*TOUKOKUU2006*

[VP 36+6]

Tinnulle kaikkea hyvää ja halaukset sairaalakassiin. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsette pian kotiin.

Ja Mimmu, Mimmu. Nytkö teillä jo tuli lähtö... Taidan jäädä loppukuuksi yksin kirjoittelemaan, kun täällä vasta harjoitellaan suppareita.

Nyt tenttimonisteiden kimppuun. Neljältä alkaa rutistus ja jo huomenna on seuraava. Ei tässä ehdi paljon miettiä tai valmistautua. Tuntuu ihan lukioaikojen koeviikoilta. Ihan puhkipoikki, kun ei entisenlaiset yöunet riitä millään tämän mahan kanssa.

 

[Nanna -77]

Mimmu, jokohan se sit olis menoa

Tinnulle tsemppiä, te ainakin varmuudella saatte käärön ennen viikonloppua Ja pääset viettämään pian ensimmäistä äitienpäivää! Tilasin jo mieheltä mansikkakakun ja suklaata ensimmäiseksi äitienpäiväksi, jahka poju on siihen mennessä syntynyt.

Ikkunoiden pesukaan ei täällä aiheuttanut kivuliaita suppareita (salaa siis toivoin, että rehkiminen vois vähän käynnistellä...) Tosin yöllä reisiluita vihotteli, ja aamulla sit heräsin kuuden jälkeen, kun ei oikein löytynyt hyvää asentoa. Kävin kyl aamupalan jälkeen uudelleen pitkälleen, ja heräsin vaille yhdeksän.

Maksoin laskuja, ja nyt pitäis käynnistää tämän päivän projekti, eli kukkien multien vaihto. Siitä voikin tulla sotku... Kauppaankin pitäisi mennä, mulla ei oo tänään autoa käytössä, joten pitäisi uskaltautua jalan. Matkaa on vain n. kilometri suuntaansa, mutta silti vähän arveluttaa. No kännykkä ja neuvolakortti mukaan...

Toi valkovuoto osaa olla aika hämäävää, kun välillä sitä tulee ihan ruokalusikallinenkin ihan vetenä. Eikös sen sitten tunnista, siitä imelästä hajusta, kun on sitä itseään...

Pari päivää poju oli aika hiljainen, mutta eilen taas jaksoi mukeltaa koko päivän! Tänäänkin on punnannut pyllyään vatsanahkaa kohti, eipä siis rauhoittumisen merkkejä... Laskettuun aikaan enää 3 päivää, kääks!!!

 

[Satu 36+5]

Tinnu kyseli kuulumisiani, mutta hän on tainnut jo siirtyä sairaalan puolelle. Vastaan ny kuitenkin hänen kysymyksiinsä. No, olen tiennyt perätilasta nyt kuukauden ajan, joten sectio ei tullut ihan yllätyksenä. Ei sitä oikein tiedä mitä asiasta ajattelisin, mutta tärkeintähän on vauvan ja tietysti minunkin turvallisuus. Ensikertalaisille suositellaan täällä sectiota, joten siihen sitten menemme. Jollei pikku kaveri sitten yllättäin päätä vielä kääntyä.

Mulla ei ole ongelmaa lapsiveden määrän ja verenpaineiden kanssa. Molemmat arvot ovat hyviä. Lopullisen päätöksenkin saan tehdä itse haluanko sectiota vai en. Mutta kyllä me siihen menemme, jos sitä kerta suositellaan. Periaatteenani kun kuitenkin on, että kyllä ne ammattilaiset tietävät kuinka tulee toimia.

Eiköhän se vauva ole laskeutunut. Siitä ei ollut mitään puhetta, mutta muut ovat sanoneet masuni valahtaneen. Ja eiköhän se kiinnittynyt ole, jos ei sieltä lääkärin kääntely-yrityksistä huolimatta meinannutkaan liikahtaa. Sisätutkimuksen mukaan kohdunkaulanikin olisi kyllä kuulemma ihan valmis synnyttämään. Joten tässä saatetaan ehkä lähteä jo ennen leikkauspäivääkin sairaalaan. Mutta leikkauksena se tapahtuu kuulemma joka tapauksessa.

Haluaisinkin nyt teiltä asiasta enemmän ymmärtäviltä vastauksia muutamiin kysymyksiin. En viitsinyt kysellä niitä lääkäriltäni, koska hän oli ulkomaalainen keski-ikäinen mies. Pelkäsin ettemme olisi täysin ymmätäneet toisiamme. Eli mikä tuo neuvolakortissa oleva kohdunsuun aiku pituus on? Jos ymmärrän lääkärin merkinnöistä oikein, niin minulla se on 1cm. Samoin kohdunkaulan pituus on ilmeisesti 1cm ja kohdunsuu on pehmeä. Mitä voitte näistä tiedoista päätellä, kun lääkäri ei tosiaan kommentoinut muuta kuin, että valmiilta näyttää.