Onko muita, joilla ihana elämä uusperheessä?

[äiti30]

Meillä on eletty uusperheen arkea kohta kaksi vuotta ja kun olen kuunnellut ja lukenut eri kokemuksia, niin joskus tuntuu, että onko meidän elämä jotenkin epänormaalia, kun meillä ei ole ainakaan vielä ollut mitään ongelmia. Perheeseemme siis kuuluu minun kaksi lastani(+kolmas, joka asuu isänsä luona) ja miehelläni on kaksi lasta, jotka ovat meillä joka toinen viikonloppu sekä joka keskiviikon.

Meillä ei ole koskaan (siis ainakaan tähän mennessä) ollut erimielisyyksiä lasten kasvatuksessa, sillä molemmat saamme ojentaa katsomatta kumman lapsi on kyseessä.Emmekä ole muutenkaan mistään koskaan riidelleet, sillä jos jokin asia on mättänyt se on puhuttu heti samantien läpi totaalisesti. Lapsemme ovat aina tulleet kuin oikeat sisarukset toimeen keskenään ja heti ekasta tapaamisestaan puhuttelivat toisiaan veli- ja siskopuolikseen.

Omaan exääni en juuri ole yhteydessä muuta kuin vanhimman lapseni vierailujen osalta enkä myöskään tykkää yhtään nykyisen mieheni exästä. Tuo ei kuitenkaan ole mitenkään haitannut miestäni, koska asiasta olemme voineet puhua. Olisko sitten tuo, että voimme ihan kaikesta puhua mieheni kanssa ollut se juttu, joka saa suhteemme toimimaan ja olemme äärettömän onnellisia.

Eli onko muita yhtä onnellisia???

 

[vierailija_]

Heipä hei

Meillä miehen entisestä liitosta 8 vuotias poika ja yhteinen 2 vuotias tyttö. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta ja ilman suurempia ongelmia, johtuisiko siitä että poika oli niin pieni kun aloimme olemaan yhdessä etei muista muuta aikaa. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään ja ikävöivät toisiaan kun eivät kahteen viikkoon näe. Mäkin olen aina pojasta tykännyt ja hyvin olemme toimeen tulleet ja ihan kahdestaankin juttuja tehdään ja myös niin että lapset ja mä kun isä on töissä.Onnellisia ollaan. Miehen exän kanssa en ole missään tekemisissä eikä mies tule hänen kanssaa toimeen mutta ei haittaa kun heillä niin kiva lapsi on.

 

[niiskuneiti]

Pari vuottta tässä on eleltynyt. Miehellä ei ennestään lapsia mutta minulla nyt 5,5 v tyttö ja nyt huhtikuussa odotetaan syntyvälsi ekaa yhteistä lasta.

Onnellisia ollaanParempaa elämää en uskaltaisi edes tivoa. välillä tämäkin tuntuu olevan unta. Vaikka lapsen isälin on kuvioissa pitää tyttöä joka toinen viikonloppu.

Joskus olen mieheni kanssa jutellut aihestaettä kun on toisen miehen lapsi tässä mukana ja hän on vastannut että mietti kyllä alussa tosi tarkkaan mutta päivääkään ei oel katunut. Ei ole eikä yritäkään olla isän korvike lapselle mutta kasvattaja kylläkin ja on kyllä syvästi kiintynyt tytöön. Mutta ymmärtää myös isään erityis aseman lapsen näkölulmasta.

Mutta sivusta seuranneena ni tuntuu ettei uusperheelämä sovikaiskille.

 

[viikonloppuäitipuoli]

Kiva kuulla näitä myönteisiäkin mielipiteitä!

Helposti tahtoo itseltä unohtua nämä puolet. Vaikka täällä saa paljon lukea kommentteja, että "ei olisi tarvinnut ottaa miestä, jolla on jo lapsi", niin en ihan sitäkään allekirjoita.

Ilman mieheni lasta olisimme tuskin koskaa tavanneet tai saaneet yhteistä lastamme. Todennäköisesti olisin siis yksin sen sijaan, että minulla on nyt kolme ihanaa, läheistä ihmistä elämässäni: mieheni, hänen lapsensa ja yhteinen lapsemme.