Toukotenavat 2017 <3 joulukuu

Tervetuloa uusille täältäkin .

Täällä rv 15+5. Eilen kuuntelin dopplerilla sydänääniä ja hyvin kuului. Aiemmin liikkeet on alkaneet tuntua näillä viikoilla, nyt on vähän ollut hiljaista, mutta istukka taitaa olla tiellä. Doppler rauhoittaa mielen mukavasti. Iltapahoinvoinnit ovat helpottaneet, mikä on tosi jees . Jospa sitä jaksaisi joku ilta tuota miestäkin vähän huomioida.

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista! Mä olin aikeissa kirjoitella enemmänkin, mutta tää on puhelimella ihan hirmu hankalaa. Kaikkien jutut on kuitenkin luettu .

 

Moikka! Mäki oon teitä alusta asti seuraillut mut en oo saanut aikaiseksi liittyä mulla on ru 28.12 vaikka yritin sen kätilön kanssa kinastella ajan ennen joulua! Kolmatta muksua siis odottelen, edelliset 5 ja 1,5v. Ja nyt la 7.5. Mies sano heti alussa että tyttö tulee niin olen itselleni tyttöolon kehitellyt voisin myös siihen fb ryhmään liittyä kun siellä olen aktiivisempi!

 

Mä laitoin sulle jammaillen yksityisviestiä jos osasin oikein

 

Tervetuloa mimmu1986, ja onnea! Ilmoitathan tietosi jos haluat listalle . Tai lukeehan tuossa jo melkein kaikki olennainen

 

Tervetuloa munkin puolesta!

Mä tulin taas poksumaan, 19+0 jo! Ja tasan viikko rakenneultraan Tyttöolo on ollut, mutta mitä lähempänä tuo ultra on, niin sitä epäilevämpi sitä alkaa olla Eipä sillä kyllä ole väliä kumpi on, mutta en vaan malttaisi odottaa että saadaan se tietää! Esikoisesta oli niin vahva poikaolo, ettei sitä edes jännittänyt kun jotenkin vaan "tiesi" että poika se on. Tää tyttöolo ei ole ollut läheskään yhtä selkeä kumminkaan, joten saa nähdä kumpi tulee!

 

Täällä tulee tänään täyteen 20+0! Vastahan sitä plussasi...
Tällä viikolla ru, sitä nyt jännittämään.

 

Voi mahoton, nyt vasta älysin et viikko on jo 20. ja puoliväli häämöttää..! Mihin nää viikot häviää? Ens vkolla on rakenneultrakin. Lievä pahoinvointi on edelleen taustalla, makea sitä pahentaa, pitää kysyä neuvolantätiltä huomenna pitäiskö testata sokereita. Muuten olot on ennallaan, alavatsa on arka mutta muita kipuja ei ole. Ipana möyrii kovasti, autossa hän alkaa potkimaan turvavyötä vasten . F ja ipana 19+2! Ja tsemppiä kaikille r-ultraan!

 

Täällä 18+4 tänään viikkoja, nopeasti kyllä menee aika! Vuodot kiusasi taas viime viikolla, tuli ihan hyytymää. Mulla näitä vuotoja on ollut tasaisesti koko raskausajan.. Onneksi tyyppi kova liikkumaan ja etuseinä istukasta huolimatta vahvoja liikkeitä tuntuu kyljissä ja ylös napaa kohti ja lieventää tämän mamman huolia <3 Tässä rauhallisen yövuoron aikana moikkasin meidän pikku-ultralla mutrusuuta ja saattoipa sieltä pojan vermeet vilahtaa, mulla kun oli vielä viikko pari sitten niin vahva tyttöolo Joka tapauksessa hyvin toivottu ja kovasti jo odotettu pieni <3

 

Alkaa olemaan monella jännät paikat rakenneultran suhteen. Toivotaan että kaikkien pienillä on asiat hyvin.

Mulla alkaa olla kohta henkinen taakka takana keskenmenon suhteen (sitten voikin alkaa miettimään synnytystä, kun kipukynnys on täysin nolla).

Tilalle on tullut jo nyt fyysiset vaivat. Tisseistä polviin asti on tasaisesti kipeä alue joka puolelta ollut pari päivää. Makuuasento ja istuminen on pahinta, liikkeellä kun on tarpeeksi niin alkaa sattua sekin. Eilen piti mennä muutaman kerran makaamaan maahan/lattialle kun sattui niin että meinasin pökrätä. Taitaa olla nyt kovaa kasvunvaihetta ja paikat venyy ja paukkuu.

Vaikka raskaus on kovin toivottu ja vuosien unelmien täyttymys, niin kyllä hirvittää mitä ennen toukokuuta ehtii tuntemaan. En koe olevani rapakunnossa (lihaskunto voisi olla parempi), mutta kai ikäkin tekee tehtävänsä ja jokainen raskaus on omanlaisensa. Ei niitä kolotuksia sitten kuulemma enää muista kun saa pienen syliin.

Liikkeitä en taida vielä tuntea. Jotain ihmeellistä pientä tuntumaa mahassa on ollut muutaman päivän aikana, mutta mistäs sen tietää onko se esim. ilmaa vai potkuja. Mua kyllä alkoi pyörryttää koko ajatus siitä että joku potkii mun mahassa niin että tunnen sen, pitää varmaan alkaa totutella ajatukseen, kun pian se on edessä.

Mää oon kyllä ihan onneton tämän kipukynnykseni suhteen, mutta onneksi apua on saatavilla. Tuleva mummi huolehtii mua enemmän siitä, että miten tuun selviämään tulevina kuukausina, kun oon lapsesta lähtien ollut tällainen kipujen suhteen. Soitellen sotaan, vuoden päästä ei enää ees muista tällaista olotilaa.

 

Moikka kaikille! Pitkästä aikaa lukemassa kuulumisia, ja pian varmaan alkaakin jo tulla kuulumisia rakenneultrasta. Täällä mennään lukemissa 19+4 ja olo on edelleen todella hyvä. Vähän väsähtää tosin normaalia helpommin, ja kiireisinä päivinä tulee sellainen olo että on välillä pakko päästä makuuasentoon. Pikkunen on ihana kun se on ruvennu komentaan mua Jos oon liian kauan syömättä, jos oon väärässä asennossa, liikun liian rivakasti tms. niin alkaa tuleen jo melko napakan tuntuisia potkuja. Itestä tuntuu että tästä tulee määrätietoinen ihmisen alku.

Mitkä muuten muilla on fiilikset synnytystä kohtaan, ootteko vielä ehtineet miettimään? Etenkin ensikertalaisilla joilla ei ole mitään hajua siitä mitä tuleman pitää?

Mä oon pelännyt synnytystä melko paljon ja sainkin lähetteen neuvolapsykologille ja pelkopolille. En niinkään pelkää sitä kipua, vaan sitä että vauvalle sattuu jotakin. Jos se jää jumiin ja saa aivovamman tai kuolee hapenpuutteeseen tms? Tai mitä jos itse repeän niin pahasti että pidätyskyky ja tuntoaisti menee loppuelämäksi? Sain totaalikiellon lukea mitään synnytysjuttuja netistä, ja tavallaan se onkin itselle sopivampi menetelmä että luo mielikuvat ainoastaan lääkärien ja kätilöiden antamaan faktatietoon, ja pyrkii luottamaan heidän ammattitaitoonsa. Mun on vaan välillä vaikea luottaa asioita muiden hoitoon, kun olen itse tottunut aina olemaan kontrollissa.
Nyt kuitenkin raskauden edetessä ajatus synnytyksestä on muuttunut vähemmän pelottavaks, melkein oikeastaan odotan sitä kokemusta. Jotenkin sitä on alkanut tulemaan sellainen luottamuksen tunne sitä kohtaan että kyllä mun keho osaa tehdä hommansa, ja kyllä tää pikkuinen tekee mun kanssa yhteistyötä ja tulee sieltä ulos. Siitä jatkuvasta kontrollista joutuu luopumaan jo nyt. En enää yksin päätäkään mun kehosta, vaan joku toinen määrää mitä teen ja koska. Käyn varmaan silti juttelemassa psykologin kanssa asioista, jos nyt saan aikaiseksi varata aikaa.

VV: En tietenkään voi ymmärtää millaista on olla kovin kipuherkkä, mutta uskoisin että noihin potkuihin ainakin tottuu. Omalla kohdalla ne alkoivat ihan kevyen silityksen tuntuisina ja nyt tuntuu kuin joku sormella koputtelisis, eli ehkä niiden asteittaiseen kovenemiseen pystyy tottumaan. Jossain vaiheessa liike alkoi aina naurattaan, kun tuntui ihan kuin joku koppakuoriainen olisi juossut mahassa.

 

Miulla on synnytyksen suhteen (vielä toistaiseksi ) aika neutraali olo. Oon ns. "puoli-ensikertalainen", takana on viikolla 18 tehty keskeytys eli esim kivuista miulla on pientä tuntumaa. Mutta siis, miulla on luotto siihen että luonto hoitaa homman enkä vielä ainakaan osaa sitä pelätä. Ja hoitohenkilökunta kyllä on hoitanut näitä asioita ennenkin ja nähnyt kaikenlaista..

 

Tsemppiä vaivoihin ja pelkoihin! Onpas inhottavaa että Vauveli vanhalle sinua tuollaiset kivut kiusaa kaiken lisäksi . Faktahan se on että vaivat lisääntyy loppua kohden, mutta sekin on kovin yksilöllistä. Ja lyhyt aikahan tämä on kaiken lisäksi. Ja mitä synnytykseen tulee, niin väittäisin että lopussa odottaa niin kovasti vaivojen väistymistä ja omaa nyyttiä syliin, että sitä synnytystä jo odottaa viimeiset viikot. Eri asia varmaan jos kovasta synnytyspelosta kärsii, mutta siihenkin on onneksi keskusteluapua saatavilla ja nykyään myös eri synnytysvaihtoehtoja. Tsempppiä naiset!

Mites te meinasitte pipareiden ja glögin kanssa kun niissä on sitä inkivääriä...? Mä olen niitä tässä vähän nautiskellut ja sitten tullut huono omatunto. Viime raskaudessa en edes huomannut koko inkivääriasiaa, mutta nyt se vaivaa... Ehkä jouluna uskaltaa ottaa taas vähän. Mietin myös olisiko niin hurja että aattona maistaisi vähän maksalaatikkoa
. Olen sitä niiiin himoinnut...

Näin viime yönä unta että meille syntyi tyttö
. Olin iloisen hämmentynyt poikaolon takia . Harmi kun en siitä unesta oikein muuta muista, kuin että ajattelin että onpas ihanaa kun en revennyt tällä kertaa ja olo on täysin kivuton. Jospa tämä oli joku enneuni

Voikaa hyvin!

Sulkava_ ja masukki 19+3

 

@Maya123 miulla on ihan samanlaiset pelot synnytyksen suhteen, mut nyt raskausaikana en oo uskaltanu miettiä koko synnytystä! :S

Meillä oli eilen varhainen rakenneultra ja kaikki näytti hyvältä, tosin masutyypillä on vaan yks napavaltimo kahden sijaan. Siitä tuskin kannattaa olla huolissaan..

Eniten huolettaa oma jaksaminen. Tällä hetkellä miulla ei oo kun koulua pari tuntia per päivä, mut oon jatkuvasti stressaantunut, väsynyt ja selkäkipuinen että pelkään miten menee. Motivaatio on laskenut, kun on ollu pakko olla koulusta pois pahimpina päivinä. Eilen v-ru:n lopussa tuli rintaan ja selkään ihan järkyttävä kipukohtaus ja oltiinki sit nelisen tuntia sairaalassa, kun piti tehdä kipujen takia ylävatsan ultra ja sulkea munuaiskivet pois laskuista kipujen aiheuttajana. Viime torstaina oli samanlainen kipukohtaus, mikä alko sillee et et pystyny istumaan enää koulussa, sit piti lähtee kävelee kohti bussipysäkkiä ja nieleskelin itkua, kun en pystyny kävelee ees suorassa ja hyvä että ollenkaan. Koitin hetken ootella bussia, mut kamalaa oli kun ei pystyny istumaan eikä seisomaan ja sit menin taksilla kotiin. Pissatulehdustakaan ei oo.. Nyt sit mies jumpattaa miulle selkäjumppaa ja pittäis vissii alkaa käydä taas uimassa. Onko muilla ollu selkäongelmia?

 

Forester: Hienoa että pystyt pitämään sellaisen neutraalin asenteen! Itse olen onnellinen että se on nyt kanssa löytynyt, ennen raskautta olen meinaan pelännyt synnytystä niin, että 10 vuotta sitten jo ajattelin ennemmin adoptoivani kuin hankkivani omia lapsia.

Sulkava: Mä oon ainakin syönyt glögiä ja pipareita ihan hyvällä omallatunnolla, samoin aion maksalaatikkoa syödä jouluna. Siinä ei edes maksaa juurikaan ole. Oon pitänyt sellaista periaatetta että voin silloin tällöin syödä vähän sellaisia ruokia joissa ei ole mitään kerrasta vahinkoa aiheuttavaa, vaan että vahinko voisi syntyä jos kyseistä ruokaa söisi säännöllisesti. Kun esim. graavilohesta voi saada sen listerioosibakteerin vaikka sitä söisi vain kerran, niin jätän syömättä. Mutta jos maksasta tulee a-vitamiinia joka voi suurissa määrissä aiheutttaa kehityshäiriöitä, niin en usko että saisin muutamalla kerralla syötyä sitä niin paljon että vahinkoa voisi tapahtua. Mulle sanottiin neuvolassa että ei kannata kieltolistaa lukee kuin raamattua, vaan että maalaisjärjellä pärjää hyvin. No mähän oon tällänen friikki että oon lueskellut kuitenkin kaikkia tutkimuksia noiden kieltojen taustalla, ja niiden perusteella luonut sellaset omat speksit joiden sisällä noudatan suosituksia. Mielestäni jokaisen kannattaa tehdä niin kuin itselle parhaiten sopii, ja jos jokin ruoka oikeasti jännittää niin jättää sitten mieluummin vaikka väliin.

Spukka: Voi ehkä olla parempi ettei niitä synnytysjuttuja liian tarkkaan lähde miettimäänkään. Ainakin omalla kohdallani saan helposti päässäni kehiteltyä jos jonkinlaisia kauhujuttuja, vaikka todellisuus on se että suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin ja henkilökunta varmasti osaa hommansa.
Mulla on kanssa ollut aikasemmin jonkin verran selkäkipuja ja niistä johtuvaa migreeniä, jumppa on niihin auttanut aina. Luulen että niitä tuli sen alun pahoinvoinnin jälkeen kun ei oikein päässyt liikkumaan ja lihakset jotenkin jumahti.
Nyt viimeseen 6 viikkoon ainoot kunnon kivut mitä mulla on tullu oli tossa yks päivä aivan järrrrrkyttävät vatsakivut! No hetken kärsittyäni päätin mennä lämpimään suihkuun jossa päästin varmaan 5 minuutin pierun. Loppui muuten vatsakipu kuin seinään ja mies nauroi että onneksi ei lähdetty sinne lääkäriin käymään ja pieraiseen!

 

Jaa-a.

Vatsa ja nivuset kipuilee. Eilen tein 7km lenkin ja kappas oon ollut rampa sen jälkeen. Hyvä että liikkumaan pääsee!! Ai kauheaa. Mutta ollaanhan tässä jo "vanhoja".

Synnytykseen mulla on aika hyvä luotto. Tiedän että kun pää on kunnossa ja mukana niin hyvin menee. On asioita joihin en voi vaikuttaa, mutta parempi luottaa että kaikki sujuu.
Pelkopolilla kävin yhden kauhean synnytyksen jälkeen. Kaikki mahollinen tuntui menevän pieleen. Verensokeri laski. Puudute ei tehonnut. Synnytys pitkittyi vauvan väärän tarjonnan takia. Sydän äänet laski monta kertaa. Mutta mä selvisin siitä. Se oli mun 4. synnytys ja nyt sen jälkeen on takana 5. ja 6. synnytys luomuna Eli todellakin pelkopolista oli apua! Mutta kannattaa huolehtia todella siitä omasta jaksamisestaan. Se merkkaa niin paljon synnytyksessä ja ainakin itsellä kivunsiedossa.

 

Kyllä mäkin pipareita ja glögiä uskallan näin jouluna syödä Maya tuossa kiteyttikin aika hyvin. Ei niitä pipareita kuitenkaan ihan kilokaupalla tule vedettyä

Mua ei ainakaan vielä synnytys mitenkään pelota tai jännitä. Ehkä vähän enemmän kuin esikoisesta, koska kun ekaa kertaa meni synnyttämään niin en mä osannut sitä oikein pelätä kun ei yhtään tiennyt mitä tuleman pitää Mulla jäi kyllä synnytyksestä ihan hyvä fiilis, vaikka se olikin käynnistetty eikä se avautumisvaihe ollut mitään kovin herkkua... Mutta epiduraalin sain just täydelliseen aikaan, joten ponnistaminen ei sattunut ollenkaan vaikka kestikin 20 min Nyt voi olla että kun synnytys lähenee niin alkaa pelottaa vähän enemmän, kun tietää vähän että mitä voi olla tulossa... Mä vaan toivon että synnytys menisi hyvin ja saisin vauvan tällä kertaa vierihoitoon, kun viimeksi poika vietiin suoraan teholle ja se oli aika kova paikka.

Pupumama ja Pottu 19+1

 

Täällä poksuttiin tänään 20+0 ja oli myös kauan odotettu rakenneultra. Onpa helpottunut olo, kun oli kaikki hyvin ja kohdillaan. Siellä se pieni maiskutteli suullaan ja huitoi menemään .

Yllätyksenä tuli tyttölupaus (voi päivittää listaan, kiitos), vaikka oli ihan poikaolo alusta asti. Tyttökin tietysti ihan yhtä tervetullut, mutta pitää nyt kääntää ajatusta vähän eri suuntaan .

Synnytystä en ole aktiivisesti ajatellut, mutta olen luottavainen, että luonto hoitaa hommansa ja siinä olisi joku "vaisto" päällä, joka auttaa jaksamaan. Ja tietysti luotan myös siihne, että sairaalan henkilökunta tietää mitä tekee. En halua liikaa ajatella mitä kaikkea repeämisiä jne. voi tulla ja miten ne vaikuttaa, kun pakko se on vaan kestää, tuli mitä tuli .

Taidan myös kysäistä, jos faceryhmään vielä mahtuisi .

Viivitys 20+0

 

Onnea Viivitys hyvistä ultrakuulumisista ja tyttölupauksesta!

 

Täällä kanssa kärsitään aina välillä selkäkivuista. Joskus liikunta auttaa, mutta joskus se saattaa pahentaa. Spukalle paljon tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti ei enää tulisi tuollaisia kipukohtauksia.

Synnytys mietityttää jonkun verran, mutta jotenkin ehkä en osaa jännittää sitä kauheasti. Ainakaan vielä.

Mä en glögistä oikein tykkää, mutta pipareita aion kyllä syödä. Eihän niissä ole edes paljon inkivääriä, ja eikös nimenomaan tuore inkivääri ole se mitä pitäisi vältellä? Pipareissahan se on kuivattua. Tai ainakin mä oon siinä uskossa että vaan tuore on se vältettävä No samapa tuo, ei niitä pipareita nyt sentään kilokaupalla syödä

Niin ja onnea kaikille ultrakuulumisia saaneille ja tsemppiä tuleviin ultriin niille jotka on kohta menossa!

joavi & pikkuinen 17+4

 

Tänään oli neuvolalääkäri ja kaikki on hyvin vauvvalla, ultrasi ja siellä se poikittaen potkiskeli kylkeen..
Laitto vihdoin ja viimein lähetteen rakenneultraan nyt jäädää odottelemaan kutsua .
Minulla poskiontelontulehdus joten määräsi antibioottikuurin.

HooKoo82 16+6rv ♡

 

Tervetuloa Mimmu1986!

Sandelinos, onko sun vuodoille löytynyt syytä? Mullahan vuoteli se hematooma, mutta nyt on yli kaksi viikkoa mennyt edellisestä vuodosta.
Sulkava, kyllä mäkin olen ihan huoletta syönyt pipareita ja juonut glögiä, kun ei niitä kuitenkaan päivittäin tule vedettyä. Myös salmiakkia ja maksalaatikkoa olen pieniä määriä syönyt. Suhtaudun vähän samalla tavalla syömisiin, kuin Maya tuossa yllä kertoi.

Synnytys tottakai mietityttää, mutta ei varsinaisesti pelota. Toki mulla kolmas kerta tulossa, mutta ei ne ajatukset siitä, että vauvalle tapahtuisi jotain kyllä ole sinänsä helpottaneet. Ajattelen, että niiden pelkojen kanssa on vaan elettävä. Myöhemmin sitä lasten kanssa pelottaa kyllä aina, niistä peloista ei varmaan oma lapsen kohdalla pääse eroon edes lapsen ollessa aikuinen. Mulle lääkäri sanoi ekassa raskaudessa kun huolehdin kamalasti, että tästähän se vasta alkaa ja kestää koko loppuelämän. Ja nyt kahden pienen vilkkaan pojan kanssa se on osoittautunut ihan todeksi.. Tietyn pelon ja riskien kanssa on vaan opittava elämään. Kuten Viivitys sanoi, siinä synnytyksessä sitä vaan kestää aika paljon sellaista, mitä muuten ei ja löytää vaan voimia jostain ihmeestä. Mun ensimmäinen synnytys oli aika kivulias ja pitkä kokemus (vedet meni, käynnistys venyi ja puudutteet lakkasivat toimimasta juuri ennen ponnistusvaihetta hitaan etenemisen takia) ja heti sen jälkeen olin varma, etten pysty siihen enää ikinä, eikä se kipu unohdukaan, mutta ajatukseen siitä vaan jotenkin tottuu. Toki jokainen on yksilö tässä kohdin, ja toki synnytys saakin mietityttää. Tsemppiä kaikille meille näihin synnytyspohdintoihin!

Mulla vasta 16+1 tänään. Aiemmin liikkeet ovat olleet selkeitä jo tässä kohdin, mutta nyt istukka taitaa blokata ne ja en tunne kuin vähän jotain muljuntaa. Dopplerilla eilen etsin sydänääniä 40 min, eikä löytynyt. Onneksi sain pidettyä pään kylmänä ja sitten myöhemmin illalla ne löytyivätkin heti . Supistamaan alkaa herkästi ja iltaisin supistelee jonkin verran. Samaa oli edellisessä raskaudessa ja silloin ei muuttanut mitään kohdunsuulla. Jollei tästä pahene niin en vielä ainakaan soittele lääkärille,mutta koitan ottaa rauhallisesti töissä ja kotona.

 

Heippa!

Kiva että on muitakin jotka uskaltaa syödä pipareita ja juoda glögiä . Eihän niitä tosiaan paljoa tule vedettyä ja inkiväärin määrä on niissä kuitenkin pieni. En tiedä onko tuoreella ja kuivatulla eroa tässä mielessä, ei ainakaan noissa ravintosuosituksissa ollut...

Minulla kanssa harjoitussupistukset alkaneet . Varsinkin eilen tuntui useampi inhottavan tuntuinen, tänään ehkä muutama. Viimeksi saivat vähän siellä kohdunkaulan sisäsuulla aikaan, siis silloin kun tein töitä vaikka se aiheutti kipua. Nyt tietysti kotona helpompi levätä kun siltä tuntuu. Aika hurjaa vaan ajatella että näistä tuskin mihinkään seurantaan pääsee, ja seuraava tarkistus on joskus viikolla 35... (jos siis ru:ssa ei katsota). No, aion kyllä jossain kohtaa änkeä itseni vaikka väkisin sinne äitiyspolille, jos yhtään siltä tuntuu.

Se vanha viisaus on kyllä ihan totta mitä Milliaanikin sanoi; mitä isommat lapset, sitä isommat huolet. Olen alkanut ajattelemaan että nautin tämän lapsen kohdalla vielä tästä huolettomasta ajasta kun kaikki on hyvin
Ihanaa Milliaani ettei nyt ole vuodellut!

Toissapäivänä tunsin kaksi potkua kädellä . Yleensä kyllä lopettaa heti liikkumisen kun käden laittaa. Ylihuomenna neuvola ja 6 päivää rakenneultraan, jännää! Jospa nyt kuulisi neuvolassa sydänäänet ensimmäisen kerran .

Onnea Viivitys ultrakuulumisista

Sulkava_ ja masukki 19+4

 

@Milliaani, ei kahdessa ultrassa oo näkynyt mitään hematoomaa tai aktiivivuotoa.. Itse yövuorossa ultrannu muutamaan kertaan ni nään että istukka on etuseinässä ja aika alhaalla, olisko sitten rajaistukka, kun vaan ei etinen olisi.. Mut rakenneuä tossa heti joulupyhien jälkeen, saa sit tarkempaa ja parempaa kuvaa sen sijainnista.. Tietty vuofot huolestuttaa mutta ku tyyppi liikkuu niin paljon ja suht lyhytkestoisia nuo vuodot on niin ei auta olla kuin luottavainen että kaikki menisi hyvin.

Onnea hyvistä ultrakuulumisista

 

Sandelinos mulla myös vuotoja, ei hematoomaa mutta istukka osittain kohdunsuun päällä enemmän takana. Ilmeisesti johtuu tuosta istukan sijainnista vuodot kun ei muutakaan syytä löydy. Jännittää kanssa rakenneultra, että onko istukka siirtynyt ylöspäin. Kotidopplerilla olen kuunnellut sydänääniä niin tietää ainakin että asukki on hengissä.

Pipareita olen muutaman syönyt, en usko että kohtuukäytöllä on haittaa. Glögiä ei tee edes mieli.

Synnytys pelottaa, koska eka synnytys oli niin hirveä. Pelkopoli odottaa. Muutenkin tämä raskaus on ollut hankala ja vaikea verrattuna ekaan, jossa ei ollut mitään oireita.

 

Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja ultralla kurkattiin kaveria, ja kuulema hyvälle näyttää! Oli niin vanha kone ja huono kuva et ei nähnyt selkeesti kaikkea.. Sykkeet myös normaalit. Olin aika yllättynyt kun ei kokeillut kohtua eikä mitään tarkastuksia tehnyt.. mun paino on noussut vain 1kg verran, siitä se oli vähän huolissaan. Oon kyl syönyt säännöllisemmin ja terveellisemmin kun ennen raskautta, et kai se johtuu siitä et on laihtunut tolla ruokavalion muutoksella (karkkia ja herkkuja vähemmän).
Vielä kolmisen viikkoa rakenneultraan ni näkee kunnolla onko kaikki ok!

Synnytys ei vielä jännitä, ainut et miettii et toivottavasti menis yhtä hyvin kuin ekakin! Ja sitä on miettiny et entäpä jos se syntyykin kotiin! mut asioihin ei voi vaikuttaa ja panikointi ei auta mitään, se tulee vastaan mikä on tullakseen! Ja pääasiashan kaikki menee hyvin!
Voikaa hyvin ja paksusti!
Leenulainen 18+1