Toukomasujen -07 huhtikuu
- Viestiketjun aloittaja Tiitteräinen
- Ensimmäinen viesti
HEIPPA TAASEN!!! :wave:
Mäkin tänään kävelin läpi tuulen ja tuiskun ja kävin neuvolassa. Kaikki oli hyvin: syke 140 tienoilla, rauta 131 paineet ok, sf 32, liikkeet voimakkaat, rt ja painoa oli tullu 800g kahdessa viikossa. Nyt on siis paino noussut sen verran että olen alkupainostani yli 600g verran.
Uutta aikaa en saanutkaan vielä kun tää sijainen ei tienny pitääkö mun käydä vielä ennen lääkäri neuvolaa vai onko se lääkäri jo seuraavaksi. Oma neuvola täti soittaa kuulemma heti ens vkon alussa ja kertoo millon pitää tulla. Lääkäri neuvolankin sain valita että haluunko käydä täällä vai synnytyssairaalassa. Helpompihan mun on täällä käydä joten valitsin sen....
Aamulla vielä tuntu että pää halkee kun oli niin nuha mutta täs päivän aikaan on olo helpottunut ja normalisoitunut tosi paljon. Tytötkin oli ollut isille tosi kilttinä eli alkaa olla pahin niiltäkin ohi =) . Jospa se sairastelu nyt sitten loppuis edes vähäksi aikaa...
Nyt saankin viettää ihanan hiljaisen hetken kun isi otti tytöt mukaansa käymään naapurissa. Kyllä tälläiset äitin omat ajat onkin ollut tosi niukassa meillä kun isin apu ei kelpaa neideille... Taidan siis mennä hetkeksi pitkälleni ja nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta joten kuulemisiin!!!
Hepotyty ja toko 34+4
peuhu
PALJON ONNEA TIRLITTANIN PERHEELLE, COMMNDERIN JA PARSTAAIKAA PERHEILLE.... OLIKOS VIELÄ MUITA SYNNYTTÄNEITÄ? :flower: =)
Itse kävin tänään synnytystapa arvioinnissa ja mahtuu kuulemma hyvin tulemaan alakautta. Äsken kävin vessassa ja oli tullut suklaan ruskeaa vuotoa, soitin sit heti synnärille ja sanoivat että on normaalia, luultavasti piilosupistuksia jotka ovat rikkoneet verisuonia.Toivotaan et syntyis jo!!! Kateellisena juttelin kaverin kanssa joka oli itse synnärillä jo kun oli mennyt lapsivedet. Ois kiva kun synnytys alkais lapsiveden menoilla niin tietäis ainakin koska pitää lähteä
Terveisin: Peuhu 37+2
Itse kävin tänään synnytystapa arvioinnissa ja mahtuu kuulemma hyvin tulemaan alakautta. Äsken kävin vessassa ja oli tullut suklaan ruskeaa vuotoa, soitin sit heti synnärille ja sanoivat että on normaalia, luultavasti piilosupistuksia jotka ovat rikkoneet verisuonia.Toivotaan et syntyis jo!!! Kateellisena juttelin kaverin kanssa joka oli itse synnärillä jo kun oli mennyt lapsivedet. Ois kiva kun synnytys alkais lapsiveden menoilla niin tietäis ainakin koska pitää lähteä
Terveisin: Peuhu 37+2
Tirlittanille perheineen sydämelliset onnittelut pikkuprinssien johdosta :flower: :flower: :heart: Ja ihanaa että kaikki mennyt hyvin :hug:
Piti tulla lukemaan kuulumiset ja olikin vauvauutisia =)
Oon päivän ollut siskolla leipomassa ja tekemässä kakkuja, nyt kaipaa istumatyötä jo välillä, jotenka ompelemaan siis, kun mies ja tyttökin ulkona. Saa hetken touhuilla omiaan rauhassa =)
Tiitteräinen 37+3
Piti tulla lukemaan kuulumiset ja olikin vauvauutisia =)
Oon päivän ollut siskolla leipomassa ja tekemässä kakkuja, nyt kaipaa istumatyötä jo välillä, jotenka ompelemaan siis, kun mies ja tyttökin ulkona. Saa hetken touhuilla omiaan rauhassa =)
Tiitteräinen 37+3
Ihanaa lisää vauvoja ja vielä tuplana =) Onnea tirlittanille ja perheelle vauveleista :flower:
Aamulla oli mullakin neuvola:
sf: 35cm huh huh :\|
hb:103 ja laskee vaikka syön rautaa 2-3 tabua per pvä!!!!
Syökö kukaan teistä jotka lisärautaa syötte niin SPARTOCINE merkkiä?? minä söin tuota ihan samaa edellisessä raskaudessa ja kyllä se silloin nosti minun hb:n pitkästi yli 110 ja aika nopeesti. Mä olen syönyt rautaa ja monia muitakin vitamiineja koko raskauden ja ennen sitäkin että musta tuntuu ettei tuo nyt jostain syystä imeydy....???
peppi ja masuasukki 37+2
Aamulla oli mullakin neuvola:
sf: 35cm huh huh :\|
hb:103 ja laskee vaikka syön rautaa 2-3 tabua per pvä!!!!
Syökö kukaan teistä jotka lisärautaa syötte niin SPARTOCINE merkkiä?? minä söin tuota ihan samaa edellisessä raskaudessa ja kyllä se silloin nosti minun hb:n pitkästi yli 110 ja aika nopeesti. Mä olen syönyt rautaa ja monia muitakin vitamiineja koko raskauden ja ennen sitäkin että musta tuntuu ettei tuo nyt jostain syystä imeydy....???
peppi ja masuasukki 37+2
SUURET ONNITTELUT TIRLITTANILLE JA KOKO PERHEELLE KAKSOSPOJISTA!!!!!! :flower: :flower:
Voi miten ihana saada lisää vauvauutisia =)
Huh toivottavasti tuo poika vihdoin ja viimein nukahti puoli tuntia tässä sitä vein takasi sänkyyn ku tuli aina pois sieltä välillä....huoh!! monta kertaa jo luulin et nukahti,mut ei....hiippaili huoneestaan pois!!
Ehkä nyt oikeesti nukahti
Mieskin lähti käväsemään veljensä luona....mulla ihan oma rauha täälä oih sitä kaipaa kovasti aina iltaa kohden on niin uupunut olo!!
Kyllä te monet ootte ahkeria...leivotte ja siivoilette ihan hulluna!!! =)
Mun on kyllä parempi olla leipomatta mitään hyvää...ite ne kumminki söisin ja paino senku lisääntyis :ashamed:
painosta puheen ollen mä oon taas alkanut murehtia tän vauvan kokoa ja omaa painoa :kieh: teillä muilla tuntuu vaan paino tippuvan ja mulla se vaan nousee :ashamed: katoin jo pojan odotusajan neuvolakorttia ja tässä vaiheessa ei enään painoa tullut juurikaan mitään ja välillä tippui muutama sata grammaa....et joo-o tässä sitä nyt ollaan jo samoissa lukemissa mitä pojan odotusaikana mulla korkeimmillaan paino oli! :headwall: nooh ei muuten väliä kunhan ei vauva kasva ylisuureks ja sen takia tuu synnytysongelmia. ja olishan ihan kiva mahtua omiin vanhoihin vaatteisiinki viel kesällä
juuh tällästä tänne....ei mitään uutta!!Maha senku paisuu ja olo käy ahtaaks!! ihan niiku varmaan kaikilla meillä
mmamaa 34+6
Voi miten ihana saada lisää vauvauutisia =)
Huh toivottavasti tuo poika vihdoin ja viimein nukahti
puoli tuntia tässä sitä vein takasi sänkyyn ku tuli aina pois sieltä välillä....huoh!! monta kertaa jo luulin et nukahti,mut ei....hiippaili huoneestaan pois!!Ehkä nyt oikeesti nukahti
Mieskin lähti käväsemään veljensä luona....mulla ihan oma rauha täälä
oih sitä kaipaa kovasti aina iltaa kohden on niin uupunut olo!!Kyllä te monet ootte ahkeria...leivotte ja siivoilette ihan hulluna!!! =)
Mun on kyllä parempi olla leipomatta mitään hyvää...ite ne kumminki söisin ja paino senku lisääntyis :ashamed:
painosta puheen ollen mä oon taas alkanut murehtia tän vauvan kokoa ja omaa painoa :kieh: teillä muilla tuntuu vaan paino tippuvan ja mulla se vaan nousee :ashamed: katoin jo pojan odotusajan neuvolakorttia ja tässä vaiheessa ei enään painoa tullut juurikaan mitään ja välillä tippui muutama sata grammaa....et joo-o tässä sitä nyt ollaan jo samoissa lukemissa mitä pojan odotusaikana mulla korkeimmillaan paino oli! :headwall: nooh ei muuten väliä kunhan ei vauva kasva ylisuureks ja sen takia tuu synnytysongelmia. ja olishan ihan kiva mahtua omiin vanhoihin vaatteisiinki viel kesällä
juuh tällästä tänne....ei mitään uutta!!Maha senku paisuu ja olo käy ahtaaks!! ihan niiku varmaan kaikilla meillä
mmamaa 34+6
Heippa kaikille :wave:
Kotona jälleen Vauva tosin jäi sairaalaan, eli mieli ei ihan paras mahdollinen ole :/
Ensiksi haluan kiittää todella paljon kaikkia onnittelijoita, sen verran kahlasin viestejä taaksepäin, että näin mitä se mies oli kirjoittanut Kiitos siis kaikille teille onnitteluista :hug: :hug:
Superonnittelut Commaderille ja perheelle ihanasta tytöstä :hug: :flower: Tsemppiä toipumiseen ja voimia!
Tuplaonnittelut Tirlittanin koko perheelle kahdesta prinssistä :hug: :flower: Tsemppiä koko perheelle!
Nyt on siis vielä vähän väsy olo, mutta koitan kertoa kaiken tässä, niin olisi kerralla kerrottu Varoitan heti aluksi, että varmaan tulee pitkä tarina....
Eli maanantaina 16.4 mentiin äitipolille ja olin hyvin toiveissani sen käynnistyksen kanssa. Sydänkäyrä vauvalla ei ollut paras mahdollinen, siinä oli pitkän aikaa korkeaa sykettä, 180 paikkeilla. Tasaantui kuitenkin loppuajasta. Lääkäri sanoi, että paikat on hyvin pehmenneet ja kalvot saisi kyllä puhki, mutta mielellään odotettaisiin sinne torstaihin Anelimme käynnistystä edellisten raskauksien perusteella, sekä sillä, että sydänkäyrä ei nyt ollut ihan ok. Mutta ei onnistunut Lääkäri lähetti minut vielä verikokeisiin ja osastolle seurantaan. Tarkoituksena oli ottaa kaksi käyrää vielä maanantaina ja jos ne olisivat ok, niin menisin kotiin ja tulisin suoraan käynnistykseen torstaina, kun viikkoja olisi tasan 38... Painoarvio tuolloin maanantaina oli 3.7-3.8kg.
Menin siis osastolle ja toinen käyrä otettiin vasta klo 19 jälkeen, joten kätilö sanoi heti, että jäisin yöksi ja osaston lääkäri päättäisi sitten tilanteen aamulla. Päivystävä lääkäri katsoi käyrät illalla, ne eivät olleet hyviä, mutta eivät kuulemma tarpeeksi huonoja, että olisi täytynyt tehdä heti jotain :/ Alat-arvot olivat 50, kun raja-arvo on sen 45, eli nousussa olivat. Sappihapot eivät ehtineet maanantaille valmistua. Kutina oli yöllä ihan järkyttävää ja oli pakko ottaa Ataraxia, sillä seurauksella, että vauvakin oli sitten tosi hiljainen
Aamulla otettiin taas pitkät pätkät käyrää ja sitten pääsinkin tutulle, vanhemmalle naislääkärille, joka on hoitanut muitakin raskauksiani. Hän sanoi, vain että sinulla olisi toiveena päästä synnyttämään ja katsotaampas se kohdunsuuntilanne. Paikat olivat silloin hyvin pehmeät ja 3cm auki, kanavaa reilu 1cm jäljellä, joka on kuulemma uudelleensynnyttäjälle ominaista. Sen jälkeen hän sanoi, että eiköhän me siirrytä tuonne salin puolelle ja puhkaista kalvot =) Voi sitä riemua! Melkein juoksin takaisin osastolle kertomaan ilouutiset kätilölle :ashamed:
Soitin miehelle osastolta, että alkaisi tulemaan takaisin sairaalallepäin, että nyt homma lähti etenemään Esivalmistelujen jälkeen n. 10 aikaan menin saliin ja kalvot puhkaistiin vähän ennen klo 11. Siinä pötköttelin sitten sängyllä ja odottelin miestä saliin. Kätilö oli tosi kiva ja juteltiin kivunlivityksestä ja aiemmista synnytyksistä. Tippa laitettiin myös ja pieni annos oksitosiinia menemään. Klo 12 aikaan alkoi napakat säännölliset supistukset ja otin niihin ilokaasua, se auttoi hetken, mutta kun mies saapui n. 12.30 niin olin kyllä jo aika kipeä. Olin soittanut kelloa jo aiemmin ja opiskelija tuli kertomaan, että oma kätilöni joutui viereiseen saliin auttamaan toista äitiä kiireelliseen tapaukseen. Pian miehen tulon jälkeen tulikin oma kätilöni ja hän sanoi, että viereisen huoneen äiti oli joutunut hätäsektioon ja jos tarvitsen puudutteen nyt heti, niin sitä en tule saamaan, koska anestesialääkäri meni leikkaukseen. Kyllä tuli kaamea olo :ashamed: En tiennyt miten kestäisin supistukset ja ponnistamisen... Kätilö sanoi, että katsotaan nyt ensin kohdunsuun tilanne ja sitten mietitään jatkoa. Onneksi paikat olivat auki "vain" 4cm, joten mikään kiire ei ollut. Sovittiin, että hän lähtisi tekemään paperit puudutusta varten ja valmistelisi kaiken valmiiksi lääkäriä varten.
Pian lääkäri saapuikin, olisiko ollut siinä 13.30 paikkeilla. Toisaalta onneksi näin, koska päädyin sitten kuitenkin ottamaan spinaalipuudutteen. Jos olisin saanut puudutuksen heti, niin olisin varmaan taas halunnut epiduraalin, koska pelkäsin tuon spinaalin vaikutuksen loppumista. Kätilö tosin lupasi, että jos synnytys ei etenekään, niin on mahdollista saada toinen annos spinaalipuudutusta.
Tuo spinaali oli täysin oikea ratkaisu, ihan mieletön ihmeaine! Kivut hävisi heti, enkä tuntenut yhtään mitään. Itse asiassa toisesta jalasta lähti täysin tunto. Mutta olo oli ihan mielettömän ihana. Juttelin opiskelijan kanssa niitä näitä ja välillä miehen kanssa vitsailtiin jotain En voinut ikinä kuvitella, että se vie niin totaalisesti kaiken kivun, en tuntenut yhtään ainutta supistusta sen jälkeen. Jossain vaiheessa vaihtui kätilö ja uusi kätilö sanoi, että odotellaan vähän, että toiseen jalkaan palautuisi tunto. Hän kyseli, että tunnenko ponnistamisen tarvetta, mutta en tuntenut yhtään mitään
Kätilö sanoi, että koitetaampas kohdunsuun tilannetta. Seuraava kysymys oli, että eikö tunnu mitään paineentunnetta tai supistusta? Ei tuntunut yhtään mitään edelleenkään Tilanne oli se, että paikat olivat täysin auki ja tukka näkyi =) Odottelimme vielä hetken, jos olisin alkanut tuntea ponnistamisen tarvetta. Ihan minimaalisen pientä painetta tuntui hetkittäin, mutta ei niin, että olisi tuntunut tarvetta ponnistaa. Sovimme, että ponnistelen sitten kätilön sanoessa, koska vauva oli selvästi tulossa!
Koko ponnistuksen aikana en siis tuntenut mitään. Kun pää syntyi, niin juttelin jotain kätilön kanssa ihan normaalilla äänellä... Se on minulle hyvin erikoista, koska silloin olen aina huutanut kuin hinaaja
Lopputulos oli kuitenkin se, että aivan ihanan suloinen tyttövauva syntyi 17.4 klo 15:28 :heart: Sain vauvan masun päälle ja isi leikkasi napanuoran. Vauva sinersi hiukan, mutta itki kuitenkin ja väri alkoi nopeasti normalisoitua. Vähän oli hengitys tiheän oloista ja kätilö päätti lähteä häntä näyttämään lasten osastolle. Napanuoran hapetusarvot olivat hyvät, mutta lapsivesi oli kalvoja puhkaistaessa hieman vihreää. Vauva imettiin siis heti, kun pää oli syntynyt.
Koko synnytys kesti 3 tuntia 28 minuuttia, josta ponnistusvaihe oli 8min. Oikein kiva kokemus, mies taisi kertoa keston vähän pidemmäksi tuolla aiemmin.
Minulla tuli vuotoa vähän runsaammin, joten olimme salissa aika pitkään seurattavana, ennen kuin saimme synttäriteet. Vauvan voinnista käytiin meille koko ajan kertomassa väliaikatietoja. Hän oli hörpännyt lapsivettä jossain vaiheessa ja keuhkoihin oli mennyt vähän nestettä. Hän joutui siis jäämään vastasyntyneiden teholle. Painon saimme tietää silloin illalla ja sehän oli siis 3920g.
Kävimme vauvaa vielä katsomassa, kun menimme takaisin osastolle. Siellä hän pötkötteli lämpökaapissa ja sai nenänasaalin kautta ylipaineella ilmaa keuhkoihin. Hyvävointiselta vaikutti kyllä jo silloin heti, eli mitään ihan hengenvaaraa ei onneksi ollut.
Oma olo oli aika heikko tuon vuodon takia, pyörrytti vähän ja oksensinkin illalla. Aika pian olo kuitenkin parani ja pian pääsin kunnolla kävelemään.
Vauvaa kävin hoitamassa osastolla koko ajan ja lypsin pumpulla maitoa. Oikeastaan eilen alkoi maitoi tulla enemmän. Torstaina selvisi sitten pituuskin ja päänympärys, pituus oli 52.5cm ja päänympärys 34.4cm.
Vauvan tilanne on nyt sellainen, että hän on nyt jo omassa kopassaan, mutta saa viiksillä vielä lisähappea. Toisissa keuhkokuvissa näkyi pientä sameutta ja lääkäri päätti aloittaa antibioottikuurin tänään. Sitä jatkettaneen kolmesta viiteen päivään. Vauva syö tuttipullosta ja tänään sain häntä imettää =) :heart: Imetys sujui tosi hyvin, tehtiin syöttöpunnitus ja hän sai kerralla yhdestä rinnasta 50ml =) Hänen ruoka-annoksensa oli tänä aamuna muutettu 45-50 ml. Kaikki näyttää siis oikein hyvältä, tuo antibioottikuurin aloitus oli vielä varokeino, vaikka tulehdusarvotkin ovat olleet matalia. Lääkäri sanoi kuitenkin, että vastasyntyneiden kohdalla ei odotella korkeita arvoja, vaan lääkitys aloitetaan pian vaikka varultakin.
Oma oloni oli tänään jo niin hyvä, että osastollakin alkoi olla paineita minun kotiuttamiseen, koska vauva ei olisi luokseni päässyt ennen ensi viikkoa. Lapset kotona alkoivat olla aika malttamattomia äidin kotiintuloon, sekin oli yksi painava syy kotiinlähtöön. Nyt olen sitten katsellut vauvan kuvaa ja itku tulee tosi helposti, kun on niin kova ikävä häntä :'( En ole saanut soitettua sairaalaankaan, kun tiedän, että itken sitten vain koko ajan puhelimessa :ashamed: Kävin hakemassa äidinmaitokeskuksesta sähköpumpun ja pulloja, ekat 100ml on jo jääkaapissa huomista varten
Kaikki siellä vastasyntyneiden osastolla ovat olleet aivan ihania hoitajia ja lohduttivat kovasti, kun itkuhan siellä tänään sitten tuli oikein kunnolla :ashamed: Jotenkin vain kaikki tuntui niin raskaalta, kun ei toista saanutkaan mukaan kotiin. He kuitenkin lohduttivat, että vauvalla on kaikki hyvin ja mitään suurta ongelmaa ei ole. Että se kotiinlähtö sieltä osastoltakin on sitten juhlan tuntuinen. Yksi hoitaja sanoi ihanasti, että vauva tietää hyvin milloin olen paikalla, mutta hän ei tajua ajankulua, kun en ole siellä. Kotona olevat lapset kuitenkin ymmärtävät myös poissaoloni ajankulun, joten on vain hyvä, että pääsen myös olemaan äitinä jo olemassaoleville lapsille :heart:
Huomenna siis mennään katsomaan vauvaa ja hoitamaan häntä, imettää saa myös. Otan esikoisen mukaan sinne, sunnuntaina otan kaksoset mukaan. Näin jokainen pääsee itsekseen katsomaan vauvaa. Maanantaina menemme sinne varmastikin pojan kanssa, ja pienempää tyttöä en sinne aio viedäkään, menee liikaa energiaa hänen vahtimiseen...
Periaatteessa ihan hyvällä mielellä olen, koska vauva kotiutunee lääkärin mukaan ensi viikolla. Toisaalta mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma, joten... Mutta toivon todella, että kaikki olisivat kunnossa ja hän pääsisi turvallisesti kotiin meidän luoksemme! Se on varmasti kyllä iso päivä elämässämme. Nyt on vain niin kovin ikävä tuota pientä nyyttiä :heart:
No niin, tulipa "oksennettua" sitten kaikki ulos :ashamed: Anteeksi tämä purkaus, mutta hormoonit ovat kyllä nyt todella pinnassa :ashamed:
Toivotan paljon voimia, tsemppiä ja enkeleitä kaikkien odotukseen :hug: Kun jaksan paremmin, niin tulen lukemaan kaikkien kuulumisia! Voikaa hyvin, pian teilläkin on omat nyytit sylissä :flower:
Parasta aikaa ja suloinen tyttövauva 3pvä :heart:
Kotona jälleen
Vauva tosin jäi sairaalaan, eli mieli ei ihan paras mahdollinen ole :/ Ensiksi haluan kiittää todella paljon kaikkia onnittelijoita, sen verran kahlasin viestejä taaksepäin, että näin mitä se mies oli kirjoittanut
Kiitos siis kaikille teille onnitteluista :hug: :hug: Superonnittelut Commaderille ja perheelle ihanasta tytöstä :hug: :flower: Tsemppiä toipumiseen ja voimia!
Tuplaonnittelut Tirlittanin koko perheelle kahdesta prinssistä
:hug: :flower: Tsemppiä koko perheelle!Nyt on siis vielä vähän väsy olo, mutta koitan kertoa kaiken tässä, niin olisi kerralla kerrottu
Varoitan heti aluksi, että varmaan tulee pitkä tarina....Eli maanantaina 16.4 mentiin äitipolille ja olin hyvin toiveissani sen käynnistyksen kanssa. Sydänkäyrä vauvalla ei ollut paras mahdollinen, siinä oli pitkän aikaa korkeaa sykettä, 180 paikkeilla. Tasaantui kuitenkin loppuajasta. Lääkäri sanoi, että paikat on hyvin pehmenneet ja kalvot saisi kyllä puhki, mutta mielellään odotettaisiin sinne torstaihin
Anelimme käynnistystä edellisten raskauksien perusteella, sekä sillä, että sydänkäyrä ei nyt ollut ihan ok. Mutta ei onnistunut Lääkäri lähetti minut vielä verikokeisiin ja osastolle seurantaan. Tarkoituksena oli ottaa kaksi käyrää vielä maanantaina ja jos ne olisivat ok, niin menisin kotiin ja tulisin suoraan käynnistykseen torstaina, kun viikkoja olisi tasan 38... Painoarvio tuolloin maanantaina oli 3.7-3.8kg.Menin siis osastolle ja toinen käyrä otettiin vasta klo 19 jälkeen, joten kätilö sanoi heti, että jäisin yöksi ja osaston lääkäri päättäisi sitten tilanteen aamulla. Päivystävä lääkäri katsoi käyrät illalla, ne eivät olleet hyviä, mutta eivät kuulemma tarpeeksi huonoja, että olisi täytynyt tehdä heti jotain :/ Alat-arvot olivat 50, kun raja-arvo on sen 45, eli nousussa olivat. Sappihapot eivät ehtineet maanantaille valmistua. Kutina oli yöllä ihan järkyttävää ja oli pakko ottaa Ataraxia, sillä seurauksella, että vauvakin oli sitten tosi hiljainen
Aamulla otettiin taas pitkät pätkät käyrää ja sitten pääsinkin tutulle, vanhemmalle naislääkärille, joka on hoitanut muitakin raskauksiani. Hän sanoi, vain että sinulla olisi toiveena päästä synnyttämään ja katsotaampas se kohdunsuuntilanne. Paikat olivat silloin hyvin pehmeät ja 3cm auki, kanavaa reilu 1cm jäljellä, joka on kuulemma uudelleensynnyttäjälle ominaista. Sen jälkeen hän sanoi, että eiköhän me siirrytä tuonne salin puolelle ja puhkaista kalvot =) Voi sitä riemua! Melkein juoksin takaisin osastolle kertomaan ilouutiset kätilölle :ashamed:
Soitin miehelle osastolta, että alkaisi tulemaan takaisin sairaalallepäin, että nyt homma lähti etenemään
Esivalmistelujen jälkeen n. 10 aikaan menin saliin ja kalvot puhkaistiin vähän ennen klo 11. Siinä pötköttelin sitten sängyllä ja odottelin miestä saliin. Kätilö oli tosi kiva ja juteltiin kivunlivityksestä ja aiemmista synnytyksistä. Tippa laitettiin myös ja pieni annos oksitosiinia menemään. Klo 12 aikaan alkoi napakat säännölliset supistukset ja otin niihin ilokaasua, se auttoi hetken, mutta kun mies saapui n. 12.30 niin olin kyllä jo aika kipeä. Olin soittanut kelloa jo aiemmin ja opiskelija tuli kertomaan, että oma kätilöni joutui viereiseen saliin auttamaan toista äitiä kiireelliseen tapaukseen. Pian miehen tulon jälkeen tulikin oma kätilöni ja hän sanoi, että viereisen huoneen äiti oli joutunut hätäsektioon ja jos tarvitsen puudutteen nyt heti, niin sitä en tule saamaan, koska anestesialääkäri meni leikkaukseen. Kyllä tuli kaamea olo :ashamed: En tiennyt miten kestäisin supistukset ja ponnistamisen... Kätilö sanoi, että katsotaan nyt ensin kohdunsuun tilanne ja sitten mietitään jatkoa. Onneksi paikat olivat auki "vain" 4cm, joten mikään kiire ei ollut. Sovittiin, että hän lähtisi tekemään paperit puudutusta varten ja valmistelisi kaiken valmiiksi lääkäriä varten.Pian lääkäri saapuikin, olisiko ollut siinä 13.30 paikkeilla. Toisaalta onneksi näin, koska päädyin sitten kuitenkin ottamaan spinaalipuudutteen. Jos olisin saanut puudutuksen heti, niin olisin varmaan taas halunnut epiduraalin, koska pelkäsin tuon spinaalin vaikutuksen loppumista. Kätilö tosin lupasi, että jos synnytys ei etenekään, niin on mahdollista saada toinen annos spinaalipuudutusta.
Tuo spinaali oli täysin oikea ratkaisu, ihan mieletön ihmeaine! Kivut hävisi heti, enkä tuntenut yhtään mitään. Itse asiassa toisesta jalasta lähti täysin tunto. Mutta olo oli ihan mielettömän ihana. Juttelin opiskelijan kanssa niitä näitä ja välillä miehen kanssa vitsailtiin jotain
En voinut ikinä kuvitella, että se vie niin totaalisesti kaiken kivun, en tuntenut yhtään ainutta supistusta sen jälkeen. Jossain vaiheessa vaihtui kätilö ja uusi kätilö sanoi, että odotellaan vähän, että toiseen jalkaan palautuisi tunto. Hän kyseli, että tunnenko ponnistamisen tarvetta, mutta en tuntenut yhtään mitään Kätilö sanoi, että koitetaampas kohdunsuun tilannetta. Seuraava kysymys oli, että eikö tunnu mitään paineentunnetta tai supistusta? Ei tuntunut yhtään mitään edelleenkään
Tilanne oli se, että paikat olivat täysin auki ja tukka näkyi =) Odottelimme vielä hetken, jos olisin alkanut tuntea ponnistamisen tarvetta. Ihan minimaalisen pientä painetta tuntui hetkittäin, mutta ei niin, että olisi tuntunut tarvetta ponnistaa. Sovimme, että ponnistelen sitten kätilön sanoessa, koska vauva oli selvästi tulossa!Koko ponnistuksen aikana en siis tuntenut mitään. Kun pää syntyi, niin juttelin jotain kätilön kanssa ihan normaalilla äänellä... Se on minulle hyvin erikoista, koska silloin olen aina huutanut kuin hinaaja
Lopputulos oli kuitenkin se, että aivan ihanan suloinen tyttövauva syntyi 17.4 klo 15:28 :heart: Sain vauvan masun päälle ja isi leikkasi napanuoran. Vauva sinersi hiukan, mutta itki kuitenkin ja väri alkoi nopeasti normalisoitua. Vähän oli hengitys tiheän oloista ja kätilö päätti lähteä häntä näyttämään lasten osastolle. Napanuoran hapetusarvot olivat hyvät, mutta lapsivesi oli kalvoja puhkaistaessa hieman vihreää. Vauva imettiin siis heti, kun pää oli syntynyt.
Koko synnytys kesti 3 tuntia 28 minuuttia, josta ponnistusvaihe oli 8min. Oikein kiva kokemus, mies taisi kertoa keston vähän pidemmäksi tuolla aiemmin.
Minulla tuli vuotoa vähän runsaammin, joten olimme salissa aika pitkään seurattavana, ennen kuin saimme synttäriteet. Vauvan voinnista käytiin meille koko ajan kertomassa väliaikatietoja. Hän oli hörpännyt lapsivettä jossain vaiheessa ja keuhkoihin oli mennyt vähän nestettä. Hän joutui siis jäämään vastasyntyneiden teholle. Painon saimme tietää silloin illalla ja sehän oli siis 3920g.
Kävimme vauvaa vielä katsomassa, kun menimme takaisin osastolle. Siellä hän pötkötteli lämpökaapissa ja sai nenänasaalin kautta ylipaineella ilmaa keuhkoihin. Hyvävointiselta vaikutti kyllä jo silloin heti, eli mitään ihan hengenvaaraa ei onneksi ollut.
Oma olo oli aika heikko tuon vuodon takia, pyörrytti vähän ja oksensinkin illalla. Aika pian olo kuitenkin parani ja pian pääsin kunnolla kävelemään.
Vauvaa kävin hoitamassa osastolla koko ajan ja lypsin pumpulla maitoa. Oikeastaan eilen alkoi maitoi tulla enemmän. Torstaina selvisi sitten pituuskin ja päänympärys, pituus oli 52.5cm ja päänympärys 34.4cm.
Vauvan tilanne on nyt sellainen, että hän on nyt jo omassa kopassaan, mutta saa viiksillä vielä lisähappea. Toisissa keuhkokuvissa näkyi pientä sameutta ja lääkäri päätti aloittaa antibioottikuurin tänään. Sitä jatkettaneen kolmesta viiteen päivään. Vauva syö tuttipullosta ja tänään sain häntä imettää =) :heart: Imetys sujui tosi hyvin, tehtiin syöttöpunnitus ja hän sai kerralla yhdestä rinnasta 50ml =) Hänen ruoka-annoksensa oli tänä aamuna muutettu 45-50 ml. Kaikki näyttää siis oikein hyvältä, tuo antibioottikuurin aloitus oli vielä varokeino, vaikka tulehdusarvotkin ovat olleet matalia. Lääkäri sanoi kuitenkin, että vastasyntyneiden kohdalla ei odotella korkeita arvoja, vaan lääkitys aloitetaan pian vaikka varultakin.
Oma oloni oli tänään jo niin hyvä, että osastollakin alkoi olla paineita minun kotiuttamiseen, koska vauva ei olisi luokseni päässyt ennen ensi viikkoa. Lapset kotona alkoivat olla aika malttamattomia äidin kotiintuloon, sekin oli yksi painava syy kotiinlähtöön. Nyt olen sitten katsellut vauvan kuvaa ja itku tulee tosi helposti, kun on niin kova ikävä häntä :'( En ole saanut soitettua sairaalaankaan, kun tiedän, että itken sitten vain koko ajan puhelimessa :ashamed: Kävin hakemassa äidinmaitokeskuksesta sähköpumpun ja pulloja, ekat 100ml on jo jääkaapissa huomista varten
Kaikki siellä vastasyntyneiden osastolla ovat olleet aivan ihania hoitajia ja lohduttivat kovasti, kun itkuhan siellä tänään sitten tuli oikein kunnolla :ashamed: Jotenkin vain kaikki tuntui niin raskaalta, kun ei toista saanutkaan mukaan kotiin. He kuitenkin lohduttivat, että vauvalla on kaikki hyvin ja mitään suurta ongelmaa ei ole. Että se kotiinlähtö sieltä osastoltakin on sitten juhlan tuntuinen. Yksi hoitaja sanoi ihanasti, että vauva tietää hyvin milloin olen paikalla, mutta hän ei tajua ajankulua, kun en ole siellä. Kotona olevat lapset kuitenkin ymmärtävät myös poissaoloni ajankulun, joten on vain hyvä, että pääsen myös olemaan äitinä jo olemassaoleville lapsille :heart:
Huomenna siis mennään katsomaan vauvaa ja hoitamaan häntä, imettää saa myös. Otan esikoisen mukaan sinne, sunnuntaina otan kaksoset mukaan. Näin jokainen pääsee itsekseen katsomaan vauvaa. Maanantaina menemme sinne varmastikin pojan kanssa, ja pienempää tyttöä en sinne aio viedäkään, menee liikaa energiaa hänen vahtimiseen...
Periaatteessa ihan hyvällä mielellä olen, koska vauva kotiutunee lääkärin mukaan ensi viikolla. Toisaalta mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma, joten... Mutta toivon todella, että kaikki olisivat kunnossa ja hän pääsisi turvallisesti kotiin meidän luoksemme! Se on varmasti kyllä iso päivä elämässämme. Nyt on vain niin kovin ikävä tuota pientä nyyttiä :heart:
No niin, tulipa "oksennettua" sitten kaikki ulos :ashamed: Anteeksi tämä purkaus, mutta hormoonit ovat kyllä nyt todella pinnassa :ashamed:
Toivotan paljon voimia, tsemppiä ja enkeleitä kaikkien odotukseen :hug: Kun jaksan paremmin, niin tulen lukemaan kaikkien kuulumisia! Voikaa hyvin, pian teilläkin on omat nyytit sylissä
:flower: Parasta aikaa ja suloinen tyttövauva 3pvä :heart:
Tupla onnittelut tirlittanille ja koko perheelle!!! :flower: :hug: :heart:
Ja parasta aikaa :hug: , kun pikkuinen on vielä sairaalassa. Mutta onneksi kaikki on mennyt muuten hyvin. Oli ihana lukea tuo tarinasi. Toivottavasti ittekkin pääsee kirjoittelemaan pian omia vauva kuulumisia. No mun säkällä menee 2 viikkoa yli. Mutta nyt iltapalan syöntiin.
Elli Ja Nyhverö 38+2
Ja parasta aikaa :hug: , kun pikkuinen on vielä sairaalassa. Mutta onneksi kaikki on mennyt muuten hyvin. Oli ihana lukea tuo tarinasi. Toivottavasti ittekkin pääsee kirjoittelemaan pian omia vauva kuulumisia. No mun säkällä menee 2 viikkoa yli. Mutta nyt iltapalan syöntiin.
Elli Ja Nyhverö 38+2
parasta aikaa voi miten ihania uutisia olit kirjotellut =) tossa kun kirjottelin mietinki et mitähän sinne kuuluu !! Onneks synnytys meni noin hyvin ja se spinaali tosiaan on taivaallinen munkin kokemuksen mukaan!!
Toivottavasti saat vauvan pian kotia!!Voin vain kuvitella ikävän tunteen kun vauva joutuu jäämään sairaalaan :'( paljon voimia ja jaksuja sinne :hug: Tärkeintä kuitenkin että sinä ja vauva voitte hyvin aivan mahtava juttu!!!!!!!!!
jokos himmeli on muuten vauvan saanut kotiin?vai muistanko aivan väärin.....jaksuja sinnekkin joka tapauksessa ja rasselle myös!! On se vaan varmaan kova ikävä sitä omaa pikkusta ku joutuu olemaan erossa :'( :hug:
Toivottavasti saat vauvan pian kotia!!Voin vain kuvitella ikävän tunteen kun vauva joutuu jäämään sairaalaan :'( paljon voimia ja jaksuja sinne :hug: Tärkeintä kuitenkin että sinä ja vauva voitte hyvin
aivan mahtava juttu!!!!!!!!!jokos himmeli on muuten vauvan saanut kotiin?vai muistanko aivan väärin.....jaksuja sinnekkin joka tapauksessa ja rasselle myös!! On se vaan varmaan kova ikävä sitä omaa pikkusta ku joutuu olemaan erossa :'( :hug:
Iltaa!
Tupla onnittelut Tirlittanille ja perheelle :flower: .
Parasta aikaa, kiva kun kerroit kuulumisistanne, ensin pelästyin kuin kerroit, että vauva jäi osastolle, mutta onneksi kuitenkin kaikki näyttää olevan hyvin, teit varmasti oikean ratkaisun kun kotiuduit! Vauva on osastolla turvallisissa käsissä, ja niinkuin sanoit sinua tarvitaan kyllä varmasti paljon kotona.
Jotenkin huimaa kun nyt näitä lapsia on todella alkanut tänne tulemaan, monena päivänä on saanut lukea teidän ihania kuulumisianne.
Meillä on tänään vietetty siivous päivää, ihana olo kun on puhdasta taas hetken.
Te olette niin ahkeria leipojia, itse ajattelin jos hakisin Citymarketin mammuttimarkkinoilta muutaman pussin raakapakaste pullia pakkaseen vauvan katsojia varten, ja äitienpäiväksi/miehen synttäreiksi voisi myös ostaa joko jätskikakun tai kakkupohjan jo valmiiksi, lasten takia kun on kakkua oltava, itselleni se ei olis mitenkään välttämätöntä.
Tiistaiksi sovin, että oma isäni tuo sitten sen pinnasängyn meille kotiin ja eilen mies pesi sitten loput vauvan vaatteet, että enää jos katsoisin mitä niistä silitän, niin sitten kaikki alkais olla mallillaan...paitsi se sairaalakassi...Aina vaan verkkaisemmaksi tää miedän tahti käy, jos meille joskus tulisi neljäs lapsi, niin olisikohan sillä mitään valmiina kun synnyttämään pitäis lähteä .
T:Minnihiiri
Tupla onnittelut Tirlittanille ja perheelle :flower: .
Parasta aikaa, kiva kun kerroit kuulumisistanne, ensin pelästyin kuin kerroit, että vauva jäi osastolle, mutta onneksi kuitenkin kaikki näyttää olevan hyvin, teit varmasti oikean ratkaisun kun kotiuduit! Vauva on osastolla turvallisissa käsissä, ja niinkuin sanoit sinua tarvitaan kyllä varmasti paljon kotona.
Jotenkin huimaa kun nyt näitä lapsia on todella alkanut tänne tulemaan, monena päivänä on saanut lukea teidän ihania kuulumisianne.
Meillä on tänään vietetty siivous päivää, ihana olo kun on puhdasta taas hetken.
Te olette niin ahkeria leipojia, itse ajattelin jos hakisin Citymarketin mammuttimarkkinoilta muutaman pussin raakapakaste pullia pakkaseen vauvan katsojia varten, ja äitienpäiväksi/miehen synttäreiksi voisi myös ostaa joko jätskikakun tai kakkupohjan jo valmiiksi, lasten takia kun on kakkua oltava, itselleni se ei olis mitenkään välttämätöntä.
Tiistaiksi sovin, että oma isäni tuo sitten sen pinnasängyn meille kotiin ja eilen mies pesi sitten loput vauvan vaatteet, että enää jos katsoisin mitä niistä silitän, niin sitten kaikki alkais olla mallillaan...paitsi se sairaalakassi...Aina vaan verkkaisemmaksi tää miedän tahti käy, jos meille joskus tulisi neljäs lapsi, niin olisikohan sillä mitään valmiina kun synnyttämään pitäis lähteä
.T:Minnihiiri
No hei vaan!
Ja onnea Vauvahaaveelle ja Tirlittanille! Parasta aikaa: sinulle erityisesti jaksamista, kun vauva jäi osastolle. Aika lentää kuitenkin toivottavasti siivillä ja pian saatte pienen kotiin!
Me kotiuduimme vauvan kanssa tänään, toipumiseni on sujunut tosi hienosti. Tyttö on aivan uskomaton; nukkuu n. 4 tunnin pätkissä, tankkailee ja seurustelee 30 min - 1 h ja taas nukutaan. Olen niin levännyt, että en tiedä mihin energiani laittaisin, kun liikkuminen on kuitenkin vielä rajallista. Maito on noussut tuskaisissa määrin kuten ennalta aavistelinkin, tänään piti jo kahdesti lypsää, kun meinasin vauvan unien aikaan räjähtää. Eli imetyskin sujuu
Tässä synnytyksestä:
Menin siis maanantaina sairaalaan tiistain suunniteltua sektiota varten ja tiistaina minut vietiin leikkaussaliin 11 hujakoilla. Mies oli vaihtamassa vaatteita/odottelemassa aulassa, kun minua valmisteltiin. Siinä pistettiin tippoja, selitettin vielä toimenpidettä ja valmisteltiin minua muutenkin. Sitten tuli aika laittaa puudutus, ja siinä vaiheessa kyselin, että pääseekö mies pian mukaan. Sanottiin, että puudutuksen laiton jälkeen pyydetään sisään. Puudutus laitettiin (ei minusta mitenkään paha kokemus, pistihän se, mutta näin ne neulat tekee) ja minut käännettiin selälleen. Hoitajat vaihtoivat katetrin (olivat laittaneet osastolla kumikatetrin, vaikka olen allerginen kumille) ja rupesivat pesemään mahaa, kun minulta yhtäkkiä laski verenpaine 60/20. Minä koin sen hengitysvaikeutena ja huonona olona. Siinä nukutuslääkäri käski sitten kaikkia varautumaan nopeaan leikkaukseen ja 2 minuutin päästä käski gynen leikata heti. Vatsaa ei ehditty pestä loppuun, eikä vanhoja leikkausarpia varoa, vaan sisään mentiin hätäsektiolla ja siitä minuutin päästä oli tyttö pihalla.
Mies ehti sisään ovista juuri kun vauva parkaisi ekan kerran, eli hän ei ihan hirveästi ehtinyt minua tukea, mutta ehti juuri ja juuri paikalle. Häntä ei siis päästetty sisään, kun ei tiedetty joudutaanko minut kuitenkin nukuttamaan. Ovesta oli nähnyt, että verenpaineet monitorissa tippui ja porukka alkoi juoksennella. Paineet nousi mulla jo leikkauksen aikana suht normaaleiksi, ja tyttökin sai täyden apgarit kaikesta huolimatta. Eli toiveeni siitä, että saisin olla hereillä, toteutui juuri ja juuri, sormet oli kuulemma jo nukutusnapilla, mutta sitten paineet nousikin.
Mulle tuli vatsalihaksiin pieni vaurio tuosta nopeasta leikkauksesta johtuen, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa mitään suurempia jälkiongelmia. Toipuminen kestää ehkä hieman pidempään, vatsalihasliikkeistä ei ihan heti kannata haaveilla. Haava on myös aika kireä, koska joutuivat sitten poistamaan tosi paljon sitä vanhaa arpikudosta saadakseen siistin haavan, joten olen aika "kokoonkursittu". Antibiootteja laitettiin tipalla, kun sitä pesua ei ehditty vatsanpuolelle tehdä ja hb on edelleen hieman alhainen (99). Mutta silti tämä oli minulle miellyttävämpi kokemus kuin se ensimmäinen synnytys, ja kiitinkin koko leikkaussalihenkilökuntaa kun jaksoivat niin hyvin informoida ja tukea. Erityisesti nukutuslääkäri oli aivan mahtava; selitti koko ajan mitä tapahtuu ja oli ihan superkiva muutenkin.
Pääsin kävelemään vessaan jo ti-ke välisenä yönä ja jo keskiviikkoiltana olo oli ihan suht ok. Toki kiristelee ja välillä koskee, mutta suun kautta otettavilla kipulääkkeillä olen pärjännyt. Kipupumppua en halunnut, enkä sitä olisi tarvinnutkaan.
Mutta näin vauhdikkaasti tuli siis meidän neiti maailmaan
Käyn täällä varmasti jatkuvasti kurkkimassa muita syntyineitä toukoisia, ja aloittelen jossain vaiheessa toukovauvojen ketjun tuonne vauvapuolelle. Eli eroon ette minusta pääse :saint:
Nyt pötkälleen, että jaksaa lasten kanssa touhuta taas huomenna. Onpa ihanaa olla kotona!!!
Commander ja tyttö 4 pv
Ja onnea Vauvahaaveelle ja Tirlittanille! Parasta aikaa: sinulle erityisesti jaksamista, kun vauva jäi osastolle. Aika lentää kuitenkin toivottavasti siivillä ja pian saatte pienen kotiin!
Me kotiuduimme vauvan kanssa tänään, toipumiseni on sujunut tosi hienosti. Tyttö on aivan uskomaton; nukkuu n. 4 tunnin pätkissä, tankkailee ja seurustelee 30 min - 1 h ja taas nukutaan. Olen niin levännyt, että en tiedä mihin energiani laittaisin, kun liikkuminen on kuitenkin vielä rajallista. Maito on noussut tuskaisissa määrin kuten ennalta aavistelinkin, tänään piti jo kahdesti lypsää, kun meinasin vauvan unien aikaan räjähtää. Eli imetyskin sujuu
Tässä synnytyksestä:
Menin siis maanantaina sairaalaan tiistain suunniteltua sektiota varten ja tiistaina minut vietiin leikkaussaliin 11 hujakoilla. Mies oli vaihtamassa vaatteita/odottelemassa aulassa, kun minua valmisteltiin. Siinä pistettiin tippoja, selitettin vielä toimenpidettä ja valmisteltiin minua muutenkin. Sitten tuli aika laittaa puudutus, ja siinä vaiheessa kyselin, että pääseekö mies pian mukaan. Sanottiin, että puudutuksen laiton jälkeen pyydetään sisään. Puudutus laitettiin (ei minusta mitenkään paha kokemus, pistihän se, mutta näin ne neulat tekee) ja minut käännettiin selälleen. Hoitajat vaihtoivat katetrin (olivat laittaneet osastolla kumikatetrin, vaikka olen allerginen kumille) ja rupesivat pesemään mahaa, kun minulta yhtäkkiä laski verenpaine 60/20. Minä koin sen hengitysvaikeutena ja huonona olona. Siinä nukutuslääkäri käski sitten kaikkia varautumaan nopeaan leikkaukseen ja 2 minuutin päästä käski gynen leikata heti. Vatsaa ei ehditty pestä loppuun, eikä vanhoja leikkausarpia varoa, vaan sisään mentiin hätäsektiolla ja siitä minuutin päästä oli tyttö pihalla.
Mies ehti sisään ovista juuri kun vauva parkaisi ekan kerran, eli hän ei ihan hirveästi ehtinyt minua tukea, mutta ehti juuri ja juuri paikalle. Häntä ei siis päästetty sisään, kun ei tiedetty joudutaanko minut kuitenkin nukuttamaan. Ovesta oli nähnyt, että verenpaineet monitorissa tippui ja porukka alkoi juoksennella. Paineet nousi mulla jo leikkauksen aikana suht normaaleiksi, ja tyttökin sai täyden apgarit kaikesta huolimatta. Eli toiveeni siitä, että saisin olla hereillä, toteutui juuri ja juuri, sormet oli kuulemma jo nukutusnapilla, mutta sitten paineet nousikin.
Mulle tuli vatsalihaksiin pieni vaurio tuosta nopeasta leikkauksesta johtuen, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa mitään suurempia jälkiongelmia. Toipuminen kestää ehkä hieman pidempään, vatsalihasliikkeistä ei ihan heti kannata haaveilla. Haava on myös aika kireä, koska joutuivat sitten poistamaan tosi paljon sitä vanhaa arpikudosta saadakseen siistin haavan, joten olen aika "kokoonkursittu". Antibiootteja laitettiin tipalla, kun sitä pesua ei ehditty vatsanpuolelle tehdä ja hb on edelleen hieman alhainen (99). Mutta silti tämä oli minulle miellyttävämpi kokemus kuin se ensimmäinen synnytys, ja kiitinkin koko leikkaussalihenkilökuntaa kun jaksoivat niin hyvin informoida ja tukea. Erityisesti nukutuslääkäri oli aivan mahtava; selitti koko ajan mitä tapahtuu ja oli ihan superkiva muutenkin.
Pääsin kävelemään vessaan jo ti-ke välisenä yönä ja jo keskiviikkoiltana olo oli ihan suht ok. Toki kiristelee ja välillä koskee, mutta suun kautta otettavilla kipulääkkeillä olen pärjännyt. Kipupumppua en halunnut, enkä sitä olisi tarvinnutkaan.
Mutta näin vauhdikkaasti tuli siis meidän neiti maailmaan
Käyn täällä varmasti jatkuvasti kurkkimassa muita syntyineitä toukoisia, ja aloittelen jossain vaiheessa toukovauvojen ketjun tuonne vauvapuolelle. Eli eroon ette minusta pääse :saint:
Nyt pötkälleen, että jaksaa lasten kanssa touhuta taas huomenna. Onpa ihanaa olla kotona!!!
Commander ja tyttö 4 pv
Tirlittanin perhe rutkasti onnea :flower: :flower: :hug: :heart:
Mulla illemmalla alkoi poltteet hiipumaan ja sain nukuttua yön ilman niitä eli ei synnytys vielä onneks lähteny käyntiin. Availi vain paikkoja varmaan.
fangis 34+5
Mulla illemmalla alkoi poltteet hiipumaan ja sain nukuttua yön ilman niitä eli ei synnytys vielä onneks lähteny käyntiin. Availi vain paikkoja varmaan.
fangis 34+5
ONNITTELUT TUPLASTI TIRLITTANILLE JA KOKO PERHEELLE! :flower:
Ihana oli lukea synnytyskokemuksia, aivan tuli tippa linssiin..
Mutta vielä enemmän tippa tuli linssiin eilisestä Kauniista ja rohkeista, kun Bridget menetti vauvansa.. Jotenki on yliherkkis kaikkiin tuollaisiin vauvan menettämisaiheisiin.. Snif! :snotty:
Täällä on parina iltana supistellu aika urakalla, ja välillä on sellasta poltteen tunnetta alamahassa.. Josko siellä jo jotain alkaisi tapahtua.. =)
Hyvät voinnit kaikille!
Tv. Toukomamma ja potkunyrkkeilijä 36 + 4 (?)
Ihana oli lukea synnytyskokemuksia, aivan tuli tippa linssiin..
Mutta vielä enemmän tippa tuli linssiin eilisestä Kauniista ja rohkeista, kun Bridget menetti vauvansa.. Jotenki on yliherkkis kaikkiin tuollaisiin vauvan menettämisaiheisiin.. Snif! :snotty:
Täällä on parina iltana supistellu aika urakalla, ja välillä on sellasta poltteen tunnetta alamahassa.. Josko siellä jo jotain alkaisi tapahtua.. =)
Hyvät voinnit kaikille!
Tv. Toukomamma ja potkunyrkkeilijä 36 + 4 (?)
Heippa.
Olipas ihanaa kuulla parasta aikaa ja commanderin synnytyskertomuksista ja että kuitenkin kaikki on vauvoilla ja äiteillä hyvin :heart: :flower:
parasta aikaa:varmasti aika nyt kotosalla tuntuu pitkälle ilman vauvaa,mutta se kotiutumispäivä onkin sitten yhtä juhlaa.voima :hug: ja koita pärjätä.me muut täällä vielä odotellaan vauvat masussa lähtöä :'( tuntuu vaan,että yli mennään,kun ei taas mitään merkkejä ole alkavasta synnytyksestä :/ noh jospa tässä ei enää kauaa tartte ootella
toukomamma07:en vaan saa kuvaa laitettua profiiliin,vaikka just ohjeittesi mukaisesti tein kaikki.kummallista.pitääkö sen jälkeen kun on valinnut kuvan,niin laittaa vielä se tallenna muutokset?laitoin niin,mutta kuvaa ei vaan ilmesty....ois ollu niin mehevä maha kuva sinne laitettavana mutta en ole mikään tietokone nero,joten taitaa jäädä nyt muilta kuva näkemättä.kiitos neuvoista kuitenkin.
mutta nyt viikonlopun viettoon....
virpi1980 38+3
Olipas ihanaa kuulla parasta aikaa ja commanderin synnytyskertomuksista ja että kuitenkin kaikki on vauvoilla ja äiteillä hyvin :heart: :flower:
parasta aikaa:varmasti aika nyt kotosalla tuntuu pitkälle ilman vauvaa,mutta se kotiutumispäivä onkin sitten yhtä juhlaa.voima :hug: ja koita pärjätä.me muut täällä vielä odotellaan vauvat masussa lähtöä :'( tuntuu vaan,että yli mennään,kun ei taas mitään merkkejä ole alkavasta synnytyksestä :/ noh jospa tässä ei enää kauaa tartte ootella
toukomamma07:en vaan saa kuvaa laitettua profiiliin,vaikka just ohjeittesi mukaisesti tein kaikki.kummallista.pitääkö sen jälkeen kun on valinnut kuvan,niin laittaa vielä se tallenna muutokset?laitoin niin,mutta kuvaa ei vaan ilmesty....ois ollu niin mehevä maha kuva sinne laitettavana
mutta en ole mikään tietokone nero,joten taitaa jäädä nyt muilta kuva näkemättä.kiitos neuvoista kuitenkin.mutta nyt viikonlopun viettoon....
virpi1980 38+3