Noniin, tämä mamma on tänään käynyt lääkärissä ja diagnoosiksi tuli vaikea synnytyksen jälkeinen masennus. On tässä ihmeteltykin, kun on just samanlainen olo ku esikoisen syntymän jälkeen. Paranemisprosessi on kyllä pitkä ja tuskallinen, mutta ehkä tästä taas parissa vuodessa eroon pääsee suurimmaksi osaksi.
Muuten täällä kaikki normaaleilla raiteilla, esikoinen kiukuttelee niinku normaalisti ja poju syö ja jaksaa olla päivässä n.5h hereillä, ei tosin yhteen putkeen.
Mies kaiket ajat töissä ja ne ajat kun ei ole töissä niin nukkuu. Eli siis yötyötä tekee edelleen, valitettavasti. Ja sehän ei kauheesti mun tilannetta auta, pahin ahdistus- ja pelkotila iskee juuri illalla ja yöllä eikä ketään ole tukena ja turvana. Ystäviä on tasan 1 jolle voi puhua ja hänkin asuu 650km päässä, joten ei ole ns. fyysiseksi tueksi. Onneksi meillä nyt alkaa käymään ptt apuna mun kanssa n. kerran viikossa. Jos teistä saisi jonkinnäköstä juttuseuraa tms, niin pistäkää yksäriä. Jos esim. jollain teistä ollut sama tilanne joskus, siis masennusta yms... Ja saa laittaa muutenkin yksäriä.
Devili + Karpaasi 3 vkoa 4 pvää
Muuten täällä kaikki normaaleilla raiteilla, esikoinen kiukuttelee niinku normaalisti ja poju syö ja jaksaa olla päivässä n.5h hereillä, ei tosin yhteen putkeen.
Mies kaiket ajat töissä ja ne ajat kun ei ole töissä niin nukkuu. Eli siis yötyötä tekee edelleen, valitettavasti. Ja sehän ei kauheesti mun tilannetta auta, pahin ahdistus- ja pelkotila iskee juuri illalla ja yöllä eikä ketään ole tukena ja turvana. Ystäviä on tasan 1 jolle voi puhua ja hänkin asuu 650km päässä, joten ei ole ns. fyysiseksi tueksi. Onneksi meillä nyt alkaa käymään ptt apuna mun kanssa n. kerran viikossa. Jos teistä saisi jonkinnäköstä juttuseuraa tms, niin pistäkää yksäriä. Jos esim. jollain teistä ollut sama tilanne joskus, siis masennusta yms... Ja saa laittaa muutenkin yksäriä.
Devili + Karpaasi 3 vkoa 4 pvää