*** Toukokuun toivotut 2012 ***

Paljon onnea Masulle ja ihanaa odotusaikaa sinulle.


Olen kahtena iltana nyt ottanut rautalääkkeen just ennen nukkumaanmenoa ja on pysynyt sisällä. Onneksi.


Eilen poksuttiin rv 25+ pikkuinen liikkuu tosi reippaasti. n. 11viikkoa niin sitten saadaan tämä murunen syliin. Innolla jo odototellaan sitä.

Turvakaukalo, kertakäyttövaippoja yms pientä on vielä hommaamatta mutta muuten on kaikki valmista toisen tuloon. Äippäpakkausta vielä odottelen. Eiköhän nämä tästä.


t: Marenda ja Ihanuus rv 25+1

 

hellou!
Täällä sokerirasitus takana ja huomeaamuna soittelen tuloksia.. jospa niissä ei ois mtn. Vaan kylläpä oli koko päivän niin paha olo ettei mtn rajaa siis siitä sokerirasituksesta, sydän tykytti, ällötti ja päähän koski... onneksi se on jo takana päin.

Me emme ole pitäneet kiirettä vauvan tarvikkeiden hommaamisen suhteen, kuiteskii turvakaukalo, vaunut ja perusvaatteet löytyy (poikieni vanhoja).. muutamat tyttömäiset vaatteet olen hommannut kirpparilta ja tulemme saamaan kolmelta kaveriltani v.pun/pinkkejä tyttöjen vaatteita. eli vaipat ja muut kyllä kerkee sitten lähempänä

Mites muilla, joko vauvoillanne on tietty rytmi? Meillä "iita" myllää masussa illalla ja yöllä eniten ja potkii kovasti

 

Hei vaan,

lasketulla ajalla 26.5. ilmoittautuisi mukaan porukkaan

Mame_/esikoinen/HUS/27v.

Mitäpä näin esittelyiksi osaisi kertoa...
Viime kesänä oli tuon miehen kanssa häät, ja niiden jälkeen elokuussa päätettiin jättää ehkäisyt pois. Heti ekalla kierrolla tärppäsikin, eli aika vauhdilla! Miehellä tosin kaksi tytärtä aikaisemmasta suhteesta joten ei tarvinnut hänen kykyjään epäillä.

Alkuraskaus meni sairaslomalla hurjan pahoinvoinnin takia. Häämatka marraskuun alussa meni heti ekasta päivästä alkaen hädässä kun alkoi kova verenvuoto. Eka ultra ja kuvat pienestä saatiin siis tuolloin vko 10 paikkeilla ja oikein Karibialta saakka!

Muutoin kaikki on mennyt vauvalla hyvin, vaikka aika varma olinkin että menee kesken. Sukupuolta ei vielä tiedetä, rakenneultrassa piti jalat niin tiukasti kiinni ettei kätilö pystynyt kertomaan. Ensi maanantaille varattu Femedaan 4D-ultra, jossa ehkä paljastuu sitten enemmän.

Itse olen ollut joulun jälkeen vain sairaslomalla, vuosia matkassa kulkenut masennus äityi taas (varmaan osittain hormonien johdosta) vaikeaksi ja päivät menee kotona nukkuessa ja voidessa paksusti... Tällä kertaa onneksi masennukseenkin olen saanut kunnon hoitoa työterveyden kautta - ihan eri meininki nyt kun on tuo pienikin ajateltavana. Nyt kokeilussa jälleen yksi lääkeyhdistelmä, ja seuraavaksi vuorossa sähköshokkihoito jos lääkkeistä ei ole apua. :/

Kaikesta huolimatta levollisin mielin,

Mame_ ja pikku-Kale rv 24+2

 

Mame_, tervetuloa joukkoomme masennuksesi kuulostaa aika pahalle mutta todella hienoa että olet osannut siihen apua hakea! toivotaan jotta lääkkeet auttavat mieleesi, mutta minusta sinun pitäisi myös käydä jossain puhumassa oloasi pois koska yhdessä lääkehoidon kanssa puhuminen saattaisi auttaa oloasi paljon! mä pidän sinulle peukkuja, jotta näet taas auringon kevätpaisteen silmilläsi kirkkaana ja voit ajatella että siitä selvittiin =)

 

Vauvan rytmistä;meillä alkaa ainakin kunnon potkunyrkkeily illalla kun olen saanut lapset nukkumaan ja istahdan sohvalle tms Päivän rytmistä en osaa sanoa kun koko päivä touhussa,en ehdi niin tarkkailla ....

Tervetuloa mame_ ja voimia taisteluun masennusta vastaan!:hug:

Lily rv 27+3

 

vauvan rytmi, täällä alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan jonkinmoista rytmiä aamulla noin 7 aikaa pikkumies heräilee ja jumppailee masussa jonkin aikaa, ottaa torkut ja uusi hilluminen alkaa siinä 8 maissa kunnon jytke oikein! tällä hetkellä mahanahka paukkuu ja kunnolla myös iltasin on kunnon möykkä, se alkanee siinä 7-8 maissa. Yöt on kans aikalailla yhtä keikkumista, ainakin sen jälkeen kun mä oon käynyt vessassa, alkaa yks jumppaamaan onneksi osaan nukkua, toki joskus herään ihan siihen kun yks potkii ja meuhuu mahassa! nyt sitä jää oikein seuraamaan kun pikkuset kantapäät vilkkuu välillä mahanahkan läpi :heart:

 

Meillä toi rytmi on sellanen et heti aamulla kun käännyn sängyssä selälleni alkaa melkonen aamujumppa. Sit saakin rakko jo niin paljon osumaa et pakko nousta vessaan kyllähän tässä kotona ollessa päivisinkin liikkeet hyvin tuntee, aika säännöllisestihän niitä tulee. Illalla sitten sänkyyn mennessä on iltajumpan aika ja siihen sitten yleensä nukahtaa. Yöllä herään välillä potkuun ja sitten taas vessaan ja jumppa jatkuu, näin sii muutaman kerran yössä

Neuvolakuulumisia: HB oli noussut, saan unohtaa lisäraudan vähäks aikaa, veikkaili et olis mittausvirhe viime kerralla painoo on tullu ihan kiitettävästi, 590gr/vko
No, eipä toi kyllä vieläkään näy oikeastaan muualla ku mahassa. Kaikki muu olikin ok, perhevalmennukseen sitten ens kuussa. Mitäköhän siellä tehdään, kokemuksia? tai taitaa olla vähän paikkakuntakohtaista..

 

huomenet!
ja niin sain ne sokerirasituksen tulokset ja nyt nalli napsahti :/ 2h arvo oli koholla ja huomenna neuvolaan ja sokeriarvoja seuraa ja ruokavalio muutos näin alkuun ja sitten ä-polille seurantaan :/ ekaa kertaa jäin tuossa sokerirasituksessa kiinni.. ilmankos tuli niin kaamee olo sillon :S

muuten olo hyvä ja eilinen päivä oli viikkoon niin piristävä että oli niin ihana päästä ulos, kun ei ollut pakkasta kuin 8 astetta muuten on päivät menny sisällä neuloessa ja 1v3kk pojan kanssa touhuten

 

Kiitos tsempistä ja lämpimistä tervetulotoivotuksista!
Nehän jo piristivät kummasti, eli tokkopa tässä enää mitään lääkkeitä tarviikaan kun näin positiiviseen porukkaan saa kuulua.

 

Toivotaan Mame_ että kevätaurinko alkais paistella kirkkaasti ja pakkaset hellittäisi jospa sekin virkistäisi mieltä Ja tottahan se on että hormoonitkin saattaa sekoittaa päätä.. nimimerkillä kokemusta.. hmm tää raskaus on ollu mulle itellenikin herkempi kuin kolme aikaisempaa raskautta, suutun ihan pikkuasioista ja itken paljon herkemmin mut voin sanoo että menee tän tyttöraskauden piikkiin Mä oon huomannu että päiviäni piristää se, että ulkoilen hetken, tai tapaan ystäviä. Silloin jaksaa taas paljon paremmin.

 

marenda: Kiitos paljon, tukesi merkitsee :hug:
Emme tiedä kumpi on tulossa, ensinnäkin tää ei silloin rv-ultrassa suostunut edes sinnepäinkään kääntymään ja sen jälkeen ei ole kukaan sanonut mitään, emme tosin edes kysyneet koska miehen toivekkin oli ettei kysyttäis. Mutta miehellä on aiempia lapsia ja hänellä kun on sekä tyttö ja poika niin sanoi että jos katsoo tuota pelkkää rintakehää jo, niin hän on aivan varma että siellä on poika. Itselläkin on ollut tunteena enempi että poika siellä on, että jos tulee tyttö niin olen HYVIN yllättynyt
Myös kaikki ovat veikanneet poikaa, ei yhtään tyttö arvauksia tai oletuksia!
Kumpi teistä tuntuu ns. omammalta?

Mame_: Tiedän tunteen, aina helppoa ei ole tuon pääkoppansa kanssa eläminen, joskus suorastaan kaipaan sitä vaihtopäätä tai off/on nappia. Minä kanssa kannatan että puhu,puhu ja puhu, vaikka lääkkeet onkin niin vielä tärkeämpänä itse olen aina pitänyt ammattilaisen kanssa puhumista ja hänen tukeaan, pelkkien lääkkeiden kanssa itse en ole ikinä edistynyt :hug:

Vauvan rytmi: Aamulla ollaan hereillä hetken aikaa, sitten taas nukutaan ja heti kun minä pistän jotain suuhuni niin volaa ja herätyskello soi pienellä opcorn:
Sitten taas iltapäivällä hereillä ja herää aina kun menen nukkumaan, mutta sitä onneksi kestää vain sen aikaa että löydän hyvän asennon. Jos mä menen auton kyytiin ja vielä jos itse ajan, niin sitten kyllä ollaan hereillä koko automatkan ja poljetaan eli kait sekin on vanhempiinsa tullut että kun ajetaan niin silloin tehdään töitä

Tervetuloa kaikki ja kiva saada lisää tännekkin :wave:

 

Huh, eilen tuli pörrättyä parituntia kaupoilla, joista kyllä viimeisen puolituntia istuin autossa kun ei vain enää pystynyt. ( odottelin siis esikoista tanssiharkoista)
Ei vain kroppa enää kestä pientäkään rasitusta. Jännityksellä odotan mitä äippäpolin lääkäri sanoo 3vko päästä näistä mun supisteluista ja mahan kiristelyistä. Kieltääkö loputkin liikkumiset.

Mutta mukaan tarttui hurjan pieniä vaippoja yms vauvalle. Sekä nykyisen kuopuksen maaliskuunlopussa oleviin juhliin koristeita tiimarin alemyynnistä.

Ja nyt kyllä huomaa että tuli oltua liikenteessä. Yöllä kolotti jokapaikkaa, mahaa kiristelee. Tämä päivä menee selkeästi sängyssä. Pelotti jo yöllä että pitääkö tässä lähteä näytille kun maha ei tuntunut rentoutuvan ollenkaan. Mutta eiköhän tämä onneksi mene taas levossa ohitse.

Jaksaa huomenna taas lähteä liikenteeseen. Meidän nuoremmalta koiruudelta lähtee pallit.
Tarkoitus oli leikkauttaa vasta kesällä sillä ikää pennulla on vasta 9kk. Mutta on ruennut sen verran äijäilemään. Merkkailee sisälle, rähisee meidän 10vuotiaalle koiralle yms. Että tohtorikin piti parempana leikkauttaa jo nyt.
Ja saapahan hoidettua tämän asian nyt hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Kerkiää koirakin sopeutua uuteen olotilaansa.

Sokerirasitukseen varasin eilen ajan, maaliskuun alussa olisi sekin ilo koettavana. Ikänä ei ole kyllä sokrujen kanssa ongelmia ollut, mutta varuiksi sielläkin nyt käytävä.

Mamelle tervetuloa mukaan. Ja kovasti jaksamista masennuksen kanssa. Kurjalta kuulostaa mutta toivottavasti saat oireet kuriin.


Vauvan rytmistä, aamulla kun herään ja illalla kun menen nukkumaan on vauvalla vilkas hetki. Päivällä ei vielä mitään niin kauhian säännöllistä, tai en ole ainakaan selkeään rytmiin kiinnittänyt huomiota. Mitä kurjempi olo mulla niin sen vilkkaampi pienokainen. Nyt taas mylläilee tuolla masussa pikkuinen.

LittleEternal, meilläkään ei kaveri suostunut rakennultrassa paljastamaan sukupuoltaan. Vähän on kyllä poikaolo itselläni. Seuraava ultra rv 28+ niin sitten tarkoitus kysäistä taas että joko vilahtaisi.


Meillä tässä keskusteltu miehen kanssa että jos mie jätän nyt tutit, rintakumit yms ostamatta kun ei niitä edellisen kanssa tarvinnut. Että jos tuleekin tarvetta niin osaisiko äijä käydä ne ostamassa. Mulla kun siis sektio tiedossa niin ei ihan heti pysty kaupoille lähtemään. Mutta kyllä tuo varmaan osaa ne ostaa...


t: Marenda ja Pikkiriikkinen rv 25+3

 

Kävin äippäpolilla pyörähtämässä noitten kipujen ja kiristelyjen takia. Ei mitään hätää. Lepoa lepoa ja lepoa.
Verenpaineet vähän koholla ( 150/105) jos huomenna vielä ovat niin sitten soitto sinne uudestaan.
Veri ja virtsakokeet ottivat ja soittelevat sitten jos niissä on jotain.

Käyrälle pääsin ja hienosti kuului pienen sykkeet. Ultraus oli vähän tyhmä kun ei näyttänyt minulle ruutua ollenkaan.( mutta päivystys niin sellaista se taitaa välillä olla)
Mutta kaikki pikkuisella hyvin ja paino nyt 740g ja sehän se on pääasia.


Nyt äiskää väsyttää entistä enemmän mutta onneksi kaikki kunnossa.


t: Marenda ja Pikkiriikkinen rv 25+3

 

Huomenia

äitijapojat, voi harmi sun sokerituloksia minkäslaiset ohjeet sait? kai menee vielä ruokavaliolla?

marenda, ihana kuulla jotta kaikki kuitenkin hyvin :hug: koitahan lepäillä!!!

LittleEternal, täällä on kans ihme tapa että kun auton rattiin pääsee niin alkaa kauheet ajoharjottelut kans mahassa eikös ne vauvat yleensä nuku silloin? noh, ainakin jokainen automatka on yhtä mukavaa kyytiä myös mammalla :heart:

täällä ei muutakuin POKS POKS =)

tiuhti ja pikkumies :heart: 27+0

 

Mame tervetuloa joukkoon :wave: mulla kaksisuuntainen mielialahäiriö ja noi masennukset tuleet turhankin tutuiksi ihmeen hyvin oon säästyny raskausaikana, lääkityksiä ei oo ollu linkaan 2010 marraskuusta asti ja olo ollu paljon normaalimpi ilma niitä. Masennukset nyt raskausaikana on ollu oikeestaan sellaisia muutaman päivän normaaleja masennuksia ja sitten pidempiaikasta lievää alakuloa mutta kävely on yks ihan sika iso apu mikä auttaa.. Oon koittanu pitää siitä kiinni että joka päivä käyn ees tyyliin postilaatikolla ja takas jos ei muuta, enkä ruoski itteeni jos en jaksa pidemmälle. mulla lisäks hyvä hoitokontakti ja ihan sairaan kiva psykologi jolle saa ajan jos tarvii ja tieto siitä että apua on saatavilla jos tulee hätä on jo iso apu. Säännöllinen, kasvisvoittonen syöminen, d-vitamiini ja kalaöljy purkista ja asioitten pohtiminen itsekseni ja paperille laitto on pitäny mua siinä kuosissa että olo on tosi mahtavan hyvä verrattuna esim muutaman vuoden takaiseen. Ehkä sitä jollain lailla myös turtuu masennusfiilareihin ja ei aina edes tajua olevansa normaalia masentuneempi. Toisaalta sit ei myöskään pelästy niitä masennusaikoja/päiviä ja osaa hoivailla itseään sit sen mukaan. Me on sovittu ukon kans että sanon aina kun fiilarit menee huonommaks niin osaa sit ottaa enempi vastuuta kodista, ruuanlaitosta ja asioitten hoidosta ja se auttaa ihan sikana kun voi vaan köllötellä sohvalla ja antaa tunteitten tulla :heart: Sulle siis isosti voimia, hoivaa ja hellyyttää kipeän sydämen ympärille ja tässä ryhmässä siis ainekin löytyy vertaistukea

Vauvan rytmi hmm oon koittanu painaa mieleeni mutta omatkin elämänrytmit senverta epäselvät etten nyt mitään varsinaista kuvioo vielkän tunnista :ashamed: tosin tuntuu välilä että tunnin-parin jaksoissa on puuhailua ja sit aina tunti-pari väliin hiljasempaa.

auringonvalo se on vaarallinen, jos pitkään ollu pilvistä, pimeet talvikelit tms niin ekat aurinkoiset päivät tällä keväänpuolella ahdistaa helposti. Oon oppinu vanhemmite että alottaa pikkuhiljaa varovasti sen auringossa olon. Kuulostaa ehkä uskomattomalta mutta mun ahimmat masennusjaksot on usein alkanu keväällä kun aurinko alkaa paistaa mutta sinänsähän se on loogista: aivot saa yhtäkkiä hirveen ryöpyn serotoniinia ym. Tosin lääkitysten aikaan toi aurinko oli paaljon pahempi kuin nyt ilman lääkkeitä. Ihanaa että se nyt kuitenkin alkaa paistaan. Kohta on kevät ja meidän vauvat tulee maailmaan :heart:

huh taas mä sepustan hirveitä sepustuksia :O miten niin olen yksinäinen erakko jolla liikaa aikaa

Syli84 ja hemmo 26+4

 

moi
Juu, eilen kävin neuvolasta hakemassa verensokerimittarin ja ruokavalio opastuksessa. nyt ruokavalioseuranta ja koti mittailut. jos arvoissa on poikkeavaa tai huonovointisuutta ruokailun jälestä niin ilmoittelua neuvolaan ja sieltä sit ä-polille. Valittelinkin n. kk sitten neuvolassa käydessäni sitä että aamupalan jälkeen menee ainakin 2h että olo korjautuu.. ja nyt sitten sokerirasituksessa varmistui se mitä arvelinkin.. viimeistään 24.2. katellaan noita mittauslukemia, jos niissä ei oo suurempia poikkeamia. ja sit aika jännä ohje, ei saisi rasittua?! ja lenkkeillä pitäisi väh. ½h/per päivä.. kai lenkkeily on sitten sitä "hyvää rasitusta" Ja jos rr alkaa nousta ja kovin turvottelee niin siitäkin on neuvolaan ilmoitettava, kun tää raskausdiabetes nostaa raskausmyrkytyksen riskiä.
Onhan tässä opeteltavaa, kun pitää kaikki herkut jättää ja syödä vain pieniä aterioita.. noh, mielellään tämän tekee kun kyse on pienestä iitasta ja omasta hyvinvoinnista. toivottavasti tää nyt hillitsisi myös painon kehitystä

 

äitijapojat kyselen kun en löytäny selaamalla vastausta: oliko sulla jotain riskitekijöitä että varauduit sokerirasitukseen vai miten alettiin epäillä? käsitin aiemmasta viestistä että sullakin 3 edellistä raskautta ollut ilman rd:tä? sori jos oot nää jo selittänyt, mulla rupee vaan meneen nimimerkit täällä ja kerhonpuolella sekasin kun monella on samantyyppisiä vaivoja/juttuja ja mun raskausdementtinen pää ei enää vaan muista kuka puhuu mitäkin :ashamed:

kahvi ärgh oon nyt taaas vierottanu siitä itteeni irti, no nyt sitten vetäsin perjantain kunniaks kokonaisen mukillisen ja nivelsäryt alko samantien :kieh: tyhmä TYHMÄ MINÄ!!!! tosin purut loppu, mulla ollu omat kahvit himassa kun vaaleepaahtoset närästää ni oon juonu tummempia, ukko keittää sitten noita vaaleepaahtosia halpiskahveja joilla vois syövyttää betonia en osta enää itelleni kahvia kotiin, juon kofeiinit vihreestä teestä ja pikkuhiljaa sitäkin sit vähennän pois. haluisin kofeiinittoman alun mulle ja muksulle, jos lapsi äitiinsä tulee niin on kofeiiniherkkä ja aika myrkkyhän se on kaikille. Lääkkenä sillon tällön kun osais käyttää, mut jään koukkuun ihan sikahelposti

vauvan tarvikkeista periaatteessa ei olla hirveesti, mutta vaunut, turvakaukalo, kantoliina ja muutamat vaatteet löytyy. Äitiyspakkaus on tilauksessa, pinnasänky anopilla ja joku keinusitterisysteemi ja eilen tuli tekstarilla ilmo että mun tilaamat 2 taskuvaippaa+imut on tullu paketissa Valintataloon. Periaatteessa tärkein on olemassa jos vauva päättää tulla: turvakaukalo, että saadaan vaavi kotiin synnäriltä. Vaippoja saa kuitenkin kaupasta ja ekat päivät pärjää kuitenkin niiiin vähällä jos tarvis on.

kestovaippoja aattelin ostaa nyt muutamaa mallia uutena parit ja testailla, sit kun näkee miten meillä homma toimii ja mikä systeemi on paras meille niin osaa paremmin vaikka huuto.netistä tai tori.fi ostaa käytettyjäkin. Mun valmiiks vammanen selkä aiheuttaa todennäkösesti sen että joudun ekalla viikolla jättään enempi kaikkia kurottelu ja kyyristelyhommia miehelle niin en halua ressata sitä ylimääräsellä, jos se haluaa käyttää pelkästään kertiksiä niin ihan sama kunhan vauva hoituu ja isä pysyy järjissään joutuu kuitenkin alkuun muakin vähän hoivaamaan vauvan lisäks ni tarvii mahollisimman helpot systeemit.

mites teiilä muilla "tukiverkot"?? asuuko sukua tai hyviä ystäviä lähellä jota voi tulla avuksi jos tarvii? me joskus aiiiikaaa sitten tästä juteltiin mutten muista enää :ashamed: Meillä asuu lähimmät vanhemmat/sisarukset vajaa 100km päässä ja ytävät viel kauempana, muutettii tänne about 2 vuotta itten ja ei oo oikein tutustuttu vielkään ihmisiin. Naapureitten kanssa ollaan kyllä senverta tutustuttu et jos hätä on niin apua saadaan, mutta sellasia oikein läheisiä ihmisiä ei siis ole ihan lähellä. Kaikki sukulaiset kyl sanonu että tottakai joku apuun pääsee jos tarvis on, vauvakin on tommonen kevät/kesävauva niin porukalla lomat pyörii. Meillä on taustalla vähän jännitysmomenttia kun meitsillä saattaa mennä yhtäkkiä kävely/seisomis/istumiskyky, oikea olkapää pettää (käsi silloin käyttökelvoton) ja teoreettinen mahdollisuus synnytyksen jälkeiseen psykoosiin ym muuta pientä me on ukon ja lähipiirin kanssa jo naurettu tätä muutamaan otteeseen . Tosin mä oon hoitanu asiat silleen että jos oikeesti huonosti käy niin ukko tietää numerot mihin soittaa ja mistä saa apua koko perhe jne eli ei siis todellakaan missään tyhjän päällä olla välillä vaan miettii et noo, olis sitä voinu helpommatkin kuviot elämäänsä miettiä

pakkanen jatkuu!!! -29 täällä he he hee. Onneks huomiseks oli luvattu jo -5 :O suunniteltiin ukon kans että katsastettas meille uus kävelylenkki reilu 10km, otettas eväät mukaan. Kartasta "löydettiin" ja ei siis metsässä vaan hiekatietä pitkin eli jos tää mamma väsähtää niin taksin saa paikalle uskosin että Anita babybelt auttaa jo paljon, edelliset pitkät lenkit oli jo pienemmälläkin mahalla välillä ilkeen tuntusia mutta tuettuna toi etureppu pysyy vähän paremmin matkassa.

Syli84 ja Hemmo 26+5

 

äitijapojat kyselen kun en löytäny selaamalla vastausta: oliko sulla jotain riskitekijöitä että varauduit sokerirasitukseen vai miten alettiin epäillä? käsitin aiemmasta viestistä että sullakin 3 edellistä raskautta ollut ilman rd:tä? sori jos oot nää jo selittänyt, mulla rupee vaan meneen nimimerkit täällä ja kerhonpuolella sekasin kun monella on samantyyppisiä vaivoja/juttuja ja mun raskausdementtinen pää ei enää vaan muista kuka puhuu mitäkin :ashamed:

Juu, kolme raskautta ilman rd:tä, ja nyt napsahti tuossa sokerirasituksessa. Lievä ylipaino, ikä ja kaksi isokokoista lasta suhteessa kokooni (n.4,1kg, ) ja nyt on ollu selvästi havaittavissa yhteys ruokailuun ja sen jälkeiseen huonoon oloon.. eli aamupalan jälkeen menee vähintään kaksi tuntia että olo korjautui normaaliksi, sydän tykytti miten tykytti, pyörrytti ja olo oli aivan kauhee, sanoin siitä jo neuvolassa n. kk sitten ja itse epäilin verensokereiden "heittoa" ja oikeessa olin. Nyt sillä ruokavaliolla mennään ja kotimittailen olo on parantunut huomattavasti, kaikki turhat hiilarit pois ja säännöllinen ruokailurytmi välipaloineen. nälkä vaan meinaa näin alkuun olla ja hieman "herkkuja" ikävä, mutta kun tietää olotilan "herkkujen" jälkeen, niin eipä teekkään mieli.

Tukiverkko meillä on koko suku noin 50km säteellä mutta kaverit kaukana ikävä.. muutimme tähän noin 2v sitten ja osaan naapureista ollaan tutustuttu, muttei sillai paremmin.

taitaa olla nyt niin etten kerkee itse hommata tälle muksulle mtn, äitini ostelee iitalle vaikka mitä ja on jo valmiiksi ostellu kaikkee tyttömäistä, koska perus vaatteet ja tavarat meiltä jo löytyykin viimeviikolla tein kuitenkin kirpparilöytöjä mekkoja ja kaikkee v.pun

 

hyi minkä kuuloset olotilat sulla on ollu :O mut sehän on hyvä merkki jos jo nyt ruokavaliolla paljon paremmat toivotaan että selviit noilla konstein loppuajan

 

Syli, ai sullakin on kakssuuntanen! Mulla on mennyt ihan ohi, vai oletko aiemmin maininnut asiasta? Meikeläiseltä löytyy kans. Lopetin lääkkeet pikku hiljaa ja viimeisen otin jouluaattona. Nyt sitten olen sen verran huonossa hapessa, että jäin loppuajaksi saikulle en oikein pysty edes iloitsemaan vauvasta tällä hetkellä, mutta ehkä se tästä, kun ei tartte enää olla tuolla psyykkisesti raskaassa työssä.

Toi kevätmasennus on kyllä kumma juttu, itselläkin on pahimmat masiskaudet iskeneet aina keväisin ja syksyisin!

Mame, tervetuloa! :wave: ja voimia ihan hirmuisesti :heart: täältä tulee ainakin vertaistukea roppakaupalla!

Tulen lukemaan ja kommentoimaan paremmin sunnuntaina, kun ollaan saatu muutettua. Kohta pitäisi miehen tulla uuden asunnon avainten kanssa, jee!

 

eskapismi joo kyl me siitä juteltiin mutta se oli sillon IHAN alussa, ni ei ihme jos unohtuu, mä en meinaa aineka muistaa välil mitää ja sit tääl kyselen aina moneen kertaan kaikkien sanomisia ym

hyvä että saat nyt olla saikulla!!! se saikkulappu on ollu aineki mulle semmonen "aikuisten lupalappu" et on vähän helpottanu se tarpeeton syyllisyys kun on se lupalappu kourassa ja sit saa keskittyä paranemiseen :heart: muistanko oikein et oot päiväkodissa töissä?

mulla menny ihmeen hyvin raskausaika mielialojen suhteen, tai sit ei ehkä vaan enää hätkähdä niin helposti? *muoks* toi kuulosti nyt ihan kököltä, siis tarkoitan että ehkä olis hyvä "hätkähtääkin" helpommin koska ite tajuu usein vasta jälkeenpäin että on ollu jo siinä vakavan masennuksen rajalla vaik on sit vaan aatellu sillä hetkellä et on ihan ok..*mut nyt huomaan ton auringonvalon tutut vaikutukset ja että fiilisten vaihtelu johtuu enempi perussairaudesta kun raskaudesta.

toi että ei oikein osaa nauttia vauvasta, on myös tuttua, nyt taas osaan, mutta hetkiä on että tavallaan unohtaa koko raskauden ja on vaan kökkö olo. Mutta, niinhän se luonto taas pelastaa että vauvat on viel turvallisesti masussa ja me saadaan nyt keskittyä itsemme hoivailuun :heart:

mietiskelin et pitäskö mun ottaa ukko mukaan joku kerta mielenterveystoimistolle, ei oo tavannu sitä mun psykologia koskaan ja vois olla ihan hyvä et se sais vähän paremmin viel kuvan et kenen kanssa asioidaan ja sais sit varmuutta siihen et ei oo hätä jos tilanne tulee päälle.

hesburgerin megamättö about 1400kcal!!! on tulossa kohta ukkelin mukana kotiin.. yleensä syön pelkän hampparin mutta eletään nyt vaarallisesti kun limppariakin tekee vähän mieli on siin pelkäs hamppariski yli 900 kcal onneks on lupa aineki toistaseks viel mässäilläkin, vaik omasta mielestä kaikki painonlisäys on liikaa niin neuvolassa on oltu ihan tyytyväisiä. Noo katotaan sit ens kerralla

Syli84 ja Hemmo 26+5

 

ai niin viel eskapismille onnea uuteen kotiin! Jospa se ois semmonen ihana raikas uuden tuulahdus joka auttais mielialojakin :heart:

 

hyi minkä kuuloset olotilat sulla on ollu :O mut sehän on hyvä merkki jos jo nyt ruokavaliolla paljon paremmat toivotaan että selviit noilla konstein loppuajan

Joo, joskus on ollu olot niin heikot ettei oo uskaltanu ees nostaa pinnasängystä nuorimmaistakaan ettei molemmat lennetä nurin.. Joskus jopa nälkä oli siedettävämpi olotila kuin aamupalanjälkeinen olotila.. :/ mutta ainaskii nyt tuntuu paremmalle vaikka en ihan noin vähäiseen ruokamäärään ole tottunutkaan...

 

Ihana kuulla (lukea) että täällä on mukana myös ihmisiä joille ei se raskausaika ja oman pään kanssa eläminen ihan mitään ruusunpunaista ole ollutkaan. Eihän näitä kenellekään tietysti toivoisi, mutta hyvä tietää ettei ole aivan yksin olotilassaan.

Itse en ole vielä ymmärtänyt ollenkaan että masussa on elämää. Liikuskeleehan se pieni siellä mutta olen kovin turta itse kaikelle, mukaanlukien siis raskaudelle. Kaikkein eniten tässä masennuksessa ahdistaa itseä juuri se, ettei tunne vielä mitään tulevaa vauvaa kohtaan vaikka se hirveeltä kuullostaakin. Jollain tavalla sitten ajattelen etten ansaitsekaan perheenlisäystä tällä hetkellä kun ajatukset pyörii väkisinkin vaan omassa olotilassa enkä pysty mitenkään nauttimaan vauvasta. Ensin ajattelin että kyllä ne äidinvaistot herää sitten kun kuulee sydämensykkeen, tai sitten kun näkee ekan ultran, tai viimeistään sitten kun liikkeet alkaa. Mut ei. Mies vähän uskalsi ehdottaa että ehkä sitten 4D:ssä...

Harmittaa että menee koko odotus tavallaan ohi, ja pelottaa mitä sitten tapahtuu kun vauva oikeasti on täällä. Tulenko koskaan kokemaan sitä onnea mitä kuuluisi?

Itse koin myös tosi ahdistavana sen että heti kun tieto raskaudesta tuli julki, joka paikasta tuputettiin käytettyjä vauvan tarvikkeita. Mietin edelleen etten vielä halua valmistautua mitenkään, kun jokin menee kuitenkin pieleen.

Äh, en tiedä. Oon hienosti saanut apuja neuvolasta ja tiedän mihin ottaa yhteyttä jos tarvetta päästä puhumaan mutta en nyt jaksa. Jos vähän myöhemmin...

Positiivisuutta odotellen ja viikonloppua aloitellen,

Mame_ 24+6

 

Ei mun oikeasti ollut tarkoitus olla noin negatiivinen, anteeksi!
Luin itsekin just tuon tekstin uusiksi ja ajattelin vaan että "ryhdistäydy nainen, piru vie!".