+++ TOUKOKUUSSA PLUSSAAVAT, kesäkuuta suunnittelevat +++

mg, harmi tosiaan kun clomit ei oo tehonneet. Ja uskon kyllä että luovuttamisen ilme näkyy naamalta, kun huonoja uutisia kuulee. Mutta toivottavasti tässä kierrossa nuo samat lääkkeet auttaa, joka kiertohan on erilainen.

Sisa, minne päin olette lähdössä? Mä haaveilen kans jotain reissua joulun tienoille, mutta saa nyt nähdä raaskitaanko lähteä.. Syyskuussa lähden Afrikkaan kaverin luo pariks viikoks, käydään tietty safarilla ja mennään jonnekin unelmabiitsille :) Sitä siis odotellessa!

Hapis, tervetuloa. Mulle tehtiin kans sektio (suunniteltu, muutamaan tuntia ennen leikkausta päätettiin kun 2 pvän käynnistys ei auttanut - vauvan sykkeet laski kun supisti) ja mä toivon kanssa jos ikinä nyt sitä kakkosta saadaan et voisin synnyttää normaalisti.

Jensar, Zance, Lisey ja Iltatähti-80, kiitos. Tästäpä tää taas..

Jensar, juuri tuo ajatus että on nostanut ittensä kärsimysten jalustalle pitää niin paikkansa. Mä voin allekirjoittaa kaiken mitä sanoit. Ja niinpä, miten irrottaa "normiarki" yrityksestä.. En tiedä. No, eilenhän meillä meni silleen et koska mainitsin asiasta miehelle päivällä, niin illalla sitten mies oli siivoillut kotona, hoiti lapsen iltatoimet & nukkumaan. Se on sen tapa osoittaa et se on pahoillaan, sanoahan sitä se ei tietty voi, koska enhän mä voi suoraan sitä syyttää että miks et pysty. Tiesin sitten jo etukäteen mitä illalla odottaa, mutta ei sen paljon lohduta, kun ovis oli jo sunnuntaina. Mä kans vastailen vaan kaikille et kaikki on elämässä hyvin etc ja en myöskään lääkärille kertois mitä taustalla oikeasti tapahtuu. Vastailisin just samoin kun sä kaikkiin lomakkeisiin/kyselyihin et seksi sujuu ja parisuhde on ok. Toisaalta kun kaikki on ok, mutta mä vaan muserrun tuosta yhdestä asiasta kun tiedän että seuraavaan mahdollisuuteen on kuukaus. Ja se mua hämmästyttää miten mun mieliala vaihtelee kun vuoristorata. En oo ikinä ollut maailman tasaisin ihminen, mutta en nyt ihan tällänenkään. Enpä ois uskonut et tää näin kuluttavaa on yhden lapsen aikaansaaminen!

Minymom, ongelma on se ettei mun mies kykene puhumaan tuosta haluttomuudestaan. Siitä on yritetty keskustella niin monta kertaa ja se vaan sanoo et miks et hyväksy häntä sellasena kun hän on. Arvatkaa vaan tuntuuko pahalta kuulla kun toinen sanoo noin. Ja hirveä myöskin sanoa, että meidän parisuhteen ainoa "ongelma" on tää lapsettomuus ja jos vaan tulisin raskaaks, niin kaikki palautus ennalleen. Ei meillä oo mitään syvempiä ongelmia muuten, tää vaan rassaa ja tietty mua se jos ei pystytä sekstailee sillon kun pitäs. Ite on niin hauras jo nyt et kaikki tuollanen (kuten yhden kerran väliinjääminen ovispäivänä) romuttaa mun maailman.

Tää palsta on kyllä hyvä keino purkaa höyryjään.
 
Viimeksi muokattu:
MG: Tsemppiä ja kyllä mä uskon että ne piikit saa aikaan sen johtofollin ja oviksen! Miksköhän se limakalvo on niin ohut...? toivotaan että viimeistään kesätauon jälkeen saatte vauhtia siihen ovulaatioon ja limakalvoille:hug:

Laurelle: Kysy ihmeessä!! Systeri ei ainakaan saanut raskautua ennen lantion alueen leikkausta, tai ainakaan se ei olisi ollut toivottavaa.

Hapis: kyllä mä uskon että synnytystapa selviää viimeistään raskauden alettua, mutta jos asia sinua vaivaa niin mene ihmeessä juttelemaan! Meillä mies kyllä haluaa toisen lapsen mutta mistään "kuumeilusta" ei ole varmaan hänellä tietoakaan. Ottaa mitä tulee vastaan ja tyytyy siihen:rolleyes:

Minymom: Harmi kun joudut kesän odottelemaan. :hug: Jospa kävis onni onnettomuudessa ja mitään tutkimuksia ei tarvis:p Me ollaan kyllä puhuttu, mies omallaan ja minä omalla tavallani mutta tuntuu että itselläni se ongelma tässä on. Ei miehellä ole mitään sellaista pakkoa saada lasta ihan heti, kunhan se joskus putkahtaa. Siksi hän ei tietenkään osaa asennoitua minun (naisen) asemaan, eikä myöskään oikein olla vertaistukena.

Viola30: meilläkin olis kaikki ihan hyvin jos ei tätä yrityshelvettiä olis...Itsekin ajattelen että kaikki muuttuu hyväksi kunhan raskaus alkaa. Pelottaa vaan jos ei enää osaiskaan elää ja nauttia elämästä ja jotkut asiat olis jumiutunu pahasti tän kokemuksen takia. Toivottavasti ei...!!!!!Pelottaa myös jos oon ollu huono äiti ja vaimo tän takia ja olisin aiheuttanu tahtomattani kärsimystä myös muille . Välillä olin niin jähmettynyt että en pystynyt moneen päivään nukuttamaan lasta tai tekemään arkirutiineja. Seksikin oli/on ajoittain ihan pannassa jos ei oo tärppipäiviä, molemmat on ajateltu että "säästellään" taas sit siihen ku tahkoaminen alkaa. :ashamed:. Mies ei oo todellakaan aina otollisella mielellä silloin kun pitäisi puuhailla ja haluais siirtää myöhemmälle niin ei oo kivaa pakkopullana alkaa suoriutumaan vaan yritysmielessä. Yritän uskotella itselleni että haluan miestä ja seksiä pelkästään sen seksin takia, eikä tärppimielessä , mutta totuus ei oo aina se:( Ja silloin kun haluais ihan aidosti, niin tuntuu että mies luulee että on vaan tärppipäivät ja kokee sen velvollisuudeks. Ei oo kivaa sitten analysoida aina ennen puuhia että mikä se noista vaihtoehdoista on :headwall: meilläkin mies yrittää "korvata" mulle asioita tekemällä kotona enemmän. Normaalioloissa olisin haltioissani eleestä, mutta nyt se ei niin paljoa lohduta kun ongelma ei sillä häviä:|Toki arvostan elettä silloin.


ON: aika kivuliaat menkat ja runsaat, 4:ttä päivää tulee vielä niagarana ulos tavaraa. Toivottavasti tää kierto menee tavalla tai toisella hyvin ja päästään eteen päin:p
 
Viimeksi muokattu:
Moi kaikille! :)
Ja onnea Liseylle, olikohan muita plussanneita.. :) En nyt yhtäkkiä muista, mutta onnea heillekin!

Monella täällä ollut haikea fiilis :( :hug:

MG:lle onnea tähän kiertoon, älä masennu! Vaikkei varmana ole helppoa. Mut se voi raskaus napsahtaa kohalle milloin vain! :)

Te jotka harmittelette miehen haluttomuuden kanssa, se on aika tavallista. Vaikka luulis että miehillä ei juuri ole probleemaa tahkota. Mut niille tulee helposti paineita yrityksestä, ja pelkästä velvollisuudesta ei haluta kun se ahdistaa jo etukäteen. Naisella sentään on hormonit tukena ovulaation aikaan, vaikka se yrittäminen ei niin herkkua olekaan. Kannattaa miettiä myös koti-inseminaation mahdollisuutta. Olen kuullut, että se on monilta miehiltä vienyt taakan harteilta. Ja onnistuu haluttuun aikaan helpommin kuin yhdyntä käskyn käviessä :) Koti-inseminaatio ovisplussapäivänä (tai n. 2vrk ennen oletettua ovista) ja itse ovispäivänä voivat tuoda hyviä uutisia ja pian! Tsemppiä!

Itsellä ei oikein ole jännitystä päällä. Vuosin veristä niukkaa vuotoa siis ovislimapäivien lisäksi vielä 4 päivää... Niukkana mutta kuitenkin. Nyt on valkovuoto tosi niukkaa ja sitä ihteään, kohdunnapukka on kova ja kiinni. Mutta jotenkin tuntuu ettei kunnollista ovulaatiota ole tapahtunut, kun verta tihkui niin pitkään oviksen jälkeen. Kun jos on huono munarakkulan kypsyminen/ovulaatio, kehittyy myös huono keltarauhanen. Yleensä siis näin.

Tsemppiä kaikille, itsellä yksi yövuoro takana ja vielä kaksi edessä. Meidän sairaanhoitopiirissä oli melko tsembalot viime yönä, sen verran monta synnytystä oli :D Jospa nyt rauhallisempaa :)
 
Tuohon seksiasiaan täytyy nyt vähän nolona kommentoida, että minä kyllä ymmärrän miehiä. Ei ihme, ettei ovisaikaan haluta tai tulee paineita ja menee mielenkiinto, jos muutoin ei seksiä ole juurikaan tai yhtään. Miltä teistä itsestä tuntuisi, jos mies olisi halukas vain hedelmöittämismielessä eli taluaisi lemmiskellä vain ovisaikaan raskauttamistarkoituksessa? Minulle ainakin tulisi tunne, että olen vain lapsikone (tällä hetkellä huonosti toimiva sellainen :D) enkä miehen mielestä muuten viehättävä ja haluttava ollenkaan. Kyllä ainakin minä haluan tuntea olevani rakastettu ja haluttu mihin aikaan kuusta tahansa, joten pyrin suomaan sen miehellenikin. Menkkojen aikaan en yhdyntöjä halua, mutta joskus on fiilistä muunlaiseen seksiin. Kun seksielämä on edes kohtalaisen säännöllinen, on ovisajan paineet pienemmät. Silloin ei voi laskea yksi plus yksi ja alitajuisesti painaa jarrua. Säännöllinen seksin harrastaminen saa myös haluamaan seksiä säännöllisesti eli aktiivinen seksielämä ylläpitää itseään. Aktiivisella en tarkoita välttämättä päivittäistä seksiä vaan esimerkiksi keskivertaista 1-3 kertaa viikossa sen mukaan, millainen määrä tuntuu omaan parisuhteeseen sopivalta.

Seksielämä on tärkeä osa parisuhdetta ja heijastuu sen muihin osa-alueisiin. Voisi siis olla järkevämpi varsinkin polilla tai klinikalla mainita seksiongelmista, niin niihin saisi sitten apua. On surullista, jos parisuhde ajautuu eroon johtavaan kriisiin sen vuoksi, että seksistä tulee raskautumiskeskeistä pakkopullaa.

Tämä mielipide on nyt avoimesti ja suoraan sanottu, mutta en tarkoita sillä ketään arvostella enkä loukata. Usein on liian lähellä omia ongelmiaan nähdäkseen niitä itse selvästi, joten toivottavasti tekstini antaa uusia näkökulmia ja avaa silmiä tekemään ongelmille jotain. Seksistä nauttiminen on myös stressiä laukaisevaa, joten vapautuneeseen seksiin kannattaa pyrkiä. Omasta kokemuksesta tiedän, että haluttomuus on ikävä vaiva ja lapsen saamisen vaikeus haittaa herkästi myös seksielämää. Asioihin voi kuitenkin onneksi vaikuttaa. Joskus ongelma lähtee korjaantumaan ilman ulkopuolista apua ihan jo sillä, että onnistuu asettumaan toisen asemaan ja ymmärtää toisen osapuolen kokemuksen.

Toivon niin kovasti, että tähän porukkaan kuuluvat onnistuisivat saamaan pienokaisen ja säilyttämään parisuhteen koettelemustenkin keskellä. Toivon, että me kaikki selvitään vaikeuksista ja saadaan korjailtua parisuhteidemme heikkouksia ja haasteita. Lapsemme ovat ansainneet onnelliset vanhemmat, joten koitetaan parhaamme mukaan pyrkiä siihen onnellisuuteen. :)
 
mg, kiitos hyvistä kommenteista. Mutta kun ongelma on, että MIES ei halua. Ei ole siitä kiinni ettenkö minä haluaisin muilloinkin kuin ovisaikana, mutta kun mies ei. Se voi olla kevyesti ilman viikkoja, se on vaan sellanen. Siitä se miehen ahdistus tulee, kun ei yhtään huvittas sillon ovisaikaan (jos ollaan vaikka sekstailtu viikkoa ennen) ja sitten on pakko. Meillä ei ole todellakaan kysymys että toinen olisi lapsentekokone tai että toinen ei olisi haluttava etc. (no, onhan se eri asia jos on tuore, uusi suhde kuin se että ollaan yhdessä oltu jo monta vuotta, niin se haluttavuusastekin on eri, mulla ainakin). Ja tuon allekirjoitan että aktiivinen seksielämä ylläpitää itseään, mutta kun sitä ei ole! Joskus kertakin viikossa on utopiaa. Mä olen vaan yksinkertaisesti (suurimman osan ajasta) hyväksynyt sen, että mun mies ei halua kovin usein. Kyllähän sitä on tullut mietittyä et onko se vika mussa, mutta ei se ole. Vaikka tottakai jos mies ihastuisi johonkin ja menisi tämän ihastuksen kanssa sänkyyn, niin varmasti silläkin olisi eri fiilis kun kotona vaimon kanssa. Musta on ihan turha sanoa että seksi on yhtä jännittävää kun suhteen alussa, en tod usko siihen (tämä siis mun mielipide, kenenkään ei tartte puolustella et "meillä on yhtä kiihkeää..."). Me ollaan tän asian kanssa jo niin jumissa, ettei tässä keskustelut auta tai mitkään eroottiset leikit. Onhan se seksi välillä rentoa, mutta kuten Jensar tuossa mainitsi, niin monesti se on kyllä jotain ihan muuta. Juuri noin meilläkin, että yritän uskotella et haluan miestä miehen takia, mutta tällä hetkellä haluan vaan niiden siittiöiden takia. Tai siis tietyllä tavalla haluan miestä, mutta pääasia on hedelmöitys, ei muu. Nautinto tulee siinä sivussa, siis välillä tulee, välillä ei. Joskus vaan toivon et tulispa se jo, et loppuks tääkin. Aivan kamala kirjoittaa näitä asioita näin avoimesti, mutta noin se vaan on. Ja parisuhteeseen, kuten totesin et kaikki on muuten hyvin ja tiedän ettei tää lapsettomuus meitä erota, mutta kyllä se on vaikea hyväksyä elämää näin, jos lisää lapsia ei tule.
 
MG; Olen samaa mieltä, että seksi kyllä ruokkii haluja.

Meillä taas on niin, että minä yritän tuota miestä houkutella seksiin edes sen kerran viikossa, jottei se ovis sitten olisi niin arvattavissa. Meilläkin skipataan tädin kyläilyn aikana, mutta heti sen jälkeen mulla alkaa hormoonit hyrräämään ja haluan parin päivän välein pupuilla. Ja joo, ei meilläkään enään ole niin hekumallista, kuin suheen alussa. Silloin äijä jaksoi parikin kertaa päivään ja joka päivä :D Sitten alkoikin yhteiselo ja ne minun e-pillerit oli niin tehokkaita, ettei minulla edes tehnyt mieli. Silloin mies joskus kännissä purnas kun on niin vähän seksiä :D Hah, nyt on roolit vaihtunut. Ja tuntuu, että mitä kauemmin olen ilman pillereitä, sitä enemmän haluttaa. Oviksen jälkeen halut kyllä hiipuu, mutta yritän silti lämmitellä itseäni ja miestäni, ihan vaan sillä, ettei se seksi juuri jäisi siihen oviksen tietämille ja koska tiedän että (MG:ltä lainaten) säännöllinen seksin harrastaminen saa myös haluamaan seksiä säännöllisesti eli aktiivinen seksielämä ylläpitää itseään.

Ihana on kyllä kun teille voi purkaa näitä asioita. Ei siinä, ettenkö voisi puhua näistä mieheni kanssa, mutta jotenkin tuntuu, että joskus onnistun vain syyllistämään häntä. Hänkin kyllä haluaa lapsen, mutta ei kuumeile yhtä kovasti kuin minä, joka jo sinällään tuo vähän kinaa.

Mutta näistä paineistapa tuli mieleen, (olen ihan kauhea ihminen joskus, tiedän sen) suutuin tuossa äijälle kun ei seksiä herunut. Oli just silloin ovis. Menin sitten joskus parin tunnin päästä vessaan tutkiskelemaan tikkuja ja se onnistui yllättämään minut niitä tiirailemassa :D Ihmetteli mitä teen, sanoin että tutkin näitä kusisia tikkuja, että tuo ovis+ on tainnut olla eilen. Olin kyllä hyvin ihmeissäni kun tämän tiedon kuultuaan hän oli heti valmis makuuhuoneen puolelle, vaikka muutamaa tuntia aijemmin oli valittanut, ettei hän mikään kone ole, ettei käynnisty tuosta vaan jos minä niin päätän :D
 
MG ja Viola30: Meilläkin on siinä mielessä jännä suhde että seksi ei oo ollut koskaan mikään kulmakivi. On ollut aikoja jolloin on molemminpuolisesti haluttu joka päivä, aikoja jolloin mies ei ole halunnut kuin kerran kuussa ja aikoja jolloin minä en ole halunnut kuin kerran kuussa. Nämä on aina otettu suhteessa huomioon ja yritetty ymmärtää toista. Itse en ainakaan halua suostua seksiin vaan toisen mieliksi jos ei itseä haluta (toki tilanteesta ja tunnelmasta riippuen), enkä myöskään ole koskaan odottanut mieheltä samaa silloin kun on itseä haluttanut ja miestä taas ei. Mies on joskus suhteen alussa sanonutkin ettei ole mitenkään seksiriippuvainen tai että voisi elää ilmankin:O Tää seksi ei siis oo ikinä ollut mikään ongelma kummallekaan, on aina eletty sovussa sen kanssa ja toista huomioiden ja kunnioittaen, yritetty kohdata jossain puolivälissä molempien toiveita. MUTTA nythän tää onkin sitten ongelma, kun mua haittaakin yht äkkiä vuosien päästä jos mies ei haluakaan. Itse tietenkin virittäydyn jotenkin tunnelmaan tärppi mielessä siintäen mutta miehelle se ei valitettavasti toimi samoin. Mä nähtävästi oon enemmän ns.riippuvainen siitä tärppiseksistä kuin mies vaikka se vauvaa haluaakin. Sille se on vaan yks kerta ja mulle se voi olla pahimmillaan koko kierto. Turha se on sitte seuraavana päivänä yrittää virittäytyä tunnelmaan pettymyksen pala kurkussa vaikka se miehelle kuinka sopisikin. Tässä kun tää yritys on kestänyt jo toista vuotta niin kaikki tällänen pidempään jatkuessaan toki voi hiertää välejä mutta ei tässä nyt siinä mielessä ole ongelmaa että siitä riitaa tulis tai mitään muuta ihmeempää. Meillä mies varmaan haluis onnistua aina kun tarve vaatii, taitaa pettyä itseensäkin jos ei onnistu ja yleisesti siitä jää hieman vaisu olo ja paskanmaku suuhun kun joutuu asian ottamaan esille pakkoseksimielessä, jos ei muuten onnistu...Ja mä taasen huomaan itsessäni ikäväkseni että tää yrityksen ja epäonnistumisen luoma tunnetila hiertää kyllä tuota seksipuoltakin. On vaikea virittäytyä tunnelmaan jos on hetki sitten itkenyt jotain "lapsettomuuteen" liittyvää asiaa. Sitten taas voi joku päivä olla sellanen että ei oo huolen häivää ja vois vaikka viettää koko illan ja yön puuhastellen. Tietenkään nääkään hetket ei sit osu yksiin miehen "hetkien" kanssa. Mäkään en näköjään pysty ikinä päästämään irti siitä yrityksestä, edes yhtä kiertoa kokeillakseni olisko eläminen normaalia kaikkine osa-alueineen. Ei tartte nähdä kuin yksi maha kaupassa niin jo lasken miten tikkuja riittää ja oon ihan kuumeisena taas miettimässä ja laskeskelemassa päiviä:stick:

Kissendaal: Meidän mies on oppinut käyttämään tuota koti-inseminaatiota pahimpiin hetkiin. En tiedä miten hyvin se onnistais jos tärppi olis muuten osuakseen mutta ei se oo ainakaan siitä toimenpiteestä valittanut kertaakaan vaikka ei me olla siitä tärppiä saatukaan. Tosiaan tuo on auttanut pahimpiin hetkiin kun ei seksi olisi muuten tullut kysymykseenkään, ja kiitos siitä miehelle joka on jaksanut uhrautua:heart:
 
Viimeksi muokattu:
Zanca > Voisiko tuossa viimeisimmässä olla kyse siitä, että miehen oli helpompi olla itse aloitteen tekijä? Joskushan ajatus seksistä ahdistaa siksi, että aloite tulee aina toiselta. Itselläni kun on hormonihäiriöistäni johtuen välillä haluttomuutta, niin ahdistaa miehen viekottelut. Lähentelyistä tulee korostuneen läpinäkyviä ja ärsyynnyn. Alkaa tuntua ahdistavalta, jos toinen muistuttaa omista haluistaan vähän väliä eikä itselle tule mahdollisuutta olla välillä aloitteen tekijä. Tässä saattaa olla muuten yksi syy siihenkin, että miehen halut hiipuvat naisen halujen lisääntyessä.

Viola30 > Hankalan kuuloinen ja harmillinen tilanne. :| Toki meilläkin on alkuaikojen kiihkeys menneen talven lumia, mutta tilalle on ajan myötä tullut uudenlaista intohimoa. Täytyy kyllä nostaa hattua miehelle kärsivällisyydestä ja ymmärtäväisyydestä, kun on jaksanut panostaa suhteeseemme minun haluttomuuksistani huolimatta. Jatkuva torjutuksi tuleminen on lannistavaa. Ihan ymmärrettävistä syistä välillä haluat miestä vain siittämään. Tavallaan tyydyt ottamaan vastaan sen välttämättömän silloin, kun mies ei enempään pysty. Surullistahan se on. Onko miehesi kertonut aina olleensa tuollainen vai voisiko hänellä olla nyt joku seksuaalisuutta haittaava ongelma tai ollut joskus ja passiivisuus jäänyt päälle? Vaikka suhteenne nyt olisikin ihan kunnossa, niin selvästi kärsit tuosta halujen epätasapainosta. Toivon kovasti, että tilanne raukeaa jollain tavoin ja saatte senkin osa-alueen kuntoon. Se kun voi muuten alkaa jossain vaiheessa kaivelemaan paljonkin.

Kotipsykologi ja analysaattori taisi vallata minut. :D Mulle tulee herkästi halu terapioida vaikka joskus olisin itse enemmän sellaisen tarpeessa. :whistle: Monimutkaiset asiat vaan ovat niin mielenkiintoisia ja ihmisten tilanteita on mukava pohtia. Parasta tietenkin on sitten se, jos onnistuu saamaan pohdinnoillaan ja analysoinneillaan jotain hyvää aikaan joko itselle tai toisille.
 
Tähän seksikeskusteluun osallistun minäkin, sillä muistan ajan kun mies ei halunnut. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa, mutta hyvin se on mielessä.

Sen vuoksi nyt poden itse hirveän huonoa omaatuntoa, kun ei seksi kiinnosta. Ei yhtään. Voisin lopettaa sen kokonaan ja olisin varmasti aivan onnellinen. Miestä sen sijaan kiinnostaa ja uskon hänen kärsivän tilanteesta, kun aina vain tulee pakit..

On ihan hirveää huomata, että ei kiinnosta, ei edes hyvällä tahdolla pysty kaivamaan itsestään niitä haluja. Ja siis se koskee sitä seksiä ylipäänsä. Tällä hetkellä tuntuu, että haluan vain elää normaalia elämää ilman seksiä, tehdä kaikkea muuta, siivota, laittaa puutarhaa, tehdä ruokaa, käydä ulkona syömässä, katsoa televisiota miehen kainalossa, nukkua lähellä, MUTTA EN HALUA HARRASTAA SEKSIÄ. Miehellä taas halut ovat entistä kovemmat, joten olen yrittänyt kerran viikossa suostua jo aviollisiin velvollisuuksiini nojaten. Lupasin, että sunnuntaina saa jos en viikolla ole suostunut.
Miestä se tietysti syö, kun tietää ettei minua huvita tippaakaan. Ihan mukavaa touhuahan se on, mutta totuuden nimessä tunnustan, että toivon toimituksen olevan vain nopeasti ohi. Orgasmin tavoitteluun en jaksa edes ryhtyä, kun se on niin kovan työn takana.

Tähän täydelliseen haluttomuuteen saattaa hyvinkin vaikuttaa ehkäisypillerit joita syön, sillä näin totaalista haluttomuutta en ole ennen kokenut. Lisäksi sitten pitkä yritys takana vaikuttaa asiaan. Minulle on noussut entistä tärkeämmäksi se henkinen yhteys, arjen ja vastuun jakaminen, kumppanuus ja ystävyys.

Ja kukas se sanoikaan, että miehet saattavat haluta itse olla niitä aloitteen tekijöitä?
Noh, minulla se nyt on ainakin niin, että ahdistun heti kun mies tekee aloitteen. Homma toimii paremmin, jos mies vaan pystyy odottamaan. Tiedän kyllä "velvollisuuteni" ja kun saan rauhassa aikaa sille aloitteen tekemiselle, niin teen sen kyllä.

Uskon, että tilanne muuttuu. Halut ovat ailahdelleet aiemminkin. Jossain vaiheessa minäkin varmaan taas valitan, kun mies ei halua.

Tsemppiä teille ja minäkin suosittelen sitä puhumista. Sillä minä olen ehkäissyt pahimmat mielen pahoittamiset miehen osalta, kun olen kertonut miltä minusta tuntuu ja mistä epäilen haluttomuuteni johtuvan (ja syyt siis eivät ole miehessä vaan ihan itsessäni ja varmaan niissä hormooneissa)
 
MG; Ihan tervetullut ajatus oli tuo.

Iloksi; Mulla oli e-pillereitä syödessä tosiaankin niin etten silloin itse halunnut. Muistan kyllä itsekkin ajan, kun mies oli aktiivisempi ja itse kammosin sen lähentelyitä.

Onneksi ruvettiin tästä nyt puhumaan, tulee mieleen aika, kun asiat oli tosiaan toisin. Eli minä pihtasin :) Se näyttää olevan normaalia, että nuo halut voivat vaihdella laidasta laitaan molemmilla. Pitää kyllä nyt yrittää, etten ole niin hyökkäävä, antaa miehen tehdä aloite. Ei se kyllä ollut mukavaa, kun toisen kosketusta kammosi, ettei se vain ollut lämmittelyä peti puuhiin...

Tsemppiä meille kaikille näihin suhteisiimme :)
 
Midia > Onhan miehellä oletettavasti terveet kädet. Vaikka puoliso oletkin, ei sinun velvollisuutesi ole aina miestäsi tyydyttää. Sinulla on oikeus sanoa, "kiitos mutta ei kiitos tällä kertaa". Joskus itsekin innostuu lähtemällä leikkiin mukaan, mutta joskus pakkopulaseksi saattaa viedä haluja entistä vähäisemmiksi. Jos halukkaampi osapuoli välillä itse hoitelee itsensä, niin hän malttaa antaa peremmin passiivisemmalle tilaa ja mahdollisuuden aloitteen tekemiselle muuttumatta itse kiukkuavaksi mörökölliksi.

Kuulostaa kyllä tutulta. Oma mieheni vetäytyy etäiseksi, kiukustuu herkästi eikä kykene ottamaan minua huomioon. Koitan välttää sellaista, että itse olen kovin etäinen ja neutraali, jotta mie skuitenkin tuntisi itsensä rakastetuksi ja tietäisi olevansa mielestäni haluttava. Tasapainoiluahan tämän asian kanssa on, kun halut eivät ihan kohtaa. Olemme kuitenkin onnistuneet sikäli hyvin, että laatu on pysynyt tai jopa parantunut vaikka määrä ei välillä kummoinen olekaan. Taukoja tulee, mutta niistä selvitään. Mielialavaikutuksistakin voidaan puhua ja sillä tavoin lääkitä. Ei kylläkään ole ihan perintenen tuo mieheni tuon puhumisen osalta, sillä taitaa olla keskimääräistä kykenevämpi siinä asiassa. Liekö sitten kotoa opittua vai minun kanssani eloon sopeutumisen tulosta. :rolleyes:

Kello on taas tikitellyt järkyttäviin aikoihin asti. Minä yövalvoskelija kun olen nykyisin illalla simahtavaa sorttia. :LOL: Pakko on siis kiiruhtaa unille, jos meinaan aamulla saada itseni ajoissa jalkeille. Hyvää yötä! :wave:
 
iloksi > E-pillerit saattavat hyvinkin olla syy. Toivottavasti ovatkin, niin pääset vaivasta todennäköisesti pian eroon. Tuo aloitteen tekemisen mahdollisuuden tarvitseminen toimii toisinkin päin eli naisen kohdalla. Tuo miehinen näkökulma oli vain esimerkki. Meillähän minä olen yleensä se torjuja ja joskus ihan ärsyynnyn, jos mies liikaa "ahdistelee". Sellaisen ärsyyntymyksen jälkeen saattaa mennä kauankin, että "toivun" ja kykenen aloitteen tekemiseen. Miehen lähestymisyritykset muutoin kuin vilpittömästi vain läheisyys- ja huomiomielessä pahentavat tilannetta ja yleensä johtavat riitaan. Silloin meillä on kyllä väärinymmärrystä mukana, sillä tulkintani voimistuvat tuollaisissa tilanteissa. Voi miesparkaa, mitä joutuu välillä kestämään. :ashamed:
 
Täällä onkin ollut aktiivista keskustelua. :)
Seksi on niin pirun herkkä asia. Joku on joskus sanonut, että rakastelu on miehen tapa sanoa "rakastan sinua", eikä mies ajattele sitä pelkästään tyydytyksenä vaan juurikin niin, että osoittaa rakkautensa niin. Ja kun nainen taas haluaisi "pelkästään" hellyyttä osoittaakseen rakkautensa, niin soppa on valmis, vaikkei kumpikaan mitään pahaa tarkoittanutkaan alunperin. Itse olen ainakin todennut, että meidän parisuhteessa ollaan tosiaan Marsista ja Venuksesta, joutuu välillä tosissaan miettimään että pystyy (yrittää) ymmärtämään toisen ajatuksia.

***

Ansku83, laita vaan plussanneisiin. :) (pääseehän sieltä sitten taas takaisin jos kurja tuuri käy...)
Nyt näyttää ainakin hyvältä, aamun saldo tässä:

Aijaa.com - Dpo 17, eli rv 4+4? Toivotaan. <3 - 8061237.jpg

Toivon sydämestäni teille kaikille kaikkea hyvää, onnea ja tietenkin tärppiä ja vauvoja. :heart:
Tulen varmasti kurkkimaan teitä monet kerrat taas. :hug:
 
Onnea Lisey!!:heart:

Nyt kun lukee muiden kokemuksia seksistä parisuhteessa, tuntuu melkein että oon päässy helpolla:D Meillä kun tosiaankaan mies ei oo ollut koskaan sellainen että olisi ollut "vaatimassa" seksiä. Useimmiten asia on ollut toisin päin ja minä olen valitellut seksin vähyyttä. Viimeksi raskaana ollessa näin kävi. Itsellänikin raskaus vaikutti suotuisasti haluihin.

Nyt kuitenkin, kun on tätä yritystä ollut ja muutenkin mielialaongelmia, huomaan kärsiväni ajoittain ihan kunnolla haluttomuudesta. Voisi hyvinkin mennä viikko tai pari ilman että edes mietin seksiä. ja MG:n kommentti siitä että pitää se aloite saada tehdä, osui täysin nappiin. Itse saan enemmän tyydytystä seksistä johon olen tehnyt itse aloitteen, kun sellaisesta johon velvollisuudentunnosta ryhdyn. Tästä mieskin on ollut samaa mieltä, eli ei halua itsekään harrastaa jos minua ei haluta tai en muuten jaksa. On sanonut, että ymmärtää nyt tämän tilanteen ja jaksaa odottaa parempia aikoja, mutta huomaan että asia on tapetilla omasta aloitteestani aika usein koska huomaan miehessä muutoksia jotka ovat seksin vähentymisen myötä varmaan nostaneet päätään. Hän on kärttyisempi ja sulkeutuneempi kuin yleensä. Kun kysyn asiaa, kieltää että se seksistä johtuisi. Kuitenkin silloin kun seksiä on, sujuu arki tunnelmaltaankin paremmin. Ehkä hän ei halua myöntää että kärsii jotta minä en kärsisi enemmän:confused:

Itselläni kun on kierrotkin hieman sekaisin ja ovulaatiota en saa varmuudella bongattua kierroissa jotka venyvät lähes 60:een päivään, on ollut pakko miettiä millä tärpin saisi varmistettua. Eli ollaan puuhailtu kolmen-neljän päivän välein silloin ja se on ollut enemmän tai vähemmän pakollista kumpaisellekin. En voi hyvällä tahdollakaan kuvitella että nauttisin siitä aina tai että mieskään nauttii. Välillä on ollut kiertoja jossa seksi on tuntunut niin pakkopullalta että olen itsekin ollut jo luovuttamassa tärpin mahdollisuudesta. Sekin on tuntunut jälkikäteen pahalta. Nyttemmin tuo koti-inseminaatio on tosiaan pelastanut pahimmat päivät ja seksistä on voinut enemmän nauttia kun sitä ei ole tarvinnut pakosta harrastaa. Jotain hyvää hormooneissa silti on, koska itse huomaan halujen lisääntymisestä yleensä ovulaation olevan käsillä:p Tällöin on ne harvat hetket jolloin seksiä tekee mieli myös muussa mielessä kuin tärpin kannalta.
 
Huomenta, huomenta!

Lisey, paljon, paljon onnea vielä sulle, aattele, sulle tulee tammivauva!! Onpa todella ihanaa!!

Näistä meidän kirjoituksista voi tehdä sen loppupäätöksen, että onpa asia niin tai näin, niin aina me naiset jaksetaan valittaa :D Nyt kun on ovisaika ohi, voisin miestä yrittääkin lämmitellä ja todennäköisesti se lähtis mukaan, koska pakko-onnistuminen on poistunut. Eli sekstailtas vaan huvikseen. Pitääkin testata tuo tässä lähipäivinä :)

Mutta nyt kevyempiin aiheisiin :D Ulkona on ihanan lämmin ja aurinkoista, mä niin nautin molemmista. Äkkilähtöjä kyttäilen Välimerelle, niissä on näköjään silleen, et noin 1.5 vko ennen lähtöä hinnat tippuu. Hotellien taso on kuitenkin aina samanlainen ja kun paikastakaan kun ei oo niin väliä, niin jospa sieltä jotain kivaa tulis eteen. Pitääkin töissä tänään vähän kysellä et voinko lähtee ihan ex temporee.
 
Viola30: Mä oon päätynyt samaan :D Ajattelin itsekin hieman näistä keskusteluista innostuneena lämmitellä miestä kunhan nää menkat loppuu...Voiskohan tän aiheen ottaa kerran kuussa esille niin sais aina jotain "pontta" seksirintamalle:p:LOL: Sitä kun ei itse välttämättä aina huomaa metsää puilta ja jotenkin "minä itse" laput silmillä tulee rämmittyä vähän liiaksikin...

Muakin houkuttelis äkkilähdöt. Niitä on yleensä melkein koko aika että varmaan jokunen vois osua loman ajaksikin, jos useamman viikon saa putkeen. Meillä vaan noi koirat on esteenä extemporeelle, kun ei oikein vakihoitajaa tahdo saada. Sen takia joudutaan aina hyvissä ajoin varailemaan lomia ja reissuja ja ne sitte maksaaki sen mukaan:rolleyes: No nythän meillä olis kanarialle reissu tiedossa talvella, joka varattiin siinä toivossa ettei hoitoja tarvittais. Nyt on tilanne muuttunut mutta ajattelin katsoa mitä hoidoista nyt tulee ja sen mukaan sitten eletään. Rahaa meillä olis säästössä kyllä mutta ne on ajateltu jossain vaiheessa tulevaan hoitovapaaseen kun ei yhden tuloilla pärjätä mitenkään.

ON: Mies vei simppanäytteen aamulla klinikalle, jänskättää vähän onko se edes normaali kun nyt on eletty vaan sen mukaan että mussa olis se "vika". Kaks viikkoo pitäis odotella tuloksia. Toivottavasti olis kaikki kunnossa!
 
Minä täällä jännään ovispäiviä =), menkkulit kun loppuivat eilen/tänään aamulla, laskurin mukaan pitäis otolliset olla siinä 25 pvä. Tässä tämä raskautumisen paineet kasvavat ja hiukan jo pelottaa :). Jopa niin typerän turhamainen asia kuin lihominen :/. Onhan minulla kyllä syykin siihen sillä lihonut aina 30-35kg raskauden aikana,l nyt olen saanut painon pudotettua siihen 50kg ja olen tossa yrittänyt pudottaa sitä 48kg, mutta eipä oikein tahdo onnistua,tiukassa on.
 
Kyllä se vaan niin on et alapää jutut lähtee yläpäästä,sieltä "korvien välistä"...tai itsellä ainakin jos oon onneton tmv niin pysty seksiin vaikka mitä toinen yrittäis...Entisessä avioliitossani seksi oli "pakkopullaa" viimiset 5v ja loppuikin kokonaan vuosi ennen eroa...vaikka seksi onkin yliarvostettuu niin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos sänkyhommat sujuu niin kaikki muukin sujuu ja toisinpäin!Ymmärrän kyllä et jos sitä vauvaa et yrityksistä huolimatta kuulu niin syö kyllä naista/miestä ja koko seksi tuntuu turhalta...
Tän nykysen kans aatelin alkuun et tähän en kyllästy ikinä mut kyllä vaan tullu kausia kun seksi evvk,mut onnex saa mut mukaan pienellä yrittämisellä:p..huvittaa kun miehellä kännykässä ovulaatio kalenteri niin näyttäää tärppipvät ja sen mukaan aina harrastetaan...säästyy multa alotteen teko vaiva...:DPiti tässä kuussa ostaa ovulaatio testejäkin mut en löytäny kaupasta ja cittariin en jaksanu lähteä ja nyt taitaa ol myöhästä kun on jo ohi tai just päällä...ens kuus sit...
vähän lyhentyny kierto niin en enää tie millai on...
 
Täällähän on ollut mielenkiintoista keskustelua seksistä :) Kyllä vauvan yritys varmasti pidemmän päälle voi vaikuttaa seksielämään ja parisuhteeseen... Ja on kyllä niin totta tuo mitä mg sanoi, että aktiivinen seksielämä ylläpitää itseään. Huomaan itsekin, että jos tulee jostain syystä pidempi tauko, niin kynnys seksin harrastamiseen nousee. Kumma ilmiö... :confused: Mulla on sellainen "stereotyyppinen" mies siinä mielessä, että se on kyllä aina valmis kun vähänkään vihjaisee. Ja myös muulloin :D Aloite tulee myös 90 prosenttisesti mieheltä. Tämä on tietysti vauvan yrittämisen kannalta hyvä. Itselläni huomaan usein loppukierrosta tulevan haluttomuutta. Mistähän lie johtuu...? Mutta ei mulla mitään valittamista ole, koska mies ei mitenkään painosta tms. Saattaa kyllä vihjailla, että mieli tekisi ;) Meillä viikon tauko seksissä on kuitenin harvinainen (paitsi menkkojen aikaan). Tauot eivät veny tuon pidemmäksi varmaan senkään takia, että annan usein itselleni mahdollisuuden löytää halut. Tarkoitan siis sitä, että joskus aloitteen tullessa saattaa tuntua aluksi haluttomalta, mutta sitten innostunkin yhtäkkiä siinä miehen jatkaessa vihjailua lemmenleikeistä :p

Viola30: Thaimaaseen varattiin matka =) Se on ihana paikka :heart: Kuulostaa hyvälle tuo sinun Afrikan reissusi! Mua houkuttelee kaikki tollaset eksoottisemmat matkakohteet ja kaukomatkat =) Äkkilähdöt on meillä vähän hankalia kun on vaikea saada lomia sovittua niin lyhyellä varotusajalla. Harmi juttu, koska matkat olis tosi paljon halvempia... Toisaalta on siinä sekin, että tiettyihin kohteisiin matkat menee nopeasti ja ne jäljelle jäävät paikat ei sitten ole välttämättä aina niitä mihin haluaisi mennä. Esim. Thaimaan Phuketiin saa aina äkkilähtöjä, mutta se on liian turistipaikka mun makuun... Mutta loman suunnittelu ja odottaminen on ihanaa! Musta on niin kiva, kun on jotain mitä odottaa :rolleyes:
 
Minut voi siirtää taustalle. Meillä on yrityksessä nyt taukoa siihen asti kunnes minulta leikataan tämä kysta pois. En saanut gynea kiinni mutta ajateltiin että on parasta odottaa. Mikäs kiire tässä on tulla raskaaksi, eka pitää saada oma kroppa kuntoon :) Vähän vaan pelottaa se leikkaus, mutta ensi viikolla saan siitä sitten enemmän tietoa.

Vaikka olenkin taustalla lueskelen kuitenkin teidän juttuja, oikein paljon plussaonnea kaikille! :heart:
 

Yhteistyössä