Toggle sidebar

*TOUKOKUU2006*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa16
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Kohta taas uudella viikolla mennään :)

Tinnua viedään ja revitään nyt oikein kunnolla. Mutta kyllä se varmasti vielä iloksikin muuttuu, kun saat nyytin tänne ulkomaailmaan. Ei leikkaaminen tee sinusta yhtään huonompaa tai vähemmän äitiä. Pääasia, että lapsi voi edelleen hyvin ja on terve. Eikö? Ja kun arvailit, että mitenhän olisi käynyt, jos olisit lähtenyt alatiesynnytykseen. Epäilenpä, että sen verran asiantuntevia ollaan tuolla OYS:ssa, että sektio oltaisiin ehditty tehdä. Luulisi kokeneen synnärikätilön huomaavan perätilan jo kokeilemalla.

MUTTA: Miten ihmeessä pää ja pylly voi mennä noin sekaisin? Mulla ainakin lääkäri tarkisti alakautta tunnustelemalla, että on rt:ssa. Pää on kova, pylly pehmeä. Lääkäri on melko kokematon ja tarkistaa siksi alatutkimuksella, mutta sanoi, että kyllä sen tuntee. Ja tunnen kyllä itsekin, kun kokeilen.

Semppatyö on nyt sitten esitelty ja huomenna on taas tentti. Ihan hirvittävä väsymys... Yö meni valvoessa, kun supistukset oli kipeitä ja tulivat pitkin yötä. Aamullakin vielä pari, mutta sitten rauhoittui. Supparit on kyllä ihan positiivisia, kun kertovat siitä että paikat kypsyy ja synnytys lähestyy, mutta olisi kiva nukkuakin välillä. Ens yö menee valmistautuessa, mutta viikonlopun aion kyllä vain levätä ja jätän seuraavien pakettien lukemisen myöhempään. Ens viikollakin on nimittäin kaks tenttiä.

Lämmintä torstain jatkoa! Nauttikaa olostanne!
 
Niin kyllähän pää on kova ja peppu pehmeä, mutta aina siitä vaan ei voi olla ihan 100% varma ihan vain päältä kokeilemalla. Mullahan th epäili ensin perätilaa, kun sitten kävin yksityisellä ultrassa ja vauva olikin rt:ssa. Th epäili siksi perätilaa kun tuolla alhaalla ei tuntunut ""mitään"" tai jotain selitteli.

Mutta nikassa neuvolalääkärissä lääkäri kokeili kallosaumat alakautta ja kerran ne tunsi on vaijari pääalaspäin. Th ei ois vielkään varma asiasta, hän ois sit rv35 tarkastanut ultralla. Mutta onhan syntynyt ylläri perätilavauvoja ihan hyvällä menestyksellä, siinä vain pitäisi se arvio mahtuuko tulemaan lantiosta. Mutta siis aina ei kaikille ole tehty kun ei ole tiedetty vauva olevan perätilassa.

Mutta todellakaan leikkaus ei kenestäkään sen huonompaa tai parempaa äitiä tee. Kuka meistä muistakaan vielä tietää, että syntyykö lapsi kuitenkaan alakautta, vaikka niin sitä siinä aloiteltaisiin. Ponnistusvaihe saattaa pitkittyä jos ei oikein osaa ponnistaa ja voidaan joutua sektioon, tai vauvan sydänäänet heikkenee ja leikataan. Mutta pääasia, että äiti ja vauva voivat hyvin

Täällä tänään rv39+0 eli viikko siihen oikeaan laskettuun. Poika synty rv39+5 että aikaa on vielä siihenkin. Miltään ei tunnu ei kyllä tuntunut tuon viikarinkaan aikaan. En ois viel silloin illalla ajatellut ja uskonut, että seuraavana yönä lähdetään eli kun synnytys alkoi se sitten alkoi keralla. Vaikka yhtään en panis pahakseni luopua tästä mahasta, sais sukatkin jalkaan, ilman akrobatiaa =)
 
Täälläkin alkaa siis tapahtua jotain pikkuhiljaa, Tinnulla varmasti jännät paikat!

Koko tän viikon olen hermoillut raha-asioista kun mistään ei ole mitään tulossa ja vuokra ja laskut odottaa... Päätin varmuuden vuoksi käydä kattomassa Kelan sivuilla jos siellä jotain päätöstä olis saatu aikaseksi kun viime perjantaina kävin hoputtamassa. Ja kyllähän se päätös oli tullut,ah mikä helpotus! Ja tulipas rahaa vielä roimasti enemmän mitä olin osannut uneksia. Eli hyvin taidetaan pärjätä ainakin ens vuoden helmikuuhun asti... Mieskin oli tänään työhaastattelussa ja saa huomenna tietää pääseekö aika paljonkin parempipalkkaiseen työhön. Hope so, rahareikiä kun on varmasti tiedossa vauvan myötä.

Edelleen tulee vaan muutamia supistuksia päivässä,se oli vaan se yksi päivä kun tuli vähän tiheämmin... Tänään vois siivota vaikka kaappeja jos muutaman supistuksen sais aikaseksi...

Tsemppiä kaikille jännääjille! :)
 
helou

taas melkein kokonainen päivä vietetty ulkona. ei ole ollut ihan niin kaunis päivä kuin eilen, mutta onhan lämmin kuitenkin. hain aamulla lisää orvokkeja ja istuttelin pihaan ja amppeleihin, on jotain väriä nyt pihassakin.
pelkässä t-paidassa tuntui, että alkoi rintoja paleltaa, joten oli laitettava fleece päälle - ettei nyt sit mitään tulehdusta saisi...

tuli yht'äkkiä mieleen pääsiäisen koti-reissusta hauska juttu. nääs tämä vauva tulee olemaan mun äidille 7. lapsenlapsi, mutta eipä tunnu riittävän - äiti näet tokaisi kahvipöydässä, että kyllä tarttis päästä naapurin Virpin ohi lastenlapsien lukumäärässä, Virpillä kun on 10......... mä asettelin sit paineet vuotta vanhemman siskoni harteille sanomalla että todennäköisesti tää jää mun ainoaksi lapseksi. mun ""isoin"" sisko myös sanoi että kolme riittää hänelle ja veli avovaimonsa kanssa tuskin enää lapsia tekee(nelissäkymmenissä molemmat).
jotenkin nyt tuntuisi että Virpi vie voiton meidän äidistä tässä ""kisassa"" ;o)

kiva kuulla, että synnytys voi alkaa ilman mitään limatulppien menoa tai vuorokausien supistus-maratoneja. mä toivoisin silti, että tuntuisi edes jotain josta voisi päätellä että vauva on joskus ulostautumassa- mutta ei mitään, ei niin mitään. miten voi ihmisellä kohdunkaulakin aueta senttikaupalla ilman mitään tuntoja? ja sitä melonia odotan vieläkin - vauvan pää kummiskin on jossain tuolla haaruksien lähellä, joten eikö sen pitäisi painaa???
mahtaako multa olla kokonaan tunto poies tuolta alakerrasta............?

no joo, taidanpa lopetella tän vuodatuksen ja koettaa keskittyä johonkin olennaisempaan.
pesukone odottaa tyhjennystä ja vaatteet tarvis viedä ulos kuivamaan. lähden valumaan tuonne alakertaan ;o)
 
Jopas täällä on vilkasta keskustelua ollut, Tinnukohan meistä on ensimmäinen, joka ""rykäisee"" vauvan maailmaan :-)

Täällä on koko viikko mennyt laiskotellessa, jotain pientä vain on saanut aikaiseksi, kuten leivoin suklaakakun pakkaseen, pesin jääkaappi-viileäkaappi yhdistelmän, ompelin vauvelille verhot yms. Vaunut ja kaukalo on haettu, ja hermothan siinä meni, kun koottiin yhdistelmät... Ohjeet ei täsmää, erilaisia lukkosysteemejä on, joita ei ole ohjeissa mainittu, aargh... Mutta komeet ne on!

Pari kaveria synnytti nyt viikon sisään, ja olipahan synnytykset niin ääripäistä, että... Toinen kesti pitkään, ja lopulta vauva vedettiin imukupilla ulos. Toinen syntyi melkein sairaalan rappusille. Toivottavasti oma synnytys osuisi tuohon välimaastoon :-) Vielä ei ole merkkejä synnytyksen lähestymisestä, mutta vatsa roikkuu jo aika alhaalla. Pää on kuitenkin vielä kiinnittymättä. Nyt siis viikko 38 menossa... Supistuksia ei vieläkään, siis kivuliaita.

Mitenkäs meinasitte vappua ""juhlia""? Riippuu tietysti säistä, mutta ulkona grillaillaan, ja ehkäpä voisi poiketa Helsingin humuunkin vapun päivänä. Olo on kuitenkin niin hyvä, että käveleminenkin onnistuu. Ainut, mistä tuntee olevansa raskaana, on vauvelin liikkeet :-)

Varasin huomiselle ajan kampaajalle, jotain piristystä pitää saada ulkonäköön, ettei ihan ole rupsahtaneen näköinen. Jaloillekin pitäisi jotain tehdä, joko menen ensi viikolla jalkahoitoon, tai sitten käyn ostamassa omat tuotteet, ja teen hoidon itse.

Mutta nyt lähden etsimään netistä kestovaippoja. Kovasti olis kiinnostusta kokeilla niitä, vaikka ympärillä kaikki ihmettelee ja epäilee, ettei niitä kuitenkaan sitten tule käytettyä :-(

Aurinkoista illan jatkoa :-)
 
Täällä alkaa pahin shokki olla ohi. Oli tosiaan aika pommi, mut hyvä että selvisi tässä vaiheessa. Sitä minäkin olen tässä hiljaa päässäni miettinyt miten ei KUKAAN ole epäillytkään vauvan perätilaa (käyny kuitenki lääkärillä ja kahdesti terkan tilalla ollu th-opiskelija + terkan sijainen eli yhteensä 5 eri ihmistä on mua mittaillu). Esim viime lääkärissä alatutkimus kesti valehtelematta alta puolen minuutin, törkkäs suurinpiirtein sormet vaan sisään ja ulos ja sanoi että kohdunsuun tilanne ennallaan. Vauvaa tunnusteli päältä jonkun verran, mut nyt kun miettii taaksepäin niin ei kukaan ole kyllä kovinkaan tarkkaan tutkinu vauvan ylä- saati alapäätä, kevyesti paineltu vaan että selkä tuossa ja pikkuosat tuossa ja joo pää alhaalla. Sanotaanko näin että uskoni meidän neuvolaan romuttui aikalailla. Sekin kun kerran mainitsin että liikkeet on voimakkaimmat nivusen tietämillä kuitattiin vaan sillä että kyllä ne nyrkiniskutkin voi olla voimakkaita. No...eipä sille enää mitään mahda, eikä tää tästä kummeksuen muuksi muutu joten eipä se auta muu kuin hyväksyä että näin kävi.

Huomenna siis kontrolli, ainakin nyt on kotona verenpaineet pysyny aisoissa mut on kyl mälsää täällä sängyllä maata kun ulkona on noin mahtava ilma. Mutta eipä tässä onneksi kauaa enää tarvii kärvistellä.
 
Kuulostaa kyllä aika huimalta, et viis ihmistä on voinu olla väärässä. Alkaa jo mietityttää toi oma perätilaki. Mulla ku sen on vaan terkka päätelly päältä kokeilemalla ja päättelemällä, ku potkuja tuntuu vaan alhaalla. Jospa seki ois väärässä, ja mun kohalla toisin päin. No, ens keskiviikkona on synnytystapa-arvio ultrineen, joten kylläpä se sitte selviää.
Täälä on ollu taas aivan ihana päivä. En oo kyllä saanu oikein mitään aikasex. Muffinsseja tein, kävin ""lenkillä"" ja samalla kattoos kaverin vaavia. Ne kotiutu toissa päivänä. Pikku kaveri vaan nukku äitinsä sylissä, vaikka oli tarkotus syyä. Uni vei ruuasta voiton.
 
Huomenta!

Vielä viimeiset kertaukset ennen tenttiä :) Alan olla niin poikki, että itku ja tappelua tulee pienimmästäkin. Onneksi viikonloppuna saa nukkua ja levätä kunnolla.

Pääseekö teillä Satu automaattisesti ultraan synnytystapa-arvioon, vai vain ne, joilla on perätilaepäily? Me ollaan käyty ultrassa yhden ainoan kerran koko odotusaikan.

Nyt pitää oikeasti keskittyä päivän aiheeseen. Tentin jälkeen on loppupäivä vapaata ja se tulee tarpeeseen.
 
ainakin meillä kaikille tehdään ultra synnytystapaarviossa näin saa vauvan myös mitattua ja tehtyä painoarvion! VP.lle tsemiä tenttiin ja kaikille kivat vaput:) taitaa mennä rauhallisissa merkeissä tai eihän tiedä vaikka joku viettäiski laitoksella:)
 
Aurinkoista huomenta.

Tuolla mulla kiehuu tuttipullosoppa, siis keittelen pullotutteja ja pulloja ja tutin sairaalaan mukaan. Tuttelia varasin muutaman purkin kaappiin, että jos tarvitaan ei sitten kotiin tulohetkellä tarvitse kaupaan lähteä laukkaamaan ja kiireellä hakemaan. Kuten kävi pojan aikaan, siis kerrasta viisastuneena =)
Kun tämä homma on ohi niin sitten vain odottelen lähdönhetkeä. Missään ei tunnu miltään kylläkään.

Lähdemme pian kauppaan, ei viitsi huomenna mennä sinne vilinään ja illalla mies töissä niin en mä jaksa rattailla tuoda kaikkea sitä tavaramäärää ja poikaa raahata mukana. Nyt kun autolla mennään ja mies kantaa niin voi ostaa vaikka mitä.

Me otamme vappua vastaan ihan kotosalla. Käydään tuolla vappumarkkinoilla hakemassa pojalle ilmapallo ja sit unien jälkeen kaverin tytön synttäreillä, mutta muuten kotosalla, taikka mistäs sitä tietää ollaanko tässä aattona kotona enää. Voihan olla, että ollaankin jo tositoimissa =)

Pitäis vääntäytyä suihkuun ja sinne kauppaan. MUn tekis niin mieli Pajuniemen juustonakkeja, että niitä varmaan on pakko ostaa.

Mymmeli rv39+1
 
Huomenta! Täällä odotellaan pelonsekaisin tunnelmin neuvolaa. Kaksi yötä on nyt koskenut armottomasti päähän ja muitakin raskausmyrkytyksen oireita on ollut, vaikkakin osasin epäillä vasta viime yönä kun valveilla makoilin. Kaiken olen vaan laittanut siitepölyjen piikkiin. Mutta pian siis neuvolaan ja sitten saa vähän tietää et onko kaikki ok. Toivottavasti on :) Pitäkäähän peukkuja :)
 
Hei vaan. Minullahan neuvolan kätilö ei ollut varma kumminpäin lapsi mahassa on. Minulla maha on todella pinkeä ja vaikka hän paineli todella rajusti ja hetkutti mahaa niin ei ollut varma kumpi on pää ja kumpi on peppu. Vastasyntyneen peppuhan on usein varsin terävä ja luinen kun jalat ovat koukussa. Sitä hän sanoi, että jos yläpäässä on peppu niin sitä heilutettaessa pitäisi heilua koko mahan ja jos yläpäässä on pää niin silloin heiluu periaatteessa vain pää. Mutta kun mahani on tosiaan kuin täyteen pumpattu jalkapallo niin eipä siitä paljon tunne... Itseä kyllä sattui kun mahaa painettiin ja vatkattiin ja supistamaanhan se sitten rupesi niin ettei tuntenut senkään vertaa... Alakautta ei kukaan ole kokeillut, että olisiko pää alhaalla. Mutta meilläpäin kaikilla ensisynnyttäjillä on mahdollisuus synnytystapa-arvioon, jossa ultrataan niin sehän sen asian sitten selvitti - kaveri oli kuitenkin pää alaspäin. Meillä ultrataan yhteensä 3 kertaa raskausaikana mutta käynnit ovat vapaaehtoisia ja maksavat 22 euroa/käynti. Mutta itse olen kyllä ehdottomasti halunnut mennä vaikka matkaakin tulee satakunta kilometriä edestakaisin.

Itsellä olo alkaa olemaan vähitellen tuskaisempi. Toinen lonkka/kankku on tosi kipeä ja jäykkä aina ylös noustessa ja kipu säteilee todella pahasti sen puolen sääreen. Kun on muutaman minuutin ollut liikkeessä niin olo helpottaa. Mutta aluksi ei kyllä oikein voi painoa pistää tuolle jalalle... Täytyy seisoskella paikoillaan ja vähitellen siirtää painoa jalalle ja astua varovasti. Iskiasko?!? Maha on todella ylhäällä yhäkin. Se ei todellakaan roiku niinkuin olen toisilla nähnyt vaan on tuossa heti rintojen alla ja pienenee alaspäin mentäessä. Eli mahan suurin kohta on navan yläpuolella ;-) Alkaa vaan aika tavalla ahdistamaan rinnassa tämä tilanne. Mutta äitinikään ei kyllä muista mahan alas valahtamista että ehkä kaveri sitten tulee kerralla ylhäältä ulos asti :-) Lisäksi turvotus on lisääntynyt. Kengät alkavat nyt yhtäkkiä käymään pieniksi. Ja kun sukat ottaa iltaisin pois niin hyvin huomaa että turvotusta on kyllä reippaasti.

Että semmoista. Mutta hyvä vaput kaikille jos en ehdi enää kirjoitella ennen sitä! Ja tsemppiä kaikille! Kyllä nämä kaikki vauvelit pian masuista ulos tulevat... Enää ei kyllä kauaa ole kun ajattelee kuinka kauan näitä jo on odoteltu ;-)
 
Minä olen käynyt ultrassa oikein urakalla. Alkuraskauden verokirjani olivat vielä työ-/syntymäpaikkakunnallani, jossa on pääterveysasema. Siellä ultrattiin pariin otteeseen. Marraskuussa siirsin kirjat nykyiselle paikkakunnalle, jossa on vain pieni kunnan oma terveyskeskus. Täällä ei ole ultraa. Mutta olen sitten käynyt rakenne- ja niskapoimu-ultrissa keskussairaalassa, jonne on vajaat 70 km. Sinne samaiseen paikkaan menen nyt ensi viikolla sitä synnytystapaa arvioitsemaan. Niin ja tietty synnyttämään toivottavasti muutaman viikon sisällä. Eli minut on sitten ultrattu viiteen otteeseen. Kaikki täällä ultrataan synnytystapa-arviossa, ei vain perätilassa olevat.
 
Aamulla heräsin jo 6.30, piti sinnitellä tunti sängyssä väkisin... Aamupäivä meni keittiön laatikoita pestessä; kylläpäs sieltä löytyikin leivän murusia ym. ylimääräistä. No nyt on sitten taas kauhat ja muut paikoillaan.

Ulkona on taas komea auringon paiste, vois mennä kuistille istuskelemaan ja lukemaan. Sitten onkin mentävä kampaajalle, kiva päästä vähän hemmottelemaan itseä :-)

Vointi on edelleen hyvä, toivoisin jo niitä suppareita, että homma lähtisi etenemään ;-)
 
Aah, tätä vapauden tunnetta. Tentti meni sen verran hyvin, että lienee läpi. Onneksi. Tuntuu ihan uskomattomalta, että loputtoman tuntuinen tenttivuori on jo oikeastaan puolessa välissä :) Synnytystä edeltävät viikot yritän vielä kirjoitella rästitöitä koneella, että pääsen kevään tavoitteeseen.

Onnellisia te, joita on ultrattu enemmän. Täällä sitä ei tehdä kovin tiuhaan. Minulla on yksikin tapaus tiedossa, jossa vähäisen ultraamisen ja ilmeisesti myös lääkärin huonon lantion tilavuuden tutkimisen jäljiltä vauva juuttui synnytyksessä päästään kiinni ja huonostihan siinä sitten kävi. Vauva menehtyi n. viikon ikäisenä. Tämä pari on myöhemmin saanut ainakin yhden terveen lapsen, mutta alakautta ei enää edes yritetä, kun ei kerran mahdu. En halua pelotella ketään, eikä minua itseänikään moinen kohtalo hirvitä. Sen verran epätodennäköistä tuo on. Ja kaiken lisäksi olen itse tosiaan 175cm pitkä ja aina on muistuteltu ""synnyttäjän lantiosta"".

Mulla on alkanut jo supistella ihan napakasti ja välillä sattuukin. Muutama tulee päivässä ja öisin enemmän. Kivakiva, meilläkin alkaa loppu häämöttää, vaikka peränpitäjinä tullaankin.

Nannakin meni sitten kampaajalle. Sain tänään viimeisen palkan ja näyttää pahasti siltä, etten saakaan itselleni lupaamaa ahkeran opiskelijan palkkiota. Ei taida riittää rahat edes vuokraan. Voi kamaluus! Ja olin niin toivonut, että vauvallekin voisi vielä jotain pientä ihanaa shoppailla. Kelalta ei oo kuulunut vieläkään mitään, mutta äippäpakkaus odottelee postissa. Tulis jo mies kotiin, niin päästäis hakemaan!
 
Kontrollissa käyty ja kaikki ns. ok verenpaineita lukuunottamatta eli vuodelepo kotona jatkuu. Sunnuntaina sit taas uudestaan, sillon pitää vaan mennä synnyttäjien vastaanottoon ku äippäpoli on vaan arkisin auki mut samat tutkimukset sillonki eli otetaan vauvan sykekäyrää, verenpaineet, pissanäyte ja ultra missä katotaan napanuoravirtaukset (ja lapsiveden määrä).

Kysyin tuolta lääkäriltä, tai enemmänki totesin, että miten mua ihmetyttää miksei kukaan ole edes EPÄILLYT vauvan tarjontaa ja se sanoi että mulla on sen verran pinkeä massu et päällisin puolin tosiaan hankala sitä tuntea ja kun olen niin lyhyt eli massukin on rajoitettu niin vauvaa ei mahdu heiluttelemaan niin että voisi varmistaa onko ylhäällä pää vai peppu (kuulemma käyttäytyvät jotenki erilailla). Ja mahan muoto kuulemma paljastaa sen usein (tätä sanoi sit kätilö joka otti sitä sykekäyrää), mut mulla on kuulemma ihan sellanen massu ettei siitä vois sitä kyllä millään uskoa että perätilassa on eli vauva on kyl hyvin mun sisuskaluissa.

Em seikoista johtuen mun mielestä olis kyl pitäny terkkarin jossaki vaiheessa sanoa ettei voi olla varma tarjonnasta ja laittaa eteenpäin tutkittavaksi...jos siis ylipäätänsä olis tutkinu kunnolla, mut niinku oon aiemmin kertonu niin terkkakäynnitkään ei oo ikinä montaa minuuttia kestäny....Huolimattomuutta mun mielestä ja tästä tulen varmasti antamaan palautetta terveysasemalle sit kun jaksan ja pystyn!

Mut ei kun lepäilyä jatkamaan...
 
huh huijaa. lähdettiin yhdentoista maissa koiria viemään tuonne Kullaalle, Joutsijärven ulkoilualueelle, jossa on mahtavia polkuja. just tultiin siltä reissulta, tuli käveltyä varmaan 10 kilsaa....... ihan hyvin jaksoi ja pystyi, mutta tulomatkalla alkoi autossa supistelemaan aika kovasti ja tiheästi - mutta ei siis kuitenkaan sattunut. nyt ne supparit tuntuu taas harvenevan, eli ei taida olla lähtö käsillä vielä..

olen kyllä nyt niin väsähtänyt, että taidan ensin syödä jotain ja mennä sitten kirjan kanssa sänkyyn makoilemaan - jos vaikka tulis uni jossain vaiheessa........

 
Viime yönä melkein jo innostuin että nyt se vauva syntyy kun heräsin ennen aamukuutta kun alavatsaa sattui siis ihan törkeästi ja maha oli kivikova,tätä kesti varmaan minuutin verran. Sitten puol tuntia odottelin että jos niitä tulis lisää mutta siihen yhteen se jäi,höh. Sellanen paljon kivuttomampi tuli vielä mutta siinä se... Olin jo miestäkin herättelemässä kun tuskissani siinä kieriskelin mutta onneksi sitten en turhaan herättänyt.
Tiedä sitten jos jännitys saa supistuksen tuntumaan kivuliaammalta mitä se oikeasti onkaan. Tunnen supistuksen tulevan paljon ennen kun se tosiaan sen enempää tuntuu ja sitten jännitän että onkos tää nyt miten kivulias supistus,kun toivoisi et pääsis jo tositoimiin... Ja sitten petyn kun se ei tunnukaan missään :)

No mutta hyvää vappua kaikille,jos kehtais sunnuntaina pistää ton hienon merkonomin lakin päähän kaupungille :)
 
flunssa väistyy vähitellen, tänään oli neuvola ja siellä kaikki ok. Tuli tuossa äsken pestyä wc ja kylppäri, ei tuntunut missään (ainakaan vielä) muuten mutta selkä vähän protestoi näin jälkeenpäin. Piti tänään käydä kaupassa ostamassa vappuruuat muttei sitten keretty. Huomenna varmaan kiva ruuhka :-( mutta elämä on ... vapuksi meille tulee 1 vieras ja ehkä joitain muitakin saattaa käväistä mutta saavat huolehtia omat sapuskansa jos ja kun päättävät tulla. Mies saa luvan kyllä imuroida ja pestä lattian, muuten minusta ei taida vappuna olla mihinkään.

itsekin mietin yks päivä tuota tuttipullojen keittämistä. Mymmelikö niitä keitteli?? Keitätkö myös huvitutit? Miten pullojen ja tuttiosien keittäminen käytännössä tapahtuu??? siis laitetaanko ne vasta kun vesi kiehuu? kauanko annetaan olla? ei oo oikein kokemusta...

olen tänään pessyt vauvan vaatteitakin ja eihän ne jotkut pysy edes siinä telineessä kuivumassa kun on niin pieniä :-), ja kun pesukoneella on tapana syödä aikuistenkin sukkia niin vauvan sukat tahtoi olla hukassa vaikka pesinkin pesupussissa ettei hukkuis... mutta on ne niin söpöjä. Pesin kaikki ohjelämpötilassa (suurin osa 60 c) mutta luulen että jatkossa tulee ehkä pestyä 40:ssä koska suurin osa meidän omista vaatteista on 40 c:ssa pestäviä niin ei viitti vajaita koneellisia pestä. Kävin tänään kestovaippainfon sivuillakin mutta enpä tullut sen viisaammaksi... pitäis vähä perehtyä että jos jossain vaiheessa sit niihn siirtyis...

ei kai tänne muuta ihmeempää... hyviä vappuja vaan kaikille!!! (kyllä maistuis siideri vappuna ... nyt on tullu kaikkia uutuuksiakin... no, jos ehkä juhannuksena sen verran mitä imetys sallii... aah mikä nautinto... )
 
Tuttipulloista, eli keitin sellasen 5min. Eli pullot, tutit (huvi- ja pullotutit), tutinkaulat ja korkit. Ensin fairyvedessä pesin pulloja ja tutit huuhtaisin veden alla. Ja tuttien takana on ohje kuinka niitä keitetään. Se on 5min ja ei saa pestä astianpesuaineella, tutti pitää vaihtaa uuteen jos kulumisen jälkiä, mutta viim. 2kk välein.

Niin mä laitoin ne vaan kiehumaan kattilaan ja annoin kiehua siellä ja nostin pois ja sitten laitoin uuden satsin. Ja en laittanut kiehuvaan veteen paitsi sitten sen seuraavan erän, mutta otin hanasta lämmintävettä.

Tänään poika meinas sohvalta tipahtaa, kiipes sinne ja meinas nousta seisomaan siinä reunalla. Juma kun mä siihen loikkasin, olin onneksi tässä olkkarissa ja huomasin, tiä mitä ois käyny, ois päästy jo nyt Hyvinkäälle. Ja vähän tuossa siivoilin, vaikea kyllä nostella noita tavaroita tuolta lattialta ja kun saan nostettua niin johan poika on ehtinyt 3 tavaraa heittää tilalle.

Huomenna pitäis lähteä ostamaan synttärilahjaa kaverin tytölle, keksis että mitä, lyö tyhjää.
 
Eilen sitten iski kammottava, ilmeisen stressiperäinen turvotus. Jalat oli kuin elefantilla. Oma äiti siinä vähän säikähti ja äitin määtäyksestä oon nyt täydessä levossa. Onneksi tuli ulkopuoliselta sitä kauhistelua, kun torstaina otettiin miehen kanssa oikein kunnolla yhteen kotitöiden jakamisesta. Mun mielestä sen kuuluis osallistua normaalia enemmän nyt, kun oon raskaana, väysynyt ja stressaantunut. Tilanne olisi varmasti eri, jos olisin äitiyslomalla, mutta kun en ole, vaan opiskelen vielä. Kenen tahansa luulisi ymmärtävän, että jos viimeisillään raskaana oleva nainen lukee/kirjoittaa kellon ympäri ja nukkuu 5-6 tuntia yössä, hän ei jaksa huolehtia siitä, että miehellä on puhtaita alusvaatteita! Vaan eipä täällä! Äh, alkaa vaan lisää raivostuttamaan, kun ajattelen koko asiaa.

Nyt yritän sitten ottaa rauhallisemmin vapun tienoon ja jätän jopa omat synttärini juhlimatta. Tiistaina neuvola. Toivottavasti pääsis pian synnyttämään!
 
Ihan viikko ollut, kun joka päivä on toi aurinko paistanut. Toivottavasti jaksaa vielä vapun yli helotella.

Mie jo eilen mietiskelin, että nytkö jo saan lähteä synnärille. Nimittäin mua supisteli paljon kivuliaammin mitä aiemmin koskaan ja niitä kesti jotain kolmisen tuntia. Yritin vähän katella onko niissä mitään säännöllisyyttä, mutta ei. Ja välillä jo nukahtelinkin niin en oiken pysyny laskuissa, mutta sitten ne loppu. Vähän kyllä harmitti, mutta toivottavasti ne sai edes jotakin aikaiseksi. Että semmosia kuulumisia.

Nyt kyllä täytyy lähteä keksimään, että mitä tonne pyykkikoneeseen laittais täytteeks, että sais eilen ostamani vauvan vaatteet pestyä. Vappuja!
 
Taas aurinko ihanasti paistaa, mutta täällä on kova tuuli.

Mulla on maha nyt tipahtanut tonne polviin, siis ihan oikeesti toosiii alas. Eilen kun olin illasta pojan kans ulkona, rupes tuntuu että pian saa lähtä, mutta meni sit ohi. Sama juttu oli nyt aamulla, mutta vielä meni ohi. Äitini kans juttelin ja vauva on nyt todella hiljainen ja ainakin mun äidille on sanottu, että se ennakoi synnytystä. Sapi nähdä tuleeko meille kuitenkin vappuvauva vai ehdinkö viel huomenna sinne kaverin tytön synttäreille. Supistuksia tulee, mutta ne on ainakin vielä kivuttomia.

Nyt pitäis äkkiä käydä syömässä ja lähtee katsoo mun veljen tanssia, mies jää pojan kans nukkumaan.

Mymmeli rv39+2
 
askartelun lomasta heipat!

kävin aamulla kaupungilla hankkimassa ristiäiskorttitarvikkeet ja olen niitä kortteja nyt väsännyt pari tuntia. ihan mukavaa näpertelyä ;o)
valitsin sellaisen neutraalin vihreän sävyn kortteihin ja sit tehosteeksi hopeaa. vielä pitäisi keksiä mitä sinne kortin sisään kirjoittaisi - runon vai ihan vaan yksinkertaisen tekstin iman värssyjä......... ehdotuksia otetaan vastaan, jos jollakulla olisi parempi mielikuvitus!!

mä myös eilen jännäsin että jokohan se synnärille lähtö lähestyisi kun illalla taas supisteli kovempaa kuin ennen, tosin ei sillä tavalla hirmu kipeästi. mutta se meni ohi, kun nousin sohvalta ja lähdin kuleksimaan - supisteli siis vain istuessa.. höh.
yö meni sitten huonosti, kun puolen tunnin välein piti vaihtaa kylkeä - lonkat puutuu....

meilläkään ei mies ole ottanut juurikaan enempää osaa kotihommiin kuin aikaisemmin. tosin hän pesee kyllä itse pyykkinsä ja laittaa toisinaan ruokaakin, mutta siivous on kyllä edelleen mun homma. mattoja hän ei anna mun ulos raahata ja kyllä muutenkin on kieltänyt kaiken raskaan - ja mä kyllä arvostan tuollaistakin elettä. mutta kun se imurointi vaan on niin hankalaa nyt, kun pitää konttailla lattialla ja sohvien altakin pitäisi pölypallot saada pois (matalat sohvat, joiden alle ei oikein meinaa imurilla päästä...)...... kai tuo mies luulee, että mä jaksan mitä vain kun koiralenkitkin vielä onnistuu ongelmitta.

taidan katsella vielä hetken salkkareita ja sit mennä jatkamaan korttien värkkäämistä ;o)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa