Toukovaavit 2011

Lyrae, ei mulla imetyksen lopettamisessa ole oikeestaan muuta syytä, kuin että haluan mun oman elämän takasin Tarkottaa sitä, että voin lähteä reissuun yöksi ilman rintapumppua ja pumppauksesta huolehtimista, voin täysillä laihduttaa viimeset raskauskiloni pois, voin aamuisin nukkua pitkään heräämättä imetyksen takia (kun mies hoitaa aamun lasten kanssa, minähän oon nyt vuoden ollut se aamuherääjä...). Mä oon ens viikon viikonloppuna esim. lähdössä Hesaan esikoiseni kanssa hänen kumminsa luo ja nyt helpottaa paljon, kun ei tarvi enää miettiä imetystä sinä aikana. Samaten alotan nyt tiukan laihdutuskuurin, mulla on aina raskaus tuonut kiloja niin, että imetysaikana ne kaikki ei iteksiin lähde vaan loput 5 kg on ite laihdutettava. Ja periaatteestakaan en imetyksen aikana lähde laihduttamaan, vasta sen jälkeen. Niin ja tosiaan olisi ihan kiva nyt 5 vuoden jälkeen saada pikku hiljaa nukuttua aamuisinkin, niin että mies ottaa aamuhoitovuoron ja oikeesti saan nukkua vaikka ysiin asti ilman heräilyjä.

Mulla on toi vuosi ollut aina tähtäimessä ja tän kolmannen kanssa pääsin lähimmäksi sitä Ekan kans oli 9,5kk, tokan 10kk. Lisäksi nyt näyttää selkeesti olevan aika meidän vauvan lopettaa imetys, pitkään on ollut tää kerran päivässä enää ja vaikka haikeeta itelleni onkin tämä, niin teen sen silti nyt hyvillä mielin. Ehkä tässä on osana haikeutta sekin, että vauvasta tulee nyt taapero ja uusi kehitysvaihe alkaa...

 

Täällä myös innostusta olisi tulla juttelemaan taaperopuolelle! Varsinkin, kun tämän palstan löysin uudestaan about vuoden tauon jälkeen. Olisi mukava aloittaa "puhtaalta pöydältä". Teillä on pikkuiset ollut paljon sairaana, kuten meilläkin parin viikon ajan myös ihan kunnon flunssassa. Sairaalassakin oltiin hoidossa kurkunpääntulehduksen takia. Poitsun henkitorvi oli umpeutumassa ja ei pystynyt enää itse hengittämään. Pelottava kokemus Kuumetta oli useamman päivän myös yli 40 astetta.

Onko täällä jollakin tuntunut olevan takkuamista vauva-aika? Jos siis raskaus, synnytys ja alun vauvailu ovat menneet raskaalla tavalla..mm. vaikea raskaus ja synnytys, koliikkia, paljon valvomista, ei tukiverkostoa tms.? Nyt vasta tuntuu että alkaa helpottaa...jopa syyllinen olo, koska tämä on ollut myös ehdottomasta elämäni parasta aikaa ja en vaihtaisi tätä aikaa mistään hinnasta poiskaan. Kiinnostaisi tietää, miten te koette/olette kokoneet vauva-ajan.

 

Täältä voitaisiin kanssa tulla silloin tällöin tulla kirjoittelemaan tuonne taapero puolelle, useinkin käyn täällä kyllä lukemassa, mutta harvemmin tulee kirjoiteltua kuitenkaan .

tutti_fruit: Mua oikeasti hävettää melkein myöntää, mutta synnytyksestä asti on vaan ollut "positiivinen " olo ja mieli, vauva helppo ja nukuttukkin on hyvin, ja kipeänäkään ei oikeastaan olla oltu, tämä äitiys on ollut täysin erilaista kuin 9 vuotta aiemmin, muistan asiat selkeästi, olen kokenut äitiyden ihan eri tavalla ja olen itsekkin hyvinkin erilainen pienen vauvan äitinä(tai no pian taaperon siis). Vähän jänskättää mitäköhän tulevaisuus tuo tuon neidin kanssa, kuinka asiat sujuu, ja onkohan tulossa oleva vauva sitten täysin tämän vastakohta kaikkine asioineen, mutta aika näyttää, koitan olla miettimättä asiaa vaikka se mielessä välillä käykin) sen enempää, etten ota siitä turhaan stressiä.

Meillä siis tuli juuri tällä vkolla 11kk täyteen, kovasti odotellaan kävelemään lähtöä ..Tukea vastan ja kärryjen kanssa kävelty nyt sen 3kk, mutta yhtä kertaa lukuunottamatta ei vielä ilman tukea ole lähtenyt tepastelemaan. Meillä on neidin fysioterapia tulossa, en tiedä vaikuttaako tuo polven löysyys ja jalan hienoinen virhe asento liikkeessä sitten tuohon asiaan, mutta selvinnee tuon käynnin jälkeen ja jatkokin, että mennäänkö pediatrille vai riittääkö seuranta, kun ei muutoin ainakaan näytä menoa haittavan .

JA & Nti 11kk & rv 31+3

 

Olipas teillä MaiMei ikävä sairaalareissu! Toivottavasti mahanlöysäilykin menisi pian ohi. Ja myös itse parantuisit flunssasta. Jaksuja kovasti:hug:

tutti_fruit: Meillä jäbällä myös taipumusta tuohon kurkunpääntulehdukseen Pari kertaa on päivystyksessä sen takia käyty, kun ei mikään muu ole oloa helpottanut kuin spira. Se on kyllä pelästyttää joka kerta..

Vauva-ajasta: Olen nauttinut ihan täysin palkein:heart: Vaikka välillä on huonoja öitä ollutkin, niin jäbä on aina niin ihanan aurinkoinen:heart:

Jaha, meillä on pieni haisuli..täytyy lähteä pyllynputsaushommiin..

 

JA82: positiivinen suhtautumistapa on todella hyvä asia. Onhan se upeaa olla jollekin niin pienelle ihmiselle se tärkein.

leena77: Joo, tuo kurkunpääntulehdus on kyllä tosi ikävä tauti. Pari vuorokautta oltiin seurannassa ja poitsu sai myös tuota hengitystä avaavaa parin tunnin välein. Toivotaan, ettei uusiutuisi ja jos uusiutuu, niin ainakin nyt sitten tietää, mitä tehdä!

Itsekin olen iloinnut ihanasta lapsesta, mutta sellainen uupumus on kummitellut välillä taustalla. Nyt on alkanut helpottaa toden teolla, kun olen uudelta paikkakunnalta saanut ystäviä ja myös tukiverkostoa ja poitsukin nukkuu nykyisin yöt hyvin. Uni on kyllä ihmeellinen lääke! Äitiys on kaikessa rankkuudessaankin ollut ehdottomasti elämäni paras asia. Ei voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun poika kiipeää syliin ja sanoo "äiti" ja moiskauttaa kuolapusun poskelle. <3

Imetyksestä: Itse lopetin imetyksen pojan ollessa 10 kk:tta. Nyt jopa harmittaa, että lopetin "jo" silloin. Haikeus jäänyt, konkretisoitui toden teolla se, että nyt se vauva-aika on kohta ohi. Se meni niin äkkiä!!

 

Nyt onkin tosiaan hyvä aika miettiä, millainen eka vauvavuosi olikaan! Meillä tietysti oli alkuaika henkisesti niin raskasta keskosuuden takia, että ehkä siksi kotiin pääsyn jälkeen elämä oli ihan auvoa! Kun tiesi kuitenkin, mitä kaikkea olis voinut tulla ja sattua, niin sitten ei muuta osannut kuin olla kiitollinen siitä, että pieni ihana vauvelipoikanen oli terveenä kotona. Mutta kyllä se sairaala-aika vaan jäljet jätti, sen huomasi korostetusti nyt, kun oli tää äskeinen sairaalakeikka. Taas kun oli seurantalaitteet kiinni ja jos vähänkin piipahti, niin sydän jysähti heti. Pelko oli (ja on) aina mukana.

Ennen synnytystä eniten kauhistutti valvomisasiat, kun on aina nukkunut paljon ja pitkään, ja kyllähän väsymystä onkin ollut. Ihan vauva-aika ei ollut lopulta lainkaan paha, poitsu oli niin tyytyväinen vauva, maha ei vaivannut tms., söi usein, mutta nukahti helposti uudelleen ja nukkui pitkään. Nyt taaperona on ollut haastavampaa, mutta taas tällä hetkellä post-flunssassa on hyvän unen aika. Viime yö oli erityisen ihana. Otin pojan viereen joskus viiden maissa ja sitten kuorsasi vielä kahdeksaan. Ja täytyy sanoa, että ihan mahtavaa, ettei tartte olla tissiä tunkemassa suuhun!! Imetys oli ihanaa, mutta kyllähän siinä usein tunsi itsensä tutiksi vaan, joten hienoa, että poika on oppinut nyt muutenkin rauhoittumaan.

Mä en osaa sanoa, tuleeko meille vielä lisää vauvoja, mutta tämän kanssa olen ottanut kaiken once-in-a-lifetime-asenteella. Ei mulla ole todellista kaipuuta toiseen vauvaan, sisarusajatus toki on lapsen kannalta. Haluaisin adoptoida. Se halu oli jo ennen tätä vauvaa ja nyt se vaan on vahvistunut. Ja nyt olisi "oikeakin" syy, kohonnut riski uudesta ennenaikaisuudesta. Adoptiolapsen ei tarvisi olla edes vauva. No mutta, iso asia, jota pitää vielä miettiä.

Nyt pitää miettiä työn touhua, hoitaja on saapunut ja äidin maksullinen "vapaa-aika" alkanut

P.S. Mukavaa, että paljon kiinnostusta taaperopuolelle! Perustakaamme sinne ketju siis

 

Meillä imetetään myös enää kerran päivässä, illalla ennen nukkumaan menoa. Pikku hiljaa ollaan lopettamassa kokonaan. Viime viikosta alkaen poika on juonut hyvällä ruokahalulla hylamaito-rasvaton maito -sekoitusta, ja illalla saa sitä vielä tissin jälkeen: heti on yöuni pidentynyt reilulla puolella tunnilla. Ei tosin ihmekään, itseltä kun ei todellakaan maitoa enää litrakaupalla tule. Lopettamisen suhteen komppaan Nepulaa ihan täysin. Ei siis sillä, että olisin nyt bailaamassa viikonloput läpeensä, mutta on ihanaa pukea päällensä paita ilman, että tarvitsee miettiä, miten siinä imettää, ja voin jopa joskus suunnitella jotain iltamenoakin. Nythän siis olen vuoden ollut kotona aina kasin ja ysin välissä eli en juurikaan ole missään käynyt. Meille riittää tuo vuosi imetystä vallan mainiosti, sillä ainakaan minun lähipiirissäni ei moni ole niinkään pitkään jaksanut. Vähän tuntuu, että olen nyt tehnyt jo oman osani tässä yhteiskunnassa .

Tutti-Fruit: Myös täällä vauva-ajasta jäi aika raskas ja sumuinen muisto. Synnytys meni päin helvettiä, ja siitä toipuminen vei kaksi kuukautta. Vauva sinänsä ei ollut erityisen vaikea, mutta oma väsymys oli jotain aivan käsittämätöntä ja veikkaan, että kärsin myös jonkinasteisesta masennuksesta. Koko kesä meni jotenkin ohi ja olo oli usein itkuinen ja paha. Meillä ei myöskään ollut eikä ole täällä tukiverkkoa eikä isovanhemmista edelleenkään ole ollut avuksi. Nyt taaperon kanssa olen viihtynyt paljon paremmin, vaikka edelleenkin kotonaoloa varjostaa oma työttömyys ja huoli siitä, etten sen takia tulevaisuudessa välttämättä pysty tarjoamaan pojalleni samoja mahdollisuuksia kuin muilla lapsilla on ja että poika joutuu elämään yhtä köyhän lapsuuden kuin minä itse. Meillä ei kuumeilla toisesta, mutta toiveissa se jossain vaiheessa on. Lähinnä siinä huolettaa muisto siitä, miten rankkaa pari ensimmäistä kuukautta oli, tukiverkoston totaalinen puute ja taloudelliset kysymykset. Saa nähdä siis. Toisaalta olisi sääli, että poika ei saisi sisarusta äidin työttömyyden takia. Vaikeaa.

MaiMeille jaksuja! Hurjalta kuulostaa tuo Jorvin reissu, mutta toivottavasti teillä ollaan pian paranemaan päin :heart:.

Ensi viikolla meillä juhlitaan 1-vuotiasta, hurjaa . Kovasti jo odotan kesää, jolloin päästään puuhaamaan kunnolla pihalla. Uudet bikinit odottaneet kaapissa jo helmikuusta asti...!

 

Vauvavuosi: Mulla on jäänyt hyvinkin positiivinen mieli vauvavuodesta. Toki välillä on ollut valvomista ja muuten rankkoja aikoja, mutta olin varautunut henkisesti pahempaankin. Synnytys meni oikeastaan ihan nappiin, vaikka jotain juttuja "korjaisin" seuraavan kohdalla (esim. kohdunkaulan puudute oli ihan turha ja laittaminen oli tuskaa). Minäkään en ole ollut missään iltavapailla, pari kertaa olen käynyt shoppaamassa jotain 1-2h päivällä ja tehnyt iltatyövuoroja 3-4h kerralla. En ole oikeastaan mihinkään vapaille kaivannutkaan. Jossain vaiheessa tuntui, että olisi mukava käydä tyttöseurassa jossain muutamalla, mutta todennäköisesti olisin vaan katunut myöhemmin lähtemistä. Vähän kaikkea ollaan silti tehty, reissattu ja harrastettu, mutta pojan kanssa.

Imetyksestä: Joo, varmasti maidontulo monella loppuu tässä vaiheessa. Meillä poika juo edelleen ainoastaan äidinmaitoa, muutaman kerran ruokaillessa saanut nokkamukista vettä harjoittelun vuoksi. Maitoa siis riittää hyvin, kun kysyntä on runsasta. Imetystukilistan sivuilla muuten mainitaan, että lapset eivät vieroitu itse vielä ennen kahta vuotta. Imetys voi kyllä loppua kuin itsestään, mutta se ei ole sama asia (tietääkseni lapsen pitäisi tietoisesti tehdä päätös, jotta kyse olisi itse vieroittumisesta).

Vuoden verran imetystä on kyllä jo ihan hyvän mittainen.

Kasvun ja kehityksen seurannasta: Mua vähän harmittaa, että neuvola-ajat harvenevat tässä vaiheessa niin paljon. Kiinnostaisi neuvolan näkökanta esim. allergioihin, kiinteiden määriin ja kehitysvaiheisiin. Nykyään ei ole enää niin paljon aikaa ottaa itsekään selvää, kuin alussa. Tuntuu, että aluksi seurataan niin kauheasti, mutta tässä vaiheessa kaiken annetaan mennä omalla painollaan.

1v synttäreitä suunnitellaan ja päivämääräkin päätetty ja osa vieraista kutsuttu. Vielä kun saisi kotia järjesteltyä ennen kesäkuun alkua, sitten pitää kiirettä, kun itsellä on opintoja ja miehellä kokopäivätyöt.

 

Lyrae, miten teillä muuten sormiruokailu sujuu, meneekö jo millaisia määriä?

Meillä oli eilen keskoskontrolli, ja fyssari oli hyvin tyytyväinen. Touhukkaana poitsu näyttikin kaikki "taitonsa". Tänään onkin otettu yhtä ja kahta askelta usein. Lääkärikin oli taas, niitä on nyt viime aikoina riittänyt... Paino oli 300g vähemmän kuin maaliskuun lopulla, kun nyt on ollut ripulia ja yrjöilyä ja vielä tisuttelun loppuminen kaupan päälle. Mähän oon tässä vielä päivänä muutamana sitten kuitenkin katsonut, miten poju reagoi, jos tuon tisun luo, mutta ei se pidä minään, on unohtanut jo koko jutun. Nyt on varmana kalsiumvajetta, kun aika vähän on juonut/syönyt maitojuttuja, ongelmana vähän on se muoto, missä juotavaa tarjoaa. Nokkamukista menee, mutta vain pari kulausta kerrallaan. Hörppyyttämällä menee enemmän, mutta sitten ei voi itse juoda, eikä sekään aina kelpaa. Tuttipullo ei maistu, enkä mä muutenkaan viitsi enää siihen totuttaa.

Pituutta oli maaliskuun lopun jälkeen tullut vain sentti lisää, en tiedä, mikä on yleinen kasvuvauhti tässä iässä.

Mä oon ollut pari-kolme kertaa iltamenoissa kaiken kaikkiaan. Ja oli yhdet juhlat tässä, joissa yövyimme koko perhe eli sitten pystyi osallistumaan myöhään. Kesällä varmaan tulee vähän enemmän menoja, ja elokuussa viimeistään yksi yökyläily, että mä olen poissa. Ehkä mummolan kanssa voitais kokeilla sitä ennenkin, vaikka isi ja äiti ihan kaksin mökille yhdeksi yöksi! (Mökki on 40km päässä isovanhemmista.) Oliskin aikamoista viettää tuollaista vapaa-aikaa miehen kanssa...

 

MaiMei: Vaihtelevasti. Aika pieniä annoksia mielestäni. Tänään esim. päivällisellä meni meidän mitalla runsaasti, poika söi 4-5 parsakaalin palaa (niitä nippuja) lähes kokonaan ja hitusen riisiä. Mielellään kyllä maistaa kaikenlaista ja syö maustettuja ruokia. Määrät vaan on aika pieniä tosiaan. Mut ei vaikuta mitenkään laihalta, kohtahan se nähdään 1v neuvolassa, miten paino on kehittynyt. Mustikat muuten herkkua edelleen, pakasteesta. Niitä menee joskus melkein desi kerralla. Usein annan kuitenkin vaihtelevasti erilaisia marjoja (tosin vaan kotimaisia, koska annetaan kuumentamatta).

 

Minäkin olin kyllä tyytyväinen kun tuohon 1-v:n ikään asti pystyin jäbää imettämään. Isommilta lapsilta imetys loppui n. 9kk iässä.

Mulla ei ole MITÄÄN iltamenoja, siis klo 20 jälkeen ollut hmm varmaan puoleentoista vuoteen!!! No, ei kyllä ole hirveesti tehnyt mielikään. Leffassa käymistä olen kaivannut..mutta on järjestetty kotona leffailtoja=) Ja toisaalta mulle on riittänyt, kun olen parina päivänä/iltana viikossa saanut pari tuntia omaa aikaa. Lenkkeilyä, kampaamoa tms. Eilen illalla sain ihan rauhassa HARAVOIDA pihan loppuun:kieh: Mulla on halvat huvit..

Meillä jäbällä on ihan älytön ruokahalu!!! Nyt parin viikon ajan, jos ruokailun väli on yli 2 tuntia, niin alkaa hirvee kiukuttelu. Sitten kun saa ruokaa, on ihan eri mies. Hyvä ruoka-parempi mieli Eikös jossain mainoksessakin sanottu niin..

 

MaiMei: En osaa kuvitellakaan miten rankkaa tuo alku on teillä ollut. Sen jälkeen osaa varmasti olla kiitollinen kotioloista vauvan kanssa.

kevlarsoul: Itselläni oli samat tunnelmat kesällä. Sumussa mentiin ja kamala synnytys varjosti onnea. En olisi uskonut, miten paljon ja pitkälle sen muisto on vaikuttanutkaan. Tuli ihan "huono äiti" fiilis. Raskaus, synnytys ja koliikki olivat yhtä painajaista, ihmeen hyvin niistä lopulta selvittiin. ja onhan tuo pikku-ukko kyllä ihana. Onneksi taaperon kanssa kaikki on helpottanut Työttömyys on varmasti raskasta. Meilläkään ei kulutusjuhlaa ole, opiskelemme molemmat miehen kanssa vielä pari vuotta. Se tarkoittaa sitten sitä, että osa-aikatyötä teemme molemmat ja joudumme elämään säästäväisesti.

lyrae: Minuakin hieman huolestutta neuvolakäyntien harventuminen. Ilmeisesti seuraava neuvola on vasta puolen vuoden kuluttua, jaiks. :/

Sormiruokailusta: poitsu syö joka aterian yhteydessä maustamattomia maissinaksuja, kotimaisia pakastemarjoja (puolukka, mustikka, herukat) ja usein keitettyjä vihanneksia, makaroneja ja joskus myös rusinoita. Eilen tein helppoja kasvispyöryköitä, jotka olivatkin pojan suurta herkkua. Itse olisin suolaa kaivannut omiini, mutta terveellisempäähän on karsia sitä itseltäkin pois. Mansikkakautta myös odotan!

Imetyksestä: Haikeus jäi, mutta myös helpotus. Ei tarvitse enää jatkuvasti vaihdella maidon sottaamia vaatteita ja miettiä kahta kertaa pystyykö jossain paidassa imettämään ja jos nälkä yllättää, niin missä sitten pystyy imettämään. Prismassa imetin muutaman kerran paidan sisässä käytävän reunassa ja ihmettelin joidenkin reaktiota. Ihan surutta jotkut tuijottelivat, osoittelivat sormella ja paheksuivat. Itse en todellakaan olisi suostunut menemään likaiseen, haisevaan vessaan, huojuvan vessanpöntön päälle imettämään. Imetittekö/imetättekö julkisella paikalla? Mitä mieltä olette imetyksen jatkamisesta vaikka 3-vuotiaaksi asti? Siitähän on nyt paljon ollut uutisointia.

 

tutti fruit: Huh, missä tommoista kohtelua? Itse en ole julkiseen paheksuntaan imettäessä törmännyt, töllääjiin kyllä. Ja tuntuu, että nyt pojan ollessa vanhempi, ei töllääjiäkään ole juuri. Tai sit mä en enää huomaa. Ja siitä, että miten jonkin asun kanssa imettää: kyllä mä onnistun imettämään lähes minkä vaatteen kanssa tahansa. Ainahan sitä voi nostaa, ehkä joku kotelomekko ainoa, jossa en onnistuis. Mut semmosia en edes omista kauheasti. Ja kaula-aukosta imettäminen on näppärää.

Mä tosiaan meinaan imettää siihen 3v ja ylikin, jos poika niin haluaa. Koen sen ihan luonnollisena, ihmislapsen luontainen vieroittautumisikäkin on yleensä 2-4, joidenkin lähteiden mukaan lähempänä tuota neljää. Ja pitkään meinaan tarpeen vaatiessa julkisestikin imettää. Jos joku paheksuu, niin paheksukoon. Mulla on kuitenkin hyvät perustelut itselleni ja muillekin esittää tarvittaessa.

 

lyrae: Kuopion Prismassa, tosin vain muutaman kerran. Tuijottelijoihin tottui, eikä se enää jaksanut kiinnostaa. Vauvalla on oikeus ruokailuunsa. Minulla oli sen verran pienikauluksisia paitoja ja tyköistuvia mekkoja (raskauskilojen takia vieläkin ahtaampia...) ja siksi koin ne imetyksen kannalta huonoiksi. Lopulta hankin sitten napitettavia ja avarakauluksisia paitoja imetyskäyttöön. Eihän pitkään imetys ole paheksuttavaa. Mielestäni kouluikäisen imetys menee jo yli, mutta kehitysmaissa ymmärrän sen tarpeellisuuden puhtaan ruuan-ja vedenpuutteen takia.

 

Lyrae: kyllähän tuo imetyksen tarve on teillä ihan eri luokkaa, kuin meillä lusikkasyöttäjillä. Ruokamäärät on sen verran suuria, kun lapsi syö syöttäen, että rintamaidolle ei ole enää niin paljon tarvetta. Kyllä mä olisin myös "tehnyt" pojastani sormisyöjän, mikäli keskoshommeleita ei olisi (tai tuota yrjöherkkyyttä, josta en tiedä, että mistä se johtuu). Silloin tosin varmaan olisin ollut tosi paniikissa viime viikolla, kun tisusta kieltäytyminen alkoi. Mut toivotaan, ettei teille tai muille tule sellaista tilannetta!

Sais kyllä alkaa syömähommat toimia vähän paremmin. Vuoden iässä olin aikeissa lopettaa liharuuan antamisen, niin että jäisi vain kala, mutta emmä nyt sitten vielä uskalla, kun paino oli laskenut niin paljon. Katsotaan kesällä. Ja ei kannata nyt samaan jamaan niin paljon uusia muutoksia lykätä, hoidetaan nyt tuo maitoasia ensin kuntoon. Tänään meni itse asiassa tosi hyvin kaikkea, niin maitopuuroa kuin piimää, juustoa ja maitoakin. Juustoa menis vaikka kuinka paljon... Maistoi myös mökillä vähän mehua, ja siinähän nousi oikein huuto, kun ei saanutkaan lisää... Ja ups, suklaarusinankin nappasi, kun silmä vältti! Soijanakkikin maistui... Että suolaa ja sokeria on nautittu oikein urakalla... :ashamed:

Ja joo, pakastemustikat maistuvat täälläkin, tosin vaan ihan jäisinä! Pehmeinä ei kelpaa! Tyrni menee kanssa jäisenä. Muuten meillä ei digata oikein mitään kasviksia ja hedelmiä. Paitsi soseena. Paprikanpala saattaa mennä joskus suuhun pyörimään, mutta sylkee lopulta ulos. Annan aina maistaa kaikkea, mutta yleensä tulee irvistys ja sitten alkaa rusennella käsissään, syödä ei tahdo. Banaanikin maistuu vaan, kun muussaa huolella.

Leena: Meilläkin on nyt poitsulla ihan älytön ruokahalu. On se varmaan flunssa-ajalta jäänyttä energiavajeen täyttöäkin. Mutta ei myöskään juuri yli kahta tuntia jaksa olla, sitten taas pitää täyttää mahaa.

No ei me kyllä vieläkään terveiden kirjoissa olla. Mulla on kova yskä, ja pikkuisella tuntuu, että on taas joku uudenlainen yskä alkanut. Lisäksi silmät rähmivät ja punoittavat, että oliskos nyt sitten vaihteeksi silmätulehduksen aika... Annan yhä Ventolinea, kun yhä rohisee kovasti ja on yskänkohtauksia. Nenäkin valuu. Viime yönä ennen puoltayötä tuli kanssa omituinen itkukohtaus, joka vaan jatkui ja jatkui, varmaan puoli tuntia huusi! Mikään ei auttanut. Sitten lopulta uuvahti, suponkin laitoin. Aamulla oli onneksi iloinen ja pirteä.

Melkein kävelee! 9 askelta on nyt enkat. Ei varmaan montaa päivää mene, kun voi sanoa, että kävelee jo ihan oikeasti

 

tutti_fruit: aika ikävää tuommoinen tuijottelu. Mä en muista myöskään varsinaisesti kokeneeni, paitsi kerran Seurasaaren sillalla Silloin baby oli hyviiiiin pieni ja hyviiiin vihainen, oli pakko siinä keskellä siltaa antaa tissiä, ja ulkomaalaiset turistit tuijottivat ja pyörittelivät silmiään. Ulkomailla julki-imetys on hyvin harvinaista. Mulla on paljon japanilaisia äitituttuja Suomessa, ja heillä on AINA imetysliina mukana, vauvat aina siellä alla "suojassa".

Mä en edes viime kesänä vielä tiennyt, että imetyspaheksuntaa on olemassakaan. Turun reissullakin ruokaravintoloissa istuttiin iltaa ja vauva nukkui tissillä, emmä edes miettinyt, että onko sopivaa. Sitten luin netistä aiheesta ja hämmästyin. Valitettavasti annoin jonkun verran kirjoittelun vaikuttaa, ja aika usein siitä eteenpäin hakeuduin hoitohuoneisiin tai muuten rauhallisiin imetyspaikkoihin. Nyt olen viimeksi ihan vasta imettänyt junassa ja lentokoneessa, eipä siinä mitään. Mä käytin ihan vaan ainoastaan imetyspaitoja, kun musta ne olivat niin käteviä. Eli vuoden olen käyttänyt noin kymmentä paitaa ainoastaan. Nyt pistän ne myyntiin!

 

Ja kukin imettäköön niin pitkään kuin lystää. Mutta ehkä joku 3v on sellainen raja, että sen jälkeen saatan itsekin vähän ihmetellä, tosin ihmetellä hyväksyen varmaan.

Huvittavaa muuten, kuinka helpottuneita niin mun kuin miehenikin äiti ovat nyt, kun imetys päättyi! Oma äitinikin oli vihjaillut jo pitkään, että eikös vähitellen voisi lopettaa. Ja anoppi on lähinnä ollut ihmeissään, että vieläkö mammanmaitoa! Ihme tyyppejä, kun meidänkin äiti oli alussa kauhuissaan, että onnistuukohan imetys ja riittääkö maito jne., "pääsetköhän edes 6kk saakka, kun itse pääsin vain 3kk saakka" ym. Ja nyt sitten onkin päinvastainen ääni kellossa...

 

Imetyksestä ja paheksunnasta: Minä kans imetin lähes missä vaan Aika harvoin kyllä varsinaista paheksuntaa kohtasin missään.. Yhden kerran, kun oltiin reissunpäällä, imetin ABC:llä ihan pöydässä (Siis sellainen "loosi", joka on aika rauhallinen.) niin naapuripöydän pikkulapsi kyseli, että mitä tuo täti tekee Hänen vanhempansa ihan asiallisesti selittivät, että täti antaa vauvalle ruokaa.

Mutta sitten työkaverit.. Kun jäbä syntyi,kyselivät että riittäähän sulla maito ja imetäthän jne. Ja nyt sitten kevättalvella kauhistelivat, että vieläkö sä imetät:O.. No, sellasta se on.

MPR-rokotteesta: Meillä on nyt torstai-illasta saakka jäbä ollut kuumeinen. Perjantain ja eilisen oli tosi kipeänä, 39 kuume huiteli. Nyt tänä aamuna oli onneks enää 37.8. Mutta sisäpäivä taitaa tästäkin tulla. Jospa menis ohi pian Miten teillä muilla lapset on reagoineet rokotuksiin? Meillä kuumeen nosti viime viikolla myös yhdistelmärokote, ei onneks näin rajuna..

 

Ai niin MaiMei: Meillä kans juustoa ja raejuustoa jäbä söis vaikka kuin!! Aina on käsi ojossa, jos näkee, että joku syö juustoleipää..

 

MaiMei: Jos laitat imetyspaidat myyntiin huutonetiin, ym. niin vinkkaa tänne! Olen mä silti melko paljon imetyspaitoja suosinut, kun ne on niin käteviä. Ja sais teillä jo sairastelut loppua. : /

Meillä ei vielä ole imetystä isovanhemmat paheksuneet, tosin eivät kauheasti kyselleet maidon riittävyydestäkään. Mun äitini on tosin imettänyt nuorinta veljeäni päälle 3v asti, joten häneltä oon saanut vain kannustusta. Anopista en tiedä, mutta muistaakseni kerran alkuaikoina totesi, että imetän melko usein. Lapsentahtisesti... Taaperoimetyskritisointia odotellessa.

Millaiset kesäsuunnitelmat teillä muilla on? Mulla opiskeluntäyteiset, ja mies tekee täyttä työpäivää. : /

 

Tuo ihmisten imetykseen puuttuminen on kyllä niin outoa!! Siis oikeasti, jokainen tehköön, miten parhaaksi näkee. Toki itsekin saattaisin kahdesti vilkaista, jos joku imettäisi kouluikäistä julkisesti, mutta mitä ihmeellistä on pienen vauvan imettämisessä?! Meilläkin appiukko on auliisti jakanut minulle imetysohjeitaan, ilmeisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nyt vuotta lähestyttäessä on ääni alkanut muuttua kellossa ja esimerkiski anoppi ihmetteli viimeksi siellä käydessämme, että vieläkö imetän (poika silloin vajaat 10 kuukautta...). Myös omat vanhempani ovat olleet selkeästi vaivautuneita, kun olen imettänyt "näin isoa". Hoh-hoijaa. Lyraen kommentti olikin aika osuva, kun mainitsit, että on hyvät perustelut valmiina ihmettelijöille. Järkyttävää vaan, että tuntemattomille pitää perustella! Mutta näin se näkyy Suomessakin olevan, ihme kyllä .

Meillä imetys loppui perjantaina, en enää tarjonnut iltamaitoa eikä poika pyytänyt. Ei ole ollut itkuja eikä itsellä kipuja. Pumpatakaan ei ole tarvinnut, kun rinnat tuntuvat normaaleilta, tuskin siis tarvitsekaan? Yksitellen ollaan imetyksiä vähennetty, niin meni kai senkin takia kivuttomasti molemmilta. Äiti tosin tirautti pikkuitkut, mutta nyt pukeudun mielelläni normirintsikoihin ja -paitoihin ja laitan vaikka hajuvettäkin .

 

Mä lopetin imetyksen äitienpäivää edeltävänä lauantaina, nyt alkaa tissitkin tottua tähän touhuun. Kaapissa oli vino pino tavallisia rintsikoita oottamassa ja kyllä on luksusta pitää ihan normivaatteita nyt Mulla ei oo mitään vastaan taaperoimetystä, mutta itse en siihen puuhaan ryhtyisi. Kavereita mulla on monia, jotka imettää yli 1 vuotiasta ja ei siinä musta oo mitään kummallista.

Oon huomannut saman, että kommentit imetyksestä muuttuu aika paljon vauvan ollessa puolivuotias, ruvetaan kyseleen VIELÄKÖ imetät, kun siihen saakka ollaan oltu huolissaan riittääkö se maito. Niin ja mä kyllä oon harrastanut julki-imetystä siellä missä vauvalle on nälkä sattunut tulemaan, ei oo kukaan koskaan vielä tullut mitään sanomaan asiasta.

Mä heräsin su aamuna klo 6 hirveeseen pahoinvointiin ja oksensin heti ylös päästyäni. Koko päivänä en pystyny syömään mitään ja lämpöäkin oli 16 saakka. Tänä aamuna sama juttu, aamupalatesti viilin kanssa pääty vessanpyttyyn Koko päivän oon vaan maannu minkä lastenhoidosta oon pystyny. Moni on jo kysellyt oonko raskaana, mutta toivon todellakin tän olevan vaan vastatautia! Äsken pysy jäätelö jo vatsassa, ehkä tää ohi menee...

Eilen piti meiän neidin saada MPR-rokote, mutta siirtyi sekin mun takia kesäkuulle.

Meilläkin juusto on pikkuneidin suurinta herkkua! Meillä ollaan 75%:sti sormiruokailijoita, toisin sanoa puuron syötän itse ja mies syöttää lähes kaiken jos on hänen vuoro ruokkia, kun hän ei jaksa sitä siivoomista Marjoja syödään paljon ja raejuustoa, eilen tein kinkkukiusausta ja se upposi beibellekin tosi hyvin! Oli eka suolainen ruoka minkä annoin, leipää saanut ennen tätä.

 

Kesästä: Mies on päivät töissä, minä hoidan lasta kotona. Välillä teen töitä lauantaisin. Toukokuun alusta asti on ollut helpompaa, kun miehen kevätlukukausi päättyi ja töiden jälkeen pystyy heti osallistumaan kotiaskareisiin. Aikaisemmin jo tottui siihen, että miehellä saattaa olla useinkin 14 tunnin päiviä, kun on tullut pakollisia päivystyksiä, tenttiin lukemiset ja sitten osa-aikatyöt päälle. Nyt tämä tuntuu jo lomalta! Eniten jännitän syksyä. Ei ole hajuakaan mitä sillon tekisi. Oman alan töitä tuskin saan tästä kaupungista (1 ammatti jo pohjalla) ja siksi turha ottaa poissaolokorttia koulusta ja mennä töihin. Osa-aikatyö olisi ihanteellisin, vaikka pari kertaa viikossa ja siinä sivussa tenttisin omien voimien mukaan kokeita koululla ja pystyisin poikaakin hoitamaan kotona suurimman osan ajasta. Argh, tämä epätietoisuus rassaa. Onko teillä tietoa vielä syksystä?

Millaisia synttäreitä teillä vietetään/on vietetty? Onko paljon vieraita ja millainen tarjoilu on/on ollut? Itse varmaan hyödynnän mansikkasatoa (jos niitä saa vielä silloin) ja teen koristeellisen suklaaruusukakun. Mitäpä muuta lisäksi...no idea!

Ja joko teillä noustaan tuolille? Meillä ei vieläkään kävellä, mutta joka paikkaan kyllä kiivetään. Jospa lähtisi kävelykin tuosta...

 

Harmi, Leena, että teillä tuli kuumetta MPR:stä kanssa. Meil poitsulla oli myös melkein 39 pari-kolme päivää. Ja eihän sitä tiedä, että sen jälkeen alkanut flunssa + korvatulehdus + silmätulehdus olisivat vielä rokotteenkin jälkitauteja... No en tiiä. Nyt on silmät paremmat, mutta uusi antibioottikuuri päällä, korvatulehdus oli nimittäin edelleen (tai sitten uusi? jokohan ollaan kierteessä...). Keuhkotkin yhä vinkuivat eli Ventoline jatkuu. Nyt onkin kova muistaminen, kun on antibiootti, silmätipat, Rela-tipat, Ventoline, D-tipat, mahdollisesti Panadolikin, mutta en ole nyt sitä antanut, kun ei poika vaikuta tuskaiselta / kärsivän mistään erityisemmin. On siis iloisella tuulella ja aivan riemastunut kävelyyn, välillä pyllähtää vain siksi, että nauraa niin lujaa! :heart:

Ikävää tuommoinen pahoinvointi, Nepula! Mutta ilmeisesti et ole raskaana..?

Kesäsuunnitelmia: ei erityisemmin, mikä on ihanaa! Tai no onhan jotain. Kesäkuussa meikämutsi käy festarilla, tosin ihan kotikulmilla, mutta olen saanut etkoiluluvan eli miekkonen kaitsee pienimmäistä pe-la. (Jatkoja tuskin jaksaa...) Juhannus ollaan mökillä Itä-Suomessa, kuten muutenkin ollaan siellä paljon kesällä. Nyt lauantaina käytiin ekan kerran tänä vuonna, ja poju olis ihan kauheasti halunnut järveen suin päin Siellä on ikävän paljon punkkeja, mutta onneksi pikkuinen on helppo tarkastaa, kun ihopinta-alaa on niin vähän! Saa nähdä, mitä tekemistä siellä sitten keksii tuon pojan kanssa, kun mökki on aika pieni ja yleensä siellä ennen lasta on vain makoillut ja syönyt...

Tallinnassa varmaan pojan tädin kanssa käydään kesällä, ja Tampereella ja Turussa muuten vaan. Isukilla on lomaa kk heinä-elokuussa, silloin ei ole siis hoitajaa, paitsi satunnaisesti - tuossa juuri haaveilin, että voitais miehen kanssa mennä kaksin pyöräretkelle ja mitä keksiikään. Ottaa vähän omaa aikaa. Pidemmälle reissulle vasta syksyllä joskus, jonnekin etelään silloin, mummin ja vaarin kanssa.

Syksyllä jatkuu sama kuvio, kuin nytkin, eli 2-3 hoitopäivää, toivottavasti löytyisi hoitokaveri tai pari.

Meillähän oli synttärit jo maaliskuussa, oikein ihanat juhlat oli. Mietittiin, että olisko nyt toukokuussa lasketun ajan tuntumassa pitänyt toiset juhlat, samalla tuparit, mutta ei me olla saatu aikaiseksi suunnitella. Meillä oli synttäreillä teemana VILLEYS, oli tiikerinhäntäkakkua ja tosi villejä cupcakeseja, ja väreinä fuksia, oranssi ja keltainen. Vieraat saivat nostaa hatusta lappuja, joiden mukaan sitten jokainen joko piirsi kuvan, kirjoitti runon, otti poseerausvalokuvan sankarin kanssa tms., eli muistoja synttäreiltä kerättiin tällä tavoin. Oli lähisukulaiset, kummit ja 4 vauvakaveria vanhempineen. Juuri sopivasti väkeä, kun on pienehköt suvut.

Nyt on kävely vienyt voiton kiipeämisestä, ja myös alakertaan viimein asennettu portti on estänyt portaidenkiipeysharjoittelua, sitä ennen alkoi olla jo salamannopea kiipeäjä Mut kiipeilee kyllä yhä, etenkin tiskikoneen kannelle, kun kone on auki. Hetkessä on siellä konttaamassa...

 

Kuume onneksi selätettiin. Vielä maanantaiaamuna lämpö lähenteli 38, mutta päiväunien jälkeen ei enää ollut mitään.

Niin, meillä on nyt siirrytty yksiin päiväuniin. Pariviikkoa nyt on pääosin yksillä unilla menty. Toki nyt kuumeisena nukahti vielä toisetkin pienet unet.. Mutta nyt jäbä tosiaan nukkuu 11.30-14.30 (yleensä..) ompa kiva, kun ehtii itse kunnolla tehdä jotain tai levätä!!

Kesäsuunnitelmista: Ei kyllä olla tehty niin minkäänlaisia suunnitelmia! Mies joutui aikaistamaan lomaansa ja aloittaa loman jo tämän viikon jälkeen.. Jotenkin se tulee nyt niin pian, ettei ole ehditty edes sisäistää sitä. Luultavasti käydään sukulaisten luona etelä-suomessa ja varmaan noita isompia ipanoita täytyy jossain huvipuistossa käyttää.

Synttäreistä:Meillä synttärivieraita kävi kahtena päivänä, yhteensä 19. Laitettiin vaan kutsuun, että voi tulla la tai su ja ihan kivasti vieraat jakautuivat kummallekin päivälle. Ehti hyvin seurustella kaikkien kans, eikä tullut ihan hirveetä hulinaa.
Tarjoiluna meillä oli suklaa-täytekakku sokerimassapäällysteellä, kääretorttua, limepiiras, keksejä, pasteijoita, dippikasviksia ja viinirypäleitä. Ja tietenkin noille isommille lapsivieraille karkkeja

Toivottavasti nepulan pahoinvointi on mennyt ohi!

Tänään pitäis päiväunien aikaan alkaa kunnostamaan kukkapenkit.. Huh, siinä riittääkin urakkaa, kun jostain syystä en viimekesänä jaksanut panostaa siihen hommaan laisinkaan..