Näin ensiksi oikein paljon onnea kaikille myös vauvansa saaneille :flower: :flower:
Me kotiuduttiin jo tuossa vappupäivänä eli tiistaina. Eli kolme yötä sairaalassa oltiin ja kaks yötä ollaan jo kotonakin oltu. Aika hurja aatella et tyttö on jo 5 vrk vanha
Tässäpä olis sitten tää synnytys kertomus. Suht tarkkana kertomuksena kun tallenan tän myös itelle muistoksi tänne kotikoneelle:
Elikkä perjantaina puolen yön aikaan alko supistukset. Se oli aivan erilainen supistus kun mitä mulla on aiemmin ollu. Se poltti selässä niinkuin kuuma hiilihanko konsanaan. Supistukset alko heti tuleen tasasesti 5-7 minutin välein. Siinä käytiin sit vielä saunassa ja sit mentiin nukkumaan. Mie otin kuumavesi pullon sänkyyn mukaan ja makoilin siellä yrittäen kestää ne supistukset. Viiden aikaan ne alko sit pikkuhiljaa voimistumaan entisestään.
Kuudelta sit herätin miehen et ruvettais tekeen lähtöä sinne sairaalaan. seitsemän aikaan oltiin äitipolilla ja siellä laitettiin sairaala kamppeet päälle. Käyrällä käytiin kahdesti. Välillä käveltiin siellä sairaalan alueella. Kymmenen jälkeen sit Kätilö sano et menkää tonne aulaan oleileen et mulle tuodaan ruoka sinne. Tässä ei vielä tapahdu mitään pitkään aikaan. Olin tuossa vaiheessa 3 cm auki. Siellä sit istuin kiikkus tuolissa ja mies nukahti viereiselle sohvalle. 10.30 tuli yhtäkkiä pakon omanen tarve lähtee käveleen siihen käytävälle ja nojasin ikkunalautaan ja ihmettelin et mikä tää olo on ja samassa kuulu jostain sisältä vaan et "naps" ja lapsivedet holahti. Soitin sit kätilön sinne ja se varmisti et joo kyllä tää lapsivettä on et mennäänpäs sitten tonne synnytys salin puolelle. Salissa sit kätilö sano et katotaan myöhemmin sitten niitä kivunlievityksiä. Spinaali kuulemma on voimassa n. kaks tuntia eli se annetaan sitten joskus myöhemmin ja epiduraalia ei vielä siinä vaiheessa anneta ettei se pysäyttäisi sitä synnytystä. Anto mulle kuuma heatin (eli sellasen kuuman laatan) ja sano et soittele kelloa jos tulee jotain. Kokeile olla kiikkustuolissa ja käveleskele.
Mies lähti siinä vaiheessa kotona käymään syömässä. Sano et tulee viimeistään kahteentoista mennessä takaisin. Jäin sitten yksin sinne huoneeseen. 10 minuttia myöhemmin alko mun olo oleen jotain aivan kamalaa. Pelonsekaisessa paniikissa mietin siinä et mitä hel...ä tää sitten on kun tää synnytys on oikeesti käynnissä. Tuntu etten pysty istumaan, en käveleen, en oleen selällään, ei mitään. Kävelin sängyn ja vessan väliä aivan tuskassa. Viimisen kerran vessassa käydessä musta tuntu etten pääse sieltä enää pois. Samalla hetkellä mies tulikin takaisin sinne (klo 11.40). Löysi mut hikoilevana ja tärisevänä ja panikoivana sieltä vessan ovelta. Autto mut takasin sinne huoneeseen ja samalla kätilö tulikin sinne. Vilkas mua kertaalleen ja sano et käyppäs makuulle niin hän tarkastaa tilanteen. Siinä vaiheessa olin jo 6 cm auki. Tilasi sitten labra kokeet kivunlievitystä varten. Labrojen vastaukset ei kerenneet tulla kun olin jo sen 10 cm auki (klo 12.30).
Siinä kätilö huikkas et jaa ei tässä enää mitään kivunlievityksiä keretä antamaan et saat ruveta ponnistelemaan sitten kun alkaa siltä tuntumaan. Ilokaasulla vedin kuitenkin pään sekaisin niin sain sen pahimman kipuhuipun tyynnytettyä. On muuten älyttömän hyvää ainetta
Siinä sitten yritin vähän ponnistella, mutta supistukset oli niin lyhyt kestoisia etten oikein meinannu keretä mukaan siihen. Kätilö totesikin että laittavat oksitosiini tipan vähän voimistamaan niitä. Supistukset tuntuivat yhtä voimakkailta kuin aikaisemminkin, mutta oksitosiinin avulla ne kestivät varmaan kolmin kertaisen ajan omiin verrattuna niin siinä kerkes jo kunnolla ponnistelemaan sen supistuksen aikana. Aktiivinen ponnistus vaihe merkattiin alkaneeksi 14.00. Samaan aikaan Kätilö totesi että heillä raportti alkaa ja hän menee siinä käymään että ponnistelkaa vain täällä rauhassa ja soittakaa kelloa jos tulee hätä
Mies sitten toimi mulle kätilönä siinä. Käyrältä katsoi että noniin nyt alkaa supistus tulemaan ja haukkaat happea ja nyt ponnistetaan... hyvä,hyvä... vielä vähän... tukka näkyy... ja taas tulee... ponnistetaan...
Siinä me sit kahestaan sitä vauvaa synnytettiin. 14.20 Kätilöt tulivat takaisin. toinen vetas hanskan käteen ja alko auttamaan vauvaa maailmaan. Jossain vaiheessa mua käskettiin olemaan ponnistamatta. Mies sanoi että siinä vaiheessa kätilö avitti vauvan pään ja käden siletä (tyttö syntyi käsi poskella). Yhdellä ponnistuksella sitten loput vauvasta syntyi maailmaan klo 14.37. Oli se hurja hetki nähdä tyttö eka kerran ja kuulla kun se parkasi. Aivan hysteerinen onnen itku tuli niin äidillä kuin isälläkin
Vauva käväisi rinnalla ja sen jälkeen toinen kätilöistä meni tuoreen isän kanssa pesemään ja syöttämään tyttöä. Toinen kätilöistä ompeli ne muutamat haavat mitä mulle tuli. Ei tarvinut leikata, mutta muutama tikki kuitenkin laitettiin. Osastolle kun päästiin niin tyttö meni ensimmäiseksi yöksi vauvalaan jotta minä sain nukuttua. Seuraavasta aamusta alkaen vauva oli vieri hoidossa. Imetys lähti yllättävän hyvin ja nopeasti käyntiin. Maanantaina aamuyöstä tyttö sai viimisen kerran lisämaitoa. Sen jälkeen olen pystynyt imettämään itse.
Kaikin puolin synnytyksestä jäi todella positiivinen kuva vaikka se siinä rajuudessaan pääsi yllättämäänkin. Oman elimistön reaktio tuohon synnytys kipuun oli jännä. Koko sen synnytyksen ajan tunsin olevani jossain aivan omassa maailmassani. Olin niin totaalisen keskittynyt siihen omaan olemiseen ja tekemiseen että kaikki muu ympärillä jotenkin tuntui katoavan. Ja miehestä mulle oli niin suuri apu. Ilman häntä olis ollu tosi vaikeaa selviytyä tuosta. Jotenkin niin ihan kun tuo synnytys nyt oli todellakin meidän yhteinen kokemus. Niin 100 %:sesti mies oli siinä mukana
Tyttö on todellakin hurmannut meidät. Ja niin ihanan kiltti on ollut. Ei montaa itkua olla vielä kuultu
(siis vielä
)
Viime yönäkin puolen yön ja kaheksan välillä heräsi vain kerran syömään. Riitti kun laittoi rinnan suuhun ja taas nukuttiin
Profiiliin laitoin tytöstä kuvan
Oikein paljon jaksamista kaikille :hug:
Se on ihana se palkinto mikä siellä edessäpäin häämöttää
Kojo ja tyttö mellestäjä 5 vrk
