Toukokuun toukat 2013 *syksy*

Tervetuloa uusille!

On kyllä aivan ihanan aktiivinen ketju!

Tällä viikolla pääsen vain iltaisin päivittelemään tietoja. Koittaakaa siis malttaa jos ette heti listalle ilmesty!

Ihana kuulla kaikkien ultra kuulumisia :heart: Kunpa jo itsekin pääsisi!

Täällä tämä todella paha olo vain jatkuu... Samoin väsymys! Nyt menen hetkeksi katsomaan telkkua ja sitten nukkumaan!

 

mamuska7 tsemppiä!!!

itsellä ollut tänään karseaa pahoinvointia, töissäkin kauhee kiire joten yhtä tuskaa. työkaveri tänään sanoi että pitäis varmaan hommata bajamaja kassan viereen kun mun pitää vähän väliä pissalle päästä. onneksi ruoka on pysynyt sisällä.

kuinka moni teistä tekee istumatyötä ja kuinka moni jalkojen päällä lähes koko päivän? itse teen seisomatyötä ja istumaan pääsee vain tauoilla. saa nähdä kuinka kauan selkä kestää.

 

Heippa vaan pitkästä aikaa!!

Kaiken olen lukenut ja sivusta seurannut, mutta on ollut niin paljon menoa ja tekemistä etten ole tänne kerennyt tuleen kirjoittaan! Joten varoitan, romaani on tulossa

En muista oliko täällä vaiko toisessa ryhmässä kun puhuttiin edellisistä synnytyksistä mutta kuitenkin Esikoisesta kävin viimeisen kerran ma 20.9.10 äitiysneuvolassa, minulla oli edellisenä yönä alkanut selkäkivut ja olin nukkunut huonosti. Neuvolatäti teki painoarvion kevyesti painelemalla vatsaani ja sano "Ei sieltä mitään jättiläistä ainakaan tule" ja et sinä viikon päästä enään neuvolaan tule siltä merkit vaikuttais. No neuvolan jälkeen kitkin sellaiset pari tuntia 3x3m alueen n.2 metrin korkuisia nokkosia ja ohdakkeita Illalla vielä saunaan miehen kanssa ja yhdessä mentiin nukkumaan tasan puol kakstoista yöllä. Mies nukahti samantien, mutta minä viel kähjäsin ja asettelin kaikkia viittä tyynyjäni hyvään asentoon. Hieman supisteli ja sitten tuntui jotain märkää jalkojen välissä.. Siitä sitten ylös ja vessaan... Kello oli kakskyt vaille kakstoista. Lapsivedethän ne oli.. No puhelu äidille Äiti otti aikaa supistuksista ja minä keittelin kahvia miehelle ja SIIVOSIN AUTON (mikä päähän pistos ) no kahvin tiputtua herättelin miehen et olis aika tulla kahville.. Mies meni lievään jännitystilaan et nytkö se tapahtuu Poriin lähdimme ajamaan yhden aikaa yöllä, matkalla pysädyimme pari kertaa kun miehen piti pissille päästä Hän kun niin kovin jännitti :heart: Menimme ensin keskustaan nostamaan rahaa ja sieltä siihen sairaalan lähelle olevaan 24h huoltoasemalle hakemaan kolikoita sairaalan parkkimaksua varten, käskin siinä sitten miehen vielä syödäkin kun ei mulla mikään kiire ollut Sairaalan pihaan päästyämme käveltiin se parkkialue muutaman kerran ympäri kunne puoli kolme suostuin menemään sisälle... Ja mitä vielä mulla oli VAAN 1cm auki... :attn: Päästiin siitä sitten saliin odotteleen josko jotain tapahtuis, sain pillerinkin joka nopeuttais supistuksia ja PAH! Mitää hyötyä ollu, välillä torkuin välillä kävelin ympäri huonetta, välillä kaivauduin miehen kainoloon huilimaan... Aamulla kahdeksan aikaan mulle tultiin laittaan piuhat mahalle ja nukuinkin sitten tunnin keinutuolissa. Yhdeksältä lääkäri tuli katsomaan minua ja olin edelleen sentin auki... Mulle laitettiin tippa. Supistukset koveni ja tippaa ei voitu laittaa täydelle teholle koska olin jo niin tuskissani enkä olisi kestänyt kovempia kipuja. Ilokaasua nautein ja mies hieroi minua (kuulemma kaksi tuntia) minusta se tuntui lähinnä vartilta Aika hatarat on muistikuvat siltä päivältä... Muistan että välillä itkin, välillä kiukuttelin ja välillä torkuin... Papereissakin lukee että "äiti ei vieläkään halua epiduraalia" En tiedä mikä päähän pistos oli mutta en sitä halunnut, vasta kolmelta suostuin sen ottamaan. Sitten saatiikiin tippa voimakkaimmalle, klo 16 olin 4cm auki, klo 17 -> 5cm ja loppu menikin paljon nopeammin, varttia vaille kahdeksan illalla sain luvan ponnistaa ja neljällä puserruksella tyttö syntyi maailmaan 19:53 :heart: Muutama nirhauma tuli, joten kome tikkiä muöe laitettiin. Mutta tyttö tosiaan oli pieni 46,5cm pitkä ja 2840g painava :heart: Henkilökunta oli aivan ihana :saint: Kammoja ei mulle jäänyt Synnytyksen kokonaiskesto oli 19h 55min josta ponnistusvaihe oli 7min

Muuttamisesta sen verran että meillä olisi tarkoitus laittaa tämä talo myyntin ja ostaa isompi, mutta taitaa jäädä ensi vuodelle se... Ei ole kauheasti taloja tarjolla siellä suunnalla mihin haluaisimme. Talo on kyllä tilava vielä kun pikkuinen syntyy, mutta kun hän kasvaa alkaa ahtaaksi käydä No jospa keväällä/kesällä tarjonta olisi parempi

Vanhemmista Minulla on todella hyvät välit äitiini :heart: Saatamme puhua jopa viisi kertaa puhelimessa päivässä Hän asuu n. 30min ajomatkan päässä. Siellä useasti käydäänkin katsomassa mummua, enoa (15v) ja tätejä (14v ja 11v) sekä haukkuvauvoja :heart:
Isäni kanssa olen ollut tekemisissä vain pikkusisarusteni takia, mutta nyt neidin tultua maailmaan ollaan käyty useammin siellä. Onhan isäni esikoisen pappa, enkä voi lapselleni kostaa sitä että isäni ei ollut minulle koskaan isä. mutta nyt hän on hyvä pappa ollut neidille! Sieltäkin löytyy tätejä (11v ja 5v) sekä enoja (10v ja 9v) :heart: Esikoinen on kyllä niin saanut tädit ja enot pikkurillin ympärille, että saa AIVAN kaiken periksi ja hän myös tietää sen
Miehen isä teki itsemurhan tuossa 4 vuotta sitten :ashamed: Ei siitä sen enempää. Mieheni äiti on välillä vähän yksinkertainen mutta kiltti ja aivan ihana ihminen. Hänkin asuu lähellä ja paljon tekemisissä ollaan. Sekä soitellaan kerran viikossa

Mulla on ollut aivan hulina viikonloppu takana. Meillä oli neidin 2vuotis juhlat lauantaina. Perjantaina tuli valvotua myöhään tehden voileipäkakkuja sekä täytekakkuja ja paljon muuta... Lauantaina kävi sellaiset 40 ihmistä, neiti oli aivan innoissaan :heart: kun kaikki hänelle toivat lahjoja "minun","Inan" (EmINAN),"mulle vaan" sekä "mun" olivat suosituimmat sanat Mutta kyllä sen itse sellässään on huomannut että muita on tullut passattua ja jaloillaan on tullut seistyä. Lauantai iltana neiti lähti mummulaan yöksi ja me isännän kanssa (sekä muutama ystävä) jäimme mökille viettään iltaa (saunoen ja juoden). Mulla oli alkoholitonta siideriä eripaikassa kuin muilla ja tölkin tyhjensin suoraan lasiin ja tölkki pussiin, niin ei jäänyt kiinni Selässä meni välillä sellaisia "sähköiskuja" että meinas taju lähteä. Onneksi sauna auttoi ja se että oikeasti otti vaan iisisti.

Omaa napaa Paha olo on ollut ajoittaista, välillä ei mitään... ja välillä todella saa miettiä että nukkuako vessassa, mitään ei ole ylös tullut mut yökkinyt olen paljon :/ Jospa tää tästä pian helpottais Niin ja huomenna koittaa se suuri päivä :heart: Mulla on varhaisultra aamupäivällä :heart: Kirjoittelen sitten lisää, mitä kuulumisia sieltä tuli

janlind & Tiltu-Ilmari 8+4 :heart:

 

Niin ja halit vauvansa menettäneille :hug: :ashamed: sekä onnea plussanneille :flower:

 

NYT mä lopetan hermoilun...Digiin kuuden tunnin pidätyksen jälkeen äsken heti korkin kiinni laiton jälkeen teksti: Raskaana 3+ :heart: :heart: :heart:

Nyt on voittaja fiilis eikä mikään voi lannistaa...huomenna soitto neuvolaan ja varaus yksityiselle ultraan Tästä on hyvä jatkaa :heart:

 

Alkuun omaa napaa: Eli eilen kävin sit lääkärillä kun niin kovin kramppaili alamahaan ja tuli muutama niitä supistuksia sillon sunnuntai iltana, kivuttomia kylläkin. No teki sisätutkimuksen ja kaikki ok. Laittois sit ultraan torstaille, et sit selviää vähän tarkemmin taas et missä mennään. Oireina on... ei mitään... En ainakaan huomaa. Joten siks vähän pelottaa se torstai. Flunssanki pukkas vielä päälle nyt tässä, kurkku ihan älykipee ja muutenki tukossa.

Asutaan kolmiossa, 74 neliöö ja tässä on tosi pienet makkarit. Lisäks vuokra on törky kallis. Vauva kun syntyy niin kuopus pitäis siirtää toiseen huoneeseen mutta tiiän etten raaski. En raaskinut esikoistakaan heti siirtää omaan huoneeseen. Mutta ku sinne sit tosiaan muuten mahdu. Että vähän me ollaan kateltu toista asuntoa, mut ei kauheen vakavissaan, muutettiin muutenki ihan vasta, uus muutto olis raskas.

mamuska toivotaan että kaikki olis hyvin!

Nyt täytyy alkaa aamupalan laittoon. Mukavaa päivää kaikille

-LillaVe<3 ja pikku 8+2

 

Täällä eilen käyty ekassa neuvolassa ja siellä LA muuttui 2.5.13.

Neuvolalääkäriin pääsen 11.10 ja siellä mahdollisesti voi sitten jo sydänäänet kuulua :heart:
Ensimmäinen ultra on oletettavasti myös tuossa lokakuun puolessa välissä.

Huimaus on onneksi vähän hellittäny ja muutenki tuntuu että olo on pirteämpi, rinnat edelleen ihan tajuttoman arat

Huomenna ois työpaikan henkilöstökemut jonne on tulossa varmaan lähemmäs 1000 henkilöä ellei enemmänkin.. Aloin miettimään jaksanko sittenkään lähteä koko kekkereihin, mulla ei nimittäin oo mitkään lehmänhermot jos joudun humalaisia ihmisiä kattelemaan. Ja sehän on varma, että siellä niitä riittää Ainoa asia mikä houkuttaa sinne lähtemisessä on ruoka Mutta onko sekään sen arvosta jos hermot menee.. Toisaalta vois linnottautua kotisohvalle ja hemmottella itteensä oikeen kunnolla

Tippinen ja Öttinen 8+5

 

Niin meidän lapset on 5v 3v ja kohta 2v Lastenhuoneessa on tää niiden tupuhupulupu-sänky ,askartelupöytä (ei mikään lasten koko vaan ihan normikokoinen) jonka ääressä on kolme tuolia. Yhdellä toisella seinustalla on vielä pinnasänky jota en oo jaksanu vielä kasata pois, ja nyt näyttää ettei tarviskaan ja sit on pieni sellainen askartelutarvikekaappi, pari hyllyä. Lisäksi tuossa huoneessa on 5kpl kiinteitä kaappeja, mistä yhdessä on poikien vaatteet, toisessa vanhempien, kolmannessa on liinavaatteet ja lopuissa on sit kausivaatteita, varapeittoja yms. tää on 1980 valmistunut kerrostalo ja nää huoneet on tosi fiksusti aseteltu ja tilaratkaisut toimivia et se varmaan vaikuttaa siihen et asunto tuntuu isolta neliöihin näden. Lisäksi mä oon niitä ihmisiä joiden mielestä ei oo liian vähän säilytystilaa vaan ennemminkin silloin on liikaa tavaraa Helpompi pitää paikat järjestyksessä kun ei oo mitään "ylimääräistä" Ainut mitä tässä kaipaan on oma piha ja sauna mut niistä saa nauttia kesäisin kun mökkeillään mun vanhempien mökillä

 

En ihan kaikkia sivuja ole lukenut,mutta kirjoitan nyt jotain eli aiemmat lapset ovat syntyneet rv 37+3,39+2 ja 39+0 ja jotenkin ajattelisin,että tämä neljäskin syntyy ennen laskettua aikaaSynnytykset kaikki olleet pitkäkestoisia,17,10 ja 11h.Kaikki lapset olleet syntyessään yli 4 kiloa,milloinkaan ei ole ollut mitään sokerihäikkää raskauksissa.

Np ultraan menen myös nyt,jokaisesta käynyt.Täällä miedän neuvolassa ainakin aiemmin tarjottu np ,rakenneultra ja loppuraskauden kokoarvio ultra

petronella ja toukosalaisuus 4+6:heart:

 

Ihanan aktiivinen ketju. <3

Onnea plussanneille ja voimia mamuska7:lle ja muille haasteita ja menetyksiä kohdanneille.

Soitin eilen neuvolaan. Ensimmäinen neuvola-aikani on reilun kahden viikon päästä, jolloin viikkoja on täynnä liki 8. Sitä ennen olen ajatellut kuitenkin käydä varhaisultrassa tsekkaamassa, että kaikki on hyvin: alkio on oikeassa paikassa jne.

Tuntuuko teistä, että raskaussalaisuus on aivan liian hieno juttu salassapidettäväksi? Minun tekisi mieli kuuluttaa kaikille, mutta pyrin pitämään asian pienen piirin salaisuutena ainakin tuonne 12+ viikoille. Vanhemmille varmaan kerrotaan tuon varhaisultran jälkeen. Omille vanhemmilleni kyseessä on toinen lapsenlapsi, anopille kahdeksas.

Kuinka moni on jo kertonut tuleville isovanhemmille? Ja millä viikoilla?

Hannika 5+2

 

Heippa
Voi minustakin tuntuu että siihen ensimmäiseen neuvolaan on vielä niiiiiiiin pitkä aika (23.10) melkeen kuukausi : /,
nämä ensimmäiset viikot on ne pahimmat kuin ei voi siitä vielä kaikille puhua ja ei ole saanut kunnon odottamisesta kiinni ennen kuin on kaikki neuvola kortit sun muut saatu käteen, sitt vasta voin todeta että nytt odotellaan sitt rauhassa.
Nytt on vaan levoton olo ja raskaus pyörii mielessä koko ajan, pitäis yrittää vaan muistaa nauttia joka hetkestä ja tunteesta kuin tää aika tunnetusti kuitenkin niin nopsaa menee ohi. Äskenhän mä tätä tein ja nytt ensimmäinen tyttö on jo yks ja puoli vuotias :heart:

Me kerrotaan varmaan tuleville isovanhemmille sen ensimmäisen ultran jälkeen 12+ , jos vaan jaksan niin kauan odottaa...
Viime kerralla taisin kertoa siinä rv 10 omille vanhemmille ja rv 13 appivanhemmille.. Silloin oma äiti kyllä jäi jännittämään että olikohan se nytt oikea raskaus niin kauan että olltiin siinä rv 12 ultrassa olltu, että oisko se vaan parempi odottaa.

mamsen + pikku* rv 4+6

 

Heippa kaikki, ja onnea plussanneille, ja voimia surun kohdanneille!

Mä olen pitänyt vähän hiljaiseloa. Tää raskaus on jo nyt alkanut ottaa ihan tosiaan voimien päälle, oksentelu on joka päiväistä, muutamia kertoa lukuunottamatta. Jos en syö, oksennan. Jos syön, oksennan. Aivan sama mitä syön. Tää on aivan järkyttävää, väsymys painaa niskaa, ja silti on pakko olla pirteä ja jaksaa temmeltää tän esikoisen kanssa, ikää tosiaan se 6kk, ja energiaa ja yritystä kaikkeen mahdolliseen liikkumiseen, ja koko ajan kuitenkin huomion ja läsnäolon vaatii. Josko tää helpottais, vaikka siltä ei tällä hetkellä tosiaan tunnu.

Raskauden kertomisesta me ollaan kerrottu molempien (mun ja miehen) vanhemmille, hyvä ystävä tietää, sekä muutama muu.

Jenikk + pikkunen 7+4 :heart:

 

Täällä käytiin tänään ekaa kertaa neuvolassa, tosin suoraan lääkärille, kun oksentelu ollut sitä mallia että ei vesikään pysy sisällä. :$ Nyt sain kokeeksi närästyslääkkeet, kun aina ensin alkaa kauhea närästys joka sitten alkaa oksettaan ja mikään ei pysy sisällä. Silloin kun ei närästä, ei ole juurikaan pahoinvointia. Eli koitetaan nyt saada närästys pois, josko sitten olo helpottais muutenkin. Lääkäri kirjotti myös mulle 2viikkoa sairaslomaa vaikka en mitään pyytänyt, ainoa toive oli että jotain lääkettä ja helpotusta sais tuohon tuskaisaan oloon.

Mutta, ihana yllätys oli meidän neuvolassa olikin ultra!! :heart: olen juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja ekaa odottaessa eri kunnassa ei mitään tuollaista ollut, kunta ei maksanut edes rakenneultraa, vain np-ultran. Ja nyt sitten pääsin tavallisen neuvolakäynnin yhteydessä näkemään ipanan jo toiseen kertaan viikon sisään Viikko sitten kun käytiin alkuraskauden ultrassa yksityisellä, en ois sinne menny jos oisin tienny et neuvolassaki ultrataan...

Noh, viime viikolla ultrassa 7+0 jolloin koko 9,6mm ja nyt tänään 7+6 koko oli 13mm ja sydän sykki :heart:
Oli hauska nähdä miten paljon muutosta siinä oli tapahtunut vajaassa viikossa, oli jo ihan eri mallinen asukki ku viimeksi

jenikk voimia sinulle, ja muille oksentelusta kärsiville, se on todella raskasta ja voimia vievää kun koko ajan oksettaa ja on paha olla :hug:
Itsellä onneksi viimeksi loppui oksentelu rv13, toivottavasti nytkin loppuu noihin aikoihin, joillanhan se jatkuu paljon pidemmällekkin...

 

Ultrassa käyty ja kaikki näyttää olevan kuten pitääkin - mikä helpotus! Mukelo vastaa viikkoja 7+1, mikä täsmää täydellisesti omiin laskuihini Torstaina sitten eka neuvola edessä.

Pahoinvointi tuntuu olevan asettumaan päin, mutta nälkä on niin perkeleellinen. Mies on sitä mieltä että tämä ei ole enää normaalia ja että mun pitäisi mennä lääkäriin ahmimisen takia opcorn: Heräsin kerran yölläkin(!) syömään, sitä en ole tehnyt sitten omien vaippa-aikojeni! Rakastan nykyään kaurapuuroa ja himoitsen sushia! Tiedän ettei sitä saisi syödä listeriariskin takia, mutta minkäs teet kun kroppa menee automaattiohjaukselle. Merilevään käärittyjä rullia pystyn vastustamaan, mutta ne lohi-riisipalat soijan ja wasabin kera, uulalaa...

Kertomisista: ollaan miehen kanssa sovittu että tämä pysyy salaisuutena viikolle 13 asti. Kummallakin liian tuoreessa muistissa edellinen keskenmeno, eikä haluta ottaa riskiä. Kun hetki koittaa, kerrotaan varmaankin ensiksi tuleville isovanhemmille, joille tämä olisi eka lapsenlapsi. Ja sitten tietysti lähimmille kavereille, loput saavat hoksata kun ovat hoksatakseen. Itse olen aika hoikka, joten vähän jännittää, milloin vatsa alkaa näkyä. Nyt ei näy mitään eikä edes turvota, joten aika epäraskas olo on.

Mamuska: kauheeseen pyöritykseen olet joutunut! Kunpa kaikki kävisi parhain päin!

On ollut hyvä saada kokeneempien synnyttäjien tarinoita ja ajatuksia tänne, auttaa kovasti suunnittelemaan omaa H-hetkeä. Meiltä sairaalaan on vajaa 5min ajomatka, joten olen tuuminut odotella kotona mahdollisimman pitkään, kun synnytys sitten hamassa tulevaisuudessa käynnistyy. Mies lupasi ostaa pakettiauton, jolla voi sitten kärrätä minut vaakatasossa polille viime minuuteilla

 

Mitenkähän mamuska7n operaatio meni? Toivottavasti kaikki hyvin! :hug: Melkosta pyöritystä yhelle ihmiselle.

Täällä paha olo helpottanu. Jee. Mut väsyttää edelleen vietävästi. Mut vähällä mä oon mielestäni päässyt, kun ei oo tarvinnu oksentaa kertaakaan.
Tässä sitä ootellaan np-ultraa joka ois tasan kolmen viikon päästä.

Tiiti* 8+4

 

Moikka!

Täällä on ollut armoton väsymys ja kaikkia reissujakin sattunut juuri nyt niin jäänyt vähän tämä kirjoittelu.

Iso halaus :hug: menetyksen kokeneille ja heippa :wave: kaikille uusille!

Täällä oli muutama muukin joka oleskelee ulkomailla. Itsekin miehen työn takia ulkomailla oleskelen, mutta meinaan käydä Suomessa neuvolassa. Eka neuvola oliskin vasta viikolla 11+2 ja ultra sit heti perään 11+4. Sinne asti pitäis jaksaa vielä odotella et pienen ihmeen näkee

Edellisistä synntyksistä on ollu puhetta. Mulla oli kyllä esikon synnyttäminen ihan oppikirjasta muutamaa repeämää lukuunottamatta. Kerkesin olla sairaalassa 3 tuntia ennen kuin tyttö oli pihalla. Epiduraalin ehdin saada, ponnistusvaihe 26 min.

Mamuska7n kuulumisia minäkin jännäilen. Kuulostaa hurjalta! Toivottavasti kaikki hyvin!

Freundin ja Anselmi 8+1

 

Tiuku Tuikkunen, samma här, olotila on kanssa melkoisen oireetonta. Kyllä tässä on ajatukset vain koko ajan kiinni, että ollako vai eikö olla, vaikka 3 testiä on näyttänyt, että kyllä ollaan. Lähinnä on eniten väsymystä ja kovaa nälkää. Mutta mahan turvotuksen häviäminen tässä kaikkein eniten huolettaa, kuuluuko tuo asiaan vai ei?

Sitten pohdin sitäkin, että ihan uskomatonta, jos tämä menisi loppuun asti, niin meillä on ensi keväänä toinen pikku nyyttinen talossa. Ihanaa ja sitten kun on kuitenkin lukenut kaikenlaisista ikävistä jutuista, niin pelko iskee, että toivottavasti vain ei sattuisi mitään pahaa. Olisi vain niin ihanaa taas hoitaa pientä kääröä ja nähdä hänen kasvavan isommaksi ja isommaksi. Ensimmäinen kun meillä on jo pikku koululainen, niin luultavasti hänestäkin olisi mukavaa hoitaa vauvaa ja taatusti antaisin hänelle sen mahdollisuuden. Eipähän tulisi sitten mustasukkaiseksi, kun olisi saanut olla näin pitkään ainokainen.

rv. 4+5

 

Heipä hei!

Voimia teille pahoinvoiville :|

Hannikan kysymykseen "Tuntuuko teistä, että raskaussalaisuus on aivan liian hieno juttu salassapidettäväksi?" vastaan KYLLÄ!!!
Vain mies tietää, ja hänkin tulee kotiin vasta ensi viikolla... Täällä innokkaasti palstailen, että saa edes jonnekin purkaa, kun ei malttaisi mihinkään keskittyä. Ensi viikolla tosiaan aion kertoa ystävälleni, kun menen käymään. Tekisi jo mieli puhelimessa kertoa uutiset, mutta yritän malttaa. Äidille tekisi mieli myös jo kertoa, kun hän kesällä kyseli lapsiluvusta... Mulla on ollut tapana kertoa vasta, kun joku kyselee masukumpareen muodosta. Mutta tekisi tosiaan mieli toitottaa joka puolelle

Nuppunappi, joo ehkä sitä tavaraakin on liikaa, ja varsinkin tilasyöppöjä harrastus- ja vapaa-ajan varusteita Lätkävarusteet, makuupusseja, teltta, pelastusliivejä, maalauspohjia ja teline, sen sata erilaista väripurkkia ja -tuubia, neulelankoja, kangaspakkoja, kasa monoja, rullaluistimia, kypäriä ym. urheilusuojia, sisäpelivälineitä, pilkkihaalari ja ties mitä muuta. Onneksi on vaatehuone...
Kaappeja on lastenhuoneessa 3: yhdessä tytön vaatteet, toisessa pojan ja kolmannessa lasten liinavaatteet ja leluja. Leluja tuolla huoneessa tosiaan riittää kun on poikien ja tyttöjen juttuja. Kuopuksen 2v. lelut on nyt suurimmaksi osaksi olkkarissa ja sinne pitäisi sijoittaa myös vauvan leikkipaikka sitten aikanaan.
Niin ja meidän asunnossahan on myös sauna, eli huonekoot on tosiaan pienemmät. Pohjaratkaisu ei ole kyl paras mahdollinen muutenkaan. Toivottavasti löydettäis uusi koti ensi vuoden puolella viimestään!

Kuinka monelle uudelleensynnyttäjälle on tehty painoarvio?
Petronella09 mainitsi painoarvioultran, kuuluuko teillä päin kaikille, vai siksikö,
kun kaikilla lapsillasi on ollut syntymäpaino yli 4kg...?
Mulle tehtiin painoarvio vaan ekassa raskaudessa ja se meni kyllä pahasti metsään, piti olla enintään 4200g ja poika oli yli 4500g. Tikkejä tuli sitten hurja määrä... Tyttö oli siro 3200g, pari pintatikkiä riitti. Kuopus poika oli 4050g ja huimat 54cm. Tuli taas kasa tikkejä. Jännäilenkin jo, mitä tällä kertaa on tulossa.

Olona tänään lievää huonovointisuutta, ja lämpö vähän koholla, 36,5. Monena iltana on palellut, mutta lämpö on ollut korkeintaan 36,1. Edellisessä raskaudessa mulla oli alkuun joka ilta sellainen olo, kuin olisin kipeäksi tulossa, ja lämpöä yli 37. Aamuksi aina hävisi. Jospa soittaisin neuvolaan tällä viikolla, niin pääsisin oikeasti odottamaan sitä lääkäriaikaa ja masuun kurkkausta

Cherrie_ 4+5

 

Kyllä on taas tullut tekstiä Tervetuloa uudet :wave:

Pilvilinna74 kiva kun sait testin tehtyä ja nyt voit olla rauhallisin mielin, siihen asti että tulee joku muu stressin aihe Itsellä ainakin tuntuu nuo huolet vaihtuvan päivittäin

mamuska7 on täälläkin mielessä, mitenköhän hänellä on mennyt tänään?

Painoarvioita ei ole koskaan tehty, lapset ovat olleet 1.2960g 2. ja 3. 3750g ja kaikki ovat syntyneet 39+6 eli päivä ennen laskettua, saas nähdä kuinka tällä kertaa käy =)

Inhoittavaa kun muillakin on tuota pahoinvointia, olen niin kateellinen teille kellä olo on suht normaali olo. Paha olo ja yökkiminen on joka päiväistä. Itsellä on myös tuo närästys pahentunut ja rennietä kuluu :S Myös vatsa on ollut kipeä, oletan sen johtuvan ummetuksesta.
Olotila on yleisesti muutenkin ollut jotenkin likainen, hiukset on likaiset vaikka ne olisi juuri pessyt ja iho kukkii ja on rasvainen, tästä on raskaus hehkut kaukana, ehkä se tulee sitten myöhemmin

Manta81 ja pikku-itu 8+4

 

mamuska7 kuulumisia täälläkin odotellaan lueskeltavaksi, tsempit täältäkin.

Ja tsempit myös useille pahoinvoinnista kärsiville, voin kuvitella kuinka väsyneitä olette. Täällä on pieni kuvotus ja väsy, väsy, väsy.. Mutta ei siis suurempia joten paljolta on vielä säästytty. Joku siitä nälästä mainitsikin, sama täällä ja taasen alkuun painoakin on tullut jo toosi mukavasti.. Sama oli mulla ensimmäisessä raskaudessa, mutta sitten se tasoittui ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tuo supernälkä.

Varasin myös neuvolan, 17.10 on aika esikoisen 1,5 vuotisneuvolan yhteydessä. Varhaisultra ensi maanantaina, en jaksaisi odottaa.. Kauhean malttamattomana jotenkin täällä myös tuon kertomisen suhteen, vanhemmille ollaan jo kerrottu, mulle omat vanhemmat ovat niin läheiset että tietävät aina missä mennään. Mutta töissähän taas yritän salata pitkään joten pitää yrittää olla ihan normaalisti siellä.

Nyt syömään taas..

Hetami 6+0

 

Mamsen kirjoitteli tuolla ylempänä, että on levoton olo ja raskaus pyörii koko ajan mielessä. Mullakin pyörii. Tää on jotenkin niin epätodellinen tunne vielä. Varsinkin, kun kyseessä on eka kerta eikä oikein tiedä, mitä tuleman pitää.

Mä en ole tehnyt kuin yhden apteekin raskaustestin ja kyllä sen ja alavatsan tuntemusten plus ajoittaisen etovan olon perusteella aika luottavaisesti suhtaudun siihen, että joku toukka tuolla mahassa kasvaa. Tokihan homman jatkuminen on epävarmaa, enkä oikein tiedä, pitäisikö tässä jotenkin henkisesti varautua pahimpaan vai vaan iloita ja koittaa nautiskella tästä...

Tänään soitin neuvolaan ja saatiin aika 16.10. eli kolmen viikon päähän. Neuvolan täti kuulosti tosi kivalta.

Mä oon yleensä aikamoinen sokerihiiri, mutta nyt huomaan, että herkkuja ei ole tehnyt mieli. Muuten kyllä ruoka maittaa ja koko ajan on nälkä

Jaksamista kaikille huonovointisille! Ja tsemppiä odotteluun kaikille!

ruppu 5+2

 

Heippa! Onpa tekstiä tosiaan tullut.. mukava lueskella kuulumisia. Voimia, mamuska7:lle! toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

Ihania ultrakuulumisia teillä monella! <3

Kertomisesta: me ollaan kerrottu kyllä melko avoimesti.. lähinnä perheenjäsenille, isovanhemmille ja omille ja miehen sisaruksille. Muutama kaverikin tietää jo. Kaikilta tullut lämpimät onnentoivotukset <3 omat lapset ei vielä tiedä.. ehkä pitäis niillekin kertoa ennen kun muualta kuulee. mut jotenkin yritän sitä kuitenkin vielä salailla.. tulee muuten liian pitkä aika odotella.

Voi teitä, jotka kamppailevat pahoinvoinnin kanssa! Voimia! itse olen jo tämän kuvotuksen kanssa helisemässä.. en tahtoisi sitä sietää.. mut kai se on pakko ehkä se on jo pikkusen helpottanutkin! näin iltaa kohti se voimistuu ja nukkumaan mennessä ehkä voimakkaimpana..

Freudin - missä päin maailmaa te elelette? kuinka usein sun tulee käytyä suomessa neuvolassa? ite oon miettinyt paljon sitä miten sitä käytännössä järjestää kevätpuolen neuvolakäynnit kun loppuraskaudessa joutuu kuitenkin käydä "peruskontrolleissa" useammin. ja mulla vielä todennäköisesti on gdm tässäkin raskaudessa ( ihme olisi jos ei tulis) jolloin tulee vielä lisäksi ylimääräiset äitipolikäynnit.. joutuu varmasti kuitenkin käymään täällä paikallisessa neuvolassa..

Painoarvioista: mulle on tehty joka kerta painoarvio gdm:n (raskausajan diabetes) takia. ylimääräisiä ultria loppuraskaudessa tulee vauvat on kyllä pysynyt kaikki alle neljän kilon silti. 1. 3630g 2. 3700g ja 3. 3650g . keskimmäisellä heitti arvio aika paljon. erikoistuva lääkäri äitipolilla ultras ja arvio vauvan 4500g ja käynnistettiin parin päivän päästä. tuloksena 3700g painava poika. Parempi ehkä näin päin vähän meinasi säikäyttää... vielä rv38!

Täällä olo on jotenkin kurja.. mieli on maassa ja väsyttää. Tuntuu että miten mä tästä nyt nousen jatkamaan tätä elämää.. tiedän että tämä on hetkellinen olotila! oon vaan jotenkin niin umpiväsynyt.. aamulla vaan tekis mieli vetää peitto korviin ja kääntää kylkeä kun nuorikansa heräilee temmeltämään. Ei vaan pysty.. pakko aina nousta kaitsemaan lampaita. Ja onhan sitä aika yksinäistä täällä vieraalla maalla.. ollaan vielä niin vähän aikaa asuttu ettei oo kauheena ystäviä täällä. oon yrittänyt jos vaikka vääntäyis johonkin avoimeen kerhoon ja sais vähän sisältöä arkeen..

Manta81 - täälläkin raskauden hehku kaukana! hiukset on koko ajan likaiset, naama kukkii, ummetusta, närästystä... väsymystä, alakuloa.. vuodatusta tulee onneksi enää muutama viikko tätä alkuraskautta.. jospa se sitten helpottuisi kun alkiosta tulee sikiö

ja palelee.... koko ajan!

mut hei, ei tää elämä oikeesti näin kurjaa ole! nyt alkoi nimittäin kuullostaa siltä että oikeesti elämä on ikävää! ei! mä niiiiiin nautin ajatuksesta että saisin semmoisen pienen pienen pienen rakkaan taas käsivarsille.. ihan itku tulee kun sitä ajattelee!

mua jännittää mennä ultraan... mulla on np-ultra sit lokakuussa joskus kun mennään taas suomeen.. aikaa ei ole vielä tullut. joudun menneen sinne vielä yksin kun mies työmatkalla.. kauhistuttaa! mitäs jos siellä ei olekaan elämää.. mitäs jos kaikki ei ookkaan hyvin? Tai mitäs jos siellä on kaks? kaikkee sitä aattelee pienessä päässä.. tällaista tää on, murehtimista koko ajan.. painajaisten näkemistä! ja unetkin on mokomat niin todellisen tuntuisia! no niin, nyt sit stressi syrjään ja iltapalan tekoon

huh, johan tuli taas vuodatettua!

Aurinkoa ja iloa jokaikisen odotukseen ja hymyä täältä lähettelee Ammi-liina ja Pieni 8+5

 

Heippa!

Täällä jännäillään ja mielialat vaihtelee koko ajan. Lauantaina tein kolmannen testin ja se näytti positiivista mutta siltikään en vielä meinaa uskoa päivää pitempään, että vieläkin vaan olisin raskaana. Niin vähän on noita oloja. Oon tosi pahoillani kaikkien pahoinvoivien puolesta mutta ottaisin itselleni edes vähän pahaa oloa, että olis jotenkin varmempi olo. Saatte sitten nauraa mulle jos jossain vaiheessa valittelen pahaa oloani täällä

Taisin lähettää tän viestin tässä välissä kun tällä iPadilla naputtelen ja vahingossa huitaisin Lähetä-nappia...hups.

Kertomisista: mun sisko tietää sekä kaksi parasta kaveriani mutta muille olen vielä pystynyt oleen hiljaa vaikka koko ajan tekis mieli huutaa asiasta kaikille mutta toisaalta tää epävarma olo hillitsee mua...edes vähän. Mies ei oo veilä kertonut kellekään koska sen perhe ja läheiset asuu kauempana ja haluaa kertoa sitten kasvotusten. Omille vanhemmille ajattelin kertoa varhaisraskauden ultran jälkeen, aikasintaan, jos siis kaikki on vielä silloin hyvin.

Varasin Mehiläisestä varhaisraskauden ultran ja se on 9.10. ja eka neuvolakäynti onkin sitten 12.10. eli vielä tarttee odottaa pari viikkoa...tuskaa tää odottaminen että saa varmuutta asiaan!

Olot ovat siis ainoastaan mielialojen vaihtelua, itkuherkkyyttä ja todella ajoittaista alavatsan tuntemusta. Pidempään jos istuu paikallaan niin alkaa 'pakottamaan' alavatsaa, eikä sitten muuta.

Juoksemisen olen nyt lopettanut, ainakin toistaiseksi, ja vaihtanut pelkkään kävelyyn. Jotenkin aja ttelin että odotan ainakin sitä ultraa ja lääkärin mielipidettä.

Tuskaisinta on oikeastaan se, että Pepsi Max riippuvaisena en voi enää juoda sitä aspartaamin takia...mikään muu ei ole tuottanut ongelmaa mutta tuo pepe

Tsempit kaikille odotukseen, pahoinvointiin ja olottomuuteen

Farkkutyttö + Ihanuli 6+0 *poks*

 

cherrie: täällä neuvolassa tehdään aina kokoarvio ultra,vaikkei olisikaan ollut isoja vauvoja aiemmin,on samalla se synnytystapa arvio.Kolmatta odottaessa oli jokunen ylimääräinen ultra vauvan isokokoisuuden ,istukan paikan ja kakkosen sydänvian vuoksi.

Kertomisesta: vain mies tietää tällä hetkellä,mummuille ja papoille ja omille lapsille kerrotaan lähempänä np ultraa tai sen jälkeen tai annetaan sukulaisten huomata,kun maha alkaa kasvaa.Meillä kun odotellaan jo nelosta,niin hirvittää,kuinka sukulaiset tulee suhtautumaan

Raskaus pyörii kokoajan mielessä ja pelottaa,jo kaikki ei olekaan hyvin:| Tytöllä tällä viikolla puheterapia,voisi samalla varailla ekaa neuvola aikaa,jos sattuu neuvolan tätiä näkymään

Oma olo: rinnat on arat,välillä saa ravata vessassa,iho on rasvainen,hajut ottaa nenään,heikottaa,jos pitkät ruokavälit ja paleltaa jatkuvasti.

 

Mamuskan kuulumisia kanssa odotellaan....

Tosi aktiivinen palsta, loistavaa Ei meinaa perässä pysyä, kun ei arkisin ehdi kuin illalla vasta lukemaan näitä.

Kertomisesta: tekisi mieli huutaa koko maailmalle Että siihen nähden maltillisesti ollaan kerrottu Elikkä tästä tietää mun vanhemmat, anoppi, pari ystävää... ensi viikolla ajattelin kertoa pomolle, koska sattuu olemaan tiedossa kahdenkeskinen lounas. Pyydän toki ettei kerro muille vielä.... Jotenkin ajattelin, että reilua että tietää mahdollisimman ajoissa ja ei ihmettele jos olen näin väsynyt.

on: pahoinvointia, palelua, väsymystä, ajoittaista polttelua/"nipistelyä" mahassa. Kyllä täällä on noista mahatuntemuksista puhuttu aiemminkin, mutta onko teillä muilla välillä semmoista hieman menkkamaista polttelua? Tai kipeitäkin nippailuja? On tietenkin yksilökohtaista ja ilmeisesti tavallista... mutta olisi se silti kiva kuulla ettei ole yksin

Nöhvi 5+6