Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Tottakai, ihmiset joilla ei ole omia lapsia vaan kokemus teorian kautta, ovatkin niitä asiantuntijoita.

Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?

 

Kun on useampi lapsi, niin tuo kompromissi, jossa pyyhitään kädet kostealla kirvoitti hervottoman naurun. :ashamed:

 

[QUOTE="Äiti";26289086]Ei ketään saisikaan nimitellä, se ei ole aikuismaista käytöstä.

Ei ole aikuismaista käytöstä sekään että ei hyväksy toisenlaista kasvatustapaa paitsi omansa.[/QUOTE]

Tuskin maailmassa on kovinkaan montaa ihmistä, joka jokaisessa kasvatusasiassa hyväksyisi VAIN oman tapansa toimia ja jos on niin se kertoo aika suuresta itsekeskeisyydestä ja suppeakatseisuudesta, joka kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Sen sijaan varmasti suurin osa meistä vastustaa joitakin kasvatustapoja ja omaa ihan perusteltuja näkemyksiä sen suhteen, mikä niissä mättää. Se, että hyväksyy paljon erilaisia tapoja kasvattaa lapsia, ei tarkoita, että hyväksyisi _jokaikisen_ tavan, saati asenteen.

Miksi ihminen vaivautuisi pohtimaan niin paljon erilaisia kasvatusasioita ja elämää laajemmin, jos olisi sitä mieltä, että omaa jo valmiiksi sen "Suuren Totuuden" joka asiasta?

 

Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?

Silti eri asia kuin omien lasten kanssa toimiminen. Itse vastavalmistuneena kasvatustieteen maisterina 24-vuotiaana olin erittäin into piukassa kertomassa jopa erityislasten vanhemmille, miten heidän mielestäni pitäisi toimia lastensa kanssa ja miten tämä ja tämä tilanne kannattaisi kotona hoitaa kun ongelmia tulee. Posket helottaa välillä vieläkin kun niitä muistuu mieleen silloin tällöin..

Itsellä nyt kolme täysin "normaalia" lasta ja tosiaan kaikki olemassa oleva teoriatieto kasvatuksesta myös löytyy ja silti se tilanne kun työpäivän jälkeen väsyneenä roudaan väsyneitä lapsia ruokakaupan kautta kotiin aiheuttaa toisinaan täysin luokatonta käytöstä ja kielenkäyttöä. En lähtisi neuvomaan ketään yhtään missään ellei ole kokemusta edes sen yhden oman lapsen kanssa eletystä tosielämästä kaikenkirjavine tilanteineen.

 

[QUOTE="...";26289292]Kun on useampi lapsi, niin tuo kompromissi, jossa pyyhitään kädet kostealla kirvoitti hervottoman naurun. :ashamed:[/QUOTE]

Ei siihen mun kokemuksen mukaan lapsimäärä vaikuta ainakaan tohon suuntaan, miten tärkeenä pitää käsienpesua. Mulla on kaks omaa lasta, mutta arjessa monesti kolme ja musta kosteella rievulla pyyhkäseminen on jopa helpompi homma, ku käsien peseminen, jos kyseessä ei oo kyynerpäitä myöten eläinulosteessa olevat handut.

 

siinä vaiheessa kun vrs ja tytsi tulee kommentoimaan ninaTT:n kanssa tiettyä ketjua, tietää sen muuttuvan sellaiseksi maniaksi, että parempi jättää lukematta...

kaikkein hulluin kommentti on se, että uhmaikä johtuu vanhemmista, buahhahahahahaaaa. ja sanojana vielä se, joka toisessa ketjussa väittää kirkkain silmin, ettei vanhempien toiminnalla ole mitään merkitystä lapsen kasvamiseen ja kehittymiseen (kun eihän vanhempien polyamoriakaan, elikkäs kirjoittajan ryhmäseksisessiot toisen hörhön kanssa liity lapseen mitenkään...) minä lopetan tähän, olette te vaan hulluja. ja vielä hullumpi on aloittaja tai kukaan muukaan, joka alkaa peilata omaa kasvatustapaansa yh-äidin (joka imettää kohta teini-ikäistä) ja muuten ongelmaisten tahi lapsettomien kasvatusmetodeihin. siinä vaiheessa olis syytä katsoa peiliin.

 

[QUOTE="onnellinen äiti";26290137]siinä vaiheessa kun vrs ja tytsi tulee kommentoimaan ninaTT:n kanssa tiettyä ketjua, tietää sen muuttuvan sellaiseksi maniaksi, että parempi jättää lukematta...

kaikkein hulluin kommentti on se, että uhmaikä johtuu vanhemmista, buahhahahahahaaaa. ja sanojana vielä se, joka toisessa ketjussa väittää kirkkain silmin, ettei vanhempien toiminnalla ole mitään merkitystä lapsen kasvamiseen ja kehittymiseen (kun eihän vanhempien polyamoriakaan, elikkäs kirjoittajan ryhmäseksisessiot toisen hörhön kanssa liity lapseen mitenkään...) minä lopetan tähän, olette te vaan hulluja. ja vielä hullumpi on aloittaja tai kukaan muukaan, joka alkaa peilata omaa kasvatustapaansa yh-äidin (joka imettää kohta teini-ikäistä) ja muuten ongelmaisten tahi lapsettomien kasvatusmetodeihin. siinä vaiheessa olis syytä katsoa peiliin. [/QUOTE]

Tämä oli varmasti yksi ketjun kypsimmistä viesteistä, onnittelut.

Riippuu, mitä tarkoitetaan "uhmaiällä". Jos tarkoitat sillä jatkuvia itkupotkuraivareita, valtataisteluja vanhemman kanssa ja sitä, että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimii vanhempiensa tahdon vastaisesti ja kommentti jokaiseen asiaan on "EI", voi käytöksellä hyvinkin olla yhteyksiä vanhemman kasvatustapoihin. Jos lasta pitää liian tiukassa "hihnassa", käyttää kasvatuksessa paljon rangaistuksia, kontrolloi ja pitää johdonmukaisuuden nimissä liiaksi säännöistä kiinni, ilman varaa joustoon, jakelee liikaa kieltoja jne, on ihan luonnollista, että lapsi alkaa kapinoida, uhmata ja vaatia oikeuksiaan.

Oli muuten hauska tilanne yhdessä päiväkodissa kerran, kun ollessani nukutusvuorossa eräs lapsi sanoi muille lapsille: "Kuka äänestää, että karataan täältä kaikki?" Ihana, pieni kapinallinen.

 

Tämä oli varmasti yksi ketjun kypsimmistä viesteistä, onnittelut.

Riippuu, mitä tarkoitetaan "uhmaiällä". Jos tarkoitat sillä jatkuvia itkupotkuraivareita, valtataisteluja vanhemman kanssa ja sitä, että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimii vanhempiensa tahdon vastaisesti ja kommentti jokaiseen asiaan on "EI", voi käytöksellä hyvinkin olla yhteyksiä vanhemman kasvatustapoihin. Jos lasta pitää liian tiukassa "hihnassa", käyttää kasvatuksessa paljon rangaistuksia, kontrolloi ja pitää johdonmukaisuuden nimissä liiaksi säännöistä kiinni, ilman varaa joustoon, jakelee liikaa kieltoja jne, on ihan luonnollista, että lapsi alkaa kapinoida, uhmata ja vaatia oikeuksiaan.

Oli muuten hauska tilanne yhdessä päiväkodissa kerran, kun ollessani nukutusvuorossa eräs lapsi sanoi muille lapsille: "Kuka äänestää, että karataan täältä kaikki?" Ihana, pieni kapinallinen.

Kiitos

Ja kuka oikeasti tekee noin, kuten kuvailit? Minkälaisia ystäviä/tuttuja/sukulaisia teillä on, kun näette noin typeriä kasvatuskeinoja? En ole koskaan törmännyt tilanteeseen, että vanhemmat vaan sanoo lapselle "EI" ja eikä sitten muuta. Ihan pimeä koko ajatus, mutta teillä tuntuu näitä esimerkkejä riittävän. Ei ole kumma, jos alkaa hörhöytyä pikkuhiljaa kun näkee tollasta.

 

[QUOTE="...";26289292]Kun on useampi lapsi, niin tuo kompromissi, jossa pyyhitään kädet kostealla kirvoitti hervottoman naurun. :ashamed:[/QUOTE]

Ryhmäpaine ja toisten lasten malli saa lapset pitämään säännöistä paremmin kiinni. Lapset ovat sosiaalisia pieniä olentoja. Todennäköisempää on, että yhden lapsen perheessä lapsi alkaa vastustella vaikkapa sitä käsienpesua. Enpä ole esim. päiväkodeissa kertaakaan nähnyt, että kukaan lapsi kieltäytyisi käsienpesusta ennen ruokailua. Totta kai päiväkotiolot on eri asia kuin kotiolot, mutta siinä näkyy tuo ryhmämeininki.

 

Jos lapsi ei vain kertakaikkiaan suostuisi pesemään käsiään, en pakottaisi.

Eli pyytäisit tekemään jotain ja sit antaisitkin lapsen päätttää miten tehdään?? Ei kuule toimi. On asioita jotka on pakko tehdä, halusi tai ei. Jos kädet on niin likaiset kuin yleensä mun tytöllä hiekkalaatikkoleikkien jälkeen niin vaihtoehtona ei ole syöminen ilman käsien pesua. Ja itse pesen kädet aina ennen ruokailua ja aina ulkoa tultuani, samoin lapset. Oli mullakin hienoja teorioita ennen kuin mulla oli lapsia.

 

TYTSI HEI!!!

Tässä jo toinen harmaa joka kyselee näiden tyyppien nimiä ja julkasu vuosia, joihin sä vetoat näissä sun tieteellisesti argumentoiduissa väitteissäs. Nyt ihan oikeesti tiskiin nimiä ja julkasu vuosia, niin halutessaan vaikka voisi katsoa hiukan millaselle tiedolle nää mielipiteet perustuu.

Kasvatus asioista voi olla mitä tahansa mieltä, mutta kun viet keskustelun tieteellisille argumenteille, niin kortit tiskiin!!

 

Riippuu, mitä tarkoitetaan "uhmaiällä". Jos tarkoitat sillä jatkuvia itkupotkuraivareita, valtataisteluja vanhemman kanssa ja sitä, että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimii vanhempiensa tahdon vastaisesti ja kommentti jokaiseen asiaan on "EI", voi käytöksellä hyvinkin olla yhteyksiä vanhemman kasvatustapoihin. Jos lasta pitää liian tiukassa "hihnassa", käyttää kasvatuksessa paljon rangaistuksia, kontrolloi ja pitää johdonmukaisuuden nimissä liiaksi säännöistä kiinni, ilman varaa joustoon, jakelee liikaa kieltoja jne, on ihan luonnollista, että lapsi alkaa kapinoida, uhmata ja vaatia oikeuksiaan.

Uhmaiällä ei kyllä tarkoiteta sellaista että lapsi tahallaan ja kapinoidakseen toimiin vanhempien tahdon vastaisesti. Uhmäiässä eli tahtoiässä lapsi kokeilee rajojaan ei siis pahuuttaan ja vanhempiaan kiusatakseen toimi vanhempien tahdon vastaisesti. vanhempien tehtävänä on luoda ne turvalliset rajat, ja kannustaa lasta toimimaan itsenäisesti ikätasonsa mukaan.

 

[QUOTE="onnellinen äiti";26290381]Kiitos

Ja kuka oikeasti tekee noin, kuten kuvailit? Minkälaisia ystäviä/tuttuja/sukulaisia teillä on, kun näette noin typeriä kasvatuskeinoja? En ole koskaan törmännyt tilanteeseen, että vanhemmat vaan sanoo lapselle "EI" ja eikä sitten muuta. Ihan pimeä koko ajatus, mutta teillä tuntuu näitä esimerkkejä riittävän. Ei ole kumma, jos alkaa hörhöytyä pikkuhiljaa kun näkee tollasta.[/QUOTE]

Kyllä mä olen hyvinkin paljon törmännyt siihen, että lapselta kielletään asioita lähes kieltämisen ilosta. Asioita, jotka eivät vaikuta suoraan vanhemman elämään mitenkään. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, tehdäänkö kielto pelkästään "EI"-ilmaisulla vai perustelujen kera. Tosin ne perustelut ei aina ole kovinkaan järkeviä. Monesti, kun olen kuullut lapsen kysyvän perusteluja jollekin asialle, tulee vanhemmalta vastaus: "koska minä sanon niin". Monesti vanhempia kuulee neuvottavan, että pitää olla johdonmukainen eikä missään tapauksessa saa antaa periksi. Rangaistuksiakin käytetään todella monissa perheissä.

Lapsen pitäisi mielestäni pääsääntöisesti saada päättää ikätasonsa mukaan omista asioistaan, kuten siitä, paljonko syö, mitä vaatteita laittaa päälleen (kunhan on säänmukaiset), milloin menee nukkumaan jne.

 

Lapsen pitäisi mielestäni pääsääntöisesti saada päättää ikätasonsa mukaan omista asioistaan, kuten siitä, paljonko syö, mitä vaatteita laittaa päälleen (kunhan on säänmukaiset), milloin menee nukkumaan jne.

Tuo on muuten täyttä puppua, että lapsi kykenee päättämään itse siitä, milloin menee nukkumaan. Lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta eikä ainakaan osaa itseohjautuvasti toimia tunteen mukaan. Vanhemman tehtävä on sanoittaa väsymyksen kaltaisia tunteita ja auttaa lasta käymään nukkumaan oikea-aikaisesti. Jälleen näin toimittaessa lapsen itsesäätelykyky kasvaa.

 

Aaaa, täällä on päästy tähän uhmaikään mitä ei tule ollenkaan jos kasvattaa lapsensa "oikein"..

Eli Tytsin mielestä lasta ei tulisi pakottaa mihinkään, mitä lapsi ei halua tehdä vaikka vanhempi on sitä lapselta pyytänyt? Vaikka lapsi on juuri ulkona ollessa pyörinyt ties missä.Pakko kysyä, miten sitten "kuuluu" toimia? Antaa lapselle periksi ja päästää paskasten käsien kanssa pöytään syömään ja antaa kaikkien pöpöjen mennä suorintatietä suuhun?

Mä yritän kovasti pysyä asiallisena ja tätäkin tekstiä pitänyt muokata tuhannesti, koska edelleen kannatan sitä omaa tapaa, mutta taas täällä mennään niin erikoisille alueille, etten tiedä miten pitäisi suhtautua....

 

milloin menee nukkumaan jne.

tästä yksi oma kokemus. isovanhemmat eivät laittaneet 1,5v lasta ajoissa nukkumaan vaan antoivat lapsen leikkiä. kun vanhemmat tulivat kotiin klo 23 vastassa oli yliväsynyt hereillä oleva lapsi. lapsi ei meinannut millään nukahtaa vaan itki ja huusi väsymystä ja nousi sängyssä istumaan ja kaksi kertaa nukahti istualleen ja havahtui siitä taas huutamaan. tätä kesti noin tunnin kunnes lapsi nukahti. ehkä olisi kannattanut laittaa se lapsi sinne sänkyyn klo 21, jolloin olisi nukahtanut lähes heti, vaikka lapsi ei omasta mielestään ollut vädsynyt edes silloin klo 23 vaan taisteli unta vastaan.

 

Tuo on muuten täyttä puppua, että lapsi kykenee päättämään itse siitä, milloin menee nukkumaan. Lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta eikä ainakaan osaa itseohjautuvasti toimia tunteen mukaan. Vanhemman tehtävä on sanoittaa väsymyksen kaltaisia tunteita ja auttaa lasta käymään nukkumaan oikea-aikaisesti. Jälleen näin toimittaessa lapsen itsesäätelykyky kasvaa.

Jaaha, mun lapset ei sitten oo lapsia laisinkaan.

Vai olisiko niin, että jotkut lapset tajuaa milloin on aika mennä nukkumaan (en puhu kellonajasta, vaan siitä kun väsyttää) ja jotkut taas on sitä sorttia joka taistelee nukkumaanmenoa vastaan?

 

tosta nukkumaanmenosta muutenkin että jos hoitoonviennin takia on aamulla herättä klo6 niin vanhemman tehtävä on huolehtia että lapsi saa riittävästi unta ja menee ajoissa nukkumaan. uni on perustarve siinä missä ruoka ja juoma..

 

Ryhmäpaine ja toisten lasten malli saa lapset pitämään säännöistä paremmin kiinni. Lapset ovat sosiaalisia pieniä olentoja. Todennäköisempää on, että yhden lapsen perheessä lapsi alkaa vastustella vaikkapa sitä käsienpesua. Enpä ole esim. päiväkodeissa kertaakaan nähnyt, että kukaan lapsi kieltäytyisi käsienpesusta ennen ruokailua. Totta kai päiväkotiolot on eri asia kuin kotiolot, mutta siinä näkyy tuo ryhmämeininki.

No mäpä olen. Kyllä päivähoidossakin vieraskoreus katoaa kun hoitajat ja lapset tulee tutuiksi

 

Jaaha, mun lapset ei sitten oo lapsia laisinkaan.

Vai olisiko niin, että jotkut lapset tajuaa milloin on aika mennä nukkumaan (en puhu kellonajasta, vaan siitä kun väsyttää) ja jotkut taas on sitä sorttia joka taistelee nukkumaanmenoa vastaan?

riippunee lapsen iästä. meillä sama lapsi 1,5vuotiaana ei tunnistanut väsymystä, mutta 4vuotiaana tunnistaa.

 

Jaaha, mun lapset ei sitten oo lapsia laisinkaan.

Vai olisiko niin, että jotkut lapset tajuaa milloin on aika mennä nukkumaan (en puhu kellonajasta, vaan siitä kun väsyttää) ja jotkut taas on sitä sorttia joka taistelee nukkumaanmenoa vastaan?

Tai sitten he ovat sisäistäneet hyvin, miltä tuntuu, kun väsyttää ja mitä sitten tehdään, kun vanhemmat ovat sitä tarpeeksi sanoittaneet ja lapsilla on ollut riittävät rutiinit? Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan .

Kyllä minunkin lapseni osaa nyt 6-vuotiaana jo itsekin sanoa, että nyt väsyttää, mennään iltatoimiin.

 

Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan .

Veikkaat väärin.

 

Veikkaat väärin.

No siinä tapauksessa kyllä melkein säälin (no, sääli on kyllä vähän vahva sana, mutta jotenkin surko tuli...) lapsiasi, jos tosiaan täysin omatoimisesti joutuivat pesut ja muut iltatoimet tekemään jo sen ikäisenä.

 

Tää keskustelu on kyllä sellanen soppa, etten ole ihan varma, uskallanko lusikkaani tänne työntää... mutta joo.

Kerran oon erehtynyt tekemään aloituksen samasta aiheesta, josta ninaTT kirjoittaa, ja sain välittömästi sivutolkulla kuraa niskaani ja miut leimattiin sekopäiseksi fanaatikoksi, joka tuomitsee kaikki, jotka eivät orjallisesti noudata samoja periaatteita. Siitä huolimatta, että useaan otteeseen korostin, että tämä on vain miun tämän hetkinen mielipiteeni, jonka olen muodostanut parhaan tietoni pohjalta.

Niin etten yhtään ihmettele, jos ninaTT:n suorasanaisempi tyyli aiheuttaa tällaisia reaktiota. Pakko kyllä nostaa hattua, että vielä jaksaa täälläkin silloin tällöin vääntää, mie oisin jo antanut olla. Yhtä hyvin voisin hakata päätä seinään, saisin enemmän aikaiseksi.

 

No siinä tapauksessa kyllä melkein säälin (no, sääli on kyllä vähän vahva sana, mutta jotenkin surko tuli...) lapsiasi, jos tosiaan täysin omatoimisesti joutuivat pesut ja muut iltatoimet tekemään jo sen ikäisenä.

No ei ne mitään pesuja ja iltatoimia itse tehneet, mistä sä sellaisen keksit? Mutta ilmaisivat halunsa päästä unille ja se määritti sen, milloin he menivät nukkumaan, sen sijaan että meidän vanhempien keksimä kellonaika olisi sen tehnyt. Joskus se oli kello 19 maissa, joskus puoliltaöin, usein jotain siltä väliltä.

Tottakai me luettiin lapsiamme, sen sijaan että oltaisiin tuijotettu kellosta milloin pitää väsyttää.