinallinen.
Eli pyytäisit tekemään jotain ja sit antaisitkin lapsen päätttää miten tehdään?? Ei kuule toimi. On asioita jotka on pakko tehdä, halusi tai ei. Jos kädet on niin likaiset kuin yleensä mun tytöllä hiekkalaatikkoleikkien jälkeen niin vaihtoehtona ei ole syöminen ilman käsien pesua. Ja itse pesen kädet aina ennen ruokailua ja aina ulkoa tultuani, samoin lapset. Oli mullakin hienoja teorioita ennen kuin mulla oli lapsia.Jos lapsi ei vain kertakaikkiaan suostuisi pesemään käsiään, en pakottaisi.
Uhmaiällä ei kyllä tarkoiteta sellaista että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimiin vanhempien tahdon vastaisesti. Uhmäiässä eli tahtoiässä lapsi kokeilee rajojaan ei siis pahuuttaan ja vanhempiaan kiusatakseen toimi vanhempien tahdon vastaisesti. vanhempien tehtävänä on luoda ne turvalliset rajat, ja kannustaa lasta toimimaan itsenäisesti ikätasonsa mukaan.Riippuu, mitä tarkoitetaan "uhmaiällä". Jos tarkoitat sillä jatkuvia itkupotkuraivareita, valtataisteluja vanhemman kanssa ja sitä, että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimii vanhempiensa tahdon vastaisesti ja kommentti jokaiseen asiaan on "EI", voi käytöksellä hyvinkin olla yhteyksiä vanhemman kasvatustapoihin. Jos lasta pitää liian tiukassa "hihnassa", käyttää kasvatuksessa paljon rangaistuksia, kontrolloi ja pitää johdonmukaisuuden nimissä liiaksi säännöistä kiinni, ilman varaa joustoon, jakelee liikaa kieltoja jne, on ihan luonnollista, että lapsi alkaa kapinoida, uhmata ja vaatia oikeuksiaan.
Tuo on muuten täyttä puppua, että lapsi kykenee päättämään itse siitä, milloin menee nukkumaan. Lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta eikä ainakaan osaa itseohjautuvasti toimia tunteen mukaan. Vanhemman tehtävä on sanoittaa väsymyksen kaltaisia tunteita ja auttaa lasta käymään nukkumaan oikea-aikaisesti. Jälleen näin toimittaessa lapsen itsesäätelykyky kasvaa.Lapsen pitäisi mielestäni pääsääntöisesti saada päättää ikätasonsa mukaan omista asioistaan, kuten siitä, paljonko syö, mitä vaatteita laittaa päälleen (kunhan on säänmukaiset), milloin menee nukkumaan jne.
tästä yksi oma kokemus. isovanhemmat eivät laittaneet 1,5v lasta ajoissa nukkumaan vaan antoivat lapsen leikkiä. kun vanhemmat tulivat kotiin klo 23 vastassa oli yliväsynyt hereillä oleva lapsi. lapsi ei meinannut millään nukahtaa vaan itki ja huusi väsymystä ja nousi sängyssä istumaan ja kaksi kertaa nukahti istualleen ja havahtui siitä taas huutamaan. tätä kesti noin tunnin kunnes lapsi nukahti. ehkä olisi kannattanut laittaa se lapsi sinne sänkyyn klo 21, jolloin olisi nukahtanut lähes heti, vaikka lapsi ei omasta mielestään ollut vädsynyt edes silloin klo 23 vaan taisteli unta vastaan.milloin menee nukkumaan jne.
Jaaha, mun lapset ei sitten oo lapsia laisinkaan.Tuo on muuten täyttä puppua, että lapsi kykenee päättämään itse siitä, milloin menee nukkumaan. Lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta eikä ainakaan osaa itseohjautuvasti toimia tunteen mukaan. Vanhemman tehtävä on sanoittaa väsymyksen kaltaisia tunteita ja auttaa lasta käymään nukkumaan oikea-aikaisesti. Jälleen näin toimittaessa lapsen itsesäätelykyky kasvaa.
No mäpä olen. Kyllä päivähoidossakin vieraskoreus katoaa kun hoitajat ja lapset tulee tutuiksiRyhmäpaine ja toisten lasten malli saa lapset pitämään säännöistä paremmin kiinni. Lapset ovat sosiaalisia pieniä olentoja. Todennäköisempää on, että yhden lapsen perheessä lapsi alkaa vastustella vaikkapa sitä käsienpesua. Enpä ole esim. päiväkodeissa kertaakaan nähnyt, että kukaan lapsi kieltäytyisi käsienpesusta ennen ruokailua. Totta kai päiväkotiolot on eri asia kuin kotiolot, mutta siinä näkyy tuo ryhmämeininki.
riippunee lapsen iästä. meillä sama lapsi 1,5vuotiaana ei tunnistanut väsymystä, mutta 4vuotiaana tunnistaa.Jaaha, mun lapset ei sitten oo lapsia laisinkaan.
Vai olisiko niin, että jotkut lapset tajuaa milloin on aika mennä nukkumaan (en puhu kellonajasta, vaan siitä kun väsyttää) ja jotkut taas on sitä sorttia joka taistelee nukkumaanmenoa vastaan?
Tai sitten he ovat sisäistäneet hyvin, miltä tuntuu, kun väsyttää ja mitä sitten tehdään, kun vanhemmat ovat sitä tarpeeksi sanoittaneet ja lapsilla on ollut riittävät rutiinit? Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan .Jaaha, mun lapset ei sitten oo lapsia laisinkaan.
Vai olisiko niin, että jotkut lapset tajuaa milloin on aika mennä nukkumaan (en puhu kellonajasta, vaan siitä kun väsyttää) ja jotkut taas on sitä sorttia joka taistelee nukkumaanmenoa vastaan?
Veikkaat väärin.Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan .
No siinä tapauksessa kyllä melkein säälin (no, sääli on kyllä vähän vahva sana, mutta jotenkin surko tuli...) lapsiasi, jos tosiaan täysin omatoimisesti joutuivat pesut ja muut iltatoimet tekemään jo sen ikäisenä.Veikkaat väärin.
No ei ne mitään pesuja ja iltatoimia itse tehneet, mistä sä sellaisen keksit? Mutta ilmaisivat halunsa päästä unille ja se määritti sen, milloin he menivät nukkumaan, sen sijaan että meidän vanhempien keksimä kellonaika olisi sen tehnyt. Joskus se oli kello 19 maissa, joskus puoliltaöin, usein jotain siltä väliltä.No siinä tapauksessa kyllä melkein säälin (no, sääli on kyllä vähän vahva sana, mutta jotenkin surko tuli...) lapsiasi, jos tosiaan täysin omatoimisesti joutuivat pesut ja muut iltatoimet tekemään jo sen ikäisenä.