Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Sanallisesta pyörittelystä on tosi vaikeaa, ellei mahdotonta saada todellista kuvaa, miten kukin missäkin tilanteessa toimii lasten kanssa. Se pitäisi nähdä elävässä elämässä eikä kenenkään muun kasvatustavoista ja -taidoista voi paljon mitään sanoa, ellei näe todellisuutta. Ainakin minulle tulee sellainen olo, että monet voivat käytännössä toimia hyvinkin samalla tavoin, vaikka kuvaisivat ja painoittaisivat tiettyjä asioita eri tavalla kirjoituksissaan.

 

En minäkään ole loukkaantunut. Mutta ihmetellyt olen NinaTT:n ehdottomuutta. Ehkä se selittyy hänen nuoruudellaan. Itselleni ei tulisi mieleenkään kuvitella, että se, mikä toimii meillä, toimii kaikissa muissakin perheissä.

Tästä täysin samaa mieltä, ja ei edes saman perheen lapsissa yksi tapa ole oikea.

 

Kasvatustieteen luennolla muuten sanottiin, että ns. uhmaikä ja murrosiän kapina ovat länsimaalaisia ilmiöitä eivätkä ihmisen kehitykselle välttämättömiä (tai välttämättä edes suotavia) kehitysvaiheita. opcorn: Ei siis ihan pidä paikkaansa, ettei _missään_ tai kenenkään asiantuntijan osalta kyseenalaistettaisi noita käsityksiä.

Mä olen kyllä myös sitä mieltä, että monesti lasten (ja nuortenkin) tunteet/tarpeet sivuutetaan kuittaamalla ne uhmaiän tai murrosiän piikkiin.

 

Mielestäni tilanteen voisi hoitaa paremminkin ja jos tuollainen itkupotkuraivoaminen on kovin usein toistuuva, miettisin kyllä mikä meni pieleen.

Jos omaat sisälukutaitoa, sanoin jo ketjun ensimmäisessä viestissäni, ettei kyse niinkään ole teoista, kuin asenteista.

Minulle se ei olisi niin justiinsa, peseekö lapsi kädet vai ei. Jos sellaista haluaisin, saattaisin tuossa tilanteessa ehdottaa kompromissia, esim että kädet vai pyyhitään kostealla tai jos käsienpesu olisi minulle ehdottoman tärkeää, toimisin varmaan kuten sinäkin. Erona kuitenkin se, että odotan lasteni käyttäytyvän ja ottavan muutkin huomioon, eli mitään tajutonta huutoa en kuuntele, se on ärsyttävää, oli ikä mikä tahansa. En myöskään kutsuisi tuota käytöstä uhmaksi, en kutsu miestänikään uhmakkaaksi, jos hän on kanssani eri mieltä.

Hhahhaahha, anteeksi vaan mutta en voi kun nauraa.

 

Kasvatustieteen luennolla muuten sanottiin, että ns. uhmaikä ja murrosiän kapina ovat länsimaalaisia ilmiöitä eivätkä ihmisen kehitykselle välttämättömiä (tai välttämättä edes suotavia) kehitysvaiheita. opcorn: Ei siis ihan pidä paikkaansa, ettei _missään_ tai kenenkään asiantuntijan osalta kyseenalaistettaisi noita käsityksiä.

Mä olen kyllä myös sitä mieltä, että monesti lasten (ja nuortenkin) tunteet/tarpeet sivuutetaan kuittaamalla ne uhmaiän tai murrosiän piikkiin.

Millä kasvatustieteen luennolla, oliko se jonkun yksittäisen ihmisen mielipide vai oliko asiasta oikein tutkimus ja minkälainen? Ja kuka tuossa toimi "asiantuntijana"? ja mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Että esim. aasialaiset lapset eivät koskaan kapinoi murrosiässä tai kokeile rajojaan missään iässä?

 

Asiaa sen kummemmin ruotimatta, olen vaakaasti sitä mieltä ettei yhden lapsen kokemuksella kauheasti voi kukkoilla! Tai pitää yksiselitteisenä totuutena juuri jotain tiettyä mallia.

Jos olisin ensimmäisen lapseni jälkeen kovasti kuuluttanut kavastusmetodejani, niin olisivat nuo kolme suraavaa ne romuttaneet kyllä joka käänteessä.

Mä olen sitä mieltä, että mielipiteitä lasten kasvatuksesta saa olla ihan kenellä tahansa, oli sitten lapseton, yhden lapsen tai suurperheen äiti. Mulla ei ole vielä yhtään lasta eikä siten kokemusta vanhemmuudesta, mutta lastenkasvatuksen _ideaaleista_ multa löytyy kyllä näkemyksiä ja mielipiteitä jo nyt.

 

Mä olen sitä mieltä, että mielipiteitä lasten kasvatuksesta saa olla ihan kenellä tahansa, oli sitten lapseton, yhden lapsen tai suurperheen äiti. Mulla ei ole vielä yhtään lasta eikä siten kokemusta vanhemmuudesta, mutta lastenkasvatuksen _ideaaleista_ multa löytyy kyllä näkemyksiä ja mielipiteitä jo nyt.

Tottakai saa mielipiteitä olla ja pitääkin, mutta toisten mallia ei saa mun mielestä pitää vääränä ja suorastaan haukkua! Sitä yritin tuoda esille.

 

Tottakai saa mielipiteitä olla ja pitääkin, mutta toisten mallia ei saa mun mielestä pitää vääränä ja suorastaan haukkua! Sitä yritin tuoda esille.

Nuo haukkumiset, henkilökohtaisuuksiin menemiset yms on aina turhia. Kuitenkin näkisin että jokaisella meistä on myös oikeus nähdä se toisen erilainen tapa vääränä tai ainakin omaamme huonompana jos näin koemme. Eri asia kuinka sen sitten ilmaisee tai onko sitä aina pakko edes ilmaista mitenkään.

 

Mutta NinaTT:n kasvatustapaa saa vapaasti halveksia, ja kutsua häntä itseään ties millä nimityksillä?

Enemmän tuota mun mielestä on, kuin sitä että NinaTT itse olisi halveksunut muiden tapaa.

Olenko jossain sanonut että saisi?

 

[QUOTE="Äiti";26288927]Olenko jossain sanonut että saisi?[/QUOTE]

Et, siksi mä kysyinkin sitä että saako.

Ja totesin, että asia, mistä NinaTT:tä alituiseen syytetään, on mun mielessä todellisuudessa vähän toisinpäin. Että häntä haukutaan ja vähätellään - sekä häntä itseään (teiniäiti, vain yhden lapsen äiti, hörhö, sekopää) että hänen tapaansa olla äiti. Tätä tapahtuu, oli hän itse palstalla tai ei. Luetaan blogia ja keksimällä keksitään jotain mistä voisi taas vähän mieltään pahoittaa & haukkua.

 

Esimerkki. Tulemme 3-vuotiaan kanssa kaupasta, olemme menossa syömään. Riisuttuamme sanon lapselle, että nyt pestään kädet, koska perheessämme on tapana pestä kädet, kun tullaan ulkoa sisälle ja kun mennään syömään. Uhmaikäinen alkaa kiemurtelemaan ja kiukkuamaan, ettei tahdo pestä käsiä, hän haluaa nakin heti. Sanon, että saat nakin heti, kun ollaan pesty kädet. Tämä ei lasta miellytä, vaan hän saa itku-potkuraivarin, ikäkaudelleen tyypilliseen tapaan. Sanon lapselle vielä kerran, että saat nakin heti, kun kädet ovat puhtaat. Jos lapsi ei rauhoitu, annan hänen raivota pahan olonsa loppuun, sitten sylitellään - ja pestään kädet. Ja lapsi saa haluamansa nakin.

Oikeastiko olet sitä mieltä, että tuonkaltaisessa tilanteessa minä nujerran lapsen tahdon, kun vaadin häntä noudattamaan koko perhettä koskevaa sääntöä? Lapsen tahtoha toteutuu, mutta hän myös saa kokemuksen siitä, että kaikkea ei voi saada aivan heti.

Käsien pesu on totta kai fiksu ja järkevä tapa. Siinä näyttäisin lapselle mallia omalla toiminnallani, eli minä (ja perheen mahd. muut jäsenet) pesisin aina lapsen nähden kädet kaupassakäynnin jälkeen ja selittäisin lapselle, miksi on hyvä pestä kädet ennen ruokailua. Kysyisin, miksi lapsi ei halua pestä käsiä ja onko hänellä jokin huonosti, jos alkaa yhtäkkiä kauheasti kiukkuilemaan. Jos lapsi ei vain kertakaikkiaan suostuisi pesemään käsiään, en pakottaisi. En kuitenkaan "palkitsisi" tuosta käyttäytymisestä, eli en ryntäisi heti jääkaapille ja vippaisi sitä nakkia lapsen kouraan siksi, että hän haluaa sen HETI eikä tahdo pestä käsiään. Ruoka ei ilmestyisi pöytään yhtään sen nopeammin kuin silloin, jos lapsi pesisi kätensä. Käsienpesu ei mielestäni ole NIIN tärkeä asia, että sen takia kannattaisi alkaa kauheasti riitelemään. Enhän itsekään AINA pese käsiäni ennen ruokailua. Ei se pakottaminen opeta lasta _itse haluamaan_ sitä käsienpesua. Ei siitä siis kannata tehdä valtataistelua. Joustaminen on joskus ihan ok.

 

Meillä kuunnellaan jokaisen mielipidettä,mutta en tosiaan ala yksivuotiaan kanssa neuvottelemaan että laitetaanko paita päälle vai lähdetäänkö kauppaan alasti. Meillä on toiminut oikein hyvin se että on tietyt rutiinit ja tavat joita noudatetaan ja neljävuotias suoriutuu jo hyvinkin itsenäisesti esimerkiksi iltapuuhista kun tietää järjestyksen.

Eli suomeksi sanottuna me kerrotaan mitä seuraavaksi tapahtuu,ei tosiaankaan joka ilta kysellä että haluaisitko tänään syödä iltapalaa vasta pesun jälkeen vai luetaanko ihan ensin satu ja pestään vasta sitten. Vai haluaisitko kenties ensin syödä ja sitten lukea ja sen jälkeen pesulle.. Siitähän tulis yks hullunmylly.

Ei eskarilainenkaan päätä itse lähteekö se eskariin vai jääkö kotiin pelaamaan pleikkaria,mutta sen sijaan hän saa päättää laittaako punaisen paidan vai sinisen,syökö aamupalaksi puuroa vai muroja,minkä unilelun ottaa ja haluaako hän illalla pyytää kaverin kylään.

Jos tulee eriäviä mielipiteitä niin kyllä niistä keskustellaan ja perustelen miksi joku asia ei nyt sovi. Mut joku kompromissi käsienpesusta.. ne kädet pestään ja sillä hyvä,ihan samalla tavalla kuin takapuoli pyyhitään paskomisen jälkeen. Ei siinä oo mitään neuvottelemista.

 

Käsien pesu on totta kai fiksu ja järkevä tapa. Siinä näyttäisin lapselle mallia omalla toiminnallani, eli minä (ja perheen mahd. muut jäsenet) pesisin aina lapsen nähden kädet kaupassakäynnin jälkeen ja selittäisin lapselle, miksi on hyvä pestä kädet ennen ruokailua. Kysyisin, miksi lapsi ei halua pestä käsiä ja onko hänellä jokin huonosti, jos alkaa yhtäkkiä kauheasti kiukkuilemaan. Jos lapsi ei vain kertakaikkiaan suostuisi pesemään käsiään, en pakottaisi. En kuitenkaan "palkitsisi" tuosta käyttäytymisestä, eli saattaisin hieman "viivytellä" pöydän kattamisessa ja ruuan esille laittamisessa, jos haluaisin opettaa lapselle kärsivällisyyttä. Ruuanlaittaja saa mielestäni päättää, missä tahdissa sen tarjoaa. Käsienpesu ei mielestäni ole NIIN tärkeä asia, että sen takia kannattaisi alkaa kauheasti riitelemään. Enhän itsekään AINA pese käsiäni ennen ruokailua. Ei se pakottaminen opeta lasta _itse haluamaan_ sitä käsienpesua. Ei siitä siis kannata tehdä valtataistelua. Joustaminen on joskus ihan ok.

Mun mielestä taas pitäis olla johdonmukainen jos haluaa että lapsi sisäistää jonkun tavan. Meillä oli hampaanpesusta mutinaa jossain vaiheessa,mutta kun ne pestiin siitä huolimatta niin se keljutus tuota toimenpidettä kohtaan meni ohi ja lapsi huomasi että ne pestään joka tapauksessa. Nyt ei ongelmaa,tarttuu itse harjaan iltapalan jälkeen ja aamuisin. Toki kerroin myös että miksi näin tehdään =)

 

Käsien pesu on totta kai fiksu ja järkevä tapa. Siinä näyttäisin lapselle mallia omalla toiminnallani, eli minä (ja perheen mahd. muut jäsenet) pesisin aina lapsen nähden kädet kaupassakäynnin jälkeen ja selittäisin lapselle, miksi on hyvä pestä kädet ennen ruokailua. Kysyisin, miksi lapsi ei halua pestä käsiä ja onko hänellä jokin huonosti, jos alkaa yhtäkkiä kauheasti kiukkuilemaan. Jos lapsi ei vain kertakaikkiaan suostuisi pesemään käsiään, en pakottaisi. En kuitenkaan "palkitsisi" tuosta käyttäytymisestä, eli saattaisin hieman "viivytellä" pöydän kattamisessa ja ruuan esille laittamisessa, jos haluaisin opettaa lapselle kärsivällisyyttä. Ruuanlaittaja saa mielestäni päättää, missä tahdissa sen tarjoaa. Käsienpesu ei mielestäni ole NIIN tärkeä asia, että sen takia kannattaisi alkaa kauheasti riitelemään. Enhän itsekään AINA pese käsiäni ennen ruokailua. Ei se pakottaminen opeta lasta _itse haluamaan_ sitä käsienpesua. Ei siitä siis kannata tehdä valtataistelua. Joustaminen on joskus ihan ok.

Enhän minä riitele lapsen kanssa tuossa tilanteessa . Sanoin, että saat nakin heti, kun on pesty kädet. Ja totta kai näytän itse esimerkkiä pesemällä käteni. Aina. Ja samoin on tehty lapsenkin kanssa aina, joten asia ei ollut hänelle uusi siinä vaiheessa. Mun mielestä tuo on asia, josta ei neuvotella. Kompromissit tehdään toisenlaisissa asioissa, sellaisissa, joihin neuvottelu sopii.

Eikä kyseessä ole mikään valtataistelu, jossa mielivaltaiset halut kohtaavat. En käske lasta pesemään käsiään siksi, että haluaisin olla ilkeä ja nujertaa hänen tahtonsa (mitä taas mainitsemasi viivyttely pöydän kattamisessa mielestäni on, sillehän ei ole muuta perustetta kuin vanhemman halu antaa samalla mitalla takaisin lapsen kiukuttelulle).

Olisi muuten todella kiinnostavaa tietää, miksi vanhemman mielivaltaan perustuva viivyttely opettaa arvon kasvatustieteen opiskelijan mielestä paremmin kärsivällisyyttä kuin luvatun nakin odottaminen käsienpesun verran? Mun logiikkaan tuo ei sovi, kasvatuskokemuksesta ja koulutuksesta huolimatta .

 

Mä olen sitä mieltä, että mielipiteitä lasten kasvatuksesta saa olla ihan kenellä tahansa, oli sitten lapseton, yhden lapsen tai suurperheen äiti. Mulla ei ole vielä yhtään lasta eikä siten kokemusta vanhemmuudesta, mutta lastenkasvatuksen _ideaaleista_ multa löytyy kyllä näkemyksiä ja mielipiteitä jo nyt.

Tottakai, ihmiset joilla ei ole omia lapsia vaan kokemus teorian kautta, ovatkin niitä asiantuntijoita.

 

Et, siksi mä kysyinkin sitä että saako.

Ja totesin, että asia, mistä NinaTT:tä alituiseen syytetään, on mun mielessä todellisuudessa vähän toisinpäin. Että häntä haukutaan ja vähätellään - sekä häntä itseään (teiniäiti, vain yhden lapsen äiti, hörhö, sekopää) että hänen tapaansa olla äiti. Tätä tapahtuu, oli hän itse palstalla tai ei. Luetaan blogia ja keksimällä keksitään jotain mistä voisi taas vähän mieltään pahoittaa & haukkua.

Ei ketään saisikaan nimitellä, se ei ole aikuismaista käytöstä.

Ei ole aikuismaista käytöstä sekään että ei hyväksy toisenlaista kasvatustapaa paitsi omansa.

 

Hyvä tytsi! Sä opetat nälkäiselle lapselle kärsivällisyyttä viivyttelemällä ruuan kanssa! Hei kukkia sulle kasvatustieteilijä!

 

Hyvä tytsi! Sä opetat nälkäiselle lapselle kärsivällisyyttä viivyttelemällä ruuan kanssa! Hei kukkia sulle kasvatustieteilijä!

Tarkoitin, että en ryntäisi jääkaapille ja vippaisi sitä nakkia lapsen käteen heti, kun lapsi saa itkupotkuraivarin käsienpesusta. En mä nyt nälässä alkaisi pitämään.

Kauemmin se ruuan saaminen varmaan kestää tilanteessa, jossa ruokailua ei aloiteta, ennen kuin lapsi on päättänyt pestä kädet ja purannut kiukkunsa.

 

Tarkoitin, että en ryntäisi jääkaapille ja vippaisi sitä nakkia lapsen käteen heti, kun lapsi saa itkupotkuraivarin käsienpesusta. En mä nyt nälässä alkaisi pitämään.

Kauemmin se ruuan saaminen varmaan kestää tilanteessa, jossa ruokailua ei aloiteta, ennen kuin lapsi on päättänyt pestä kädet ja purannut kiukkunsa.

Kyllä minä söin, vaikka lapsi kiukutteli, olinhan kiltisti pessyt käteni . Hän sai ruokansa sitten, kun oli rauhoittunut ja kädet oli pesty.

Muuten tuossa sun vastauksessa ja koko ajatuskulussa ei kyllä valitettavasti ole päätä eikä häntää .

 

Kyllä minä söin, vaikka lapsi kiukutteli, olinhan kiltisti pessyt käteni . Hän sai ruokansa sitten, kun oli rauhoittunut ja kädet oli pesty.

Muuten tuossa sun vastauksessa ja koko ajatuskulussa ei kyllä valitettavasti ole päätä eikä häntää .

Tuossa sinun esimerkissäsihän lasta pidetään nälässä, kun ei saa ruokaa ennen kuin on rauhoittunut ja pessyt kätensä...? Kyllä mä siinä valtataistelun merkkejä näkisin.

 

Tuossa sinun esimerkissäsihän lasta pidetään nälässä, kun ei saa ruokaa ennen kuin on rauhoittunut ja pessyt kätensä...?

Niin. Lapsi saa ruokaa heti sitten, kun on pessyt kätensä. Hän voi siis itse vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ruokaa tulee.

Sun logiikalla taas aikuinen viivyttelee kostoksi lapsen kiukuttelusta. Lapsen itsemääräämisoikeuden ja oman tahdon nujertamista parhaimmillaan.

 

Niin. Lapsi saa ruokaa heti sitten, kun on pessyt kätensä. Hän voi siis itse vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ruokaa tulee.

Sun logiikalla taas aikuinen viivyttelee kostoksi lapsen kiukuttelusta. Lapsen itsemääräämisoikeuden ja oman tahdon nujertamista parhaimmillaan.

Muokkasin viestiäni, koska ilmaisin asian väärin. Jos lapsi saisi itkupotkuraivarin siksi, ettei halua pestä käsiään vaan haluaa nakin HETI, en ryntäisi sinne jääkaapille hakemaan lapselle nakkia vain siksi, että hän sai itkupotkuraivarin käsienpesusta. Pesisin ihan rauhassa omat käteni ja laittaisin ruuan omassa tahdissani, pesi lapsi kätensä tai ei. En alkaisi muun perheen kanssa syömään lapsen edessä ja kieltäisi häntä tulemasta pöytään vain siksi, ettei ole pessyt käsiään.

 

Muokkasin viestiäni, koska ilmaisin asian väärin. Jos lapsi saisi itkupotkuraivarin siksi, ettei halua pestä käsiään vaan haluaa nakin HETI, en ryntäisi sinne jääkaapille hakemaan lapselle nakkia vain siksi, että hän sai itkupotkuraivarin käsienpesusta. Pesisin ihan rauhassa omat käteni ja laittaisin ruuan omassa tahdissani, pesi lapsi kätensä tai ei. En alkaisi muun perheen kanssa syömään lapsen edessä ja kieltäisi häntä tulemasta pöytään vain siksi, ettei ole pessyt käsiään.

Ihanaa, muokkasit viestiäsi kun huomasit puhuneesi läpiä päähäsi .

 

[QUOTE="Äiti";26289086]Ei ketään saisikaan nimitellä, se ei ole aikuismaista käytöstä.

Ei ole aikuismaista käytöstä sekään että ei hyväksy toisenlaista kasvatustapaa paitsi omansa.[/QUOTE]

Toisaalta taas, jos joku ei lapsenhoidossa ja -kasvatuksessa hyväksy muita kuin ne omat tapansa niin eikö se ole enemmän sen kyseisen ihmisen ongelma kuin minun? Ja mihin loppupelissä tarvitsen jonkun ninaTT:n hyväksynnän vaikka päätökselleni nukuttaa lapseni pinnasänkyyn? Jos pinnasänky sopii meille niin millä lailla lapseni ja minun yöuniin vaikuttaa se millaisena lapsen nukkumapaikkana joku kaksplussalla kirjoitteleva nikki pinnasängyn näkee?

Keskustella voi, väitellä voi jne niin kauan kun se on hauskaa/mielenkiintoista. Mutta jos siinä rupeaa mieltään pahoittamaan tai muuten enemmän ärsyyntymään kannattaa välillä miettiä mikä merkitys koko keskusteluketjulla loppupelissä on.

 

Ihanaa, muokkasit viestiäsi kun huomasit puhuneesi läpiä päähäsi .

Ilmaisin asiani väärin, sellaista sattuu. Tarkoitin, etten ymmärtänyt sitä "kärsivällisyys/itsesäätely"-pointtia. Ei se ruoka sen nopeammin tulisi pöytään vaikka lapsi jättäisi kätensä pesemättä. Ihan samassa tahdissa pesisin omat käteni ja laittaisin ruuan tarjolle. Ei lapsi siis saisi sitä nakkiaan (tai muuta ruokaa) sen nopeammin, pesi kätensä tai ei. Ellei sitten kävelisi itse jääkaapille hakemaan nakkia.