Päivää!
Täällä odotellaan mummia ja vaaria hakemaan isot pojat Ruotsin reissuun, pikkusen tuntuu olevan pojilla matkakuumetta... Myrskyä on luvattu illaksi/yöksi merelle, saas nähdä miten kundien käy, oksettaako laivalla :x Eli täällä laskeutuu kohta ihana rauha pariks päiväks, jee! =)
Yöheräämisistä oli puhetta: Mä valvoskelen monta kertaa viikossa klo 1-3 ja sit tietty tuo junior herättelee öisin, niin eipä semmosta kunnon unta tule tosiaankaan nukuttua. Viimeks kai nukkunut oikeesti ihan kunnolla...öööö... joskus yli 12 vuotta sitten kai
mutta kaikkeen tottuu, uskokaa pois! Mulla on semmonen samanlainen "vika" kuin äidilläni, että vaikka lapset on alkaneet nukkumaan yönsä, niin mulla itselläni on yöheräämiset vaan jatkuneet, jatkuneet ja jatkuneet...
Valdemaria: Mulla on myös migreeni ja tämän ja edellisen raskauden aikana on ollut pari tosi pahaa kohtausta. Mistä lie johtuu, että joillain just raskaus tekee tuosta viheliäämmän... kun jotkut lääkärit on kuulemma sitä mieltä, ettei migreeniä edes pitäis raskausaikana tulla??? Ja hah sanon minä, ainakin itselläni on ollut tosi pahoja päänsärkyjä.
Mies nauvolassa/valmennuksessa: Meillä mun mies ei halunnut perhevalmennukseen ollenkaan kun odotettiin tuota pikkuherraa. Hän luotti kuulemma minuun, että 3 poikaa synnyttäneenä "osaan homman" ja selvitään myös vauva-ajasta ym. Joten me skipattiin koko valmennus eikä mennä sinne nytkään. Silloin esikoisen kanssa 12 vuotta sitten käytiin siellä, minä ja ex, ja meistä molemmista se oli vähän turhanpäiväinen juttu. Toki hyvää infoa tuli synnytystä ajatellen, mutta kyllä ainakin mulla ne kaikki ohjeet karisi mielestä kun h-hetki koitti... Ja hyvin ollaan pärjätty, kaikki lapset on vielä elossa
Tämä nykyinen mies on sit kyllä neuvolassa ollut aika monesti mun mukana, nyt tässä raskaudessa ei ekalla kerralla ollut. Mutta raskausaikana esikoisensa kanssa oli mun mukana, tuli itselle jotenkin tosi hyvä mieli siitä että hän oli niin paljon kiinnostunut kaikesta mikä liittyi raskauteen ja isyyteen ym.
Lilya: Mulla on liikakiloja jonkun verran ja jo toistamiseen kävi niin, että laihdutus jäi kesken kun tulin raskaaksi. Omista taustoista sen verran, että olen nuorena ollu bulimikko ja suhde omaan kroppaan on ollut lähestulkoon aina ongelmallinen. On puhuttu asiasta neuvolassa ja nyt viimeks terkkari sanoi mulle ihanasti, että en vaivais päätäni näillä kiloilla, vaan keskittäisin ajatukset tähän raskauteen. Oon ihan terve, eikä painoa ole huimasti liikaa. Kunhan synnytys on takana ja elämä päässyt takas normaaliin uomiinsa ens kesänä, voin sitten pikkuhiljaa jatkaa laihdutusta. Ja päätinkin, että en mieti kilojani nyt, osaan kyllä nykyään syödä oikein ja tarkkailla itseäni. Mitään järkyttävää ahmimista en harrasta ja olen aika tarkka raskausaikana mitä suuhuni laitan mutta osaan myös nauttia ja antaa itselleni luvan herkutteluun ilman että se lähtee ihan totaalisesti lapasesta. Mutta nyt kaikkein tärkeintä on siis keksittyä raskauteen ja äidin sekä vauvan hyvinvointiin. Ja raskaanahan ei sais kaiken järjen mukaan laihduttaa??
Nyt meen laittamaan pojat matkaan ja sit heittäydyn sohvalle pötköttämään pikku-ukkelin viereen.
Maybaby 7+3 (9+3)