Onnea Bindi ja Ema!
Minäkin täällä tänään samoissa merkeissä. Raskausajan ensimmäiset supistukset alkoivat laskettuna päivänä ja poikamme 3630 g, 50 cm tuli maailmaan ilokaasun voimalla 25.4.13 klo 11.05 (40+1). Hurmuri on vienyt vanhenpiensa sydämet aivan täysin <3
Synnytys oli koko raskauden rankin kokemus. Kalvot puhkaistiin, kun olin 5 cm auki. Jo valmisteltua epiduraalia ei ehditty ikinä laittamaan, sillä loput 5 cm ottivat megaspurtin ja poika tuli maailmaan 45 minuuttia tämän jälkeen. Ilokaasu ei todellakaan siinä vaiheessa ilahduttanut. Anestesialääkäri kun tuli ovelle muistan kätilön huutaneen, että täällä synnytetään nyt. Puristin miestä kädestä, huusin ja kirosin, lopulta itkin ja vapisin. Kaksi tikkiä sain, eli loppu hyvin kaikki hyvin. Ja oon muuten niin ylpeä miehestä. Kipua kestää, kun on pakko, mutta ikinä en olisi halunnut olla katselijana vieressä.
Voimaton olin synnytyksen jälkeen ja sitä itkun määrää, mitä hormonit saivat aikaan. Vielä tänään, kun laitokselta poistuttiin nousi tippa linssiin heti kun näin synnytyssalin oven. Ja voi tätä rakkauden määrää, koko ajan tekee mieli pussailla ja tuijotella poikaa. Ja onhan tuo ylpeä isimieskin ihanaa katseltavaa
Tsemppiä kaikille loppurutistuksiin!
Terkuin, Simppu ja poika 2 vrk
Muoks. Piti vielä laittaa, mentiin synnyttämään bussilla
Itsellä ei ollut uskoa siihen, että oikeesti vielä synnytettäisi, halusin vain jotain kipuun, että saisin nukuttua. Mies ehdotti taksia vielä bussipysäkilläkin. Näin vaan päästiin käyrille ja sieltä suoraan saliin. Ohops..