Suzyanne
nikunaku Joo minulla oli jo pari krt käytetystä Manducasta mielestäni varmat kaupat, myyjä oli lähettänyt repusta kuvan minun sähköpostiini, ja kirjoitin että ostan sen. Sitten myyjä kirjoittikin että olo jo sopinut kaupat. Eli oli tehnyt monen kanssa samaan aikaan kauppaa, ja joku oli ennen minua ehtinyt kirjoittaa ostavansa sen. Ei minusta kamalan reilua, mutta nopeat syö hitaat. :/
Siitä Vilin sisko-tai velipuolesta, niin ainakin valokuvan haluaisin nähdä, ehkä jopa tavata. Meillä on vaan miehen kanssa erimielisyys siitä, että kerrotaanko Vilille etten minä ole hänen biologinen äitinsä. Minusta sen voisi kertoa heti kun hän sen ymmärtää, kamalaa olisi valehdella niin isosta asiasta, miehen mielestä ei. Voi olla että joudumme siis käymään asiasta vielä pitkiä neuvotteluja, ennenkuin pääsemme yksimielisyyteen. Mutta se asia ei ole ajankohtainen vielä moneen vuoteen. Se on meillä vähän muutenkin niin, että miehen tuttavat ei tiedä, ja minun tuttavani tietävät, siksi ei viitsitä kauheasti pitää mitään juhlia, jossa on molempien tuttuja. Minä olen luonteeltani avoin, (joskus hölötän liikaakin omia asioitani, niinkuin esim. täällä palstallakin aika paljon ) ja mies taas ei. Minusta vaan tuo luovutettu munasolujuttu ei ole mitenkään nolo, enkä osaa kuvitella että jonkun mielestä olisi. Esim. isyyden tunnustuksessa mies ei halunnut että kerron lastenvalvojalle asiasta. Oli aika tyhmää minusta vastata kysymykseen että vannonko, etten ole ollut Vilin hedelmöityksen aikaan sukupuoliyhteydessä muiden miesten kanssa jne., jos oltaisiin heti kerrottu, ei olisi tarvinnut tuollaisiin kysymyksiin vastailla ollenkaan. No joo nyt menin tapani mukaan sivuraiteille.
Kiitos Ergo-repun tarjouksesta, mutta jotenkin tykkään Manducasta, enemmän minun tyyliseni. Ja se kesäpesä, en usko että kuitenkaan meillä olisi käyttöä. Hereillä ollessa Vili ei viihdy juurikaan makuulla, enkä usko että hän siinä tykkäisi nukkuakaan. Ajattelin Virossa nukuttaa ulkona ihan vaunuissa, jossa on hyttysverkko päällä.
Pianissimo kiitos linkistä, taida tulostaa tuon oppaan isovanhemmille ja antaa anopille, (tai no eihän se tavallaan ole anoppi, kun ei olla naimisissa, mutta kuitenkin =) ) kun häneltä tulee ohjeita suoraan 60-luvulta, antoi jopa minulle vauvanhoito-oppaan vuodelta -63. Siellä on mm. että kolmiviikkoiselle aletaan juottamaan tuoremehua, ja janojuomaksi sokerivettä, jota pitäisi saada 5% painostaan. :xmas: Kun hän antoi oppaan miehen kautta minulle, onneksi mies oli sanonut aika painokkaasti, että nykyään moni ohje on muuttunut, ja että kyllä minä osaan lasta hoitaa..
Rockmummy Hyvä kun oli eilen jo parempi fiilis! Mulla myös oli jo ihan normaali mieliala eilen. Huh että säikähdin että olen sairastunut, oli oikeasti tosi masentunut olo, ja kyyneleet valui ihan pitkin päivää, ilman että edes tiesin tarkkaa syytä, oli vaan paha olla, ja Vililläkin oli huono päivä. Eilen sitten Vilillä oli suunnilleen elämänsä itkuttomin päivä!! Ihan käsittämätöntä, ei itkenyt kuin pari krt herättyään nälkäänsä, muuten oli ihan tyytyväinen koko päivän. Kirjastossakin Vili oli hereillä, ja pelkäsin koko ajan koska huuto alkaa. Mutta katseli vain silmät pyöreänä ympärilleen, sitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, olin ihan että . Olen huomannut, että Vilillä on voimakkaasti joko hyviä tai huonoja päiviä, ei ole mikään tasainen luonne siis, ja samanlainen on mieskin, ja minä myös. Kaikki ollaan sellaisia suurien tunteiden ihmisiä.
Tuli eilisestä mieleen, että olisi kiva kuulla hassuja juttuja, mitä vauvanne ovat ehkä tehneet? Eilen meinasin pissiä housuuni, kun eilen nostin Vilin kainaloista eteeni, yläpuolelleni, niin hän puklasi oikein kunnolla, suoraan päälleni. Ja kaiken lisäksi vielä alkoi nauraa sen jälkeen. Monesti hän myös pieraiseen oikein antaumuksella, ja nauraa päälle. Uskon että nuo ovat kuitenkin ainakin vielä ihan sattumaa, ei kaksikuisella vielä voi huumorintajua olla, ainakaan kieroutunutta. Tulee kyllä varmaan vielä tietoisestikin olemaan, koska meillä miehenkin kanssa on enemmän tai vähemmän kipeä huumorintaju. B)
Suzyanne ja Vili, 8 vk 5 pv
Siitä Vilin sisko-tai velipuolesta, niin ainakin valokuvan haluaisin nähdä, ehkä jopa tavata. Meillä on vaan miehen kanssa erimielisyys siitä, että kerrotaanko Vilille etten minä ole hänen biologinen äitinsä. Minusta sen voisi kertoa heti kun hän sen ymmärtää, kamalaa olisi valehdella niin isosta asiasta, miehen mielestä ei. Voi olla että joudumme siis käymään asiasta vielä pitkiä neuvotteluja, ennenkuin pääsemme yksimielisyyteen. Mutta se asia ei ole ajankohtainen vielä moneen vuoteen. Se on meillä vähän muutenkin niin, että miehen tuttavat ei tiedä, ja minun tuttavani tietävät, siksi ei viitsitä kauheasti pitää mitään juhlia, jossa on molempien tuttuja. Minä olen luonteeltani avoin, (joskus hölötän liikaakin omia asioitani, niinkuin esim. täällä palstallakin aika paljon ) ja mies taas ei. Minusta vaan tuo luovutettu munasolujuttu ei ole mitenkään nolo, enkä osaa kuvitella että jonkun mielestä olisi. Esim. isyyden tunnustuksessa mies ei halunnut että kerron lastenvalvojalle asiasta. Oli aika tyhmää minusta vastata kysymykseen että vannonko, etten ole ollut Vilin hedelmöityksen aikaan sukupuoliyhteydessä muiden miesten kanssa jne., jos oltaisiin heti kerrottu, ei olisi tarvinnut tuollaisiin kysymyksiin vastailla ollenkaan. No joo nyt menin tapani mukaan sivuraiteille.
Kiitos Ergo-repun tarjouksesta, mutta jotenkin tykkään Manducasta, enemmän minun tyyliseni. Ja se kesäpesä, en usko että kuitenkaan meillä olisi käyttöä. Hereillä ollessa Vili ei viihdy juurikaan makuulla, enkä usko että hän siinä tykkäisi nukkuakaan. Ajattelin Virossa nukuttaa ulkona ihan vaunuissa, jossa on hyttysverkko päällä.
Pianissimo kiitos linkistä, taida tulostaa tuon oppaan isovanhemmille ja antaa anopille, (tai no eihän se tavallaan ole anoppi, kun ei olla naimisissa, mutta kuitenkin =) ) kun häneltä tulee ohjeita suoraan 60-luvulta, antoi jopa minulle vauvanhoito-oppaan vuodelta -63. Siellä on mm. että kolmiviikkoiselle aletaan juottamaan tuoremehua, ja janojuomaksi sokerivettä, jota pitäisi saada 5% painostaan. :xmas: Kun hän antoi oppaan miehen kautta minulle, onneksi mies oli sanonut aika painokkaasti, että nykyään moni ohje on muuttunut, ja että kyllä minä osaan lasta hoitaa..
Rockmummy Hyvä kun oli eilen jo parempi fiilis! Mulla myös oli jo ihan normaali mieliala eilen. Huh että säikähdin että olen sairastunut, oli oikeasti tosi masentunut olo, ja kyyneleet valui ihan pitkin päivää, ilman että edes tiesin tarkkaa syytä, oli vaan paha olla, ja Vililläkin oli huono päivä. Eilen sitten Vilillä oli suunnilleen elämänsä itkuttomin päivä!! Ihan käsittämätöntä, ei itkenyt kuin pari krt herättyään nälkäänsä, muuten oli ihan tyytyväinen koko päivän. Kirjastossakin Vili oli hereillä, ja pelkäsin koko ajan koska huuto alkaa. Mutta katseli vain silmät pyöreänä ympärilleen, sitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, olin ihan että . Olen huomannut, että Vilillä on voimakkaasti joko hyviä tai huonoja päiviä, ei ole mikään tasainen luonne siis, ja samanlainen on mieskin, ja minä myös. Kaikki ollaan sellaisia suurien tunteiden ihmisiä.
Tuli eilisestä mieleen, että olisi kiva kuulla hassuja juttuja, mitä vauvanne ovat ehkä tehneet? Eilen meinasin pissiä housuuni, kun eilen nostin Vilin kainaloista eteeni, yläpuolelleni, niin hän puklasi oikein kunnolla, suoraan päälleni. Ja kaiken lisäksi vielä alkoi nauraa sen jälkeen. Monesti hän myös pieraiseen oikein antaumuksella, ja nauraa päälle. Uskon että nuo ovat kuitenkin ainakin vielä ihan sattumaa, ei kaksikuisella vielä voi huumorintajua olla, ainakaan kieroutunutta. Tulee kyllä varmaan vielä tietoisestikin olemaan, koska meillä miehenkin kanssa on enemmän tai vähemmän kipeä huumorintaju. B)
Suzyanne ja Vili, 8 vk 5 pv