mame toi vauvakaman tyrkyttäminen on kans aiheuttanu täällä muutamat isot itkut, nyt on tilanne ok kun ukkokin jo osaa sanoa ystävällisesti kiitos ei, hoidetaan ite sit hommat jne. Toi onnellisuus tai äidinvaistojen herääminen tms on kaikilla niin yksilöllistä että sillä ei sais kyllä ketään syyllistää! on monia äitejä ilman masennustakin joilla äidinvaistot ja rakkaus lapseen alkaa vasta kun vauva on jo ollut hyvän aikaa maailmassa. Koita olla stressaamatta itseäsi noista jutuista, nyt on tosiaan vaavit vielä masussa ja pääasia pitää odottavasta äidistä huolta :heart:
Näitä "negatiivisista" jutuista on musta hyvä herättää ajoittain keskustelua, edelleen raskaana olevien naisten ympärillä on joku ihmeellinen myyttinen viitta.. tuolla kerhon puolella mä olen pelkästään noista kropan vaivoista kiroillu niin paljo ettei tosikaan, vaikka tää ollu vaivojen suhteen varmaan keskimäärästä helpompi ekaraskaus niin mitään täydellisen ihanaa odotusta ja herttaisen vaaleanpunaista söpö masu - ihana tulvea äiti- olotilaa en ole osannut vielä tunnistaa... Ja sitten jos erehtyy lukeen jotain vauvasivustojen juttuja esim masennuksesta raskausaikana tai synnytyksen jälkeen tms ne laittaa yleensä vaan vituttamaan kun juttujen sävy on yleensä se että se on muka edelleen jotenkin harvinaista ja jotain on vialla jos äiti on uupunut tms ARGHHHH!!! Kyllä nää ongelmat mielialan kanssa on olleet odottavien äitien "ongelma" niinkauan kuin on ollut odottavia äitejä enkä suostu kantamaan huonon äidin leimaa otsassa näiden juttujen takia. Parempihan se on että nää asiat tiedostaa ja on keinoja auttaa itseään/perhettään ja selvitä olojen kanssa, kuin se että peittelis/hautais sisälleen ja sit lapset kärsis tosissaan.
Niitä onnen fiilareita tipahtelee kun on tullakseen, mulla rupes hellitään pelko kamaluuksista tossa puolenvälin paikkeilla, nyt on jo oikeesti kyllä niitä onnellisiakin ja innostuneita päiviä, nytkin oottelen innolla äitiyspakkausta että pääsee vaatteita hiplaan :heart: ennen joulua mulla oli jotenki semmonen että täällä palstalla kyllä pystyin kyllä suunnitteleen, iloitseen ja intoileen vauvajutuista, mutta kenenkään kanssa kasvotusten en, paitsi ukon kans sit pikkuhiljaa. Ja olo ollut edelleenkin semmonen että haluisin vaan ryömiä pesäkoloon odottamaan jälkeläisen syntymää ja tulla ulos kun se on kävelykykyinen.. Mulla on 4 ystävää/kaveria jotka tietää, sit tietty meidän lähisuku mutta en jotenkin haluis kertoo enää kellekän, naapuritkan ei viel varmaan oo arvannu ku maha alkaa vasta kasvaa talvivaatteita isommaks.
ai nii ja omaan äitiini poikkasin toitaseks välit, onnistui pahoittamaan mun mielen miljoonannen kerran ja nyt en vaan enää jaksanu.. ajattelin että kirjoitan paperille tuntoni ja lähden sitäkautta paikkaan välejä, ennen synnytystä se olis kiva, ajattelin että tää olis eka asia mun elämässä josta voisin aidosti nauttia ja iloita äitini kanssa ja nyt ressaa että jaksanko ottaa itseäni niskasta ton asian suhteen... koitan olla ressaamatta
mä koitan linkittää hauskan Kikki- Hiiri jutun tähän, se naurattaa aina
Naapurisopu
Söin muuten semmosen kokonaisen megamättöaterian yleensä en pysty yömään kokonaisia aterioita, maha herkkä ja oon mm perunalle allerginen ja sit on kipee olo. Mut nyt on ihan ok fiilis, saa nähä onko sit lohikäärmeiden yö oli se ihan ok mutta mietittiin et perus kerroshamppari on kyl parempi. Mä oon siis nyt vetäny kaikkien muitten mammojen puolesta sit höttöhiilareita ja lisäaineita ym, ei muitten tarvii
Syli84 ja Hemo 26+5
Näitä "negatiivisista" jutuista on musta hyvä herättää ajoittain keskustelua, edelleen raskaana olevien naisten ympärillä on joku ihmeellinen myyttinen viitta.. tuolla kerhon puolella mä olen pelkästään noista kropan vaivoista kiroillu niin paljo ettei tosikaan, vaikka tää ollu vaivojen suhteen varmaan keskimäärästä helpompi ekaraskaus niin mitään täydellisen ihanaa odotusta ja herttaisen vaaleanpunaista söpö masu - ihana tulvea äiti- olotilaa en ole osannut vielä tunnistaa... Ja sitten jos erehtyy lukeen jotain vauvasivustojen juttuja esim masennuksesta raskausaikana tai synnytyksen jälkeen tms ne laittaa yleensä vaan vituttamaan kun juttujen sävy on yleensä se että se on muka edelleen jotenkin harvinaista ja jotain on vialla jos äiti on uupunut tms ARGHHHH!!! Kyllä nää ongelmat mielialan kanssa on olleet odottavien äitien "ongelma" niinkauan kuin on ollut odottavia äitejä enkä suostu kantamaan huonon äidin leimaa otsassa näiden juttujen takia. Parempihan se on että nää asiat tiedostaa ja on keinoja auttaa itseään/perhettään ja selvitä olojen kanssa, kuin se että peittelis/hautais sisälleen ja sit lapset kärsis tosissaan.
Niitä onnen fiilareita tipahtelee kun on tullakseen, mulla rupes hellitään pelko kamaluuksista tossa puolenvälin paikkeilla, nyt on jo oikeesti kyllä niitä onnellisiakin ja innostuneita päiviä, nytkin oottelen innolla äitiyspakkausta että pääsee vaatteita hiplaan :heart: ennen joulua mulla oli jotenki semmonen että täällä palstalla kyllä pystyin kyllä suunnitteleen, iloitseen ja intoileen vauvajutuista, mutta kenenkään kanssa kasvotusten en, paitsi ukon kans sit pikkuhiljaa. Ja olo ollut edelleenkin semmonen että haluisin vaan ryömiä pesäkoloon odottamaan jälkeläisen syntymää ja tulla ulos kun se on kävelykykyinen.. Mulla on 4 ystävää/kaveria jotka tietää, sit tietty meidän lähisuku mutta en jotenkin haluis kertoo enää kellekän, naapuritkan ei viel varmaan oo arvannu ku maha alkaa vasta kasvaa talvivaatteita isommaks.
ai nii ja omaan äitiini poikkasin toitaseks välit, onnistui pahoittamaan mun mielen miljoonannen kerran ja nyt en vaan enää jaksanu.. ajattelin että kirjoitan paperille tuntoni ja lähden sitäkautta paikkaan välejä, ennen synnytystä se olis kiva, ajattelin että tää olis eka asia mun elämässä josta voisin aidosti nauttia ja iloita äitini kanssa ja nyt ressaa että jaksanko ottaa itseäni niskasta ton asian suhteen... koitan olla ressaamatta
mä koitan linkittää hauskan Kikki- Hiiri jutun tähän, se naurattaa aina
Naapurisopu
Söin muuten semmosen kokonaisen megamättöaterian yleensä en pysty yömään kokonaisia aterioita, maha herkkä ja oon mm perunalle allerginen ja sit on kipee olo. Mut nyt on ihan ok fiilis, saa nähä onko sit lohikäärmeiden yö oli se ihan ok mutta mietittiin et perus kerroshamppari on kyl parempi. Mä oon siis nyt vetäny kaikkien muitten mammojen puolesta sit höttöhiilareita ja lisäaineita ym, ei muitten tarvii
Syli84 ja Hemo 26+5