Poika hauskaa työreissua...mullakin on jo kova kaipuu työreissuille, joita ei tosin koskaan enää tule olemaan, kun mun työreissut kesti aina sen 1,5kk ->
Pikainen kurkistus vaan tänne, meidän pieni vauva täyttää tänään 1 vuotta. Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Fiilikset on tosi sekavat, muistot palaa mieleen. Netan syntymä on yksi elämän kohokohtia ja samalla se päivä ja sitä seuranneet viikot elämäni kurjin kokemus, noin fyysisetikin jo. Mä oikeasti alan vasta nyt tajuta kuinka lähellä hengenlähtö oli. Mieskin on vasta nyt kertonut joitain yksityiskohtia ja lääkäreiden juttuja. Ne on saannut aikamoiset väristykset meneen läpi...ja sitten vielä Netan infektiokin joka oli hänet viedä. No mutta täällä porskutetaan ja meneessä kai on turha liikaa märehtiä, vuosipäivä vaan herkistää muistoille. Eilenkin juhlien vieraat puhuivat synnytyksistään...kun mä tulin paikalle, kaikki hiljeni. Sanoin että jatkakaa nyt toki, mutta siihen se puhe tyssäsi. Mun äitiyden alku kun on kummallakin kerralla ollut niin toisenlainen. Joskus kaipaan sitä ajatusta että saisin rinnalleni juuri syntyneen nyytin ja saisin hnet pian kotiinkin. Mutta hyvä näinkin, tytöt on kuitenkin niin loisto tapauksia että siitä saa olla onnellinen. Niin terveitäkin ovat olleet, Neealla kaikki 3 flunssaa+ mahatauti, Netalla vauvarokko ja yksi flunssa.
Omaanapaa, taas :ashamed: