Itsellä on nyt jotenkin tosi raskas kausi menossa. Alkanut luopua jo toivosta tuon raskautumisen suhteen ja tuntuu niin pahalta, kun se iskeytyy vasten kasvoja joka välissä ja joka paikassa. Itselläni ei ole tällä seudulla ketään, jolle asiasta voisin puhua ja vain yksi ystävistäni osaa samaistua tähän tilanteeseen; hänkin kuitenkin asuu satojen kilometrien päässä. Mieheni ei halua asiasta puhua, koska kokee itsensä ajetuksi nurkkaan. Muut ystäväni ovat niin eri elämäntilanteissa, etteivät mitenkään päin ymmärrä tilannettani. Heidän mielessään pyörii festarit, keikkailu, ryyppääminen, seksi ja opiskelut. Itselläni se on vain tuo lapsen haluaminen. Sitten, jos jollekin koittaa puhua, niin aina tulee vain sitä samaa lässytystä "kyllä se lapsi sieltä tulee, kun on sen aika". Tuo lause ei helpota oloa millään tavalla, lähinnä tekee sen entistä pahemmaksi. Lisäksi valtaosa niistä ystävistä, joille olen tästä puhunut ja asiasta itkenyt niin monesti, on sitä mieltä, että minä olen liian nuori äidiksi. Miten sekin määritetään? Sydämessäni olen ollut valmis äidiksi 16 vuotiaasta lähtien, kun sain tietää olevani raskaana.
Hetken olin jo hyvillä mielin kaikesta, enkä stressannut, mutta tietysti tv-sarjassa, jota tietokoneelta olen katsonut tuli nyt raskaus kuvioihin. Se sitten taas iski vasten kasvoja tuon kylmän tosiasian, että itse en tuota ihmettä ole saanut kokea.
Nyt en ole kolmeen päivään saanut itseäni revittyä edes töihin, kun on tuntunut niin pahalta ja ajatus siitä, että menisin sinne lasten keskelle työskentelemään tuntuu yksinkertaisesti ihan liian musertavalta.
Miten kauan tätä vielä voi jaksaa ennen kuin romahtaa ihan täysin? Luhistumispisteessä ollaan... :'(
Tulehtunut viisaudenhammas on inhottava juttu. Itselläni leikattiin ajoissa pois, ettei niin kävisi. Mulla on niin ahdas suu, ettei tulehtunutta olisi saanut leikattua eikä se hammas olisi muutenkaan mahtunut sinne tulemaan. Toivottavasti pääset mahdollisimman vähällä kärsimyksellä. Voimia!