Tukistaminen ja luunapit tuottavat väkivaltaisia lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lyömätön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täyttä asiaa. En voisi olla enempää samaa mieltä. Osoittaa todellista mielikuvituksen ja luovuuden puutetta kasvattajalta , jos noita keinoja käyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
no hyvä kun täällä on taas täydellisiä mammoja....

Ei minusta kukaan yritä tässä täydellistä esittää, mutta en minä miestä, naapuria tai vaikka työkaveria mene läiskimään jos hän minua ärsyttää. Miksi sitten tukistaisin tai löisin lastani?
 
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
no hyvä kun täällä on taas täydellisiä mammoja....

:o Tämä on mun mielestä niin perusasia, että ihmettelen syvästi miten toiset pitävät näitä normaaleina.

Oli appivanhemien kanssa puhetta asiasta, ja he olivat sitä mieltä, että tarpeen tullen pitää tukistaa. Ilmoitin, että jos tätä keinoa kokeillaan minun lapseeni niin oikeudessa tavataan.

En ole täydellinen äiti, mutta jokaisella ihmisellä on oikeus siihen ettei nöyryytetä ruumillisesti. Lapsi on vanhempiensa armoilla täydellisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Itselläni on erittäin tempperamenttinen lapsi, eli tiedostan kyllä, että lapsissa on eroja. Mutta SILTI ei tutkisteta. Aikuisen on ansaittava arvovaltansa muiden keinoin. Ei se, että "ennenkin tehtiin niin" ole perustelu millekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jee:
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Itselläni on erittäin tempperamenttinen lapsi, eli tiedostan kyllä, että lapsissa on eroja. Mutta SILTI ei tutkisteta. Aikuisen on ansaittava arvovaltansa muiden keinoin. Ei se, että "ennenkin tehtiin niin" ole perustelu millekään.

Juu, huutaminen ei todellakaan ole paras ratkaisu, siinä käy niin, että kaikki muut hiekkiksen lapset kauhistuvat, mutta oma on niin tottunut, että ei välitä mitään. Meillä leikki keskeytyy/ lelu otetaan pois/ lähdetään sisälle/ yms. jos sääntöjä ei totella.
 
Täällä on yksi äiti, joka kyllä haluaisi toimia oikein ja ohjata lapsiaankin toimimaan oikein silloin kun turhauttaa, tuskastuttaa, suututtaa, lyödä jne. Silloin kun haluttaa antaa luunappi, tukistaa tai tarttia lujasti kiinni...mitä silloin tulee tehdä? Minulla ei todellakaan ole tuota mainitsemaanne luovuutta selvittää asia. EN TIEDÄ, MIKÄ ON SALLITTU KEINO SILLOIN KUN VIHASTUTTAA. MITÄ SILLOIN TULEE TEHDÄ? MIHIN SEN VOI PURKAA?

Ja voitteko kuvitella, että olen kysynyt tähän suoraan vastausta sekä neuvolatätiltämme että psykologiltani ja KUMPIKAAN EI OLE MINULLE OSANNUT VASTATA!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiinuliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu:
Täällä on yksi äiti, joka kyllä haluaisi toimia oikein ja ohjata lapsiaankin toimimaan oikein silloin kun turhauttaa, tuskastuttaa, suututtaa, lyödä jne. Silloin kun haluttaa antaa luunappi, tukistaa tai tarttia lujasti kiinni...mitä silloin tulee tehdä? Minulla ei todellakaan ole tuota mainitsemaanne luovuutta selvittää asia. EN TIEDÄ, MIKÄ ON SALLITTU KEINO SILLOIN KUN VIHASTUTTAA. MITÄ SILLOIN TULEE TEHDÄ? MIHIN SEN VOI PURKAA?

Ja voitteko kuvitella, että olen kysynyt tähän suoraan vastausta sekä neuvolatätiltämme että psykologiltani ja KUMPIKAAN EI OLE MINULLE OSANNUT VASTATA!!!

Sun neuvolatäti ja -psykologi on perseestä (sori :ashamed:) Mutta oikeasti heidän pitäisi pystyä antamaan työkaluja meille äideille.

Toimimalla vihanpuuskassa noin lapsi oppii, että viha on niin suuri tunne ettei sitä voi hallita ja että se oikeuttaa käymään toiseen (kaikken heikoimpaakin jos se on tarpeeksi ärsyttävä) käsiksi.

Oma mieheni on agressiivista laatua sulkeutuu vessaan kun selkeesti tekis mieli läväyttää vaimoa tai tukistaa lasta. Yksi ystävä sai ohjeeksi käyttää käsiä johonkin muuhun. Hän tekee "pää, olkapää, peppu" laulua sata lasissa. On varmasti parempiakin tappoja.

Sen kuitenkin tiedän kokemuksesta, että kiinnikäymisen jälkeisessä häpeässä kannattaa piehtaroida (olen lyönyt miestäni). Se on niin hirveä tunne, ettei sitä halua kokea enää ikinä. Ja sen kun muistaa ja miettii keinoja selvitä tilanteesta etukäteen. Eli minulla on pakko olla keino mietittynä valmiiksi. Ainakin minulla se "tekee mieli läväyttää jotain" tunne on niin vahva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laa Laa:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiinuliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jee:
Alkuperäinen kirjoittaja Laa Laa:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiinuliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.
 
Tietääkö täälläkään kukaan mitä siinä tilanteessa tehdään? Kun lapsi toistuvasti potkii, lyö ja juoksee täysiä päin, puskee, puree jne. Arestissa istutaan päivät pääksytysten...välillä tosiaan tekee mieli satuttaa samalla tavalla kuin hän ja "näyttää" miltä se tuntuu...NO MITÄ SE LAPSI SIITÄ OPPII? EI MITÄÄN MUUTA KUIN PELKÄÄMÄÄN VANHEMPAANSA, joka ei osaa kantaa hänen pahaa oloaan, joka tulee esiin tuolla tavalla. MITÄ siis TEHDÄ? Kertokaa, kun kerran tiedätte. Aikaa on koitettu antaa ja osoitusta siitä, että hän on tärkeä ja hyväksyttävä juuri tuollaisena kuin on. Hän myös karkailee ja joutuu olemaan paljon sen vuoksi valjaissakin. Ikää on ihanalla vilkkaalla pikku herralla 4-vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jee:
Alkuperäinen kirjoittaja jee:
Alkuperäinen kirjoittaja Laa Laa:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiinuliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Laa Laa:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiinuliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Tarkoitin tässä tukistamisella tosiaan tuollaista kevyttä nappaisua niskavilloista, jonka tarkoitus ei todellakaan ole satuttaa lasta, vaan havahduttaa tämä kuuntelemaan. Aina se syliin ottaminenkaan ei auta, tiedän kokemuksesta (pikkuveli). Kerran olen vissiin nähnyt että äiti tukistaa pikkuveljeäni, muuten aina keskustellaan, perustellaan ja laitetaan jäähylle yms.
 
Vaikka meillä ei tukistella eikä muutenkaan olla väkivaltaisia ni ihan pelkän otsikon perusteella olen lievästi eri mieltä (en siis lukenut koko artukkelia). Ennenvanhaan tukistaminen yms oli ihan normaalia ja lähes kaikissa perheissä ja siltikään ei minusta väkivaltaa ollut enemmän. Itseasiassa nuorten väkivaltahan vaan tuntuu lisääntyvän vaikka ruummiillinen kuritus vähenee?

Kunhan pohdin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu:
Tietääkö täälläkään kukaan mitä siinä tilanteessa tehdään? Kun lapsi toistuvasti potkii, lyö ja juoksee täysiä päin, puskee, puree jne. Arestissa istutaan päivät pääksytysten...välillä tosiaan tekee mieli satuttaa samalla tavalla kuin hän ja "näyttää" miltä se tuntuu...NO MITÄ SE LAPSI SIITÄ OPPII? EI MITÄÄN MUUTA KUIN PELKÄÄMÄÄN VANHEMPAANSA, joka ei osaa kantaa hänen pahaa oloaan, joka tulee esiin tuolla tavalla. MITÄ siis TEHDÄ? Kertokaa, kun kerran tiedätte. Aikaa on koitettu antaa ja osoitusta siitä, että hän on tärkeä ja hyväksyttävä juuri tuollaisena kuin on. Hän myös karkailee ja joutuu olemaan paljon sen vuoksi valjaissakin. Ikää on ihanalla vilkkaalla pikku herralla 4-vuotta.

Olen käyttäytymistietelijä, mutten lapsiin erikoistunut, joten ota sanani varauksella. Varmana osaan sanoa sen, että jos neuvola on kädetön niin ota yhteys lastensuojeluun. Kamala sana, mutta ovat siellä lasta varten. Lapsilla on oikeasti eroja ja siellä kyllä tiedetään se, että vika ei ole välttämättä äidissä Mutta ovat ammatilaisia, ja osaavat antaa työkaluja.

Suosittelen Raisa Cacciatoren Kiukkukirjaa ja
yksi kaveri kehui älyttömästi "Tulistuva lapsi" kirjaa, kirjoittajaa en muista. kaverini lapsi oli juurikin kuvailemasi tapainen.

Onko sinulla muita lapsia? Saako tämä vaikea lapsi muutakin huomiota kuin "älä sitä, älä tätä, ei sinne?" Monesti ammattilaisen neuvo on, että ota edes puolentunnin aika päivässä, jolloin olet läsnä vain tätä lasta varten. Voitte piirtää, leikkiä hänen leikkejään, lukea kirjaa (lisää keskittymiskykyä).

Oletko kokeillut palkitsemissysteemiä: hyvästä käytöksestä saa tarran yms kivan jutun. ja rangaistussysteemiä jonka 4v ymmärtää (jäähy 4min ja selkeästi kerrotaan miksi se tuli ja halitaan sen jälkeen)
Tutkistaminen ei oikeasti paranna tilannetta pitkällä aikavälillä. Lapsella on paha olla...
Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietin:
Vaikka meillä ei tukistella eikä muutenkaan olla väkivaltaisia ni ihan pelkän otsikon perusteella olen lievästi eri mieltä (en siis lukenut koko artukkelia). Ennenvanhaan tukistaminen yms oli ihan normaalia ja lähes kaikissa perheissä ja siltikään ei minusta väkivaltaa ollut enemmän. Itseasiassa nuorten väkivaltahan vaan tuntuu lisääntyvän vaikka ruummiillinen kuritus vähenee?

Kunhan pohdin.

Tämä ennenvanhaan ja silti tuli täyspäisiä on pahin selitys. Juu, mä tunnen paljon sotalapsia, jotka on lähetetty Ruotsiin yksin 5 vuotiaina ja hyvin ovat pärjänneet eläässä. Suomessa väkivaltaa hyväksytään aivan liikaa. Mistä tarhassa tiedetään ,ettei kaveria saa tukistaa kun se on ärsyttävä? Jos kerran äiti ja isäkin saavat tukistaa heikoimpiaan?
 
Suosittelen Raisa Cacciatoren Kiukkukirjaa ja
yksi kaveri kehui älyttömästi "Tulistuva lapsi" kirjaa, kirjoittajaa en muista. kaverini lapsi oli juurikin kuvailemasi tapainen.

Ross W. Greene, the Explosive child on alkuperäisteos ja se on hyvä.
 

Yhteistyössä