Mies on ihan vihannesosastolla. Eilen oli tajuissaan ja ehka tunnisti mut vaikkei nimea muistanut eika Eevaa ollenkaan. Jutuissakin oli enemman jarkea kun edellisena paivana ja juteltiin niita naita ja sain sen jopa syomaan. Olin kylla niin iloinen loppupaivan ettei mitaan rajaa. Tanaan olin ihan innoissani kun menin sairaalaan, ajattelin etta hyvin tama menee. Mieliala romahti ihan taysin heti kun sinne paasin, tanaan ei ole tajuissaan. Eika tule olemaan ainakaan viikkoon, ne pitaa sen unessa koska tilanne on aarimmaisen kriittinen. Ensimmaista kertaa on sellainen olo, etten yksinkertaisesti jaksa enaa. Mutta pakkohan tassa on..
Kilokerhoon voi muuten merkita mulle -3kg. Vihdoin! Nyt oltais siis siina missa raskauden alussa, mutta ihan vaan huvikseni haluan viela sen 2kg pois, se kun on ollut haaveissa niin kauan. Voihan olla etta noi lahteneet 3kg on viela vararenkaassa, eri vaaka kaytossa nyt kun aikaisemmin. Mutta toisaalta viime kesan farkut menee jalkaan, etta eikohan jotain ole lahtenyt. Inhottavaa loysaa vatsassa vaan nayttais riittavan kilokaupalla, perseesta ja reisista lahteneet ne kilot mita lahteneet on.. Syon kuitenkin kunnolla miehen tilasta huolimatta, anoppi pakottaa. Uskon, etta tunkis spagettia kurkusta alas vaikka vakisin, helpompaa siis syoda itse vaikkei mieli tekis. Ainoa mita en syo, on herkut ja karkit. Taalla kun ei ole tapana niita niin mussuttaa ja kaupassa on ihan onnettomat valikoimat.
Yoherailyt jatkuu vaan. Olisko nyt 5. viikko menossa. Ehka kuudes, en jaksa muistaa kuinka kauan tassa on max. tunnin saanut nukkua putkeen. Nyt vaivaa hampaatkin taas, kitisee niita plus sitten ne normiherailyt, laskin pari yota sitten etta 18 kertaa herasin valilla 23-9. Eika se edes rauhoitu tutilla, tissilla vaan. Eika silla nalka voi joka kerta olla, ainakaan alkuyosta kun iltaisin saa vellia. Ota tastakin taas selvaa sitten..