mg, harmi tosiaan kun clomit ei oo tehonneet. Ja uskon kyllä että luovuttamisen ilme näkyy naamalta, kun huonoja uutisia kuulee. Mutta toivottavasti tässä kierrossa nuo samat lääkkeet auttaa, joka kiertohan on erilainen.
Sisa, minne päin olette lähdössä? Mä haaveilen kans jotain reissua joulun tienoille, mutta saa nyt nähdä raaskitaanko lähteä.. Syyskuussa lähden Afrikkaan kaverin luo pariks viikoks, käydään tietty safarilla ja mennään jonnekin unelmabiitsille Sitä siis odotellessa!
Hapis, tervetuloa. Mulle tehtiin kans sektio (suunniteltu, muutamaan tuntia ennen leikkausta päätettiin kun 2 pvän käynnistys ei auttanut - vauvan sykkeet laski kun supisti) ja mä toivon kanssa jos ikinä nyt sitä kakkosta saadaan et voisin synnyttää normaalisti.
Jensar, Zance, Lisey ja Iltatähti-80, kiitos. Tästäpä tää taas..
Jensar, juuri tuo ajatus että on nostanut ittensä kärsimysten jalustalle pitää niin paikkansa. Mä voin allekirjoittaa kaiken mitä sanoit. Ja niinpä, miten irrottaa "normiarki" yrityksestä.. En tiedä. No, eilenhän meillä meni silleen et koska mainitsin asiasta miehelle päivällä, niin illalla sitten mies oli siivoillut kotona, hoiti lapsen iltatoimet & nukkumaan. Se on sen tapa osoittaa et se on pahoillaan, sanoahan sitä se ei tietty voi, koska enhän mä voi suoraan sitä syyttää että miks et pysty. Tiesin sitten jo etukäteen mitä illalla odottaa, mutta ei sen paljon lohduta, kun ovis oli jo sunnuntaina. Mä kans vastailen vaan kaikille et kaikki on elämässä hyvin etc ja en myöskään lääkärille kertois mitä taustalla oikeasti tapahtuu. Vastailisin just samoin kun sä kaikkiin lomakkeisiin/kyselyihin et seksi sujuu ja parisuhde on ok. Toisaalta kun kaikki on ok, mutta mä vaan muserrun tuosta yhdestä asiasta kun tiedän että seuraavaan mahdollisuuteen on kuukaus. Ja se mua hämmästyttää miten mun mieliala vaihtelee kun vuoristorata. En oo ikinä ollut maailman tasaisin ihminen, mutta en nyt ihan tällänenkään. Enpä ois uskonut et tää näin kuluttavaa on yhden lapsen aikaansaaminen!
Minymom, ongelma on se ettei mun mies kykene puhumaan tuosta haluttomuudestaan. Siitä on yritetty keskustella niin monta kertaa ja se vaan sanoo et miks et hyväksy häntä sellasena kun hän on. Arvatkaa vaan tuntuuko pahalta kuulla kun toinen sanoo noin. Ja hirveä myöskin sanoa, että meidän parisuhteen ainoa "ongelma" on tää lapsettomuus ja jos vaan tulisin raskaaks, niin kaikki palautus ennalleen. Ei meillä oo mitään syvempiä ongelmia muuten, tää vaan rassaa ja tietty mua se jos ei pystytä sekstailee sillon kun pitäs. Ite on niin hauras jo nyt et kaikki tuollanen (kuten yhden kerran väliinjääminen ovispäivänä) romuttaa mun maailman.
Tää palsta on kyllä hyvä keino purkaa höyryjään.
Sisa, minne päin olette lähdössä? Mä haaveilen kans jotain reissua joulun tienoille, mutta saa nyt nähdä raaskitaanko lähteä.. Syyskuussa lähden Afrikkaan kaverin luo pariks viikoks, käydään tietty safarilla ja mennään jonnekin unelmabiitsille Sitä siis odotellessa!
Hapis, tervetuloa. Mulle tehtiin kans sektio (suunniteltu, muutamaan tuntia ennen leikkausta päätettiin kun 2 pvän käynnistys ei auttanut - vauvan sykkeet laski kun supisti) ja mä toivon kanssa jos ikinä nyt sitä kakkosta saadaan et voisin synnyttää normaalisti.
Jensar, Zance, Lisey ja Iltatähti-80, kiitos. Tästäpä tää taas..
Jensar, juuri tuo ajatus että on nostanut ittensä kärsimysten jalustalle pitää niin paikkansa. Mä voin allekirjoittaa kaiken mitä sanoit. Ja niinpä, miten irrottaa "normiarki" yrityksestä.. En tiedä. No, eilenhän meillä meni silleen et koska mainitsin asiasta miehelle päivällä, niin illalla sitten mies oli siivoillut kotona, hoiti lapsen iltatoimet & nukkumaan. Se on sen tapa osoittaa et se on pahoillaan, sanoahan sitä se ei tietty voi, koska enhän mä voi suoraan sitä syyttää että miks et pysty. Tiesin sitten jo etukäteen mitä illalla odottaa, mutta ei sen paljon lohduta, kun ovis oli jo sunnuntaina. Mä kans vastailen vaan kaikille et kaikki on elämässä hyvin etc ja en myöskään lääkärille kertois mitä taustalla oikeasti tapahtuu. Vastailisin just samoin kun sä kaikkiin lomakkeisiin/kyselyihin et seksi sujuu ja parisuhde on ok. Toisaalta kun kaikki on ok, mutta mä vaan muserrun tuosta yhdestä asiasta kun tiedän että seuraavaan mahdollisuuteen on kuukaus. Ja se mua hämmästyttää miten mun mieliala vaihtelee kun vuoristorata. En oo ikinä ollut maailman tasaisin ihminen, mutta en nyt ihan tällänenkään. Enpä ois uskonut et tää näin kuluttavaa on yhden lapsen aikaansaaminen!
Minymom, ongelma on se ettei mun mies kykene puhumaan tuosta haluttomuudestaan. Siitä on yritetty keskustella niin monta kertaa ja se vaan sanoo et miks et hyväksy häntä sellasena kun hän on. Arvatkaa vaan tuntuuko pahalta kuulla kun toinen sanoo noin. Ja hirveä myöskin sanoa, että meidän parisuhteen ainoa "ongelma" on tää lapsettomuus ja jos vaan tulisin raskaaks, niin kaikki palautus ennalleen. Ei meillä oo mitään syvempiä ongelmia muuten, tää vaan rassaa ja tietty mua se jos ei pystytä sekstailee sillon kun pitäs. Ite on niin hauras jo nyt et kaikki tuollanen (kuten yhden kerran väliinjääminen ovispäivänä) romuttaa mun maailman.
Tää palsta on kyllä hyvä keino purkaa höyryjään.
Viimeksi muokattu: