Antsukkal
Onnea Nasun perheelle 
Mulla on to eka ultra joten sitä tässä odotellessa..ja sitä, että tää lentäminen loppuu. Eilen ehin taas istahtaa sänkyyn yhdeksän jälkeen. Onneksi huomenna tulen sentän töistä kotia, vaikkei se paljon lohduta, kun on "iltahuki". Labrassa pitäs ehtiä käydä, muttei nyt oo ainakaan vapaata aikaa sille pariin viikkoon.
Idakaan ei ehi nähdä..tänään aamulla pidettiin puolen tunnin sylittely, kun ei eilen ehditty nähdä ku puoli tuntia illalla ja puoli tuntia lastenohjelmien aikaan. Mies lohduttelee, et kohtahan sä jäät kotia taas ja saat viettää lomaa vuoden ainakin
Mulla on to eka ultra
joten sitä tässä odotellessa..ja sitä, että tää lentäminen loppuu. Eilen ehin taas istahtaa sänkyyn yhdeksän jälkeen. Onneksi huomenna tulen sentän töistä kotia, vaikkei se paljon lohduta, kun on "iltahuki". Labrassa pitäs ehtiä käydä, muttei nyt oo ainakaan vapaata aikaa sille pariin viikkoon. Idakaan ei ehi nähdä..tänään aamulla pidettiin puolen tunnin sylittely, kun ei eilen ehditty nähdä ku puoli tuntia illalla ja puoli tuntia lastenohjelmien aikaan. Mies lohduttelee, et kohtahan sä jäät kotia taas ja saat viettää lomaa vuoden ainakin
hassu:)
onnittelut Nasulle perheineen!!!! VP vois sitte synnyttää ens la nii tulis sitte kääröjä tasan viikon välein eli jalat ristiin!!!
eli jalat ristiin!!!
*macadamia*
..het aamusta piti tulla kurkkiin...;p
ONNEA NASULLE JA KOKO PERHEELLE!!!!! <3
Kohta on VP:n vuoro..
Antsukallakin kohta ultra, kiva ja hui miten aika menee nopsaan, justhan sä plussasit!
Kamala se Sintun kertoma juttu!!( En kestä ajatella jos omalle lapselle sattuis jotakin -tai sen puoleen kavereidenkaan. Musta tulis varmaan melankolinen työkyvytön elävä zombie.
ONNEA NASULLE JA KOKO PERHEELLE!!!!! <3
Kohta on VP:n vuoro..
Antsukallakin kohta ultra, kiva ja hui miten aika menee nopsaan, justhan sä plussasit!
Kamala se Sintun kertoma juttu!!
( En kestä ajatella jos omalle lapselle sattuis jotakin -tai sen puoleen kavereidenkaan. Musta tulis varmaan melankolinen työkyvytön elävä zombie.
VP..
Ääh, mikä yö takana. "Kovia" (mitähän ne synnytyskivut oikein olikaan...) kipuja ja napakoita supistuksiakin, mutta EEEIIIIIHHH.
Me ollaan käyty monet iltakeskustelut noista lasten kuolemista. Perhesurma puhuttaa ja mietityttää =( Täällä ollaan melko järkyttyneitä tapauksesta. Oon samoilla linjoilla Sintun ja Macan kanssa: järki lähtis takuuvarmasti varsinkin, jos ei olis isompaa katrasta huollettavana.
Antsukka käy vähän sääliksi. Nyt kun oon taas tottunut olemaan kotona, kaks tuntia erossa kirppusesta on pitkä aika. En voi kuvitellakaan, jos sais vain sen kaks tuntia päivässä olla yhdessä =/ Piti oikein laskea, että kohta viis kuukautta on mennyt kotiäitinä =) Ja reippaasti yli vuosi vielä jäljellä.
Tuosta lähestyvästä synnytyksestä: mua vähän hirvistytyttää edelleen, kun valmisteluja on ollut näin kauan ja edellinenkin synnytys eteni vauhdilla... Mitä jos en tajua lähteä ajoissa?! Tiedoksi, että mun äiti on mokannut lähdön kanssa kahdesti, kun ei oo tajunnut vauhtia... Siskoa ponnisteltiin jo kotona. Mun kivusietokykykin on edellisen synnytyksen huomioiden melkoinen. En siis välttämättä reagoi, jos kivut ei mun mielestä oo tarpeeksi kovat. Essiltä kaipailin ekan kerran kivunlievitystä siinä vaiheessa, kun pitikin jo alkaa ponnistaa. Oon yrittänyt rauhoitella itseäni, kun naapurissa tosiaan on se kätilö =) Syntyköön sitten sänkyyn, jos näin on päätetty.
Mitäköhän me tänään keksittäis? Jospa tästä vaikka puistoon.
Me ollaan käyty monet iltakeskustelut noista lasten kuolemista. Perhesurma puhuttaa ja mietityttää =( Täällä ollaan melko järkyttyneitä tapauksesta. Oon samoilla linjoilla Sintun ja Macan kanssa: järki lähtis takuuvarmasti varsinkin, jos ei olis isompaa katrasta huollettavana.
Antsukka käy vähän sääliksi. Nyt kun oon taas tottunut olemaan kotona, kaks tuntia erossa kirppusesta on pitkä aika. En voi kuvitellakaan, jos sais vain sen kaks tuntia päivässä olla yhdessä =/ Piti oikein laskea, että kohta viis kuukautta on mennyt kotiäitinä =) Ja reippaasti yli vuosi vielä jäljellä.
Tuosta lähestyvästä synnytyksestä: mua vähän hirvistytyttää edelleen, kun valmisteluja on ollut näin kauan ja edellinenkin synnytys eteni vauhdilla... Mitä jos en tajua lähteä ajoissa?! Tiedoksi, että mun äiti on mokannut lähdön kanssa kahdesti, kun ei oo tajunnut vauhtia... Siskoa ponnisteltiin jo kotona. Mun kivusietokykykin on edellisen synnytyksen huomioiden melkoinen. En siis välttämättä reagoi, jos kivut ei mun mielestä oo tarpeeksi kovat. Essiltä kaipailin ekan kerran kivunlievitystä siinä vaiheessa, kun pitikin jo alkaa ponnistaa. Oon yrittänyt rauhoitella itseäni, kun naapurissa tosiaan on se kätilö =) Syntyköön sitten sänkyyn, jos näin on päätetty.
Mitäköhän me tänään keksittäis? Jospa tästä vaikka puistoon.
sinttu.
mä en meinaa päästä eroon tuosta kuolemantapauksesta.. eilenkin illalla katselin piiitkään nukkuvaa tuukkaa ja nieleskelin kyyneleitä, kun oli niin paha olla. kai se niin on, että lapsi tuo elämään paitsi järjettömän määrän onnea, myös menettämisen pelkoa.
jos mulla olisi kotona lasipöytä, niin se olisi jo lähtenyt. en viitsisi koetella onnea, kun kyseinen kapistus on aiheuttanut sellaista tuhoa lähipiirissä.. vaikka vaaranpaikkoja toki on koti täynnä, eikä niitä voi kaikkia eliminoida millään - muuten asuttaisiin kait tyhjässä kämpässä vailla sähköjä, huonekaluja tai mitään..
mä olen aina ollut aika "kova" ihminen. esim. nuo jokelat ja kauhajoet ei mua pahemmin hetkauttaneet, koska niillä ei ole minuun henk'koht mitään yhteyttä. joka päivähän lehdistä saa lukea ampumisista, puukotuksista - mutta niin kauan kuin ne eivät koskea minua tai läheisiäni, en jaksa niistä järkyttyä pahemmin. jos joka asiasta järkyttyisi, niin olisi pää aika haperoa...
mutta nämä lapsien kuolemat, ne koskevat ja kovaa. mä en järjissäni moisesta selviäisi, olen siitä melko varma. varsinkin tosiaan jos on vain yksi lapsi ja se kuolisi - mitä jäisi jäljelle??? kaikki muu olisi aika mitätöntä siinä vaiheessa.
mulla pitäisi olla ensi viikolla (paitsi jos menkat tulevat, kuten näyttäisi tapahtuvan, niin joudun siirtämään aikaa) viimeinen kontrolli kohdunkaulalta. kolme vuotta niitä on nyt otettu ja jos viimeinen näyte on puhdas, ollaan kuivilla ajattelin samalla vielä kysäistä uudesta raskaudesta ja sen onnistumismahdollisuuksista..
jos mulla olisi kotona lasipöytä, niin se olisi jo lähtenyt. en viitsisi koetella onnea, kun kyseinen kapistus on aiheuttanut sellaista tuhoa lähipiirissä.. vaikka vaaranpaikkoja toki on koti täynnä, eikä niitä voi kaikkia eliminoida millään - muuten asuttaisiin kait tyhjässä kämpässä vailla sähköjä, huonekaluja tai mitään..
mä olen aina ollut aika "kova" ihminen. esim. nuo jokelat ja kauhajoet ei mua pahemmin hetkauttaneet, koska niillä ei ole minuun henk'koht mitään yhteyttä. joka päivähän lehdistä saa lukea ampumisista, puukotuksista - mutta niin kauan kuin ne eivät koskea minua tai läheisiäni, en jaksa niistä järkyttyä pahemmin. jos joka asiasta järkyttyisi, niin olisi pää aika haperoa...
mutta nämä lapsien kuolemat, ne koskevat ja kovaa. mä en järjissäni moisesta selviäisi, olen siitä melko varma. varsinkin tosiaan jos on vain yksi lapsi ja se kuolisi - mitä jäisi jäljelle??? kaikki muu olisi aika mitätöntä siinä vaiheessa.
mulla pitäisi olla ensi viikolla (paitsi jos menkat tulevat, kuten näyttäisi tapahtuvan, niin joudun siirtämään aikaa) viimeinen kontrolli kohdunkaulalta. kolme vuotta niitä on nyt otettu ja jos viimeinen näyte on puhdas, ollaan kuivilla
ajattelin samalla vielä kysäistä uudesta raskaudesta ja sen onnistumismahdollisuuksista..
VP..
Hyvältä näyttää =) Napakat supparit, väli 3-4min. Ei vielä erityisen kipeitä, mutta on tässä toivoa. Peukut pystyyn, että ens yönä tapahtuu tässäkin perheessä.
Sinttu, täällä on reagoitu ihan samalla tavalla, vaikka ei tiedetä ketään osapuolista. Mua on työn puolesta mietityttäneet nuo koulusurmatkin, mutta ei niistä yöunet ole menneet. Lasten kuolemia on sen sijaan joutunut "terapoimaan" miehen kanssa ennen nukkumaanmenoa.
Meillä oli ihana päivä Essi-mussun kanssa ja mulla alkaa olla pientä luopumisen tuskaa, kun tää uus tulee ja "pilaa kaiken".
Täytynee soittaa mummulle uuden kerran... Nyt on kellotettu 20min säännöllisiä. Kauankohan sitä uskaltaa odottaa
Sinttu, täällä on reagoitu ihan samalla tavalla, vaikka ei tiedetä ketään osapuolista. Mua on työn puolesta mietityttäneet nuo koulusurmatkin, mutta ei niistä yöunet ole menneet. Lasten kuolemia on sen sijaan joutunut "terapoimaan" miehen kanssa ennen nukkumaanmenoa.
Meillä oli ihana päivä Essi-mussun kanssa ja mulla alkaa olla pientä luopumisen tuskaa, kun tää uus tulee ja "pilaa kaiken".
Täytynee soittaa mummulle uuden kerran... Nyt on kellotettu 20min säännöllisiä. Kauankohan sitä uskaltaa odottaa
miia...
kauhea tuo sintun kertoma juttu! meillä theo meni kesällä läpi kirjahyllyn paksusta lasiovesta siten et hyppäsi vauhdissa säkkituoliin, joka liukui päin ovea. meni pää edellä paksun lasin läpi, mutta onneksi lasi ei pudonnut päälle vaan molemmat osat jäi riippumaan saranoista. olisi voinut käydä tosi pahasti jos esim. olisi tippunut kaula edellä siihen lasiin. lähti ne lasiovet samana iltana roskikseen. ja kyseessä oli muutaman viikon vanha ja hyvälaatuinen kirjahylly, et ei mikään vanha romu. yhtälailla kauhistuttaa se kun sen jääkiekkoilijan 4v poika tippui ikkunasta moskovassa ja kuoli. meillä kun on täällä vähän erilaiset ikkunat kun suomessa, joiden kanssa saa olla tarkkana.
nasun perheelle isot onnittelut pienestä pojasta!
VPlle kamalasti tsemppejä, toivottavasti olet jo menossa
nasun perheelle isot onnittelut pienestä pojasta!
VPlle kamalasti tsemppejä, toivottavasti olet jo menossa
Antsukkal
JOkohan se VP menee??
Muakin on taas kovasti mietityttänyt miten onnelline pitää olla, kun oma lapsi on tossa vaiheessa...ja tietysti toinen - miten raskaus päättyy. Nyt on nimittäin ympärillä ollu raskauksia niin eri tasolta - siis myös niitä mitkä on päätyneet huonosti, niin alussa, kuin lopussakin. Onneksi tietty onnellisiakin loppuja on. Ja sitte tietty tommonen Sintun läheisyydessä olleelle lapselle tapahtunut..
MUt aivot on ilmeisesti jo nukkumassa... Mies tänää siivosi ja mä makasin sohvalla Idan kanssa hassutellen. Oli ihana ilta pitkästä aikaa. Huomen onki sitte taas pitkä päivä, joten parempi mennäki jo nukkumaan.
Muakin on taas kovasti mietityttänyt miten onnelline pitää olla, kun oma lapsi on tossa vaiheessa...ja tietysti toinen - miten raskaus päättyy. Nyt on nimittäin ympärillä ollu raskauksia niin eri tasolta - siis myös niitä mitkä on päätyneet huonosti, niin alussa, kuin lopussakin. Onneksi tietty onnellisiakin loppuja on. Ja sitte tietty tommonen Sintun läheisyydessä olleelle lapselle tapahtunut..
MUt aivot on ilmeisesti jo nukkumassa... Mies tänää siivosi ja mä makasin sohvalla Idan kanssa hassutellen. Oli ihana ilta pitkästä aikaa. Huomen onki sitte taas pitkä päivä, joten parempi mennäki jo nukkumaan.
Nasu.
Sinttu: tottakai sen pitää mietityttää ja paljon jos jotain tuollaista tapahtuu. Mä mietin jo syksyllä aika paljon tota meidän lähellä asunutta naista joka kuoli yllättäen kun apu ei tullut ajoissa. Edelleen kolmen kuukauden jälkeen joka kerta se tulee mieleen kun menee siitä ohi ja mähän en edes juuri tuntenut sitä mutta säälittää ne lapset.
Nyt pikkumies heräsi vaatimaan ruokaa. Imetys onnistuu tosi hyvin mutta nyt tykkäisi välistä vaan lupsutella huvikseen ja hermostuu kun meijeri on täysteholla ja aina tulee ruokaa. Viime yönä ei juuri nukuttu sen vuoksi ja nyt sitten nykäs neljän tunnin unet. EI ole aina reilua
Jos VP on tänään saamassa lasta tai jo saanut niin meidän lapet ei vois olla enään enempi samanikäisiä. Molemmilla viiden päivän vai kuuden päivän ero.
Nyt pikkumies heräsi vaatimaan ruokaa. Imetys onnistuu tosi hyvin mutta nyt tykkäisi välistä vaan lupsutella huvikseen ja hermostuu kun meijeri on täysteholla ja aina tulee ruokaa. Viime yönä ei juuri nukuttu sen vuoksi ja nyt sitten nykäs neljän tunnin unet. EI ole aina reilua
Jos VP on tänään saamassa lasta tai jo saanut niin meidän lapet ei vois olla enään enempi samanikäisiä. Molemmilla viiden päivän vai kuuden päivän ero.
*Lilli**
Olisikohan VP:llä jo nyytti kainalossa... En ole vielä tänään naamakirjassa käynyt katsomassa jos siellä jotain lähtöön viittaavaa olisi. Eilen illalla VP oli vielä kotona kun siellä käväsin, olisko kymmenen jälkeen ollut...
Meidän tytöllä oli tuota samaa mitä Nasun pojalla, että olisi halunnut välillä huvikseen tissiä lupsutella mutta hermostui kun sieltä koko ajan maitoa tuli. Nyt hän on luopunut ajatuksesta ja lupsuttelee tuttia Maidon imasee muutamassa minuutissa sitten kun nälkä on (ja kun suostuu syömään, mur) eikä tissiä huvikseen imeskele ollenkaan. Jos masussa on vähänkään ruokaa ja tissiä yrittää tarjota niin ei kelpaa edes huvikseen imeskeltäväksi. Joten tissin tarjoaminen nukutuskeinona ei meillä toimi enää...
Meillä olisi Miklun kanssa tänään taas jumppa, mutta täytyy päikkäreiden jälkeen kattoa mennäänkö. Miklulla on tänään vuotanut nenä pikkasen, jos se tuosta pahenee niin täytyy jumpat jättää väliin. Harmi, Miklu on koko viikon odottanut että taas pääsee jumppaan :/
Meidän tytöllä oli tuota samaa mitä Nasun pojalla, että olisi halunnut välillä huvikseen tissiä lupsutella mutta hermostui kun sieltä koko ajan maitoa tuli. Nyt hän on luopunut ajatuksesta ja lupsuttelee tuttia
Maidon imasee muutamassa minuutissa sitten kun nälkä on (ja kun suostuu syömään, mur) eikä tissiä huvikseen imeskele ollenkaan. Jos masussa on vähänkään ruokaa ja tissiä yrittää tarjota niin ei kelpaa edes huvikseen imeskeltäväksi. Joten tissin tarjoaminen nukutuskeinona ei meillä toimi enää...Meillä olisi Miklun kanssa tänään taas jumppa, mutta täytyy päikkäreiden jälkeen kattoa mennäänkö. Miklulla on tänään vuotanut nenä pikkasen, jos se tuosta pahenee niin täytyy jumpat jättää väliin. Harmi, Miklu on koko viikon odottanut että taas pääsee jumppaan :/
Nasu.
Täällä on ollut vähän baby blues meininkiä. Nyt jo helpottaa mutta tiistai ilta meni itkiessä ja perään nauraessa kun mitään syytä ei ollut mutta ihan täpöllä tuli kyyneleitä.
VP on ilmeisesti häipynyt synnyttämään. Meillä siis synnytys oli kamala ja kamalampi kuin viimeksi. Illalla ei ollut mitään tuntemuksia ja sanoin äidilleni että hieroppas kunnolla jaloista kun siellä on kuulema akupisteitä jotka auttavat käynnistymiseen. Sehän paineli antaumuksella ja naureskeltiin samalla että tosi ammatilaisen otteet. Noh tunnin päästä kuitenkin alkoi tapahtumaan. Reilu kolme tuntia oltiin kotona ja sitten halusin lähteä. Oltiinkin jo hyvässä vauhdissa kun päästiin sairaalaan. Puoli tuntia niin sain kohdunkaulanpuudutteen joka auttoi tasan sen verran että supistuksiin tuli hiukka taukoa. Olin tosi kipeä ja sitten päätettiin puhkaista kalvot ja sehän laittoi synnytykseen niin paljon vauhtia että olisi pitänyt heti jo ponnistaa. sydänäänet kuitenkin heikkeni ja vauvaa punnattiin ylöspäin. Se sai aikaan sen että kohdunsuu meni takas kiinni 4 cm. Taas odoteltiin ja minä kärsin kun ilokaasukaan ei auttanut. Laittoivat toisen puudutteen mutta ei tehoa tai ainoastaan vauva ei tykännyt ja taas sydänäänet heikkeni pahasti. Minun piti välillä seisoa, istua, olla selällään, kontillaan ja kääntää kylkeä. Tämä kaikki sai aikaan ihan mahdottomia suppareita ja aina supistuksella koittivat saada kohdun suuta avautumaan kädellä. Viimein päättivät että kokeillaan spinaalia vaikka viimeksi ei onnistunutkaan. Nyt meni heti ja siitä alkoi minun autuus. Ei mitään tuntoa. Sen jälkeen alkoi kauhea sutina että vauva on saatava pikaiseen ulos koska sydän lyö heikosti edelleen. Kuulin kun leikkaussali laitettiin valmiuteen ja paarit oven eteen parkkiin. Sanoivat että yhden kerran kokeillaan vielä imukupilla mutta sitten mentiin. Siinä vaiheessa ajattelin että punnaan vauvan pihalle vaikka väkisin ja yritin muistaa miten ponnistetaan kun mitään en tuntenut. Tulihan se sieltä. Vauva oli hieman sininen ja veltto ja vietiin heti happikaappiin. Siellä on kuulema yleensä pari tuntia mutta meidän kaveri suuttui jo tunnin jälkeen niin paljon että ottivat pois ja sanoivat kaiken olevan ok. Happivajaustakaan ei onneksi kerennyt tulla ja kaikki hyvin Hieman säikähdin kun tosiaan kaksi serkkuani on vammautunut happivajauksesta synnytyksessä.
Nyt vaan odottelen että toipuisin ja voisin alkaa kunnolla nauttimaan tästä vauva-ajasta. Eppari haava on vielä niin kipeä että kaikki on hankalaa.
Typy on aivan mahtava sisko ja ei malttaisi antaa vauvan nukkua kun haluaisi koko ajan näyttää lelujaan ja pitää sylissä. Hoitoon osallistuu niin paljon kuin vain voi antaa. Ihanaa muuten kun meidän pikkuherra tykkää seukkailla yöt ja nukkua nämä päivät. Tuskaista minulle tissien ja nukkumisen suhteen.
VP on ilmeisesti häipynyt synnyttämään. Meillä siis synnytys oli kamala ja kamalampi kuin viimeksi. Illalla ei ollut mitään tuntemuksia ja sanoin äidilleni että hieroppas kunnolla jaloista kun siellä on kuulema akupisteitä jotka auttavat käynnistymiseen. Sehän paineli antaumuksella ja naureskeltiin samalla että tosi ammatilaisen otteet. Noh tunnin päästä kuitenkin alkoi tapahtumaan. Reilu kolme tuntia oltiin kotona ja sitten halusin lähteä. Oltiinkin jo hyvässä vauhdissa kun päästiin sairaalaan. Puoli tuntia niin sain kohdunkaulanpuudutteen joka auttoi tasan sen verran että supistuksiin tuli hiukka taukoa. Olin tosi kipeä ja sitten päätettiin puhkaista kalvot ja sehän laittoi synnytykseen niin paljon vauhtia että olisi pitänyt heti jo ponnistaa. sydänäänet kuitenkin heikkeni ja vauvaa punnattiin ylöspäin. Se sai aikaan sen että kohdunsuu meni takas kiinni 4 cm. Taas odoteltiin ja minä kärsin kun ilokaasukaan ei auttanut. Laittoivat toisen puudutteen mutta ei tehoa tai ainoastaan vauva ei tykännyt ja taas sydänäänet heikkeni pahasti. Minun piti välillä seisoa, istua, olla selällään, kontillaan ja kääntää kylkeä. Tämä kaikki sai aikaan ihan mahdottomia suppareita ja aina supistuksella koittivat saada kohdun suuta avautumaan kädellä. Viimein päättivät että kokeillaan spinaalia vaikka viimeksi ei onnistunutkaan. Nyt meni heti ja siitä alkoi minun autuus. Ei mitään tuntoa. Sen jälkeen alkoi kauhea sutina että vauva on saatava pikaiseen ulos koska sydän lyö heikosti edelleen. Kuulin kun leikkaussali laitettiin valmiuteen ja paarit oven eteen parkkiin. Sanoivat että yhden kerran kokeillaan vielä imukupilla mutta sitten mentiin. Siinä vaiheessa ajattelin että punnaan vauvan pihalle vaikka väkisin ja yritin muistaa miten ponnistetaan kun mitään en tuntenut. Tulihan se sieltä. Vauva oli hieman sininen ja veltto ja vietiin heti happikaappiin. Siellä on kuulema yleensä pari tuntia mutta meidän kaveri suuttui jo tunnin jälkeen niin paljon että ottivat pois ja sanoivat kaiken olevan ok. Happivajaustakaan ei onneksi kerennyt tulla ja kaikki hyvin
Hieman säikähdin kun tosiaan kaksi serkkuani on vammautunut happivajauksesta synnytyksessä.Nyt vaan odottelen että toipuisin ja voisin alkaa kunnolla nauttimaan tästä vauva-ajasta. Eppari haava on vielä niin kipeä että kaikki on hankalaa.
Typy on aivan mahtava sisko ja ei malttaisi antaa vauvan nukkua kun haluaisi koko ajan näyttää lelujaan ja pitää sylissä. Hoitoon osallistuu niin paljon kuin vain voi antaa. Ihanaa muuten kun meidän pikkuherra tykkää seukkailla yöt ja nukkua nämä päivät. Tuskaista minulle tissien ja nukkumisen suhteen.
hassu:)
jokohan VP.llä nyytti tuhisee kainalossa meidän pikku nyytti painaa jo 5kg!!! ja 56 vaatteet on pieniä meille ei sitte tullukkaan pikku vaavia vaan pojan köriläs: D
Antsukalta haluaisin tietää ultra kuulumisia?????? eikös se tänään ollut.....
hyvää yötä
meidän pikku nyytti painaa jo 5kg!!! ja 56 vaatteet on pieniä meille ei sitte tullukkaan pikku vaavia vaan pojan köriläs: DAntsukalta haluaisin tietää ultra kuulumisia?????? eikös se tänään ollut.....
hyvää yötä
sinttu.
Nasun synnytys kuulosti aika tuskalliselta. onneksi kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin!
Naamakirjasta kävin kurkkimassa, ei vielä VP:llä uutisia päivitettynä.. ei sairaalassa varmaan silti ihan helposti koneelle taida päästä..
Tuukka oli eilen laulanut hoidossa kaikille pienen pieni veturi
Tuukkaa ei ole aiemmin otettu tuollaisiin touhutuokioihin mukaan, kun häntä on pidetty niihin liian pienenä. kehityskeskustelussa päätettiin, että ainakin voisi kokeilla jos Tuksu jo jaksaisi keskittyä - ja alku oli ainakin lupaava! minäkin sain kuulla veturi-laulun kun menin Tuksua hakemaan, poika oli niin innoissaan
uhmat on meillä nyt aika pitkälti ohi ja elämä on kyllä ihanaa. Tuukka on iloinen ja onnellinen pieni poika.
Naamakirjasta kävin kurkkimassa, ei vielä VP:llä uutisia päivitettynä.. ei sairaalassa varmaan silti ihan helposti koneelle taida päästä..
Tuukka oli eilen laulanut hoidossa kaikille pienen pieni veturi
Tuukkaa ei ole aiemmin otettu tuollaisiin touhutuokioihin mukaan, kun häntä on pidetty niihin liian pienenä. kehityskeskustelussa päätettiin, että ainakin voisi kokeilla jos Tuksu jo jaksaisi keskittyä - ja alku oli ainakin lupaava! minäkin sain kuulla veturi-laulun kun menin Tuksua hakemaan, poika oli niin innoissaan
uhmat on meillä nyt aika pitkälti ohi ja elämä on kyllä ihanaa. Tuukka on iloinen ja onnellinen pieni poika.
hassu:)
pakko kirjottaa ku näin unta että VP oli käynyt kirjottamassa kuulumisia johon muut kommentoivat että "WAU VP mahtava jymy yllätys mielettömät onnittelut kaksosista" no ei taida tommosta ylläriä olla odotettavissa
no ei taida tommosta ylläriä olla odotettavissa
*macadamia*
Olipas Nasulla tosiaan aikamoinen homma ollut, eipä pidä liiaksi tuudittautua siihen et toinen tulee helpommin... Jaksuja nyt paaaljon tähän alkuhärdelliin!!! <3
Aika malttamattomana mäkin ootan VP:n kuulumisia..
Mä taasen näin unta et oli treffeillä Anthony Bourdainin kanssa... Voitteko kuvitella et mua ei sytytä mitkään 'Brad PItt'it' mut sit joku vanha ukko..siis yäk...;p
Aika malttamattomana mäkin ootan VP:n kuulumisia..
Mä taasen näin unta et oli treffeillä Anthony Bourdainin kanssa... Voitteko kuvitella et mua ei sytytä mitkään 'Brad PItt'it' mut sit joku vanha ukko..siis yäk...;p
*Lilli**
Olipa Nasulla rankka kokemus... Hyvä että kaikki kuitenkin sujui loppujen lopuksi hyvin!
Miklun synnytyksessä oli myös aikoinaan huolta kun pojan sydänäänet romahtivat. Se oli juuri ponnistusvaiheessa, mutta pitkä matka siihen että poika olisi ulkona. Muistan kun kätilö soitti kiireesti lääkärin ja siihen tuli sitten liuta kätilöitä lisää painamaan mahasta ja auttamaan. Imukuppia oltiin justiinsa kaivamassa esille kun sitten alkoi tapahtumaan ja Miklu saatiin ulos. Miklu oli ihan virkeä kaikesta huolimatta ja sai jäädä minun kanssani. Verikoe tietysti vielä otettiin ja varmistettiin että happivajausta ei ollut ja sekin oli sitten ok.
Eikös siinä Nelosen Sairaala-sarjassa se pieni Heta-vauva kuollut kun kärsi niin pahasta happivajeesta synnytyksessä Teho-osastolla häntä hoidettiin ja sitten vanhemmat päättivät hoitohenkilökunnan kanssa että jos tila vielä huononee niin vauvaa ei enää elvytetä. Vauriot aivoissa olivat niin pahat :/
Ai että kun teki pahaa katsoa... Aiemmin vanhemmat olivat niin toiveikkaita kun vauva hieman liikutteli jalkaa ja kävivät teho-osastolla ottamassa kuvia tytöstään... Tilanteen kun ajattelee omalle kohdalle niin ai, sattuu
Tuli sitten mieleen sekin että jos vielä joskus kätilöksi valmistun niin miten ihmeessä todella herkkänä ihmisenä kestän sellaiset tapaukset kun vauva syntyy kuolleena ym. Kai siihenkin työhön karaistuu...
Miklu heräsi...
Miklun synnytyksessä oli myös aikoinaan huolta kun pojan sydänäänet romahtivat. Se oli juuri ponnistusvaiheessa, mutta pitkä matka siihen että poika olisi ulkona. Muistan kun kätilö soitti kiireesti lääkärin ja siihen tuli sitten liuta kätilöitä lisää painamaan mahasta ja auttamaan. Imukuppia oltiin justiinsa kaivamassa esille kun sitten alkoi tapahtumaan ja Miklu saatiin ulos. Miklu oli ihan virkeä kaikesta huolimatta ja sai jäädä minun kanssani. Verikoe tietysti vielä otettiin ja varmistettiin että happivajausta ei ollut ja sekin oli sitten ok.
Eikös siinä Nelosen Sairaala-sarjassa se pieni Heta-vauva kuollut kun kärsi niin pahasta happivajeesta synnytyksessä
Teho-osastolla häntä hoidettiin ja sitten vanhemmat päättivät hoitohenkilökunnan kanssa että jos tila vielä huononee niin vauvaa ei enää elvytetä. Vauriot aivoissa olivat niin pahat :/ Ai että kun teki pahaa katsoa... Aiemmin vanhemmat olivat niin toiveikkaita kun vauva hieman liikutteli jalkaa ja kävivät teho-osastolla ottamassa kuvia tytöstään... Tilanteen kun ajattelee omalle kohdalle niin ai, sattuu
Tuli sitten mieleen sekin että jos vielä joskus kätilöksi valmistun niin miten ihmeessä todella herkkänä ihmisenä kestän sellaiset tapaukset kun vauva syntyy kuolleena ym. Kai siihenkin työhön karaistuu...
Miklu heräsi...
Nasu.
Eilen itkin kun katsoin oma nyytti sylissä kun sairaala sarjassa näytettiin kun kannettiin kuollutta vauvaa teholta ruumishuoneelle. En tiedä oliko juuri Lillin mainitseman heta vauva.
Meillä tosiaan neitiä oli auttamassa maailmaan kaksi kätilöä ja yksi lääkäri kun silloinkin sydänäänet välillä heikkeni mutta tynkky pisti paremmaksi kun paikalla oli neljä kätilöä, synnytyslääkäri sekä lastenlääkäri.
VP uutisia käyn aina jännäilemässä...
Meillä tosiaan neitiä oli auttamassa maailmaan kaksi kätilöä ja yksi lääkäri kun silloinkin sydänäänet välillä heikkeni mutta tynkky pisti paremmaksi kun paikalla oli neljä kätilöä, synnytyslääkäri sekä lastenlääkäri.
VP uutisia käyn aina jännäilemässä...
miia...
tais lähtee Vp
meidän vauva huomenna 4kk - minne nää kuukaudet menee?!?
mukavaa viikonloppua!
meidän vauva huomenna 4kk - minne nää kuukaudet menee?!?
mukavaa viikonloppua!
Satu.
VP:n kuulumisia tarkkailees. Eipä oo hänen miehensäkä vielä tietoa laittanu, vaikka VP niin lupaili..
Voi Nasu, minkälainen synnytys sulla oli. Onnex kaikki meni kuitenki loppu viimein hyvin.
Mä en oo seurannu tota Sairaala-sarjaa. Ehkä parempi niin.
ut nyt kattoon Tuntemattomii. Molemmat tenavat nukkuu ja mies puhuu hepulimes yhtiökumppaninsa kans.
Voi Nasu, minkälainen synnytys sulla oli. Onnex kaikki meni kuitenki loppu viimein hyvin.
Mä en oo seurannu tota Sairaala-sarjaa. Ehkä parempi niin.
ut nyt kattoon Tuntemattomii. Molemmat tenavat nukkuu ja mies puhuu hepulimes yhtiökumppaninsa kans.
sinttu.
ei vieläkään uutisia........... VP osaa pitää meitä jännityksessä. toivottavasti kaikki on hyvin!
me tultiin vähän aikaa sitten leikkipuistosta. järjetön tuuli!! saa nähdä millaiseksi myrskyksi se yltyy yön aikana..
me tultiin vähän aikaa sitten leikkipuistosta. järjetön tuuli!! saa nähdä millaiseksi myrskyksi se yltyy yön aikana..