olipa tuttuja juttuja itse olen eronnut noin 6 vuotta sitten. kun erosimme kaksi lastani jäivät isänsä luokse asumaan ja asuvat tälläkin hetkellä isänsä luona ja ovat luonani joka toinen viikonloppu. silloin kun erosimme niin oli parempi että lapset jäävät isänsä luo koska itselläni ei ollut tietoa asunnosta ja jouduin asumaan äitini luona ja sitten kun sain asunnon elämä oli todellakin railakasta suoraan sanottuna montaakaan selvää päivää en nähnyt ja kaikki rahat mitkä tuli meni kurkusta alas mutta työni kyllä hoidin tunnollisesti vaikka monesti muutaman tunnin unien jälkeen olin vielä aivan humalassa kun töihin menin. 2001 tapasin nykyisen mieheni ja hyvin pian tapaamisestamme jäin 4 kuukaudeksi linnaleskeksi ja kun hän oli taas vapautunut ei ollut asuntoa elikä toisten nurkissa asumista kunnes löysimme oman asunnon ja elämämme on tasaantunut vuonna 2003 syntyi yhteinen lapsemme ja nyt 2006 syntyy toinen lapsemme ja kaikin puolin elämä näyttää valoisammalta vaikka tuntuu että kaikkea on ollut oman itsensä kanssa jaksamista masennusta alkoholi ongelmaa mutta asioilla on yleensä tapana järjestyä ja elämä on kovaa mutta ilman kovaa ei ole elämää...
