Onnea uusille vauvautuneille! :flower:
Tässä synnytystarina, jonka lupasin kirjoitella...
Lauantaina tosiaan oltiin pihatalkoissa koko poppoo, ja touhusin harava kourassa ja juoksin esikoisen perässä
Ehkä siitä sitten oli jotakin hyötyä, koska kunnon supparit alkoi kymmeneltä illalla. Yritin nukkua, muttei siitä tullut mitään. Supparit jatkui ja voimistui, ja väli oli 8min, siispä soitin Kättärille kolmelta, että tulossa ollaan. Oltiin neljältä Haikaranpesässä, kätilö tutki, ja olin 3-4cm auki, supistukset kuitenkin voimistui koko ajan, ja kohdunsuu aukesi noin sentin tunnissa, ja supistusten väli oli aikalailla 4min. Kävin aina välillä kuumassa suihkussa, jossa nojailin seinään niin, että kuuma vesi helpotti alaselässä tujuina tuntuvia suppareita. Välillä istuin jumppapallon päällä, ja sekin tuntui helpottavan. Supistukset oli mun mielestä tässä synnytyksessä paljon voimakkaampia, kuin esikoisen synnytyksessä (tai sitten aika on kullannut muistot!). Olin aika omissa maailmoissa, ihan hiljaa ja kyyneleet valui pitkin poskia. Kasilta vaihtui aamuvuoro, ja synnytystä tuli hoitamaan aivan ihana kätilö. Yhdeksän jälkeen alkoi ponnistuttaa ihan mielettömästi, kohdunsuu tutkittiin, se oli melkein auki, mutta reunaa oli vielä vähän jäljellä, joten piti koittaa pidätellä, vaikka olis niin tehnyt mieli työntää. Puoli kymmeneltä pyysin, että kalvot puhkaistaisiin, ja niin tehtiinkin. Odoteltiin vielä, että reunat saataisiin pois tieltä ja sitten sainkin alkaa ponnistaa, kymmenen minuuttia ja kuului ensimmäinen rääkäisy klo 10.11. Olen tosi tyytyväinen, että mentiin ajoissa sairaalaan, kaikki eteni niin hyvin ja rauhallisesti, ja jälleen kerran pärjäsin ilman mitään kivunlievityksiä - toiveena oli synnyttää tämäkin vauva luomuna. Menetin tosin synnytyksessä reilun 1000ml verta, mutta vointi oli siitä huolimatta tosi hyvä. Pyysin jo sunnuntai-iltana, että päästäisiin maanantaina kotiin. Aika paljon sain siitä neuvotella, koska mulla Hb laski 86, ja kätilöt oli sitä mieltä, että olisi parempi jäädä sairaalaan. Sanoin, että mun on kyllä parempi olla kotona. Lastenlääkärintarkastuksessa käytiin ma aamuna, ja Kekellä oli kaikki hyvin, joten saatiin lupa lähteä kotiin. Keskiviikkona käytiin sitten kontrollissa, juuri sen varhaisen kotiutumisen vuoksi, ja kaikki oli hyvin.
Vauva on ihana - nukkuu ja syö. Imetyskin on tällä kertaa sujunut paremmin kuin esikoisen kohdalla, vaikkakin tällä hetkellä rinnat on niin pakkautuneet, että tekee ihan kipeetä. Esikoinen on kovin kiinnostunut vauvasta, mutta täytyy kyllä olla koko ajan tarkkana, sillä 2v:llä nuo otteet on välillä vähän turhan kovat. Ainoastaan imetyshetket näyttää aiheuttavan mustasukkaisuutta, esikoinen on sellainen mammanpoika, että aina, kun imetän vauvaa toinen tahtoisi syliin.
Nyt vauva kutsuu - taitaa olla nälkä.
Tsemppiä kaikille vielä yhdessä koossa oleville :heart:
-Alessandra & Keke 5vrk-