Heippa kaikille :wave:
Kotona jälleen
Vauva tosin jäi sairaalaan, eli mieli ei ihan paras mahdollinen ole :/
Ensiksi haluan kiittää todella paljon kaikkia onnittelijoita, sen verran kahlasin viestejä taaksepäin, että näin mitä se mies oli kirjoittanut
Kiitos siis kaikille teille onnitteluista :hug: :hug:
Superonnittelut Commaderille ja perheelle ihanasta tytöstä :hug: :flower: Tsemppiä toipumiseen ja voimia!
Tuplaonnittelut Tirlittanin koko perheelle kahdesta prinssistä :hug: :flower: Tsemppiä koko perheelle!
Nyt on siis vielä vähän väsy olo, mutta koitan kertoa kaiken tässä, niin olisi kerralla kerrottu
Varoitan heti aluksi, että varmaan tulee pitkä tarina....
Eli maanantaina 16.4 mentiin äitipolille ja olin hyvin toiveissani sen käynnistyksen kanssa. Sydänkäyrä vauvalla ei ollut paras mahdollinen, siinä oli pitkän aikaa korkeaa sykettä, 180 paikkeilla. Tasaantui kuitenkin loppuajasta. Lääkäri sanoi, että paikat on hyvin pehmenneet ja kalvot saisi kyllä puhki, mutta mielellään odotettaisiin sinne torstaihin
Anelimme käynnistystä edellisten raskauksien perusteella, sekä sillä, että sydänkäyrä ei nyt ollut ihan ok. Mutta ei onnistunut
Lääkäri lähetti minut vielä verikokeisiin ja osastolle seurantaan. Tarkoituksena oli ottaa kaksi käyrää vielä maanantaina ja jos ne olisivat ok, niin menisin kotiin ja tulisin suoraan käynnistykseen torstaina, kun viikkoja olisi tasan 38... Painoarvio tuolloin maanantaina oli 3.7-3.8kg.
Menin siis osastolle ja toinen käyrä otettiin vasta klo 19 jälkeen, joten kätilö sanoi heti, että jäisin yöksi ja osaston lääkäri päättäisi sitten tilanteen aamulla. Päivystävä lääkäri katsoi käyrät illalla, ne eivät olleet hyviä, mutta eivät kuulemma tarpeeksi huonoja, että olisi täytynyt tehdä heti jotain :/ Alat-arvot olivat 50, kun raja-arvo on sen 45, eli nousussa olivat. Sappihapot eivät ehtineet maanantaille valmistua. Kutina oli yöllä ihan järkyttävää ja oli pakko ottaa Ataraxia, sillä seurauksella, että vauvakin oli sitten tosi hiljainen
Aamulla otettiin taas pitkät pätkät käyrää ja sitten pääsinkin tutulle, vanhemmalle naislääkärille, joka on hoitanut muitakin raskauksiani. Hän sanoi, vain että sinulla olisi toiveena päästä synnyttämään ja katsotaampas se kohdunsuuntilanne. Paikat olivat silloin hyvin pehmeät ja 3cm auki, kanavaa reilu 1cm jäljellä, joka on kuulemma uudelleensynnyttäjälle ominaista. Sen jälkeen hän sanoi, että eiköhän me siirrytä tuonne salin puolelle ja puhkaista kalvot =) Voi sitä riemua! Melkein juoksin takaisin osastolle kertomaan ilouutiset kätilölle :ashamed:
Soitin miehelle osastolta, että alkaisi tulemaan takaisin sairaalallepäin, että nyt homma lähti etenemään
Esivalmistelujen jälkeen n. 10 aikaan menin saliin ja kalvot puhkaistiin vähän ennen klo 11. Siinä pötköttelin sitten sängyllä ja odottelin miestä saliin. Kätilö oli tosi kiva ja juteltiin kivunlivityksestä ja aiemmista synnytyksistä. Tippa laitettiin myös ja pieni annos oksitosiinia menemään. Klo 12 aikaan alkoi napakat säännölliset supistukset ja otin niihin ilokaasua, se auttoi hetken, mutta kun mies saapui n. 12.30 niin olin kyllä jo aika kipeä. Olin soittanut kelloa jo aiemmin ja opiskelija tuli kertomaan, että oma kätilöni joutui viereiseen saliin auttamaan toista äitiä kiireelliseen tapaukseen. Pian miehen tulon jälkeen tulikin oma kätilöni ja hän sanoi, että viereisen huoneen äiti oli joutunut hätäsektioon ja jos tarvitsen puudutteen nyt heti, niin sitä en tule saamaan, koska anestesialääkäri meni leikkaukseen. Kyllä tuli kaamea olo :ashamed: En tiennyt miten kestäisin supistukset ja ponnistamisen... Kätilö sanoi, että katsotaan nyt ensin kohdunsuun tilanne ja sitten mietitään jatkoa. Onneksi paikat olivat auki "vain" 4cm, joten mikään kiire ei ollut. Sovittiin, että hän lähtisi tekemään paperit puudutusta varten ja valmistelisi kaiken valmiiksi lääkäriä varten.
Pian lääkäri saapuikin, olisiko ollut siinä 13.30 paikkeilla. Toisaalta onneksi näin, koska päädyin sitten kuitenkin ottamaan spinaalipuudutteen. Jos olisin saanut puudutuksen heti, niin olisin varmaan taas halunnut epiduraalin, koska pelkäsin tuon spinaalin vaikutuksen loppumista. Kätilö tosin lupasi, että jos synnytys ei etenekään, niin on mahdollista saada toinen annos spinaalipuudutusta.
Tuo spinaali oli täysin oikea ratkaisu, ihan mieletön ihmeaine! Kivut hävisi heti, enkä tuntenut yhtään mitään. Itse asiassa toisesta jalasta lähti täysin tunto. Mutta olo oli ihan mielettömän ihana. Juttelin opiskelijan kanssa niitä näitä ja välillä miehen kanssa vitsailtiin jotain
En voinut ikinä kuvitella, että se vie niin totaalisesti kaiken kivun, en tuntenut yhtään ainutta supistusta sen jälkeen. Jossain vaiheessa vaihtui kätilö ja uusi kätilö sanoi, että odotellaan vähän, että toiseen jalkaan palautuisi tunto. Hän kyseli, että tunnenko ponnistamisen tarvetta, mutta en tuntenut yhtään mitään
Kätilö sanoi, että koitetaampas kohdunsuun tilannetta. Seuraava kysymys oli, että eikö tunnu mitään paineentunnetta tai supistusta? Ei tuntunut yhtään mitään edelleenkään
Tilanne oli se, että paikat olivat täysin auki ja tukka näkyi =) Odottelimme vielä hetken, jos olisin alkanut tuntea ponnistamisen tarvetta. Ihan minimaalisen pientä painetta tuntui hetkittäin, mutta ei niin, että olisi tuntunut tarvetta ponnistaa. Sovimme, että ponnistelen sitten kätilön sanoessa, koska vauva oli selvästi tulossa!
Koko ponnistuksen aikana en siis tuntenut mitään. Kun pää syntyi, niin juttelin jotain kätilön kanssa ihan normaalilla äänellä... Se on minulle hyvin erikoista, koska silloin olen aina huutanut kuin hinaaja
Lopputulos oli kuitenkin se, että aivan ihanan suloinen tyttövauva syntyi 17.4 klo 15:28 :heart: Sain vauvan masun päälle ja isi leikkasi napanuoran. Vauva sinersi hiukan, mutta itki kuitenkin ja väri alkoi nopeasti normalisoitua. Vähän oli hengitys tiheän oloista ja kätilö päätti lähteä häntä näyttämään lasten osastolle. Napanuoran hapetusarvot olivat hyvät, mutta lapsivesi oli kalvoja puhkaistaessa hieman vihreää. Vauva imettiin siis heti, kun pää oli syntynyt.
Koko synnytys kesti 3 tuntia 28 minuuttia, josta ponnistusvaihe oli 8min. Oikein kiva kokemus, mies taisi kertoa keston vähän pidemmäksi tuolla aiemmin.
Minulla tuli vuotoa vähän runsaammin, joten olimme salissa aika pitkään seurattavana, ennen kuin saimme synttäriteet. Vauvan voinnista käytiin meille koko ajan kertomassa väliaikatietoja. Hän oli hörpännyt lapsivettä jossain vaiheessa ja keuhkoihin oli mennyt vähän nestettä. Hän joutui siis jäämään vastasyntyneiden teholle. Painon saimme tietää silloin illalla ja sehän oli siis 3920g.
Kävimme vauvaa vielä katsomassa, kun menimme takaisin osastolle. Siellä hän pötkötteli lämpökaapissa ja sai nenänasaalin kautta ylipaineella ilmaa keuhkoihin. Hyvävointiselta vaikutti kyllä jo silloin heti, eli mitään ihan hengenvaaraa ei onneksi ollut.
Oma olo oli aika heikko tuon vuodon takia, pyörrytti vähän ja oksensinkin illalla. Aika pian olo kuitenkin parani ja pian pääsin kunnolla kävelemään.
Vauvaa kävin hoitamassa osastolla koko ajan ja lypsin pumpulla maitoa. Oikeastaan eilen alkoi maitoi tulla enemmän. Torstaina selvisi sitten pituuskin ja päänympärys, pituus oli 52.5cm ja päänympärys 34.4cm.
Vauvan tilanne on nyt sellainen, että hän on nyt jo omassa kopassaan, mutta saa viiksillä vielä lisähappea. Toisissa keuhkokuvissa näkyi pientä sameutta ja lääkäri päätti aloittaa antibioottikuurin tänään. Sitä jatkettaneen kolmesta viiteen päivään. Vauva syö tuttipullosta ja tänään sain häntä imettää =) :heart: Imetys sujui tosi hyvin, tehtiin syöttöpunnitus ja hän sai kerralla yhdestä rinnasta 50ml =) Hänen ruoka-annoksensa oli tänä aamuna muutettu 45-50 ml. Kaikki näyttää siis oikein hyvältä, tuo antibioottikuurin aloitus oli vielä varokeino, vaikka tulehdusarvotkin ovat olleet matalia. Lääkäri sanoi kuitenkin, että vastasyntyneiden kohdalla ei odotella korkeita arvoja, vaan lääkitys aloitetaan pian vaikka varultakin.
Oma oloni oli tänään jo niin hyvä, että osastollakin alkoi olla paineita minun kotiuttamiseen, koska vauva ei olisi luokseni päässyt ennen ensi viikkoa. Lapset kotona alkoivat olla aika malttamattomia äidin kotiintuloon, sekin oli yksi painava syy kotiinlähtöön. Nyt olen sitten katsellut vauvan kuvaa ja itku tulee tosi helposti, kun on niin kova ikävä häntä :'( En ole saanut soitettua sairaalaankaan, kun tiedän, että itken sitten vain koko ajan puhelimessa :ashamed: Kävin hakemassa äidinmaitokeskuksesta sähköpumpun ja pulloja, ekat 100ml on jo jääkaapissa huomista varten
Kaikki siellä vastasyntyneiden osastolla ovat olleet aivan ihania hoitajia ja lohduttivat kovasti, kun itkuhan siellä tänään sitten tuli oikein kunnolla :ashamed: Jotenkin vain kaikki tuntui niin raskaalta, kun ei toista saanutkaan mukaan kotiin. He kuitenkin lohduttivat, että vauvalla on kaikki hyvin ja mitään suurta ongelmaa ei ole. Että se kotiinlähtö sieltä osastoltakin on sitten juhlan tuntuinen. Yksi hoitaja sanoi ihanasti, että vauva tietää hyvin milloin olen paikalla, mutta hän ei tajua ajankulua, kun en ole siellä. Kotona olevat lapset kuitenkin ymmärtävät myös poissaoloni ajankulun, joten on vain hyvä, että pääsen myös olemaan äitinä jo olemassaoleville lapsille :heart:
Huomenna siis mennään katsomaan vauvaa ja hoitamaan häntä, imettää saa myös. Otan esikoisen mukaan sinne, sunnuntaina otan kaksoset mukaan. Näin jokainen pääsee itsekseen katsomaan vauvaa. Maanantaina menemme sinne varmastikin pojan kanssa, ja pienempää tyttöä en sinne aio viedäkään, menee liikaa energiaa hänen vahtimiseen...
Periaatteessa ihan hyvällä mielellä olen, koska vauva kotiutunee lääkärin mukaan ensi viikolla. Toisaalta mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma, joten... Mutta toivon todella, että kaikki olisivat kunnossa ja hän pääsisi turvallisesti kotiin meidän luoksemme! Se on varmasti kyllä iso päivä elämässämme. Nyt on vain niin kovin ikävä tuota pientä nyyttiä :heart:
No niin, tulipa "oksennettua" sitten kaikki ulos :ashamed: Anteeksi tämä purkaus, mutta hormoonit ovat kyllä nyt todella pinnassa :ashamed:
Toivotan paljon voimia, tsemppiä ja enkeleitä kaikkien odotukseen :hug: Kun jaksan paremmin, niin tulen lukemaan kaikkien kuulumisia! Voikaa hyvin, pian teilläkin on omat nyytit sylissä
:flower:
Parasta aikaa ja suloinen tyttövauva 3pvä :heart: