Oon käynyt lukemassa aina silloin tällöin kommentteja, mutta ei meinaa itse jaksa kirjoitella. Väsymys on edelleen jotain järkyttävää, mutta silti vaivaa unettomuus. Nyt on alkanut mennä 1,5 vuorokautta samoilla silmillä ainakin kerta viikkoon. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa.
Viime viikolla meinasin väsymys ottaa niin koville, että olin jo hakemassa sairauslomaa, mutta selvisin jotenkin. Marraskuun työvuorolistat on kauheet, pari 60 h pätkää töitä ja silti vapaita ei juurikaan ole (vuorotyöläisellä saattaa olla vapaita vähemmän vaikka tuntimäärä on sama, koska ekan yövuoron alkaessa ollaan töissä vain muutama tunti). Yövuorot oon vielä jaksanut hyvin. Mun työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta, joten pitäisi pysyä ajatukset kasassa koko ajan.
Neuvolassa kaikki oli muuten ok, mutta verenpaine oli hieman koholla. Eipä se ihme ole näillä unimäärillä. Ääniä kuunneltiin pitkä tovi, kun halusin vaan maata ja kuunnella niitä. Painoa on tullut 300 g/viikko.
Mammavaatteita oon tilannut netistä käytettynä, mutta osa on ollut liian pieniä/muuten epäsopivia. Pitää laittaa uudestaan myyntiin.
Mää voin neuvoa kokemuksen syvällä rintaäänellä äippäpakkauksesta (esikoista oottelen). Meillä tehdään paperit KELA:a varten n. viikolla 23. Kelan sivuilla kerrotaan, että pitää tilata viimeistään 2 kk ennen laskettua aikaa. Me otetaan ilomielin pakkaus vastaan. Ei ole väliä millaisia ovat kuosiltaan, ollaan ikikiitollisia siitä, että Suomessa on näin hyvä neuvolajärjestelmä avustuksineen. Muutenkin ollaan vaatteista sitä mieltä, että ei värillä väliä. Menkööt pinkit pojalle ja siniset tytölle jos sellaisia jostain saadaan. Pääasia että ovat toimivia ja ehjiä vaatteita.
Liikkeitä en ole vielä tuntenut. Muutenkin on edelleen vähäoireista. Jotain vihlontoja/jomotuksia on ollut välillä ja kun mun kipukynnys on täysin nolla, niin on meinanut pökräys tulla. Mutta kaikki kestetään, on tämä uusi elämä niin ihana asia. Lähete pelkopolille tehdään seuraavalla neuvolakäynnillä. Haluan synnyttää alakautta, mutta en tiedä pystynkö siihen. En halua keisarinleikkausta, pelkkä ajatuskin niitit mahassa saa pään huippaamaan. Kyllä se sieltä tavalla tai toisella tulee ulos. Itse synnytys ei niinkään pelota enkä jaksa vielä miettiä asioita niin pitkälle.
Hankintoja on jo mietitty ja paljon juteltu tulevaisuudesta. Meillä mies haluaa jäädä kotiin, kun lapsi on n. 1-vuotias. Lähes kaikki tullaan ostamaan käytettynä. Kaverit on jo tyrkyttänyt mm. sitteriä, turvakaukaloa, vaunuja, kestovaippoja (niitä on jo joitakin kun saatiin), leikkimattoa ja vaatteita (vaatteitakin on jo saatu). Tori.fissä on valtavasti kaikkea myynnissä, joten sitä tullaan hyödyntämään. Tosin luulen, että kaveripiirin kautta saa hankittua suurimman osan tarvikkeista.
Vielä ei läheskään kaikki tiedä raskaudesta edes lähipiirissä, mutta maha näkyy jo sen verran, että katseita on alettu luomaan. Oon sitten sanonut, että kyllähän siellä elämää on.
Vajaa viikon päästä on ultra yksityisellä oman mielenrauhan vuoksi. Hyvällä säkää saisi jo tietää, onko tulossa rinsessa vai rinssi. Eipä ole väliä kumpi tulee, kunhan selviäisi loppuun asti. Enää keskenmeno ei paljoa pelota eikä ole mielessä päivittäin, mutta silti vielä kolkuttelee mielen sopukoissa. Vähän päälle kolme viikkoa rakenneultraan, sitten taitaa tulla piste i:n päälle meikäläisen peloille.
Tänään 17+0. Odotan jo niin äitiyslomaa.