Tulevan mummon pahin pelko...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keharin mutsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

keharin mutsi

Vieras
Äidilläni on ystävä, tämän ystävän tytr on pieniin päin.
Minulla on kehitysvammainen lapsi ja nyt olen saanut äidiltäni kuulla kuinka tämä hänen ystävänsä kauhistelee miksi aikanaan menin synnyttämään kehitysvammaisen lapsen (älyllinen kehitysvamma9
Tämä äidin ystävä kehuu kuinka nyt hänen tytär on käynyt jo 5 eri ultraäänissä (+ neuvolan omat ultrat päälle) ihan sen takia
ettei vaan tule kehitysvammaista.
Ja taas saan kauhisteluja osakseni miksi mnä en abortoinut omaani.
Tämä tuleva mummo hehkuttaa kuinka hänen tytär on niin fiksu
että hän ei luota yhtään näihin neuvolan tarjoamiin ultriin vaan on käynyt Helsinkiä myöten (asumme pienessä kylässä, noin 3tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista ;) )
ja taas on menossa eri ultraajalle ja kuinka hänellä on raskaus nyt noin 30vk ja on videonpätkää kun on jo 5 eri ultrassa käynyt ja kuinka hänen lapsenlapsestaan ei tule mikään kehitysvammainen.
Ajattelin vain että tokihan jokainen toivoo tervettä mutta jos nyt kävisi niin että
tuo tyttö saisikin vammaisen lapsen, hylkäisiköhän mummo kokonaan tuon :(
Mahtaa tuossa kyllä olla odottavalla äidillä stressi jos tuo mummo on jatkuvasti hakkunut hänellekin minun vammaista lastani ja kuinka nyt tuollaisen tähän yhteiskuntaan menin synnyttämään, abortoidahan tuo olisi pitänyt.
Ja ensiviikolla tuo tyttö siis odottava äiti on jälleen menossa eri lääkärille ultrauttamaan että kaikki on hyvin....
 
No meitä ihmisiä on näköjään joka lähtöön. Vähän vaikuttaa kyllä sellaiselta täydellisyyden tavoittelulta tuollainen. Valitettavastihan totuus on että elämää ei voi ennustaa ja vaikka mitä voi sattua, siitä huolimatta että siellä ultrassa ravataan harva se viikko. Olen vähän ilkeä nyt mutta jotenkin toivon että kyseiselle henkilölle syntyisi kaikista "varotoimista" huolimatta se vammainen lapsi... siinähän tuleva mummokin oppisi että mitä se elämä on.
 
[QUOTE="vieras";26473355]Lääkärin sanoja lainaten: Ei edes kromosomitestit takaa tervettä lasta, niillä voi vain sulkea tietyt jutut pois.

Ja täysin terve vauva voi vammautua pahastikin itse synnytyksessä. Eikä ne ultratkaan mitään takaa.[/QUOTE]

Näin olen myös ohjeistanut ja olen saanut vittuilua osakseni kuinka olen vaan kateellinen kun he pelaa varma päälle eikä vammaista lasta saa.
Nyt oikeasti on pistänyt mietityttämään että kamala :( jos tuo lapsi vammautuukin synnytyksessä tai huomataan vasta 3vanhana kuten omani että jotakin on vialla :(
Olen kysynyt kuinka he muka luulee kehitysvammasuuden näkyvän ultrissa mutta kuulemma sen näkee :O
 
Ymmärrän, että toivoo tervettä (lapsen)lasta. Jokainen kai toivoo ensisijaisesti tervettä (lapsen)lasta.

Mutta jos joku kuvittelee, että lukuisat ultraäänitutkimukset olisivat tae siitä, että lapsi on terve, niin pieleen menee ja pahasti. Uskomatonta puusilmäisyyttä ja tietämättömyyttä, jota en kyllä itse kehtaisi ääneen mainostaa.

Enkä ymmärrä, miksi kukaan kehtaa arvostella toista siitä, että tämän lapsi on sairas. Että joku toinen synnytti vammaisen lapsen, joko tietoisesti tai ei. Ei se asia ole muiden asia, ei kuulu kenellekään toiselle.

Kaikista ei ole vammaisen lapsen vanhemmaksi, ehkä nuo tökeröt kommentit kumpuaa jostain sellaisesta, pelosta tms. En tiedä, olisiko minustakaan...kyllä varmaan, jos sellainen tilanne eteen tulee. Olisi se shokki. Mutta lapsi olisi oma rakas lapsi silti, ja varmaan minussa heräisi sellainen sisäinen leijonaemo jota ei ole ennen nähtykään - tekisin kaikkeni ja vielä enemmän, jotta lapsella olisi hyvä olla. Mutta tällä hetkellä toivon vain sitä, että vauvani olisi terve.
 
:D toivon kaikella rakkaudella että heille syntyis kehitysvammainen lapsi, mitähän tyttö ja etenkin mummo sitten mahtais tehdä ku ultrailusta ja viisastelusta huolimatta tulis jotenkin "viallinen" lapsi
 
Näköjään mummolla ihan suhteeton pelko vammaista lasta kohtaan. Kehitysvammaisen vaikeasti oireilevan autistin äitinä tiedän, mitä elämä vammaisen lapsen kanssa on pahimmillaan ja parhaimiillaan ja ymmärrän ilman muuta toiveen terveestä lapsesta, sitähän me jokainen toivomme. Mikään ei kuitenkaan ole tae mistään. Kuka tanahsa (ei pelkästään vauva tai lapsi) voi koska tahansa vammautua, pahastikin...lisäksi ihan riskitöntä ei ole tuo jatkuva ultraaminenkaan, uskoisin

Luultavasti mummolla on käynyt niin, että vammaisen lapsen läheisyys tai tietoisuus (sinun lapseni) on ikäänkuin muistutus tämän elämän haavoittuvuudesta ja hauraudesta ja sitä on joidenkin ilmeisen vaikea käsitellä....

Tsemppiä meille vammaisten äideille ja ihan kaikille äideille!
 
Minun anoppini on täydellisyyden tavoittelija. JUlkisivun pitää kiiltää vaikka sisältö olisi mätä. Työttömillä pojillaan pitää olla uudet kalliit asunnot vaikkei niihin ole varaa, asioista annetaan ihmisille kaunisteltu totuus, ongelmista ei saa puhua ulkopuolisille, ettei tule puheita.
Hän sitten sai kehitysvammaisen lapsenlapsen ;) Meidän esikoisella oli erinäisiä vaivoja, joita anoppi jaksoi alkuun aina vähätellä. Nyt poika on 8v, päällisin puolin ihan normaalin näköinen, mutta eipä häntä tarvitse kauan seurata kun huomaa eron terveeseen lapseen.
Minua niin raivostutti, kun anoppi aina sanoi, jos oli pojan kanssa jossain, että kukaan ei huomannut että pojassa on jotain erikoista jne... Enää ei puhu tuollaisia, tosin ei enää kulke pojan kanssa ihmisten ilmoilla eikä vingu häntä yökylään.
Muutaman kerran on tullut mieleen, että poika annettiin meille ihan anopin täydellisyyden tavoittelun takia
 
Jotenkin tämä on saanut aina vaan mahdottomammat mittasuhteet kun loppua kohden on tytön raskaus mennyt.
Tuli itsellä mieleen sellainenkin jos hän tse aikanaan on odottanut lasta mutta todettu vammaiseksi
niin ettei ole elinkelpoinen tms.
Kun tuntuu ihan mahdottomalta tuo määräkin mitä ultria on käynyt ja aina eri lääkärillä kun ei luoteta yhden lääkärin arvioon :O
 
mun odottamassa vauvassa todettiin niskaturvotusta ultrassa jooo ja kerrottiin mahdollisia vammoja down, sydänvika yms mistä voi johtua, verikokeessakin riskiluku suuri ja siitä johtuen lapsivesinäytteeseen, jonka tuloksia tällähetkellä odotan, miettinyt mitä jos on down tai jotain muuta voisinko pitäää vauvan, olisiko musta siihen??? no tulokset piäisi lähiaikoina tulla ja jos on jotain vikaaa nii päätös pitää äkkiä tehdä pitääkoö lapsen.... mutta en ymmärrä jatkuvaa ultrassa hyppimistä ellei siihen ole mitään syyytä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma;26473476:
sektiossa on riskinsä, myös

Kaikessa on riskinsä, mutta ei sitä vauvaa voi mahaankaan jättää. Sektiolla kuitenkin vältetään ne pahimmat hapenpuute/napanuora kaulan ympärillä yms vammauttajat.
 
Siis viikkoja nyt 30 ja menee ultraan sen takia, että varmistaa ettei tule kehitysvammaista lasta. Jos seuraavassa ultrassa huomattaisiinkin joku kehityshäiriö, niin mitäs sitten tehtäisiin? Aborttia kun ei enää saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä-78;26473506:
mun odottamassa vauvassa todettiin niskaturvotusta ultrassa jooo ja kerrottiin mahdollisia vammoja down, sydänvika yms mistä voi johtua, verikokeessakin riskiluku suuri ja siitä johtuen lapsivesinäytteeseen, jonka tuloksia tällähetkellä odotan, miettinyt mitä jos on down tai jotain muuta voisinko pitäää vauvan, olisiko musta siihen??? no tulokset piäisi lähiaikoina tulla ja jos on jotain vikaaa nii päätös pitää äkkiä tehdä pitääkoö lapsen.... mutta en ymmärrä jatkuvaa ultrassa hyppimistä ellei siihen ole mitään syyytä...

Voimia..
 
Se mummo ja se äiti tulee vielä putoamaan korkeelta ja kovaa...

Tiedän kokemuksesta että normaalisti kehittynyt lapsikin voi olla haastava ja on niitä muitakin saurauksia kuin kehitysvamma.

Mun pahin pelko oli saada kehitysvammainen lapsi. Lapsi syntyi terveenä, mut niin vaan ravattiin lastenosastolla ensimmäinen vuosi milloin minkäkin allergian ja vatsavaivan takia ja lapsi vaan huusi. Kaikkiin vaivoihin ei edes saatu apua.

Mitä vaan voi tapahtua kelle vaan koska vaan. Aikuinenkin voi vammautua!
 
Kaikessa on riskinsä, mutta ei sitä vauvaa voi mahaankaan jättää. Sektiolla kuitenkin vältetään ne pahimmat hapenpuute/napanuora kaulan ympärillä yms vammauttajat.


No ei tietenkään voi mahaan jättää, ja itsekin halusin kuopusta odottaessani sektion...noiden ja (muiden) syiden takia, muut olleet alatiesynnytyksiä...siltikin (korjatkaa , jos olen väärässä) eikös riskit ole kuitenkin suuremmat sektiossa kuin alatiesynnytyksessä? Tää meni nyt vähän ohi aiheen...

Elämää ei vaan voi hallita lopullisesti, vaikka kuinka yrittäisi. Parhaansa voi tehdä ja aina ei ole edes ihan helppoa tietää, mikä olisi se paras..
 
[QUOTE="Minna";26473563]Siis viikkoja nyt 30 ja menee ultraan sen takia, että varmistaa ettei tule kehitysvammaista lasta. Jos seuraavassa ultrassa huomattaisiinkin joku kehityshäiriö, niin mitäs sitten tehtäisiin? Aborttia kun ei enää saa.[/QUOTE]

saa ulkomailla,olikos se nyt Saksassa vai mistä kerran tuli dokumenttia
 
[QUOTE="vieras";26473355]Lääkärin sanoja lainaten: Ei edes kromosomitestit takaa tervettä lasta, niillä voi vain sulkea tietyt jutut pois.

Ja täysin terve vauva voi vammautua pahastikin itse synnytyksessä. Eikä ne ultratkaan mitään takaa.[/QUOTE]

Olet niin oikeassa ja meistä kuka vaan voi vammautua, vaikka kolarissa. Aikamoiset ystävät ap:n äidillä, jos tuolleen on varaa ystävän lapsenlasta haukkua.
 

Yhteistyössä