Pitkästä aikaa täällä... Tämä päivä on aloitettu neuvolakeikalla, kun eilen illalla alkoi niukka vuoto. Ultrassa näkyi kovasti liikkuva Nimetön ja jos nyt oikein katsottiin, niin se typerä hematooma on ehkä pienentynyt. Katoaisi nyt kokonaan niin pääsisi tästä vuotelusta eroon. Kauhean paniikin lykkäsi taas, kun viikkojen tauon jälkeen yhtäkkiä alkoi. Miehen piti tänään lähteä viikon koulutusmatkalle vielä niin jäin yksin tänne. Mulla on vieläkin vähän km pelkoa, kun huomenna tulee vuosi siitä ensimmäisestä. Kohtalon ivaa parhaimmillaan, että eilen kerrottiin vauvasta miehen tyttärelle, oli isänpäivä ja kaikki niin sitten alkoi vuoto. Onneksi kaikki oli pikkuisella hyvin mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin tilanne muuttuu toiseksi.
Nyt on rv13+4 ja mie olen niin onnekas pirulainen, ettei pahoinvointi ole loppunut vieläkään. Oksennan taas oikeastaan päivittäin ja pahoinvointi saattaa kestää aamusta iltaan. Joka toinen ruoka närästää ja loput ällöttää muuten vain. Edellisellä neuvolakäynnillä jo päiviteltiin, kun olen laihtunut. Vaikea lihoakaan, kun syöminen on mitä on. Välillä tulee päiviä, etten saata syödä lämmintä ruokaa ollenkaan ja elän leivällä ja jogurtilla. Sitten tulee päiviä, jolloin syön melko normaalisti, mutta oksennan sapuskat pihalle. Mites tässä sitten lihot tai pidät painoa edes entisessään... Toisaalta mulla on ylipainoa, niin ei tässä alkuraskaudessa kyllä olisi tarvinnutkaan tulla yhtään grammaa lisää. Oksentelu ja pahoinvointi tympii kuitenkin jo ihan täysillä mutta eipä se auta kuin kestää. Kaikesta huolimatta mulla oli hb huikeat 145, kun mitattiin. En saanut siitä selitystä myöskään tälle yhä jatkuvalle väsymykselle. Eikö tämänkin pitäisi jo helpottaa? Tuntuu, että töiden ohella en jaksaisi tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua.
Kivuista oli puhetta... Mulla repii, juilii ja jomottaa kans melkein koko ajan. Repäisykipuja tulee yskiessä, aivastaessa ja jos vaihtaa nopeasti asentoa. Muuten sitten on kaikenlaisia muita tuntemuksia. Selällään nukkuminen on hankalaa, kun kohtu painaa ja koko ajan tuntuu, että pissattaa. Toki myös oikeasti pissattaakin edelleen melko tiuhaan. Toisinaan tunnen olevani kuin eturauhasvaivainen mies, kun käyn vessassa ja joudun parin minuutin kuluttua takaisin, kun rakko ei tyhjentynytkään ja on heti uusi pissahätä. Kotonahan tämä ravaaminen vielä onnistu, mutta töissä onkin toinen juttu. Mutta kipuiluun palatakseni... Juttelin ystäväni kanssa, jolla kaksi lasta. Hän sanoi, että oli aluksi kans paljon kaikenlaisia tuntemuksia ja jomotuksia, jotka sitten jossain vaiheessa hellitti eikä loppuraskaudessa sitten ollutkaan juuri mitään. Täytyy kai pitää hyvänä merkkinä, että kohtu kasvaa ja siellä siis joku kasvaa myös. Kohdun kasvamisestahan ne kivut johtuu ja on normaaleja, vaikka itseänikin välillä epäilyttää.
Minun vatsasta ei vielä huomaa raskautta, mutta turvotusta tai jotain pyöristymistä siinä kuitenkin täytyy olla, kun työhousut oli pakko vaihtaa mammapöksyihin. Työhousut on kankaasta, joka ei jousta yhtään ja vyötäröltä ne alkoi puristaa ikävästi. Aamupäivällä menivät kyllä jalkaan ihan hyvin, mutta töitä tehdessä puristivat ja iltavuoroon mennessä eivät enää meinanneet mennä kiinni. Kävin yhden vuoron tekemässä äitiysfarkuissa ja olihan se oleminen helpompaa. On se kyllä jännä, että vatsa on jo "tiellä", vaikkei näykään. Kumartuessa huomaa, että jotain siellä on.
Nyt taidan mennä päikkäreille. Viime yönä ei oikein uni tullut, kun huoletti niin kovasti. Ja mies kielsi kaikenlaisen rehkimisen ja lupasin vain lepäillä, niin en nyt sitten varmaan voikaan vaihtaa verhoja jne niin kuin olin aiemmin suunnitellut. Luvallista lusmuilua, mikäs sen parempaa. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!