Onnea
Niiksulle hyvistä ultrakuulumisista, ja
nikunakulle onnea tulevaan ultraan! :flower:
Pian 3xäippä Toinen lähes samanmoinen suppailija täällä, huomenna äippäpolilla erikoislääkäri, (joudun käymään tuolla säännöllisesti, koska olen ns. riskisynnyttäjä muutamien eri juttujen takia) saa nähdä mitä sanoo, ja mikä on kohdunsuun tilanne, mutta ainakin eilen vielä suppaili kovasti kaupassakäynnin jälkeen, eikä meinannut millään hellittää. :/ Onko muuten muilla sukusi naisilla myös ollut aikaisia suppareita? Itse juttelin eilen siskoni kanssa, jolla on 2 lasta, ja hän sanoi että molemmista supparit alkoivat pian puolivälin jälkeen, ja molemmilla kerroilla hän joutui myös sairaalaan lepoon joksikin aikaa, kun kohdunkaula oli lyhentynyt. En sitten tiedä, meneekö supistelutaipumus mitenkään suvussa, vai onko se enemmänkin yksilöllistä. Mutta koitetaan me jaksaa ottaa rennosti, ettei lasarettiin jouduta makaamaan!
Alhambra minulla oli myös kolmivuorotyö, mutta vaihdoin kahteen vuoroon plussattuani. Kahdeksan vuotta tein kolmivuorotyötä, enkä sopeutunut siihen täysin koskaan, oikeastaan vasta jälkikäteen tajusin kuinka huonosti olin voinut. Vatsa reistaili jatkuvasti, olin aina väsynyt, ja tarvitsin säännöllisesti nukahtamislääkkeitä palautuakseni yövuorojen jälkeen, muuten en olisi pystynyt nukkua yhtään. Vielä en tiedä, jatkanko vauvaloman jälkeen yötöiden tekoa, vai alanko tehdä vakkaristi kahta vuoroa.
Kahvista Raskauden alkuviikkoina kahvin haju ällötti niin paljon, etten etten voinut sitä juoda, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana olen pikkuhiljaa taas alkanut juoda sitä vähän, yleensä vain 2-3 kuppia viikossa. Ennen raskautta join 2-4 kupillista päivässä, siihen tuskin enää yllän.
Yöjuoksuista Ne alkoivat heti syyskuun alussa plussattuani, eikä loppua näy. Päivisinkin olen joutunut ravaamaan ahkerasti vessassa ihan koko raskauden ajan, joskus on oikein ongelma, kun joissain esim. kaupoissa ei ole vessoja asiakkaille..
Täällä virtsakiviä potevan miehen tilanne on jo sikäli parempi, että hän on sairaalassa osastolla odottamassa virtsakivien poistoa, joka tehdään heti kun päivystyssali on vapaana, mutta vuorokauden kuluessa kuitenkin. Kuume hänellä on laskenut siitä alun 39,6:sta vähän päälle 37: ään, hyvä niin. Kivutkin on pysyneet kurissa lääkkeiden ansiosta. Hyvä niin, niin ei tarvitse minunkaan enää stressata. Kovin on vaan orpo olo täällä kotona, kun oikein mitään ei voi/saa tehdä, eikä oikein minnekään viitsi lähteä, kun tietää että supparit alkaa aika pian jos liikkuu. Onneksi on iso kasa vieläkin katsomattomia leffoja..
Niin, miehestä vielä, että hänelle oli jo ehtinyt kehittyä vesimunuainen eli hydronefroosi, kun virtsatiet olivat osittain tukossa. Siitä tuo kuume. Eilen hoitaja tuon minulle kertoi, kun kävin osastolla miestä katsomassa. Luin tietenkin heti netistä kaikkea "mukavaa" tuosta tilasta, eli että munuaiset saattavat tuhoutua jne., minä olen oikea stressaamisen ja itseni kiusaamisen mestari.
Mutta tiedän ettei nyt kuitenkaan mitään hätää kullallani ole, ja että hän saa pian hoitoa. Yritän olla enää googlettamatta mitään kauhujuttuja.
Suzyanne 24+0